Voi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo meijerituotteesta. Ruotsalaisesta startup-yrityksestä katso Voi (yritys).
Kylmässä kovettunutta voita ja voiveitsi.

Voi on ravintorasva, jota valmistetaan kermasta kirnuamalla.

Voi jaetaan valmistusprosessin ja ominaisuuksien perusteella kolmeen tyyppiin. Niin sanottu kirnuvoi valmistetaan perinteiseen tapaan hapankermasta. Jatkuvatoimisella voitykillä valmistettuun voihin lisätään jälkikäteen hapatteesta uutettua aromitislettä. Imelävoin valmistuksessa ei käytetä hapatetta tai aromitislettä.[1][2][3][4]

Voita käytetään maun antajana ja ruoanvalmistuksessa estämään kiinnipalamista leivonnassa, kastikkeiden valmistuksessa ja paistamisessa. Voista voidaan valmistaa kirkastettua voita, kuten ghitä, joka säilyy voita paremmin ja kestää paistamista korkeammissa lämpötiloissa.[5]

Etymologia ja nimityksen käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sana voi on peräisin hyvin varhaisilta ajoilta, ja samaa alkuperää olevia vastineita löytyy useista suomalais-ugrilaisista kielistä, esimerkiksi virosta (või), unkarista (vaj), udmurtista (võj) ja hantista (woj). Etäsukukielten vastineet eivät välttämättä merkitse maidosta tehtyä voita vaan myös rasvaa tai öljyä yleisemminkin. Sanaa on arveltu hyvin vanhaksi indoeurooppalaiseksi lainaksi.[6]

Euroopan unionin vuonna 2005 voimaan tulleen säädöksen mukaan sanaa voi saa käyttää ainoastaan sellaisten tuotteiden nimessä, joiden rasvaosa on kokonaan maitorasvaa. Säädös johti esimerkiksi siihen, että suomalaisen Valion piti luopua tuotenimestä Voimariini, koska tuote sisälsi myös kasvirasvaa. Tuote nimettiin uudestaan Oivariiniksi.[7]

Sanaa voi saadaan kuitenkin edelleen käyttää osana ei-nestemäisten kasvirasvojen nimeä kuten kaakaovoi ja maapähkinävoi. Pelkästä voista puhuttaessa tarkoitetaan yleensä meijerivoita. Meijerivoi-nimityksen tarkoituksena on ollut, silloin kun sekaannuksen vaara on olemassa, tehdä ero sen ja kotivoin välillä. Meijeri- ja kotivoin laatujen välillä saattoi olla voin meijerivalmistukseen siirryttäessä suuria eroja kuluttajan makutottumusten kannalta, kuten Yrjö Kokko kirjoittaa romaanissaan Täydennysmies (1962): ”Vanha Elviira ei ollut suostunut syömään meijerin ’keitettyä’ voita, ja kotivoi maistui Inkerinkin suussa paremmalta.”[8]

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koostumus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voita valmistetaan eniten lehmänmaidosta. Intiassa voita valmistetaan vesipuhvelin maidosta, ja muualla Aasiassa lampaanmaidosta. Myös kamelin, jakin ja Ranskassa vuohen maidosta valmistetaan pienimuotoisesti voita. Eri eläinlajien maidosta tehty voi maistuu erilaiselta, ja makuun vaikuttaa myös eläinyksilön ruokavalio.[5]

Voi koostuu tyypillisesti 80–82-prosenttisesti maitorasvasta ja 16–18-prosenttisesti vedestä. Suurin osa maailman voista nautitaan suolattomana, mutta suomalaiseen voihin lisätään yleensä suolaa. Lisäksi voissa on reilu prosentti kaseiinia ja heraproteiinia, vajaa prosentti laktoosia sekä vitamiineja ja mineraaleja.[9][10][11]

Voi on kiinteä emulsio, jossa kantajafaasina on maitorasva ja dispergoituneena faasina vesi.[5] Voin maitorasva on pienikokoisten vesi-, maito- ja proteiinipisaroiden ympäröimää.

Voin rasvamäärä on asetuksella määrätty, ja se perustuun EU:n direktiiviin. Voissa pitää olla maitorasvaa vähintään 80 % painosta, jotta tuotetta saa kutsua voiksi. Rasvan määrä vaihtelee hieman Euroopan eri maissa.

Ulkomuoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voi on kylmässä kovaa, kun taas huoneenlämmössä se pehmenee nopeasti ja on levitettävissä helposti voileivälle. Kun voita lämmitetään 32–35 celsiusasteeseen, se sulaa ohueksi nesteeksi. Voin väri on tavallisesti vaaleankeltainen, ja se johtuu Tyndallin ilmiöstä: mitä rasvapitoisempaa voi on, sitä keltaisempaa se on, mutta vuodenaikojen ja käytetyn rehun vaikutuksesta se voi vaihdella syvän keltaisesta lähes valkoiseen. Väriaineita annatto ja betakaroteeni lisäämällä voidaan saada haluttu tasainen väri ympäri vuoden. Suomessa voita ei enää nykyisin värjätä.

Säilyvyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyaikaisin menetelmin valmistettu voi säilyy 3-4 kuukautta ja avattu voipakkaus säilyy oikein säilytettynä 2-4 viikkoa[12].

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voin kirnuamista 1400-luvulla. (Lähde: Compost et Kalendrier des Bergères, Pariisi, 1499.)

Voin teollisessa valmistuksessa raakamaito aluksi separoidaan kermaksi ja kuorituksi maidoksi.[13] Voi valmistettiin ennen aina hapankermasta, koska kerma ehti hapantua ennen kirnuamista. Korkeapastöroitua kermaa alettiin hapattaa myöhemmin hapatteiden avulla ennen sen kirnuamista voiksi. Hapatettu voi säilyy hapattamatonta pidempään.[14][15][16]

Voin valmistukseen käytettävää kermaa on hapatettu meijerissä perinteisesti noin 20 tuntia. Suomessa on siirrytty sittemmin voin raaka-aineena käytettävän kerman korkeapastörointiin, joka tuhoaa patogeenien lisäksi myös säilyvyyttä parantavia bakteereita ja entsyymejä. Perinteiseen hapankermasta kirnuttuun voihin joudutaan lisäämään tämän vuoksi nykyisin säilyvyyttä pidentävää natriumkarbonaattia (happamuudensäätöaine E500).[12][4]

Suomalainen voi valmistetaan nykyisin 90-prosenttisesti niin sanotulla NIZO-menetelmällä. Hapattamattomasta kermasta valmistettuun imelävoihin lisätään siinä loppuvaiheessa bakteerikäytetystä herasta uutettua aromitislettä, joka sisältää maito- ja etikkahappoa sekä diasetyyliä. Kyseistä aromitislettä ei luokitella Suomessa lisäaineeksi, eikä sitä tarvitse merkitä pakkausselosteeseen. 1970-luvulla kehitetty NIZO-menetelmä on syrjäyttänyt voin perinteisen valmistustavan, koska se mahdollistaa aikaa ja käsityövaltaisia työvaiheita radikaalisti vähentävän jatkuvatoimisen voitykin käytön.[2][12][17]

Imelävoin tuotanto tuli tavalliseksi vasta 1800-luvulla, kun teollinen jäähdytys ja separointikoneet kehittyivät. Hapatettu voi on tavallisinta Manner-Euroopassa, kun taas imelävoi hallitsee Yhdysvalloissa ja Britteinsaarilla.[18]

Kerma pastöroidaan ja jäähdytetään. Kerma kiteytetään vaippajäähdytteisessä tankissa noin 12–15 tunnin ajan. Seuraavaksi kerma kirnutaan, jolloin siitä tulee vesi rasvassa -emulsio. Kirnuaminen voi tapahtua perinteisessä panostoimisessa kirnussa tai jatkuvakäyttöisessä voitykissä. Kirnuamislämpötila on kesällä 7–10 astetta ja talvella kovemman maitorasvan aikaan 10–13 astetta. Oikea kirnuamislämpötila varmistaa voin oikean rakenteen.[13]

Kirnuamisessa ylimääräinen vesi erottuu voista kirnumaidoksi. Kirnumaidon poistamisen jälkeen voirakeisto huuhdellaan kylmällä vedellä, jotta mahdollisimman suuri osa proteiinista ja laktoosista poistuu.[13]

Voihin voidaan tässä vaiheessa lisätä suolaa.[13] Suurin osa maailman voista nautitaan suolattomana. Suomi muodostaa tässä kuitenkin poikkeuksen.[10]

Voin vaivaamista. Kuvitusta Nordisk familjebok -tietosanakirjassa.

Voirakeet vaivataan yhtenäiseksi massaksi, jossa vesipisarat ovat mahdollisimman pieniä ja tasaisesti jakautuneina, eikä voissa näy vettä. Voi pakataan esimerkiksi kääreeseen, rasiaan tai laatikkoon.[13]

Voi säilyy paljon kauemmin kuin tuore maito ja kerma. Ajan myötä voi kuitenkin härskiintyy.[5]

Kirkastettu voi ja sivutuotteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkastettu voi valmistetaan poistamalla voista heraproteiini. Voi sulatetaan, jolloin hera laskeutuu pohjalle, ja kirkas öljymäinen voi kaadetaan erilleen. Kirkastettu voi kestää korkeamman paistolämpötilan kuin tavallinen voi. Intialaista kirkastettua voita kutsutaan ghiksi.[19][20]

Voin valmistuksen sivutuotteena on syntynyt perinteisesti kirnupiimää. Voitykillä valmistetun voin sivutuotteena syntyy kirnumaitoa, joka käytetaan Suomessa kirnumaitojauheen ja proteiinitiivisteen valmistukseen.[21][14][22]

Kulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskalaiset kuluttivat vuonna 2015 keskimäärin 22 grammaa voita päivässä, saksalaiset 16 grammaa, britit, suomalaiset ja intialaiset noin 10 grammaa ja bulgarialaiset vain 2 grammaa.[23]

Voita syötiin Suomessa 1960-luvun alkupuolella kokonaiset 50 grammaa päivässä. Kansalaisten itse arvioima voin kulutus on vähentynyt Suomessa noin yhteen kymmenesosaan vuodesta 1966. Kulutuksen lasku oli erityisen rajua vuosina 1966–1971, ja väheneminen jatkui sen jälkeen lievempänä aina vuoteen 2006 asti.[24] Voin kulutus nousi sen jälkeen aina vuoteen 2013, jolloin se oli keskimäärin 12 grammaa päivässä. Tämän jälkeen voin kulutus alkoi jälleen laskea ja on nykyisin enää 8,5 grammaa.[25] Margariinin kulutus on vähentynyt kuitenkin vielä enemmän[26].

Suomessa tuotetiin vuonna 2020 noin 25 grammaa voita henkeä kohti päivässä, josta 2/3 meni vientiin.[14] Suomalaista voita viedään yli 30 maahan, lähinnä teolliseen käyttöön.[10]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voi valmistettiin aluksi heiluttamalla kermaa pussissa[14]. Ensimmäiset kirjalliset kuvaukset voi kirnuamisesta laadittiin Intiassa vuosina 1550-2000 ekr[27]. Voita käytettiin jokapäiväiseen ruoanlaittoon Keski-ja Pohjois-Euroopassa, kun taas Etelä-Euroopassa käytettiin oliivi- tai saksanpähkinäöljyä[28].

Voita tuotiin ajanlaskun alussa Intiasta lähi-idän satamiin. Norjalaiset ja Ruotsalaiset kävivät keskiajalla ulkomaankauppaa voin avulla. Valkosipulilla maustettua voita pakattiin puutynnyreihin, jotka haudattiin vuosiksi maahan maustumaan 1600- ja 1700-lukujen Irlannissa, Skotlannissa, Norjassa, Islannissa ja Suomessa.[29] Suomalaista voita vietiin ulkomaille jo 1400-luvulla[14].

Kaikki voi valmistettiin aluksi itse ja vielä 1930-luvulla lähes puolet suomalaisesta voista valmistettiin maatiloilla[14]. Voi oli suomalaisten meijereiden päätuote vielä 1960-luvulla[30]. Sen tuotanto oli suurimmillaan 1960-luvun alkupuolella, jolloin yli 70 prosenttia Suomessa tuotetusta maitorasvasta käytettiin voihin. Voita syötiin Suomessa enimmillään noin 50 grammaa päivässä henkeä kohti.[14]

Voita ei ollut tapana sivellä leivän päälle, vaan sitä sipaistiin nokare leivän kärkeen, joka sitten haukattiin pois. Joka suupalaa varten voita ei kuitenkaan pantu vaan ainoastaan muutamalle palalle leivästä.

Voin lisäksi saatettiin leivällä käyttää laardia eli sianrasvaa. Itse kirnuttu voi on ollut hyvin suolaista. Liika suola pestiin voista pois jääkylmällä vedellä, mutta se jäi silti hyvin suolaiseksi. Itse kirnutussa perinteisessä voissa on hieman hapan maku, jollaista teollisessa voissa ei ole.

Ravintoainepitoisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

K2-vitamiini (menakinoni)[31] 15 µg/100 g
Proteiini[32] 1,2 g/100 g
Hiilihydraatti, imeytyvä[32] 0,4 g/100 g
Rasvahapot[32] 81,3 g/100 g
-tyydyttyneet 52,8 g/100 g
-yksittäistyydyttymättömät 19,4 g/100 g
-monityydyttymättömät:
--omega-6
--omega-3		 2,6 g/100 g (josta 2 g luontaista transrasvaa):
1 g/100 g
0,36 g/100 g

Vitamiinit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voi on yksi parhaita A-vitamiinin[33] ja hyvin imeytyvän eläinperäisen K-vitamiinin lähteitä[34][35].

Rasvahapot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voi sisältää nykyisten säännösten mukaan vähintään 80 % rasvaa ja noin 15 % vettä. Perinteisesti kirnutun maalaisvoin rasvapitoisuus vaihtelee niin, että se saattaa olla jopa vain 65 %.

Voin rasvahapoista noin 70 prosenttia on tyydyttyneitä, 25 prosenttia kertatyydyttymättömiä ja kolmisen prosenttia monityydyttymättömiä[36]. Voista on eristetty yli 400 erilaista rasvahappoa, joista suuri osa on lyhyitä ja keskipitkiä. Tyydyttyneistä rasvahapoista voissa on eniten palmitiinihappoa.[37] Voissa on myös kertatyydyttymättömiä rasvahappoja[38], mutta vain pari prosenttia monityydyttymättömiä rasvahappoja[37].

Maitorasvasta 16-17 prosenttia muodostuu lyhytketjuisista rasvahapoista[39]. Maitorasva sisältää kaksi prosenttia luontaista transrasvaa, joka poikkeaa koostumukseltaan terveydelle haitallisesta teollisesti hydrogenoidusta transrasvasta. Maitorasvan transrasva sisältää etenkin vakseenihappoa ja konjugoitua linolihappoa (CLA).[40][41] Luomuvoissa on keskimäärin 40 prosenttia enemmän konjugoitua linolihappoa (CLA) kuin tavanomaisessa voissa[42].

Terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sydänterveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voin pääasiallinen transrasvahappo eli vakseenihappo sekä voin runsaasti sisältämä menakinoni eli K2-vitamiini[31] ehkäisevät sepelvaltimotautia[43].

Vuonna 2021 julkaistun 18 tutkimusta kattavan tieteellisen tutkimusyhteenvedon mukaan sillä kolmanneksella, joka nauttii eniten maitorasvaa, esiintyy 13 prosenttia vähemmän sydän- ja verisuonitauteja kuin vähiten maitorasvaa nauttivalla kolmanneksella. Tuloksessa otettiin huomioon, että osanottajat poikkesivat toisistaan liikunnan määrän, tupakoinnin ja koulutuksen sekä sydän ja verisuonitautien ja diabeteksen suhteen. Maitorasvan saantimäärät määritettiin suoraan osanottajien verinäytteistä.[44]

Syöpä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2020 julkaistussa iranilaistutkimuksessa havaittiin, että sillä väestöpuolikkaalla, jonka veressä esiintyi enemmän voin transrasvoja, oli 15 prosenttia pienempi riski sairastua haimasyöpään kuin vähemmän kyseisiä rasvoja omanneella väestöpuolikkaalla[45].

Suolistoterveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Butyraatit eli voihapon hajoamistuotteet uudistavat suoliston pintasolukkoa[46] ja vähentävät kasvainten muodostumista[47]. Butyraateilla saattaa olla myös tulehdusta hillitsevää ja ylipainoa ehkäisevää vaikutusta[48]. Butyraatteja pidetään lisäksi suoli-aivo-akselin tärkeimpänä aineenvaihduntatuotteena[49].

Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voissa runsaasti esiintyvä K2-vitamiini[31] parantaa luuston terveyttä[43] sekä sen on havaittu pidentävän elinikää[43].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Juustoportti kirnuvoi 200 g Juustoportti. Viitattu 14.1.2024.
  2. ↑ a b Britta Mohr: Studies on the Decarboxylation of Acetolactate in Milk Products. 1997. Sivu 15. https://doras.dcu.ie/19081/1/Britta_Mohr_20130617160708.pdf
  3. ↑ Voin valmistus. Joensuun ELLI 19.10.2020. Johanna Aho. https://ruokaketjuelli.fi/wp-content/uploads/2020/11/Johanna-Aho_Voin-valmistus.pdf
  4. ↑ a b Pasi Ranto: Kirnumaitoproteiinitiivisteen laktaasientsyymin annostelun optimointi. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/813998/Ranto_Pasi.pdf?sequence=2&isAllowed=y
  5. ↑ a b c d Davidson, A.: ”Butter”, The Oxford Companion to Food. Oxford University Press, 1999.
  6. ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1508–1509. Hakusana voi (rasva). WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
  7. ↑ Voimariinista tulee Oivariini Turun Sanomat. 17.11.2004. Viitattu 11.1.2024.
  8. ↑ Kokko, Yrjö: Täydennysmies, Porvoo: WSOY 1962, s. 55
  9. ↑ Butter Science 101 Center for Dairy Research. Viitattu 14.12.2023. (englanniksi)
  10. ↑ a b c Suomalainen voi voitti maailmanmestaruuden - meillä syödään erilaista voita kuin muualla maailmassa www.iltalehti.fi. Viitattu 6.1.2024.
  11. ↑ Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 18.2.2024.
  12. ↑ a b c Voin valmistus. Joensuun ELLI 19.10.2020. Johanna Aho. https://ruokaketjuelli.fi/wp-content/uploads/2020/11/Johanna-Aho_Voin-valmistus.pdf
  13. ↑ a b c d e Voin teollinen valmistus Opetushallitus
  14. ↑ a b c d e f g Voin valmistus. Joensuun ELLI 19.10.2020. Johanna Aho. https://ruokaketjuelli.fi/wp-content/uploads/2020/11/Johanna-Aho_Voin-valmistus.pdf
  15. ↑ Voin valmistus | Arla® Pro Suomi www.arlapro.com. Viitattu 29.12.2023.
  16. ↑ Hapatettu voi | Arla® Pro Suomi www.arlapro.com. Viitattu 29.12.2023.
  17. ↑ LACTIC BUTTER- NIZO METHOD www.linkedin.com. Viitattu 14.1.2024. (englanniksi)
  18. ↑ Voin valmistus. Joensuun ELLI 19.10.2020. Johanna Aho. https://ruokaketjuelli.fi/wp-content/uploads/2020/11/Johanna-Aho_Voin-valmistus.pdf
  19. ↑ Näin onnistut: Kirkastettu voi eli ghee 11.4.2018. K-Ruoka. Viitattu 11.1.2024.
  20. ↑ Voi ghee, mikä voi! Kirkastettua voita on yllättävän helppo tehdä – katso 3 työvaihetta! Yhteishyvä. 27.12.2021. Viitattu 11.1.2024.
  21. ↑ Prosessiteknisen jaoston johdolla Pohjanmaalle. Kehittyvä elintarvike 5/2017. S. 50. https://kehittyvaelintarvike.fi/wp-content/uploads/5-2017-pdf-5.pdf
  22. ↑ Pasi Ranto: Kirnumaitoproteiinitiivisteen laktaasientsyymin annostelun optimointi. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/813998/Ranto_Pasi.pdf?sequence=2&isAllowed=y
  23. ↑ Voin kulutus maailmalla 2015 - Maito ja Terveys ry www.maitojaterveys.fi. Arkistoitu 21.10.2020. Viitattu 21.11.2020.
  24. ↑ Tieto&trendit-asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit: Kristiina Aalto: 1960-luvulla ruokakorissa painoi maito, perunat ja liha | Tieto&trendit www2.stat.fi. Viitattu 8.12.2021.
  25. ↑ Ravintotase 2020 lopullinen ja ennakko 2021 Luonnonvarakeskus. Viitattu 28.7.2023.
  26. ↑ Ravitsemus | Osa ihmisistä karttaa margariinia turhaan – Asiantuntijat kertovat, millaista rasvaa kannattaa panna leivän päälle Helsingin Sanomat. 8.3.2021. Viitattu 28.2.2024.
  27. ↑ Butter & ghee in India : Butter www.webexhibits.org. Viitattu 17.12.2020.
  28. ↑ Butter throughout the world : Butter www.webexhibits.org. Viitattu 17.12.2020.
  29. ↑ Ancient Firkins (Muinaiset Nelikot) webexhibits.org. Viitattu 24.1.2011.
  30. ↑ Jorma Kallio: Maitorasvan ja maidon rasvattoman osan arvottamismahdollisuuksista Suomen maitomarkkinoilla, s. 48. Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen tiedonantoja no 26, 1974.
  31. ↑ a b c LJ Schurgers, C Vermeer: Determination of phylloquinone and menaquinones in food. Effect of food matrix on circulating vitamin K concentrations. Haemostasis, 2000, 30. vsk, nro 6, s. 298–307. PubMed:11356998. doi:10.1159/000054147. ISSN 0301-0147. Artikkelin verkkoversio.
  32. ↑ a b c Ravintoaineiden koostumus: voi (Arkistoitu – Internet Archive) Fineli, KTL
  33. ↑ Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 23.4.2024.
  34. ↑ LJ Schurgers, C Vermeer: Determination of phylloquinone and menaquinones in food. Effect of food matrix on circulating vitamin K concentrations. Haemostasis, 2000, 30. vsk, nro 6, s. 298–307. PubMed:11356998. doi:10.1159/000054147. ISSN 0301-0147. Artikkelin verkkoversio.
  35. ↑ Dietary reference values for vitamin K. EFSA Journal, 2017, 15. vsk, nro 5. doi:10.2903/j.efsa.2017.4780. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  36. ↑ Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 24.2.2024.
  37. ↑ a b https://www.maitojaterveys.fi/maitotietoa/maidon-rasva/maitorasvan-koostumus.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  38. ↑ Rypsirehujen vaikutus maidon rasvahappokoostumukseen. https://tinyurl.com/w43zrce
  39. ↑ Fatty acid profile of milk. IOP Conference Series: Earth and Environmental Science, J Djordjevic et al 2019 IOP Conf. Ser.: Earth Environ. Sci. 333 012057. doi:10.1088/1755-1315/333/1/012057/pdf. Artikkelin verkkoversio.
  40. ↑ Sarah K. Gebauer, Jean-Michel Chardigny, Marianne Uhre Jakobsen, Benoît Lamarche, Adam L. Lock, Spencer D. Proctor, David J. Baer: Effects of Ruminant trans Fatty Acids on Cardiovascular Disease and Cancer: A Comprehensive Review of Epidemiological, Clinical, and Mechanistic Studies 2011. American Society for Nutrition. Viitattu 29.6.2014.
  41. ↑ Trans Fat Fight Claims Butter as a Victim 7.3.2007. New York Times. Viitattu 29.6.2014.
  42. ↑ Luomulihassa ja -maidossa enemmän terveellisiä rasvahappoja kuin luomuttomassa. Pro Luomu 14.3.2016.
  43. ↑ a b c Ilari Paakkari: K-vitamiini: koagulaatiosta kalkkiutumiseen www.duodecimlehti.fi. Viitattu 2.4.2020.
  44. ↑ Kathy Trieu, Saiuj Bhat, Zhaoli Dai, Karin Leander, Bruna Gigante, Frank Qian: Biomarkers of dairy fat intake, incident cardiovascular disease, and all-cause mortality: A cohort study, systematic review, and meta-analysis. PLOS Medicine, 21.9.2021, nro 18, s. e1003763. PubMed:34547017. doi:10.1371/journal.pmed.1003763. ISSN 1549-1676. Artikkelin verkkoversio. en
  45. ↑ Neda Ghamarzad Shishavan, Ashraf Mohamadkhani, Sadaf Ghajarieh Sepanlou, Sahar Masoudi, Maryam Sharafkhah, Hossein Poustchi: Circulating plasma fatty acids and risk of pancreatic cancer: Results from the Golestan Cohort Study. Clinical Nutrition, 15.9.2020, nro 0. doi:10.1016/j.clnu.2020.09.002. ISSN 0261-5614. Artikkelin verkkoversio. English
  46. ↑ Roberto Berni Canani, Margherita Di Costanzo, Ludovica Leone, Monica Pedata, Rosaria Meli, Antonio Calignano: Potential beneficial effects of butyrate in intestinal and extraintestinal diseases. World Journal of Gastroenterology : WJG, 28.3.2011, 17. vsk, nro 12, s. 1519–1528. PubMed:21472114. doi:10.3748/wjg.v17.i12.1519. ISSN 1007-9327. Artikkelin verkkoversio.
  47. ↑ Suolistomikrobit ja niiden merkitys terveydelle www.duodecimlehti.fi. Viitattu 15.8.2022.
  48. ↑ Parichehr Amiri, Seyed Ahmad Hosseini, Samad Ghaffari, Helda Tutunchi, Shamsi Ghaffari, Erfan Mosharkesh, Samira Asghari, Neda Roshanravan: Role of Butyrate, a Gut Microbiota Derived Metabolite, in Cardiovascular Diseases: A comprehensive narrative review. Frontiers in Pharmacology, 2022, 12. vsk. doi:10.3389/fphar.2021.837509/full. ISSN 1663-9812. Artikkelin verkkoversio.
  49. ↑ Gut microbiota can determine the health effects of whole grain SLU.SE. Viitattu 14.12.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta voi.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Voi&oldid=22346048”