Rasvakeskustelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rasvakeskustelu on vaikuttanut erityisesti voin kulutukseen.

Rasvakeskustelu (Suomessa usein nimellä rasvasota) on länsimaissa 1950-luvulla tai viimeistään 1970-luvulla alkanut ja edelleen jatkuva julkinen keskustelu ravintorasvojen teveysvaikutuksista. Keskustelua on käyty ensisijaisesti siitä, aiheuttavatko ravinnon tyydyttyneet rasvat sydän- ja verisuonisairauksia vai eivät. Keskusteluun voidaan katsoa kuuluvaksi mediassa aiheesta käytävät keskustelut ja väittelyt, aiheesta tehdyt kirjat, lehtiartikkelit ja televisio-ohjelmat, kansanterveysvalistus ja siihen liittyvät toimenpiteet, sekä asiaa käsittelevät internet-foorumit ja blogit.

Suomessa keskustelun ensimmäiset vaiheet käytiin Pohjois-Karjala-projektin seurauksena aloitetun ravitsemusvalistuksen tiimoilla 1970-luvulla, ja keskustelu käynnistyi uudelleen vuonna 2010 Ylen MOT:n Rasvainen kupla -ohjelman ja sitä seuranneen A-Talkin keskusteluohjelman Voita pöytään myötä.

Rasvojen välttämiseen ohjaava ravitsemusvalistus on vaikuttanut Suomessa voimakkaasti suomalaisten ruokavalioon ja ruokakulttuuriin viime vuosikymmenien aikana, ja monet uskovat sen vaikuttaneen myös merkittävästi suomalaisten kansanterveyteen. Käyty aika ajoin kiivaskin keskustelu nivoutuu monella tavoin yhteen muiden ravitsemus- ja terveysaiheiden ja -keskustelujen kanssa, kuten kolesterolihypoteesi, kouluruokailu, vähähiilihydraattinen ruokavalio, ruoan lisäaineet ja nutritionismi.

Osapuolet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyydyttyneiden rasvojen käytön vähentämistä ja rasvojen kokonaismäärän rajoittamista edustavat näkyvimmin suomalaiset viralliset ravitsemussuositukset, joista vastaa valtion ravitsemusneuvottelukunta ja joita edistää Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Näihin ravitsemussuosituksiin pohjautuvat muun muassa Suomen kouluruokailun ja terveydenhuollon ravitsemussuositukset. Esimerkiksi vuoden 2005 ravitsemussuosituksissa annettiin rasvalle enimmäismääräsuosituksia ja tyydyttyneen rasvan käyttöä neuvottiin rajoittamaan kymmeneen prosenttiin kokonaisenergiasta. Tyydyttyneiden rasvojen sijaan suositeltii tyydyttymättömiä kasvirasvoja sisältäviä margariineja.[1]

Rasvojen vapaamman käytön puolesta puhuvat nykyaikana näkyvimmin vähähiilihydraattisen ruokavalion puolestapuhujat ja etenkin lääkäri Antti Heikkilä. Myös Valio puhui 1970- ja 1980-luvuilla maitorasvojen puolesta julkisuuskampanjoissaan[2]. Rasvan suosijat vetoavat siihen, ettei tyydyttyneellä rasvalla ole todettu tutkimuksissa olevan sydänterveyttä huonontavaa vaikutusta. Lisäksi he katsovat, että rasva sopii hyvin myös laihduttajan ruokavalioon sen kylläisyyttä aiheuttavan vaikutuksen johdosta. Tyydyttynyttä rasvaa puolustetaan luonnollisena osana ihmisen ruokavaliota, kun taas keinotekoisten rasvojen saantia pyritään välttämään.lähde?

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansanterveyslaitoksen mukaan suomalaiset olivat 1950-luvulla yksi Euroopan sairaimmista kansoista, mutta sen jälkeen kansanterveys on jatkuvasti parantunut monin tavoin[3]. Tutkimusprofessori Antti Aron mukaan perinteinen suomalainen vähärasvainen ruoka muuttui 1950-luvulla huonommaksi elintason kohotessa. Rasvaisia elintarvikkeita alettiin suosia, minkä seurauksena syntyi sepelvaltimotautiepidemia, johon kuolleisuus oli yli kolminkertainen 2000-luvun alkuun verrattuna. Epidemia alkoi laantui vasta 1970-luvulla, mikä johtui Aron mukaan etenkin väestön ruokavalion muuttumisesta vähärasvaisemmaksi.[4]

Rasva nimetään sydänsairauksien aiheuttajaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloissa alettiin etsiä 1950-luvulla syitä siihen, miksi maassa oli niin paljon sydäntauteja. Jotkut tutkijat esittivät syylliseksi sokerin kulutusta, toiset rasvaa.[5]

Yhdysvaltalainen tutkija Ancel Keys löysi vuosien 1958–1964 välillä 22 maan joukosta valitsemansa seitsemän maan tutkimuksessaan tyydyttyneen rasvan kulutuksen ja niiden sydäntautikuolleisuuden välille positiivisen yhteyden. Tämän perusteella hän esitti, että tyydyttynyt rasva aiheuttaa sydänsairauksia. Keysin teoria hyväksyttiin pian Yhdysvalloissa, ja teoria sokerin osuudesta sydäntautien synnyssä syrjäytettiin. Yhdysvalloissa 1970-luvun lopulla julkaistuissa ravitsemussuosituksissa neuvottiin välttämään rasvaa.[6] Vuonna 1984 kolesteroli nimettiin Yhdysvalloissa syylliseksi sydänsairauksiin, kun havaittiin kolesterolilääkkeen pienentävän sydänsairauskuolleisuutta[7].

Pohjois-Karjala-projekti ja SETTI-tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Karjala-projekti oli vuosina 1972–1997 toteutettu kansanterveyden edistämishanke, jonka tavoitteena oli parantaa erityisesti itäsuomalaisen väestön terveyttä. Pohjois-Karjalan läänin asukkailla oli muuta maata korkeampi sydän- ja verisuonitautikuolleisuus ja sen myötä lyhyempi keskimääräinen elinikä. Pohjoiskarjalaisia neuvottiin karttamaan tupakkaa, suolaa ja kovia rasvoja, minkä he tekivätkin.[8] Sydän- ja verisuonitautikuolleisuus laski Pohjois-Karjalassa projektin alussa nopeammin kuin muualla maassa. Keskivaiheessa kuolleisuus laski hitaammin, ja lopussa ero muuhun maahan tasoittui.[9]

Pohjois-Karjalan sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden lasku oli alkanut kuitenkin jo pari vuotta ennen Pohjois-Karjala projektin alkua. Kansanterveyslaitoksen toteuttamassa SETTI-tutkimuksessa todettiin lisäksi vuonna 1997, ettei ollut olemassa tutkimusnäyttöä, joka tukisi kiistattomasti hypoteesia ruokavalion vaikutuksesta sydänterveyteen. SETTI-tutkimus osoitti myös, ettei voilla ollut vaikutusta sydänsairauden riskiin samalla kun että margariini lisäsi selvästi sydäntautikuolleisuutta. Havainto eläinrasvan riskittömyydestä vahvistettiin myöhemmin niin sanotussa Kuopion riskitekijätutkimuksessa, seitsemän maan tutkimuksen 30-vuotiseurannan Suomen osiossa sekä lukuisissa eri maissa tehdyissä tutkimuksissa.[10]

Rasvakeskustelu 1970- ja 1980-luvuilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Margariini syrjäytti voin suomalaisten ruokapöydässä 2000-lukuun mennessä.

Pohjos-Karjala -projektin johtaja Pekka Puska alkoi osallistua television terveysohjelmiin vuoden 1972 jälkeen. Keskustelu oli Puskan mukaan alussa voimakasta, mutta ihmiset ymmärsivät lopulta terveytensä päälle. Vastustus organisoitui Puskan mukaan Valioon.[2]

Vuonna 1979 margariinin suosio oli kasvanut. Ylen Ajankohtainen kakkonen kertoi Valion uudesta Voimariinista, joka oli voin ja margariinin sekoite, ja sen ohessa loi tilannekatsauksen "rasvasotaan". Toimittajat suhtautuivat tyydyttyneiden rasvojen puolustajiin kriittisesti ja asettuivat senaikaisen terveysvalistuksen kannalle. He totesivat maitorasvan ja sepelvaltimotautikuolleisuuden yhteyden olevan todistettu, esittivät maitorasvaa puolustavat argumentit väitteinä ja valikoivina lainauksina, mutta maitorasvaa vastustavat argumentit tutkimuksina.[2]

Lehdetkin kirjoittivat 1970-luvulla rasvakeskustelusta: "Terveysjärjestöt vaativat rasvaa pois maidosta" (Demari 1977), "Rasvainen riskitekijä: tyydytetyistä rasvoista selvä yhteys sydänveritulppakuolemaan" (Helsingin Sanomat), "Rasvat uhkana sydämelle: vahvat todisteet ruokavalion vaikutuksesta sepelvaltimotaudin syntyyn" (Helsingin Sanomat).[2]

Meijeriteollisuus kävi 1970- ja 1980-luvuilla kampanjaa margariinia vastaan: "Margariini on luonnoton, keinotekoinen tuote, jonka raaka-aineet ovat joutuneet radikaalin tehdasmaisen käsittelyn kohteeksi. Margariiniin lisätään joukko ihmisen terveydelle vaarallisia kemikaaleja."[2]

Tyydyttynyttä rasvaa paljon sisältävästä voista tuli rasvakeskustelun symboli. Suomalaiset alkoivat Kansanterveyslaitoksen valistuksen seurauksena luopua runsaasta voin käytöstä ja siirtyivät margariiniin. Voin kulutus romahti 40 vuodeksi. Vasta 2010-luvulla voin käyttö kääntyi taas nousuun median kertoessa, ettei kolesteroliteoriaa tukevaa tutkimusnäyttöä ollutkaan olemassa. Myös rasvan lihottavaa vaikutusta alettiin kyseenalaistaa ja kuluttajat alkoivat palata luonnonmukaisuuteen. Voin menekki kasvoi vuonna 2011 viidenneksellä.[11][12] Vuonna 2012 voin ja voi-kasviöljyseosten kulutus oli kaksinkertaistunut vuoden 2007 kulutukseen nähden, ja myös tyydyttymättömien rasvojen kulutus oli lisääntynyt[13]. THL:n mukaan voin suosion syynä oli Suomessa käyty ravintokeskustelu[14]. Ruotsissa voin myynti oli kääntynyt nousuun jo vuonna 2006.[15]

Rasvaparadigma kyseenalaistetaan 2010-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2010 syksyllä Ylen MOT-ohjelmassa Rasvainen kupla kerrottiin, että vuosina 2009-2010 oli julkaistu satojen siihenastisten tutkimusten yhteenvetoja, joiden tuloksena oli, ettei tyydyttyneen eläinrasvan nauttimisen ja sydän- sekä verisuonisairauksien välillä ollut yhteyttä. Yhden tutkimusyhteenvedon tuloksena oli lisäksi, että monityydyttymättömät kasviöljyt lisäävät voimakkaasti sydänkuolemia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Pekka Puska esitti kuitenkin, että tyydyttyneen rasvan käytön vähentäminen olisi pelastanut Suomessa satojatuhansia henkiä, ja että oli täysin selvää, että oli olemassa erittäin vahva suositus siirtyä tyydyttyneistä rasvoista tyydyttämättömiin, vaikka monessa tutkimuksessa oli ollut "hyvin vaikeaa" yhdistää ne tautiin suoraan. Tanskalaislääkäri Uffe Ravnskov kertoi samassa ohjelmassa, että oli julkaistu 6-8 tutkimusta, joiden mukaan tyydyttynyttä rasvaa käyttävillä esiintyi muita vähemmän aivohalvauksia. [10][16]

MOT-ohjelma käynnisti mediassa voimakkaan rasvakeskustelun[17]. Ykkösen Aamu-TV kyseli, ovatko viralliset ravitsemussuositukset jo vanhentuneet, kun viimeaikaiset tutkimukset antavat syytä epäillä, että eläinperäiset rasvat eivät olisikaan niin vaarallisia kuin on ajateltu[18]. Ylen A-Talk kutsui keskustelun osapuolet televisioon[19]. Rasvakeskustelu kattoi pian koko median; Pohjois-Karjalan radiokin pakinoi rasvasodasta[20].

Vuonna 2014 julkaistiin Cambridgen yliopiston johtama 72 tutkimusta käsittänyt yhteenvetotutkimus, jonka tuloksena oli, ettei rasvojen tyydyttyneisyyden tai tyydyttymättömyyden asteella ole yhteyttä sydänsairauksien riskiin. Yhdysvaltain sydänjärjestön ravitsemustoimikunnan jäsen, professori Linda Van Horn totesi, että Cambridgen tutkimus nosti esiin aiheellisia kysymyksiä, jotka otetaan huomioon toimikunnan kokouksissa ja sen tulevissa suosituksissa.[21]

Suomessa terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylijohtaja Erkki Vartiainen pahoitteli tutkimuksen uutisointia seuranneena päivänä julkisesti, että viralliset rasvasuositukset ovat jäämässä tappiolle "informaatiosodassa" siitä huolimatta, että suurin osa lääkärikunnasta ja ammattihenkilöstöstä seisoo edelleen niiden takana. Vartiainen ennusti myös, että kovia rasvoja suosiva trendi tulee lisäämään sydäninfarkteja vuoteen 2020 mennessä.[22] Myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Marja-Leena Ovaskainen suhtautui epäilevästi 600 000 henkeä käsittävän yhteenvetotutkimuksen tuloksiin, vaikkei ollutkaan tutustunut siihen "tarkemmin"[23].

Ruotsin rasvakeskustelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsissa rasvakeskustelu henkilöityi 2010-luvulla usein julkisuudessa esiintyneeseen yleislääkäri Annika Dahlqvistiin, joka suositteli diabetespotilailleen vähähiilihydraattista ja runsaasti eläinrasvaa sisältävää ruokavaliota. Dahlqvist sai työnantajaltaan varoituksen ja hänestä tehtiin myös kantelu sosiaalihallitukseen vuonna 2008. Ruotsin sosiaalihallitus totesi kuitenkin tieteellisen näytön tukevan kyseisen ruokavalion terveellisyyttä diabeetikoilla.[24]

Yhdysvaltain rasvakeskustelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloissa rasva ja etenkin tyydyttynyt rasva leimattiin 1970-luvun ravitsemussuosituksissa syntipukiksi lihavuuden ja sydäntautien esiintymiseen. Tyydyttyneen rasvan vaarojen popularisointiin vaikuttivat näkyvästi Time-lehden kansikuvajutut vuosilta 1961 ja 1984, joissa tyydyttynyt rasva nimettiin sydäntautien syyksi. Vuonna 2014 samainen Time-lehti julkaisi kansikuvajutun nimeltä "Syökää voita". Siinä lehti kehotti lopettamaan rasvasodan, sillä tyydyttynyt rasva on lehden mukaan tutkimuksissa todettu vaarattomaksi, ja rasvan korvanneet jalostetut hiilihydraatit ja transrasvat ovat maan nykyisen elintapasairausepidemian aiheuttajia.[25][26][27]

Osapuolten argumentteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professori Kari Salminen kirjoitti vuonna 2007 maitorasvan suojaavan tutkimusten mukaan sydäntaudeilta[28]. Asiantuntijoiden aiemmin hellimä rasvahypoteesi oli hänen mukaansa hajonnut pirstaleiksi, koska mitään näyttöä tyydyttyneiden rasvojen haitallisuudesta ei ollut olemassa. Salminen pyysi turhaan ja useampaan otteeseen Pekka Puskalta ja Mikael Fogelholmilta vuonna 2010 Ylen A-Talk-ohjelmassa: "Antakaa minulle yksi sellainen tutkimus, jossa osoitetaan, että voi aiheuttaa sydän- ja verisuonitauteja". Kirurgi Tarja Somppi havainnollisti samassa ohjelmassa, että valtimoahtaumat ovat kalkkia, eivätkä kolesterolia[19]. Somppi kritisoi vuonna 2011 julkaistussa kirjassaan Parantavat rasvat vähärasvaisuutta kutsuen voita parantavaksi rasvaksi[29].

Ylen toimittaja Martti Backman kertoi vuonna 2010, että yllättyi tehdessään tutkimustyötä rasvasotaa käsittelevää MOT-ohjelmaansa varten siitä, kuinka rasvateorian kritiikin pohjana olevat alkuperäistutkimukset osoittivatkin rasvateorian puutteellisuuden. Kymmenet tutkimukset totesivat selkeästi, ettei rasvaisen ruuan ja sepelvaltimotaudin yhteydestä ollut olemassa vankkaa tieteellistä näyttöä, eikä ollut olemassa yhtään riidatonta tutkimusta, joka olisi todistanut tyydyttyneen rasvan lisäävän sepelvaltimotaudin riskiä.[30][31]

Suomen sydänliiton puheenjohtaja Matti Uusitupa puolusti suomalaisia ravitsemussuosituksia vuonna 2010 sanomalla, että "kanamunalla, pekonilla ja voilla ei pitkälle pötkitä"[32] sekä ennustamalla, että "karppaajia alkaa putoilla 3-5 vuoden päästä"[33].

Ravitsemustieteen dosentti Mikael Fogelholm totesi vuonna 2010, että rasvan kokonaissaanti tai tyydyttyneen rasvan saanti ei ollut yhteydessä sydänsairauksien ilmaantuvuuteen. Fogelholm suositteli silti tyydyttyneiden rasvojen korvaamista monityydyttymättömillä, koska niiden käyttö suojasi sydänsairauksilta.[34].

Professorit Timo Strandberg ja Petri Kovanen kutsuivat kolesteroliteorian epäilijöitä "denialisteiksi" vuonna 2011 julkaistussa kirjassaan. Kirjan teesinä oli, että tyydyttyneet rasvat nostavat kolesterolia, mikä aiheuttaa ateroskleroosia.[35]

Ravitsemusasiantuntija Patrik Borg ei löytänyt vahvaa näyttöä voin yhteydestä sydän- ja sepelvaltimotauteihin vuonna 2012, mutta suositteli silti suosimaan kasviöljyjä. Borg esitti myös, että rasvan vähentämistä suositellut terveysvalistus oli mennyt liiallisuuksiin.[36]

Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen kirjoitti vuonna 2012 Suomen Lääkärilehdessä kahden tuoreen ja laajan metatutkimuksen osoittavan, että tyydyttynyt rasva ei aiheuta sydänsairauksia[37].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Valtion ravitsemusneuvottelukunta: Suomalaiset ravitsemussuositukset 2005 ravitsemusneuvottelukunta.fi. Viitattu 5.5.2012.
  2. a b c d e Yle: Pekka Puska kävi rasvasotaa yle.fi. 28.9.2009. Viitattu 13.5.2012.
  3. Jussi Huttunen, Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja: Terveys eilen, tänään ja huomenna Kansanterveys-lehti. loka-marraskuu 2001. Viitattu 5.5.2012.
  4. Antti Aro, KTL: Ruuasta terveyttä tai sairautta Kansanterveys-lehti. loka-marraskuu 2001. Viitattu 5.5.2012.
  5. Eenfeldt, Andreas: Ruokavallankumous, s. 18-25, 37-38. Readme.fi, 2011. ISBN 978-952-220-395-3.
  6. Eenfeldt, s. 29-43
  7. Eenfeldt, s. 41-42
  8. Siukonen, Timo: Pohjois-Karjala-projekti pelastanut neljännesmiljoonaa ihmistä Helsingin Sanomat. 19.1.2009. Viitattu 19.1.2009.
  9. Ebrahim, Shah & Smith, George Davey: Letter to the Editor: Editors' Response—exporting failure. International Journal of Epidemiology, 2001, 30. vsk, nro 6, s. 1496–1497. International Epidemiological Association. Artikkelin verkkoversio Viitattu 6.9.2009. (englanniksi)
  10. a b Rasvainen kupla: käsikirjoitus yle.fi. Viitattu 12.3.2021.
  11. Turun Sanomat: Kauppojen voihyllyt ammottavat välillä tyhjinä – kulutus kasvanut viidenneksellä ts.fi. Viitattu 13.5.2012.
  12. Yle uutiset: Uutisjuttuja: Aidot maut suosiossa, Rasvattomiksi ja mauttomiksi kevennetyt tuotteet menettävät suosiotaan. arenan.yle.fi. 17.12.2010. Viitattu 13.5.2012.
  13. Kovat rasvat maistuvat taas suomalaisille 23.11.2012. Yle. Viitattu 27.11.2012.
  14. Jukka Auramies: THL-pomo Puska: Viime vuosien ravintokeskustelu hämmensi ja vääristi 11/2012. MTV3. Viitattu 27.11.2012.
  15. Eenfeldt, s. 46
  16. MOT: Rasvainen kupla yle.fi. 13.9.2010. Viitattu 13.5.2012.
  17. Yle uutiset: Rasvasuosituksissa myös vaihtelua (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos pitää kiinni rasvalinjauksistaan, joiden mukaan kovat rasvat ovat epäterveellisiä.) areena.yle.fi. 17.9.2010. Viitattu 13.5.2012.
  18. Ylen Aamu-TV: Ovatko viralliset ravitsemussuositukset jo vanhentuneet areena.yle.fi. 14.9.2010. Viitattu 13.5.2012.
  19. a b A-Talk: Voita pöytään! yle.fi. 16.9.2011. Viitattu 13.5.2012.
  20. Pohjois-Karjalan Radio: Kiteitä: Rasvasta areena.yle.fi. 19.9.2011. Viitattu 13.5.2012.
  21. Alice Park: Uh Oh, Unsaturated Fats May Not Be As ‘Good’ As We Thought 17.3.2014. Time. Viitattu 25.3.2014.
  22. THL: Terveysviranomaisille uhkaa tulla takkiin rasvasodassa 19.3.2014. Yle uutiset. Viitattu 21.3.2014.
  23. Britit: Pehmeä rasva ei estä sydäntautia Helsingin Sanomat. 19.3.2014. Viitattu 12.3.2021.
  24. Yle Akuutti: Rasvasota ruotsalaisittain ohjelmat.yle.fi. 6.5.2008. Viitattu 13.5.2012.
  25. Samantha Chang: War on saturated fat is over: Ketogenic, Atkins and Paleo diets are vindicated 12.6.2014. Examiner.com. Viitattu 25.6.2014.
  26. Brian Shilhavy: Time Magazine: We Were Wrong About Saturated Fats 15.6.2014. Health Impact News Daily. Viitattu 25.6.2014.
  27. Jane Weaver: Ending the war on butter: Are fatty foods really OK to eat? 12.6.2014. Today.com. Viitattu 25.6.2014.
  28. Kari Salminen: Maito suojaa sydäntä Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, kirjeitä ja mielipiteitä. 2007. Viitattu 13.5.2012.
  29. Parantavat rasvat Gummerus. 2011. Viitattu 13.5.2012.
  30. Martti Backman: Rasvateorian nousu ja... Ylen blogit. 13.09.2010. Viitattu 13.5.2012.
  31. Rasvainen kupla: käsikirjoitus yle.fi. Viitattu 12.3.2021.
  32. Sydänliiton ravitsemussuositukset ja rasvasota Yle, Radio 1:n reseptori. 7.10.2010. Viitattu 13.5.2012.
  33. SS: Karppaajia alkaa putoilla 3-5 vuoden päästä - suomalaiset "eivät tajua" Talouselämä. 24.10.2011. Viitattu 13.5.2012.
  34. Mikael Fogelholm: Välimeren ruokavalio vai niukasti hiilihydraatteja? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, pääkirjoitus. 13/2010. Viitattu 13.5.2012.
  35. Tiina Hailla: Asiantuntijoiden vastaisku rasvasotaan Tesso. 13.5.2011. Viitattu 13.5.2012.
  36. Voi ei! Voin kulutus kasvaa Kotivinkki. 2012. Viitattu 13.5.2012.
  37. Onko rasva- ja hiilihydraattikritiikille perusteita? Suomen Lääkärilehti 13/2012 vsk 67. 2012. Viitattu 13.5.2012.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]