Venäjän asevoimat Syyrian sisällissodassa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämän artikkelin tai sen osan muoto tai tyyli kaipaa korjausta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Artikkelin muoto ja tyyli lähentelee enemmän blogitekstiä kuin tietoartikkelia. Ainakin viimeinen osio pistää silmään.
Venäjän Suhoi Su-24 -suihkuhävittäjä. Latakia, Syyria, 5. lokakuuta 2015. Kuva: © Mil.ru
Venäjän ilmavoimien tunnus.

Venäjän asevoimat Syyrian sisällissodassa kertoo Venäjän suorasta osallistumisesta taisteluihin Syyrian hallituksen puolella kapinallisia vastaan alkaen 30. syyskuuta 2015. Artikkelissa kerrotaan myös Venäjän sotakalustosta, sodankäynnin tuloksista ja syistä sodankäyntiin. Presidentti Vladimir Putin sanoi lokakuussa 2015: "Emme aio lähettää maajoukkoja, ja syyrialaiset ystävämme tietävät tämän."[1] Venäjän ilmaiskut, iranilaiset ja Hizbollah tukivat Syyrian hallituksen joukkojen maahyökkäystä kapinallisalueille.

Venäjän liittymistä sotaan edelsivät Bašar al-Assadin joutuminen ahtaalle sisällissodassa[2][3] ja hänen avunpyyntönsä[4]. Venäjä siirsi syyskuussa Syyriaan ilmavoimiaan ja Putin julisti YK:ssa Isisin vastaista toimintaa.

Venäjä ilmoitti maaliskuussa 2016 ja joulukuussa 2017 alkavansa joukkojensa ja kalustonsa vähentämiset Syyriassa. Sota kuitenkin jatkuisi "terrorismin vastaisena operaationa".

Venäjän tuki Syyrialle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän ja Syyrian liittolaisuus on peräisin kylmän sodan ajoilta. Syyria alkoi ostaa aseita Neuvostoliitosta jo 1956.[5] Neuvostoliitto perusti Syyrian Tartusiin pienehkön laivastotukikohdan vuonna 1971. Vuoden 1991 Neuvostoliiton romahduksen seurauksena Venäjän laivasto vetäytyi Välimereltä, mutta Tartus säilyi venäläisaluksille huoltopaikkana. Vuonna 2015 venäläiset palasivat ja laajensivat satamaa.[6]

Syyrian sisällissodan alussa Venäjä oli suojellut Bašar al-Assadia estämällä YK:n turvallisuusneuvostossa useita toimia Syyrian hallitusta vastaan. Venäjä oli myös aseistanut Assadin joukkoja. 31. elokuuta 2015 israelilainen Ynet-verkkosivusto kertoi läntisiin diplomaattilähteisiin nojautuen, että venäläistä armeijaväkeä oli jo saapunut Assadin hallitsemaan lentotukikohtaan lähelle Damaskosta ja että heitä saapuisi lähiviikkoina tuhansia lisää.[7] Jo elokuun puolivälissä oli ollut havaintoja, että Venäjä oli kuljettanut BTR-panssariajoneuvoja Syyriaan. Venäläisten osallistumisesta maataisteluihin Latakian maakunnassa alettiin raportoida samoihin aikoihin, mutta jo vuonna 2012 Venäjän puolustusministeri Anatoli Serdjukov oli sanonut, että Venäjä on lähettänyt ”sotilasneuvonantajia ja teknisiä neuvonantajia” Syyriaan.[8]

Venäjän ulkoministeriö myönsi ensi kertaa syyskuun alussa 2015, että Syyriassa on venäläisiä sotilasasiantuntijoita valvomassa asetoimituksia.[9] USA:n tiedustelun mukaan 18.–20. syyskuuta Syyriaan lennätettiin 12 Su-24 ja 12 Su-25 -rynnäkkökonetta. Koneet lensivät tiivissä muodostelmassa transponderit pois päältä.[3] Näin presidentti Vladimir Putin varmisti asein sen, että Baath-puolueen vuodesta 1963 jatkunut yksinvalta säilyy Syyriassa.[10] Venäjän ulkoministeriön tiedotusjohtaja Marija Zaharova kuitenkin väitti, että Assadin pysyminen vallassa ei ole Venäjälle "periaatekysymys" ja "Assadin kohtalo on Syyrian kansan päätettävissä".[11] Putin itse korosti taistelua terrorismia vastaan ja väitti luottavansa Assadin kykyyn "tehdä kompromissi maansa ja kansansa puolesta".[12]

Maan jakautuminen aseellisten ryhmien kesken

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

New York Timesissa oli 19. lokakuuta 2015 erikoinen mielipidekirjoitus pääkirjoitusaukeamalla: "Vaikka paljon puhutaan Isisin lyömisestä", kirjoitti asiantuntija Hussein Ibish, "Venäjän todellinen tavoite on kapinallisten työntäminen kauemmas ja [Länsi-Syyriaan rajoittuvan] minivaltion turvaaminen… Isisin valtio on Kremlin propagandasta huolimatta jo Venäjän intervention suurimpia voittajia." Ibishin mukaan Kremlin ääneen lausumaton selvä viesti on, että se haluaa lopettaa sodan jakamalla Syyrian Libanonin tyyliin kilpailevien aseellisten ryhmien kesken.[13]

Venäjän tekemien pommitusten alku ja kiihtyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Х-25МL-raketin asennusta. Hmeimim, Latakia, Syyria, 4. lokakuuta 2015. Kuva: © Mil.ru
Suhoi Su-34 pudottaa satelliittiohjatun KAB-500S-pommin Raqqan tai Aleppon maakunnassa 9. lokakuuta 2015.[14] Kuva: © Mil.ru

Venäjä aloitti ilmaiskut 30. syyskuuta 2015 kapinallisia vastaan.[4] "Syyrian presidentti Bašar al-Assad pyysi meiltä apua", perusteli Venäjän presidenttihallinnon päällikkö Sergei Ivanov Venäjän liittymistä mukaan Syyrian sisällissotaan. Parlamentin ylähuone antoi presidentti Putinille yksimielisesti ja suljettujen ovien takana luvan sotimiseen Syyriassa. Ivanovin mukaan lupa koskee vain ilmavoimia, ei maavoimia.[15] Venäläiset ilmoittivat alussa sotivansa terroristeja ja erityisesti Isisiä vastaan.

Venäjä käytti ilmahyökkäyksissään mm. Su-30SM-monitoimihävittäjiä ja Su-34-hävittäjäpommittajia, ja vanhempia Su-24M- ja Su24M2-hävittäjäpommittajia ja Su-25SM-rynnäkkökoneita. Su-24M-koneet pudottivat enimmäkseen 250–500 kg:n FAB-sarjan yleispommeja sekä OFAB-250-270-sirpalepommeja. Uudemmat hävittäjät pudottivat tehtävästä riippuen mm. KAB-500S-täsmäpommeja, 500 kg:n FAB-500M62-pommeja, BetAB-500-tunkeumapommeja (bunkkerinmurtajat) ja RBK-500 SPBE -rypälepommeja.[16] Venäjä ampui myös risteilyohjuksia kapinallisten asemiin Kaspianmereltä käsin. Yhdysvaltain puolustusministeri Ash Carter sanoi, että Yhdysvallat ei ole sopinut yhteistyöstä Venäjän kanssa.[17]

BetAB-500 läpäisee metrin betonia, joka on 5 metrin syvyydessä. Keskitiheässä maaperässä ammus tekee suppilon, jonka halkaisija on 4–5 metriä. Taistelukärjen massa on 350 kg. KAB-500S on satelliittiohjattu täsmäpommi, joka voidaan pudottaa 2–9 km:n päässä kohteesta. Todennäköinen osumatarkkuus on 4–12 metriä. Venäjän puolustusministeriön videon mukaan strategiset pommittajat Tu-160 ja Tu-95MS laukaisivat X-555-risteilyohjuksia, joiden todennäköinen tarkkuus on 5–10 metriä. Lokakuussa 2015 Venäjän Kaspian laivasto ampui Kalibr-ohjusjärjestelmän 3M-14-risteilyohjuksia kohteisiin, jotka olivat noin 1500 kilometrin päässä.[18]

Ilmahyökkäykset kohdistuivat alussa kaikkiin kapinallisiin Luoteis-Syyriassa, vaikka Sergei Lavrov sanoi YK:n turvallisuusneuvoston puheessaan, että 30. syyskuuta 2015 Putin sai liitto­neuvostolta luvan Venäjän federaation asevoiman käytölle Syyriassa. Lavrov jatkoi: "Kyse on yksinomaan Venäjän ilmavoimien operaatiosta, Isisin asemiin iskemisestä Syyriassa."[19][20][21]

Ensimmäisen Venäjän ilmaiskuviikon aikana eniten pommituksia oli Idlibin ja Haman välisillä sekä Homsin pohjoispuolisilla kapinallisalueilla.[22] Kapinallisia tukevat maat vaativat Venäjän ilmaiskujen lopettamista.[23]

3. lokakuuta 2015 Venäjä pommitti Isisin pääkaupunkia Raqqaa, kun monet olivat valittaneet, että iskut kohdistuvat pääosin muualle kuin Isisin alueille.[24] Samana päivänä venäläinen hävittäjä käväisi Turkin ilmatilassa, minkä seurauksena Turkin johto tulistui ja Nato piti hätäkokouksen.[25]

Syyrian hallitus aloitti 7. lokakuuta 2015 "suurhyökkäyksen" kapinallisten asemiin pääasiassa Haman ja Idlibin maakunnissa Venäjän ilmavoimien tukemana. Kapinalliset olivat vallanneet lähes koko Idlibin maakunnan vuonna 2015.[26][27] Aleppon maakunnassa kerrottiin käytetyn myös rypälepommeja.[28] Assadin joukot yrittivät saada haltuunsa Aleppoa ja Damaskosta yhdistävän tärkeän M5-moottoritien. Ne onnistuivat siinä vasta helmikuussa 2020.[29][30] Hyökkäys ei tuonut läpimurtoa kolmen ensimmäisen viikon aikana.[31]

Putin lupasi 17. marraskuuta kostoa venäläisen matkustajakoneen pudottamisesta, missä oli kuollut 224 henkeä. Venäjä lisäsi Isis-kohteiden pommituksia ja sopi laivastoyhteistyöstä Ranskan kanssa.[32][33] Venäjä ja USA:n johtama liittouma pyrkivät iskemään Isisin öljytuloihin. Venäjä ilmoitti 18. marraskuuta tuhonneensa muutamassa päivässä 500 öljyrekkaa, jotka olivat olleet matkalla Irakiin. Vertailun vuoksi: USA:n johtama liittouma iski kuukauden aikana liki 200:aan Isisin öljybisneskohteeseen. Rekkojen lisäksi kohteina olivat ensi kertaa öljyntuotantoon kuuluvat laitteet ja varastot.[34] 20. marraskuuta Venäjän puolustusministeriö ilmoitti kaksinkertaistavansa Syyriassa käyttämiensä lentokoneiden määrän 69:ään.[35] Samana päivänä Venäjä pyysi Libanonia sulkemaan ilmatilansa sotaharjoitusten vuoksi. Libanon ei suostunut.[36]

Syyskuussa 2015, Venäjän pommitusten alussa, hallituksella oli vain neljännes maasta hallussaan. Syyskuussa 2018 se hallitsi jo noin kahta kolmasosaa.[37] Uutistoimisto Tass kertoi, että kahden ensimmäisen kuukauden aikana tuhottiin 32 öljyntuotantokompleksia, 11 öljyjalostamoa, 23 pumppuasemaa sekä 1080 öljyrekkaa. Tämä vähensi Isisin tuloja liki 50%. Venäjän armeijan mukaan Isisin vuositulot öljystä olivat noin 2 miljardia dollaria.[18]

Pommitusten uhrit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapinallisalueilta alkoi heti iskujen jälkeen tulla raportteja, joiden mukaan siviilejä oli kuollut ilmaiskuissa.[38] Venäjän ilma- ja avaruusvoimien ylipäällikkö Viktor Bondarev kiisti siviiliuhrit.[39]

Venäjä teki kolmen ensimmäisen sotaviikon aikana yli 500 ilmaiskua. Sarminin kenttäsairaalan pommituksessa Idlibissä kuoli vähintään 13 siviiliä. Ihmisoikeusjärjestö SOHR:n mukaan Venäjän ilmaiskut tappoivat 20. lokakuuta mennessä noin 370 ihmistä, joista 250 oli kapinallistaistelijoita, joista noin 50 kuului Isisiin.[40][41] Lisäksi SOHR arvioi, että ajanjaksolla 20. lokakuuta 2014 – 20. lokakuuta 2015 Syyrian hallituksen joukkojen tekemissä pommituksissa oli kuollut 6317 siviiliä.[42]

Ihmisoikeusjärjestö HRW julkaisi joulukuussa 2015 raportin, jonka mukaan Venäjä käytti rypälepommeja ainakin 20 kertaa yhdeksällä paikkakunnalla. YK:n tutkijat totesivat myöhemmin, että Venäjä oli syyllistynyt sotarikoksiin Idlibin 11 kuukautta kestäneessä kampanjassa. Yhdessä iskussa kuoli 43 ihmistä, kun venäläiset lentokoneet iskivät markkinapaikalle. Siviilit ja pelastajat ryntäsivät paikalle, mutta muutaman minuutin kuluttua tuli toinen isku samalle alueelle, joka tappoi useita. HRW:n joulukuun 2016 raportissa sanottiin, että pommitukset vaikuttivat usein piittaamattoman mielivaltaisilta ja niissä käytettiin monenlaista tuhoa aiheuttavia rypäle- ja palopommeja.[43][44]

SOHR:n mukaan Venäjän ilmaiskut tappoivat 20. tammikuuta 2016 mennessä noin 3000 ihmistä, joista yli 1000 oli siviilejä ja 893 ISISiin kuulunutta.[45] Syyskuussa 2018 SOHR arvioi, että Venäjän pommituksissa oli kuollut yli 18 000 ihmistä, joista oli 7988 siviilejä. Yhdysvaltojen johtaman liittouman pommituksissa oli SOHR:n mukaan kuollut yli 3300 siviiliä.[37]

Ensireaktioita Venäjän tekemiin pommituksiin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turkki, USA, Saksa, Ranska, Iso-Britannia ja Persianlahden arabimaiden liittolaiset vetosivat 2. lokakuuta 2015 Venäjään, jotta se lopettaisi ilmaiskut siviilejä vastaan Hamassa, Homsissa ja Idlibissä. Pommitukset eivät kohdistuneet Isisiin, vaikka "Venäjä on ilmoittanut, että ilmaiskujen tarkoituksena on ainoastaan taistella Isistä vastaan".[46] Venäjän operaatio käytännössä esti Turkin ja Saudi-Arabian kaavaileman hallitusta koskevan lentokieltoalueen perustamisen Syyriaan.[47] Venäjän operaatio syvensi idän ja lännen välistä kuilua. Toisaalta Yhdysvallat ja Venäjä sopivat sotilaallisten yhteenottojen välttämisestä.[48]

Yhdysvaltain presidentti Barack Obama sanoi Venäjän ilmaiskujen vahvistavan Isisiä ja voivan johtaa katastrofiin, kun pommitetaan maltillisia. "Putinille ei riittänyt, että hän lähettää al-Assadille aseita ja rahaa. Hänen piti vielä lähettää omat lentokoneensa ja lentäjänsä", Obama sanoi.[49]

Saudi-Arabian ulkoministeri Adel al-Jubeir toi epäsuoraan ilmi tyytymättömyytensä Obaman pidättyvään politiikkaan: "Olemme vaatineet suoraa sotilaallista interventiota sodan alusta alkaen. Olemme vaatineet lentokieltoaluetta (siviilien suojaamiseksi). Olemme vaatineet Syyrian opposition kunnollista aseistamista". The Guardianin artikkelin mukaan Obaman toimet näyttävät jahkailulta verrattuna Putinin päättäväisyyteen. Yhdysvalloissa senaattori John McCain sanoi, että Obaman hallinnon Lähi-idän politiikan raunioille on nyt astunut Vladimir Putin. Venäjällä arvovaltaisen sotilasasiantuntijan Leonid Ivašovin mukaan maailma todistaa Venäjän ilmaiskuissa yksinapaisen maailman kaatumisen.[50]

Ison-Britannian puolustusministeri Michael Fallon syytti 3. lokakuuta 2015 Venäjää siviilien tappamisesta Syyriassa. Hänen mukaansa vain 5% pommeista osui Isis-kohteisiin.[24]

Saudi-Arabian suhtautumisen takia Egyptin ulkoministeri Sameh Shoukry vältteli osoittamasta tukeaan al-Assadille, mutta korosti, että Venäjä rajoittaa terrorismin leviämistä Syyriassa.[51]

Venäjän mediasota Syyriassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Putinin kanta pommituksiin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Putin kertoi syyskuussa 2015, että yli 2000 taistelijaa Venäjältä ja entisistä neuvostotasavalloista on Syyriassa. Hänen mukaansa on parempi auttaa Assadia kuin odottaa terroristien paluuta. "Tämä siis on tärkein asia, joka rohkaisee ja pakottaa meitä tarjoamaan apua Assadille", Putin sanoi.[52] Dmitri Medvedevin mukaan Venäjä puolusti Syyriassa kansallisia intressejään, ei Assadia. Moskovalle oli hänen mielestä olennaista vain se, ettei Isis johda Syyriaa.[53]

Putin ilmoitti haluavansa pelastaa Syyrian presidentin.[3] Ulkoministeriön tiedottaja Maria Zaharova kuitenkin sanoi, että Venäjä haluaa säilyttää Syyrian valtiollisuuden, muttei varsinaisesti tue Assadia, kertoi Sputnik News.[54]

Syyskuun loppuviikolla oli YK-tapaaminen, jossa Venäjän presidentti asetti Syyrian Ukrainan edelle politiikassa.[55] Annettuaan ymmärtää, että lännen toimet olivat luoneet kaaosta Irakiin ja Libyaan, kun valtiorakenteet oli tuhottu, Putin kehotti luomaan Isisin ja muun terrorismin vastaisen yhteisrintaman, joka olisi kuin Hitlerin ja natsien vastainen koalitio.[56][57][58]

Maria Zaharova syytti länsimedioita kampanjasta Venäjää vastaan, kun ne olivat puhuneet pommitusten siviili- ja lapsiuhreista operaation ensihetkien jälkeen.[59]

FSA ja Venäjä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän ulkoministeri Lavrov sanoi 1. lokakuuta 2015, ettei pidä Vapaan Syyrian armeijaa (FSA) terroristijärjestönä ja että sen pitäisi olla osa maan poliittista ratkaisua. Reuters kertoi samana päivänä, että ainakin kolme FSA:n ryhmää oli ilmoittanut joutuneensa Venäjän ilmaiskujen kohteeksi.[60]

24. lokakuuta 2015 Lavrov sanoi, että Venäjä on valmis yhteistyöhön FSA:n kanssa Isisiä vastaan. FSA:n edustaja kommentoi BBC:lle tarjousta: "Heidän pitäisi lopettaa ensin hyökkäykset tukikohtiimme, ja sitten voimme puhua yhteistyöstä."[61] Lavrov ehdotti Syyriaan myös vaaleja.[62] "Venäjän johtajat ovat toistuvasti sanoneet, että Venäjällä ei ole tietoa, missä maltillisen opposition Vapaan Syyrian Armeija taistelee", kertoi Yle 7. lokakuuta 2015.[63] Vielä joulukuussa 2015 Putin väitti tukevansa kapinallisiin kuuluvaa FSA:ta Assadin lisäksi, kertoi Reuters.[64]

Lavrov perää puolueetonta journalismia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lavrovilta kysyttiin, keitä ovat nämä muut terroristit Isisin lisäksi, joita Venäjä pommittaa. "Jos se näyttää terroristilta ja toimii kuin terroristi, se on terroristi…Jostain syystä lännen koalition toimet katsotaan kuitenkin demokratian puolustamiseksi, Venäjän toimet tyrannin tukemiseksi. Tämä on epäreilua. Tähän tarvitaan puolueetonta journalismia", vastasi Lavrov. Hän sanoi myös, ettei Gaddafin ja Husseinin tappaminenkaan muuttanut Libyaa ja Irakia paremmiksi paikoiksi. "Nyt demonisoimme Assadia. Emmekö opi mitään?"[65]

Mediasota avustusjärjestöä vastaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: Syyrian sisällissodan sairaalapommitukset

Kun syyrialaisten vapaaehtoisten pelastusryhmä Valkoiset kypärät (VK) toimitti maailmalle videoita Assadin hallinnon ja Venäjän julmasta sodankäynnistä, alkoi Venäjän disinformaatiokampanja. RT ja muu Venäjän media, joka tuki Putinin sotaa, kuvasi avustusjärjestön al-Qaidaan kuuluvaksi terroristijärjestöksi, joka saa rahoituksensa ulkomailta. Venäjä ei pitänyt siitä, että maailmalle näytettiin Venäjän ja Syyrian hallituksen tekemiä iskuja kouluihin ja sairaaloihin. Videot viittasivat myös siihen, että Assadin joukot olivat käyttäneet kemiallisia aseita siviilejä vastaan.[66][67]

Venäjä ja Syyria kehittivät vastineeksi salaliittoteorioita, että VK ja sille tarvikkeita ja koulutusta toimittava James Le Mesurierin järjestö olivat petkuttajia ja vakoojia. Bloggaajien, aktivistien ja bottien verkosto alkoi julkaista samoja väitteitä, joiden mukaan esim. kemiallisten aineiden uhrien kuvat olivat väärennettyjä tai niissä oli näyttelijöitä.[66][68]

"Tämä on Venäjän propagandan sydän. Ennen vanhaan Neuvostoliitto yritettiin esittää malliyhteiskuntana. Nyt jokainen asia sekoitetaan niin moneen tarinaan, että ihmiset eivät tunnista totuutta, kun näkevät sen", sanoi David Patrikarakos, joka on kirjoittanut kirjan liittyen sosiaalisen median vaikutuksesta sotaan.[66]

Länsimaisten toimittajien oli vaikea saada viisumia, mutta RT:n toimittajilla oli vapaus raportoida paikan päällä Kremlin versiota tapahtumista. Näin sodan kuvaus jäi länsimaissakin hieman yksipuoliseksi ja Isis-painotteiseksi. Tutkimusten mukaan yli 75% Syyrian sodan kuolemista oli kuitenkin Assadin hallinnon ja sen kannattajien tekemiä ja ylivoimainen enemmistö sodassa kuolleista oli siviilejä, ei terroristeja.[68]

Syyskuussa 2016 kolme VK:n keskusta sai osuman pommituksessa.[69] Aamuyöllä 11. marraskuuta 2019 Mesurierin ruumis löytyi Istanbulin kadulta, Hän oli ilmeisesti tipahtanut (tai työnnetty) katolta. Moskovassa tv-uutiset kertoivat, että MI6 oli salamurhannut Mesurierin.[70]

Humanitaaristen järjestöjen mustamaalaamisen ja sairaalapommitusten yksi peruste oli se, että kansainvälinen apu kanavoituisi vain Assadin hallituksen kautta, mikä vahvistaisi Assadin asemaa.[67]

Venäjä ja Turkki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Venäjän ilmavoimien Suhoi 24 -koneen pudotus 2015
Katso myös: Syyrian Kurdistan

Marraskuussa 2015 Turkki ampui alas venäläisen SU-24 hävittäjän, joka oli sen mukaan loukannut maan ilmatilaa. Putin kutsui tapausta terroristien rikoskumppaneiden tekemäksi selkäänpuukotukseksi. Joulukuussa 2015 Putin julisti Syyrian ilmatilan lentokieltoon Turkin sotilaskoneilta.[71][72]

"Turkki on suurin ostaja öljylle, jonka Isis varastaa Irakista ja Syyriasta", sanoi Venäjän varapuolustusministeri Anatoli Antonov 2. joulukuuta 2015. "Saatavilla olevien tietojen mukaan mukana ovat myös maan poliittiset johtajat, presidentti Erdoğan perheineen", Antonov lisäsi. Päivää aiemmin presidentti Putin oli esittänyt vastaavat syytökset.

Erdoğan vastasi: "Jos sellainen todistetaan, kansakuntamme ylevyys vaatisi, etten jatkaisi virassa." Yhdysvaltain armeijan edustaja puolusti Turkkia ja väitti Venäjän väitettä "järjettömäksi". Elokuussa 2015 turkkilainen sanomalehti Taraf oli kuitenkin kertonut, että päivittäin Turkkiin salakuljetettiin dieseliä 1500 tonnia. Jo kesäkuussa 2014 turkkilainen kansanedustaja Hataysta oli sanonut, että maakuntaan oli rakennettu öljyputkia Isisin alueelta tuotavaa öljyä varten. Vuoden 2015 keväällä brittitutkijat arvioivat, että Isisin öljyntuotannon huippu oli helmikuussa 2015, 45 000 barrelia päivässä, mikä on noin 3 miljoonaa dollaria päivää kohti.[73][74]

Noin puolen vuoden media- ja kauppasodan jälkeen Erdoğan pyysi anteeksi ja maiden suhteet paranivat, mitä vauhditti se, että Putin tuomitsi nopeasti heinäkuun 2016 vallankaappausyrityksen ja ehkä tarjosi armeijan apua Erdoğanille.[75]

"Meidän pitäisi vihdoin myöntää, että presidentti Assadin hallituksen joukot ja kurdien miliisi ovat ainoat voimat, jotka todella taistelevat Isisiä ja muita terroristijärjestöjä vastaan Syyriassa", Putin sanoi YK:n yleiskokouksessa 28. syyskuuta 2015.[56] Kurdien mainitseminen myönteisessä valossa sekä etenkin Assadin sotilaallinen tukeminen eivät olleet hyviä uutisia Erdoğanille, jonka tavoitteita olivat Assadin syrjäyttäminen ja kurdien itsehallintopyrkimysten aggressiivinen vastustaminen niin kotimaassa kuin ulkomailla. Ei siis ihme, että venäläiskoneen alasampuminen veti Venäjän ja Turkin suhteet aallonpohjaan.[76]

Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022 Turkki on jatkanut tasapainoiluaan idän ja lännen välillä. Elokuussa 2022 se sopi maksavansa osan energiaostoistaan Venäjältä ruplina. Venäjän osuus oli noin neljännes Turkin öljyntuonnista ja lähes puolet sen maakaasun ostoista vuonna 2021.[77]

Venäjän salainen sota Syyriassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläisen CIT-tutkijaryhmän (Conflict Intelligence Team) mukaan Venäjä kävi Syyriassa samantapaista hybridisotaa kuin Ukrainassa. CIT:n johtajan Ruslan Levievin mukaan venäläisjoukot liikkuvat 20–30 hengen ryhmissä, yhä useammin alueilla, joissa ei pitäisi olla venäläissotilaita. CIT on tunnistanut venäläisjoukkoja ja -kalustoa sosiaaliseen mediaan ladattujen kuvien gps-tietojen avulla.[78] Marraskuussa 2015 Der Spiegel -lehti kertoi, että Syyriassa on Venäjän maajoukkoja, mutta määrää ei kerrottu. Kaksi sotilastiedustelu GRU:n 22. Spetsnaz-prikaatin sotilasta oli kaatunut Syyriassa. Heidät haudattiin julkisuudelta salassa tukikohtansa lähelle Donin Rostovissa, kertoi Spiegel.[79]

Venäjä vetäytyi osittain Syyriasta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Putin ilmoitti maanantaina, 14. maaliskuuta 2016: "Puolustusministeriölle asetetut tehtävät on yleisesti ottaen täytetty. Siksi määrään aloittamaan joukkojemme pääosan vetäytymisen Syyriasta alkaen tiistaina". Kuitenkin laivasto- ja lentotukikohdat "jatkavat toimintaansa rutiininomaisesti", Putin lisäsi.[80] "On liian aikaista julistaa voittoa terrorismista. Venäjän ilmavoimat jatkavat iskujaan terroristikohteita vastaan", sanoi Venäjän varapuolustusministeri Nikolai Pankov.[81]

Sota oli tullut maksamaan Venäjälle siihen mennessä 450–600 miljoonaa dollaria, josta pääosa välillä 30. syyskuuta 2015 – 14. maaliskuuta 2016.[82] Vertailun vuoksi: USA kulutti Irakiin lähes 2 biljoonaa dollaria 16 vuoden aikana (2003–2019) eli noin 125 miljardia vuodessa.[83] Huhtikuussa 2015 USA aloitti 500 miljoonan dollarin ohjelman, jolla oli tarkoitus kouluttaa kapinallisia. Rahalla saatiin Syyriaan 4–5 taistelijaa. Loput luovuttivat aseensa kilpaileville ryhmille ja pakenivat Turkkiin.[84][85] Rahasta ehdittiin käyttää Time-lehden mukaan noin 384 miljoonaa.[86] Koulutusohjelma lopetettiin ja loput rahat luvattiin sijoittaa kapinallisten aseistamiseen.[87]

Iltalehden kolumnisti luetteli useita mahdollisia syitä joukkojen vetäytymisilmoitukselle, kuten: 1) Vaalit. Putinin kannatuksen lasku sotaretken alun 90 prosentista 80 prosentin tienoille idän mielipidemittauksissa; 2) Talousnäkymät. Öljyn hinnan lasku 50 dollarista jopa alle 30 dollariin barrelilta, samalla kun Syyrian sotalasku oli Venäjälle Forbes-lehden arvion mukaan jo 700 miljoonaa dollaria; 3) Sotateollisuus. Kalustoa esiteltiin riittävästi maailman asemarkkinoille.[88] Syyriasta kotiutuville joukoille Putin sanoi, että 1) sotaretki loi edellytykset rauhalle; 2) operaatio oli ollut parempaa harjoitusta joukoille kuin sotaharjoitukset; 3) Venäjä pystyy lisäämään sotilaallista läsnäoloaan Syyriassa tarvittaessa tuntien kuluessa ja 4) Venäjä jatkaa Syyriassa taistelua terroristeja vastaan.[89]

Muutamassa päivässä 12 Su-25SM:ää, 4 Su-24M:ää sekä 4 Su-34:ää palasivat Venäjälle. Hävittäjistä Syyriaan jätettiin 12 Su-24:ää, 4 Su-34:ää, 4 Su-30SM:ää sekä 4 Su-35S:ää.[90] Kotiuttamiensa hävittäjien tilalle Venäjä vei Syyriaan 4 Mi-28N ja 4 KA-52 -taisteluhelikopteria.[91][92] Venäjän sota Syyriassa jatkui rutiininomaisesti.[93]

Putin ilmoitti asevoimiensa vähentämisestä toisen kerran joulukuussa 2016, Aleppon valtauksen jälkeen.[94] Kahdeksan Su-24M:ää piti kotiuttaa, mutta Isisin ja al-Nusran hyökkäysten takia vain 4 kotiutettiin ja tilalle tuotiin 4 Su-25SM-hävittäjää.[90]

Joulukuussa 2017 Putin ilmoitti kolmannen kerran osittaisen vetäytymisen alkamisesta. Venäläinen RBK-uutistoimisto kertoi, että Venäjä kotiuttaisi 2/3 joukoistaan ja kalustostaan. Edellisviikolla Putin oli ilmoittanut asettuvansa neljännen kerran presidenttiehdokkaaksi maaliskuussa 2018.[95] Vähennysoperaation jälkeen Hmeimimiin jäi hieman yli 20 hävittäjälentokonetta.[90]

Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu tarkastaa Hmeimimin tukikohtaa helmikuussa 2022.

Keväällä 2021 Venäjä aloitti Syyrian tukikohtiensa laajennustyöt. Uuden sopimuksen mukaan seuraavat 49 vuotta Venäjän ei tarvitse maksaa Syyrialle Tartusin laivastotukikohdan käytöstä.[96]

Vuonna 2022, pian Ukrainaan hyökkäyksen jälkeen, Syyriasta siirrettiin S-25 hävittäjälaivue Venäjälle. Elokuussa Krimille toimitettiin S-300 -ohjusjärjestelmä Syyrian Tartusin satamasta. Venäjän armeija on myös vetäytynyt osasta Latakiaa, mutta strategiset voimavarat Syyriassa olivat vuoden 2023 alussa kuitenkin suunnilleen ennallaan. Yhteenotot ovat vähentyneet, mutta ilmaiskut jatkuivat, samoin Venäjän sotaharjoitukset Syyrian armeijan kanssa.[97]

Venäjän federaation asevoimien joukkoja Syyrian sodassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ei miinaa, Aleppo, 21. joulukuuta 2016. Kuva: Dmitry Golovko / © Mil.ru
Miinanraivaajia, Aleppo 23. joulukuuta 2016. Kuva: Dmitry Golovko / © Mil.ru
Ruokatauko, Aleppo 23. joulukuuta 2016. Kuva: Dmitry Golovko / © Mil.ru

Sopimus venäläisen lentokaluston sijoittamisesta Syyriaan Hmeimimin lentokentälle[98] tehtiin 26. elokuuta 2015.[18] Aluksi sotaan kiinnitettiin 33 lentokonetta ja 17 helikopteria.[6]

Ilma- ja avaruusvoimat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjällä on avaruussodan ohjusjoukot.

Pääkalusto, suluissa määrä 30. syyskuuta 2015: Suhoi Su-24M rynnäkköhävittäjä (12), Su-25SM rynnäkköhävittäjä (12), Su-30SM ilmaherruushävittäjä (4), Su-34 rynnäkköhävittäjä (4), Iljušin Il-20M1 tiedustelu­kone (1), Mil Mi-8 kuljetushelikopteri (5) sekä Mil Mi-24 taisteluhelikopteri (12).[6]

Marraskuussa 2015 Syyriaan luvattiin 4 Su-27SM -hävittäjää. Samassa kuussa noin 25 pitkän matkan strategista pommittajaa liittyi sotaan. Näitä olivat Tupolev Tu-22M3, Tu-95MS ja Tu-160.[6][99]

Vuoden 2015 lopulla tuli vielä täydennyksinä 4 Su-34 rynnäkköhävittäjää ja 4 Su-35S ilmaherruushävittäjää. Mi-35M taisteluhelikoptereita (Mi-24:n muunnelma) tuli myöhemmin.[6]

Maaliskuussa 2016 kotiutettiin noin puolet hävittäjistä. Niiden tilalle tuotiin 4 Kamov Ka-52- ja 4 Mil Mi-28N-taistelu­helikopteria.[92] Marraskuussa 2017 Venäjällä oli, helikoptereiden lisäksi, yli 40 hävittäjälentokonetta Syyriassa: Su-24M (8), Su-25SM (6), Su-30SM (4), Su-34 (14), Su-35 (6) ja MiG-29SMT (3).[90]

S-400 ilmatorjuntaohjuksia hankittiin Hmeimimin tukikohdan suojaksi 26. marraskuuta 2015 alkaen.[18] S-300 ohjusjärjestelmiä hankittiin Tartusin tukikohtaan lisää lokakuussa 2018 sen jälkeen kun Syyrian ilmatorjunta oli ampunut vahingossa alas israelilaiskoneiden seuraaman venäläisen Il-20 tiedustelukoneen.[100][101]

Välillä 24. marraskuuta 2015 – 7. toukokuuta 2018 Venäjän ilmavoimat menetti 19 konetta: 7 lentokonetta ja 12 helikopteria (2015: 2, 2016: 11, 2017: 2, 2018: 4).[90]

Satellittikuvien mukaan toukokuun puolivälissä 2016 neljä Venäjän armeijan Mi-24 helikopteria tuhoutui Tiyasin T4-sotilaslentokentällä Itä-Homsissa. Stratforin tiedusteluyhtiön mukaan kyseessä ei ollut vahingossa syntynyt räjähdys. Venäjän puolustusministeriön edustaja kiisti tuhoutumiset ja kutsui niitä "huhuiksi". USA:n tiedustelupiireissä asiaa pidettiin yleensä räjähdysonnettomuutena, joka liittyy polttoaineen tankkaukseen. Syyrialaislähteiden mukaan polttoainetankin räjähdys sytytti lähellä olleet helikopterit.[102]

Venäläisten hävittäjien määrä Syyriassa väheni 18:aan vuoden 2018 lopulla. Lentokonetta kohti oli useita miehistöjä, joten yhdellä koneella voitiin tehdä 6 taistelulentoa päivässä. Syyskuussa 2019, jolloin hävittäjiä ja helikoptereita oli 30, koneet saivat hangaarit suojakseen drooni-hyökkäyksiltä ja auringon­paahteelta[103]. Tor-M2 ja Pantsir -ilmatorjuntaohjuksilla ammuttiin alas parissa vuodessa yli 100 droonia.[104][105]

Vuosina 2018 ja 2019 Venäjä testasi Su-57 -hävittäjän prototyyppiä Syyriassa muutaman päivän. Koneet lensivät Putinin kiirehtimisen takia "vanhoilla" moottoreilla.[106]

Laivasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääkalusto: Admiral Kuznetsov, lentotukialus.

Lentotukialus Kuznetsovin piti hoitaa laivaston päärooli. Pahasti savuttava alus aloitti sodankäynnin suhteellisen myöhään, 15. marraskuuta 2016. Aluksella oli 10 Su-33 ja 5 MiG-29K/KUB -hävittäjää sekä noin 20 helikopteria. Kun 2 hävittäjää menetettiin laskeutumisissa (14. marraskuuta ja 3. joulukuuta), koko lentokalusto siirrettiin turvallisemmalle Hmeimimin maakentälle. Naton mukaan alukselta tehtiin vain 154 taistelulentoa. Jonkin aikaa tyhjän panttina ollut alus poistui sotanäyttämöltä 5. tammikuuta 2017.[90][107]

Maavoimat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän ilma- ja avaruusvoimia tuki noin 3000 maajoukkoihin kuuluvaa, joista puolet oli Hmeimimin lentotukikohdassa. Muita maajoukkoja olivat Krimin 810. prikaatin merijalkaväki, osa 7:nnestä maahanlaskudivisioonasta sekä T-90A tankkien, MSTA-B tykistön, S-400 yksiköiden ja muiden aseiden käyttäjät. Vuoden 2016 lopulla Venäjän erikoisjoukkoihin kuuluivat myös miinanraivausyksiköt ja sotilaspoliisit. Ratkaisevissa paikoissa Venäjä käytti etenkin Wagner-ryhmän palkkasotilaita.[6] Keväällä 2016 heitä oli uutissivusto Fontankan mukaan Syyriassa 2349.[108] Tämä noin 5000 sotilaan maavoimat plus wagnerilaiset on melko pieni määrä verrattuna sotilaisiin Ukrainan sodassa, jossa Lähi-idästä saatuja kokemuksia voidaan soveltaa vain osittain.[97] Toisaalta Venäjän osallistuminen Syyrian sisällissotaan vuodesta 2015 auttoi kallistamaan tasapainon presidentti Bašar al-Assadin eduksi, kun länsimaat vaativat hänen kaatamistaan.[109]

Venäläiskomentajia Syyriassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän sotatoimien päämaja Syyriassa oli Hmeimimin lentotukikohdassa. Syyria jaettiin vastuualueisiin, joita kutakin johti päämajassa enimmillään 15–20 upseerin ryhmä. Näiden operatiivisten ryhmien määrää, alueellista kokoa tai tehtäviä ei ole paljastettu. Komentajien nimiä on kuitenkin kerrottu:[110]

  • Galleria
  • Aleksander Dvornikov09/2015 – 07/2016."Auttoi kääntämään Syyrian sodan suunnan."
    Aleksandr Dvornikov
    09/2015 – 07/2016.
    "Auttoi kääntämään Syyrian sodan suunnan."[111]
  • Alexander Zhuravljov07/2016 – 12/2016 ja12/2017 – 09/2018.Rypälepommeja siviili­kohteisiin Aleppossa ja Harkovassa.
    Alexander Žuravljov
    07/2016 – 12/2016 ja
    12/2017 – 09/2018.
    Rypälepommeja siviili­kohteisiin Aleppossa ja Harkovassa.[112]
  • Andrei Kartapolov 12/2016 – 03/2017. "On paljon helpompaa taistella rosvoja vastaan jonkun toisen alueella kuin omalla."[113]
    Andrei Kartapolov
    12/2016 – 03/2017.
    "On paljon helpompaa taistella rosvoja vastaan jonkun toisen alueella kuin omalla."[113]
  • Sergei Surovikin 03/2017 – 12/2017 ja 01/2019 – 04/2019. "Täydellisen häikäilemättömyyden maine."[114]
    Sergei Surovikin
    03/2017 – 12/2017 ja
    01/2019 – 04/2019.
    "Täydellisen häikäilemättömyyden maine."[114]
  • Aleksandr Lapin 10/2018 – 01/2019.
    Aleksandr Lapin
    10/2018 – 01/2019.
  • Andrei Serdjukov 04/2019 – 09/2019.
    Andrei Serdjukov
    04/2019 – 09/2019.
  • Alexander Chaiko09/2019 –"Syyllistynyt sotarikoksiin Ukrainassa ja Syyriassa."
    Aleksandr Tšaiko
    09/2019 –
    "Syyllistynyt sotarikoksiin Ukrainassa ja Syyriassa." [115]

Taistelukokemus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuussa 2018 Venäjän puolustusministeriö ilmoitti, että 63 012 venäläistä oli "saanut taistelukokemusta" Syyriassa. Luvussa on mukana 434 kenraalia. Syyriassa oli testattu 231:tä asejärjestelmää. Pommituslentoja oli tehty yli 39 000. Ne olivat tappaneet yli 86 000 taistelijaa. Omia tappioita ministeriö ei kertonut. Joulukuussa 2017 sama ministeriö oli ilmoittanut, että yli 48 000 sotilashenkilöä oli osallistunut Syyrian kampanjaan.[116] Kenraali Alexander Tšaiko sanoi marraskuussa 2020, että Venäjä oli tehnyt Syyriassa yli 44 000 taistelulentoa.[110] Maaliskuussa 2021 duuman puolustuskomitea ilmoitti, että 112 venäläistä sotilasta oli kuollut koko Syyrian sotilasoperaatiossa.[117]

Venäjä on testannut lukuisia asejärjestelmiä Syyriassa, monia jopa ensimmäisen kerran. Venäjän sanomalehdet kirjoittivat, että Su-57 oli "testattu taistelussa", vaikka prototyypillä tehtiin vain muutama lento Syyriassa. Puolustusministeri Sergei Šoigu ilmoitti elokuussa 2018, että Venäjän joukot huomasivat monia puutteita ja tekivät korjaukset, niin että Venäjän asevoimien aseet kantavat nyt nimeä "täydellinen".[110]

Šoigu jätti mainitsematta, että asetestit oli tehty alivoimaista vihollista vastaan ja venäläiskoneet lensivät lähes aina olkapääohjusten ulottumattomissa, yli 5 kilometrin korkeudessa. Tilanne ei muuttunut vuonna 2020, kun Turkki toimitti Idlibin kapinallisille olkapääohjuksia. Turkin koneet ampuivat alas kaksi Syyrian Su-24 -pommittajaa ja yhden L-39:n ja kapinallisten ohjukset lopettivat täysin syyrialaisten helikopterien operaatiot, mutta venäläiskoneet pysyivät korkeuksissaan kohtaamatta kunnon vastustajia.[105]

Vuoden 2021 alussa ISW:n Mason Clark totesi, että Venäjän tapa kierrättää sotilaspiirien komentajia ja esikuntia Syyriassa on tuonut taistelukokemusta suurelle joukolle esikuntia, mutta samalla se on todennäköisesti estänyt upseereita saamasta pitkän aikavälin ymmärrystä sodankäyntiin. Tällainen vuorottelu ja tilapäisyys on ehkä ollut riittävää Syyrian kaltaisessa maassa, mutta "Venäjän armeijalla on todennäköisesti vaikeuksia hallita suurempia tai mutkikkaampia operaatioita samanlaisella mallilla, jossa komentajat ja esikunnat irrotetaan yksiköistään".[110]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ STT–AFP: Putin: Venäjä ei aio lähettää maajoukkoja Syyriaan 11.10.2015. mtv uutiset.
  2. ↑ STT: Venäjällä tuli kiire Syyriaan 2.10.2015. Länsi-Suomi.
  3. ↑ a b c Kokkonen, Yrjö: Putin: Haluan pelastaa Syyrian presidentin 25.9.2015. Yle.
  4. ↑ a b Leppänen, Mikko: Yhdysvallat: Venäjä aloitti ilmaiskut Syyriassa 30.9.2015. Yle.
  5. ↑ Even, Yair: Syria's 1956 Request for Soviet Military Intervention Helmikuu 2016. Wilson Center.
  6. ↑ a b c d e f Kofman, Michael & Rojansky, Matthew: What Kind of Victory for Russia in Syria? 24.1.2018. Military Review, Army University Press.
  7. ↑ Summanen, Kasperi: Venäjä lähettää joukkoja Syyriaan Verkkouutiset, 1.9.2015.
  8. ↑ Summanen, Kasperi: Uusia todisteita Putinin joukoista Syyriassa – näkyykö videolla Venäjän tankki? Verkkouutiset, 2.9.2015.
  9. ↑ STT: Venäjä kertoi sotilasasiantuntijoistaan Syyriassa 9.9.2015. Turun Sanomat.
  10. ↑ Yonker, Carl & Solomon, Christopher: The Banality of Authoritarian Control: Syria’s Ba’ath Party Marches On 19.2.2021. Carnegie Endowment for International Peace.
  11. ↑ Metelinen, Sami: Syyrian presidentti Assadin vallassa pysyminen ei ole Venäjälle ”periaatekysymys” 3.11.2015. Verkkouutiset.
  12. ↑ Isoniemi, Jaakko: Putin: Assadin oltava valmis kompromissiin 30.9.2015. Iltalehti.
  13. ↑ Rydman, Arno: Putinin todellinen tavoite: jaetaan tämä sotaa käyvä maa palasiin (NYT-artikkelin osittainen käännös, originaalin linkki on käännöstekstissä) 20.10.2015. Verkkouutiset.
  14. ↑ Direct hit of KAB-500S high-precision bombs dropped from Su-34 bomber destroyed the HQ of the Liwa al-Haqq grouping 9.10.2015. Ministry of Defence of the Russian Federation.,
  15. ↑ Kronvall, Kerstin: Putin sai uuden luvan sotia ulkomailla – Iskut Syyriassa alkoivat heti 30.9.2015. Yle.
  16. ↑ Pulkki, Arto: Venäjän ilmavoimaa Syyriassa: näyttävää vai tehokasta 12.10.2015. Suomen sotilas. Arkistoitu 30.7.2021. Viitattu 18.7.2022.
  17. ↑ Russian missiles 'hit IS in Syria from Caspian Sea' (Carter: Video2, kohta 2m20s) 7.10.2015. BBC.
  18. ↑ a b c d Из России с поддержкой (Tukea Venäjältä) 15.–21.3.2016. TASS. Arkistoitu (venäjäksi).
  19. ↑ Leppänen, Mikko: AFP: Venäjän ilmaiskut kohdistuivat eri kapinallisryhmien alueille – Isis ei pääkohde Yle Uutiset. 30.9.2015.
  20. ↑ Russia confirms first airstrikes in Syria (Lavrovin puhe YK:ssa, videon kohta 0m39s) 30.9.2015. France24.
  21. ↑ Russia's First Reported Air Strikes in Syria Assist Regime with Targeting Broader Opposition 2.10.2015. Institute for the Study of War.
  22. ↑ Syria conflict: Putin defends Russia's air strikes 12.10.2015. BBC.,
  23. ↑ STT: Monet maat vaativat Venäjää lopettamaan ilmaiskut Syyriassa 2.10.2015. Iltasanomat.
  24. ↑ a b Koskinen, Päivi: Venäjän hävittäjät moukaroivat Isisin "pääkaupunkia" 3.10.2015. Yle.
  25. ↑ STT: Nato tuomitsi Venäjän ilmatilaloukkauksen äärimmäisen vaarallisena – Turkki: Vaikka kyse olisi linnusta, se pysäytetään 5.10.2015. Iltasanomat.
  26. ↑ Syyria aloitti suurhyökkäyksen (näköislehti, sivu 10) 9.10.2015. Metro.
  27. ↑ Leppänen, Mikko: Syyrian hallitus aloitti maahyökkäyksen kapinallisia vastaan – Venäjä tukee ilmaiskuilla 7.10.2015. Yle.
  28. ↑ Kokkonen, Yrjö: Syyrian armeija etenee Venäjän tukemana – uusia aseita rintamalla 11.10.2015. Yle.,
  29. ↑ Hannula, Tommi: Syyrian hallitus valtasi tärkeän moottoritien ympäristöä Venäjän tuella – tarkkailujärjestön mukaan ilmaiskut auttavat Isisiä 11.10.2015. Helsingin Sanomat.
  30. ↑ AP Explains: Why Syria’s M5 is Assad’s Highway to Victory 15.2.2020. VOA.
  31. ↑ Huusko, Jukka: Venäjä iskee Syyriassa kiivaammin kuin liittouma, mutta läpimurto on kaukana 25.10.2015. Helsingin Sanomat.
  32. ↑ Wallius, Anniina: Venäjä vahvistaa: Matkustajakoneen pudotti pommi 17.11.2015. Yle.
  33. ↑ Nurminen, Jussi: Venäjä tulitti Isisiä risteilyohjuksilla 17.11.2015. Yle.
  34. ↑ Pye, Minna: Nyt isketään Isisin öljyntuotantoon – Terrorijärjestön jäseniä paennut Syyriasta Irakiin 18.11.2015. Yle.
  35. ↑ Tapiola, Paula: Venäjä kaksinkertaistaa Syyrian-koneidensa määrän – kertoo tuhonneensa satoja kohteita 20.11.2015. Yle.
  36. ↑ Kataja-Lian, Marika: Venäjä pyytänyt Libanonia sulkemaan ilmatilansa "sotaharjoituksen" vuoksi 20.11.2015. Yle.
  37. ↑ a b Russian airstrikes in Syria reportedly killed 18,000 people 30.9.2018. DW.
  38. ↑ Isoniemi, Jaakko & Huttunen, Sasha: Venäjä on aloittanut ilmaiskut Syyriaan 30.9.2015. Iltalehti.,
  39. ↑ Russia: We Have Not Hit Syrian Civilians 27.12.2015. Sky News. Arkistoitu 7.3.2016. Viitattu 22.7.2022.
  40. ↑ Järjestö: Venäjän ilmaiskuissa Syyriaan kuollut 370 ihmistä 20.10.2015. Etelä-Suomen Sanomat.
  41. ↑ AFP: 13 Dead as Russia Strike Hits Syria Field Hospital: Monitor 21.10.2015. NDTV.
  42. ↑ More than 300 people killed in hundreds of Russian airstrikes over 20 days 20.10.2015. SOHR.
  43. ↑ Kokkonen, Yrjö: Venäjää syytetään raa'asta sodankäynnistä: rypälepommeja ja kaupunkipommituksia 20.12.2015. Yle.
  44. ↑ Breslow, Jason: Russia showed its playbook in Syria. Here's what it may mean for civilians in Ukraine 1.3.2022. NPR.
  45. ↑ Reuters: Venäjän iskut Syyriaan tappaneet 3000 ihmistä syyskuun jälkeen 20.1.2016. mtv uutiset. Viitattu 20.1.2016.
  46. ↑ Egutkina, Anna: Useat maat vaativat Venäjää lopettamaan ilmaiskut Syyriassa 2.10.2015. Iltalehti.
  47. ↑ Zidan, Aishi: Venäjän toimet Syyriassa voivat radikalisoida kapinallisia – tiedustelutietojen mukaan vain yksi 20:stä iskusta kohdistui Isisiin 4.10.2015. Helsingin Sanomat.
  48. ↑ US and Russia sign off on air safety rules in Syria 20.10.2015. DW.
  49. ↑ STT: Obama: Venäjän iskut Syyriassa vahvistavat Isisiä Iltalehti. 3.10.2015. Viitattu 3.10.2015.
  50. ↑ Hannikainen, Tapani: Obaman heikkous loi valtatyhjiön, Putin täytti sen – media arvostelee USA:n presidenttiä 1.10.2015. Yle. Viitattu 3.10.2015.
  51. ↑ Hallamaa, Teemu: Egypti: Venäjän toimet Syyriassa estävät terrorismin leviämistä 4.10.2015. Yle.
  52. ↑ Beauchamp, Zack: Russia says it’s bombing ISIS in Syria. It’s actually bombing their enemies. (mukana video 'Putin on foreign fighters in Syria') 30.9.2015. Vox.
  53. ↑ Virkki, Pekka: Venäjän Medvedev: Emme puolusta Syyrian Assadia verkkouutiset.fi. 17.10.2015.
  54. ↑ Venäjä ei tue al-Assadia, mutta esiintyy Syyrian valtiollisuuden puolesta 14.10.2015. Sputnik News. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 25.7.2022.
  55. ↑ Tikka, Iida: Putin YK:ssa: Syyria syrjäyttänyt Ukrainan tärkeysjärjestyksessä (Arkistoitu – Internet Archive) MTV, 28.9.2015.
  56. ↑ a b 70th session of the UN General Assembly (Putinin puhe, tekstitetty) 28.9.2015. Kremlin.ru.
  57. ↑ Putin perää kansainvälistä koalitiota terrorismia vastaan (videolla Libya, Irak 7m30s; koalitio 12m55s) 28.9.2015. mtv uutiset.
  58. ↑ Baunov, Alexander: Putin’s Rhetorical Call to Arms 30.9.2015. Carnegie Endowment for International Peace.
  59. ↑ Tikka, Iida: Venäjän ulkoministeriö hyökkäsi länsimedioita vastaan – "meitä syytetään lasten tappamisesta" 6.10.2015. mtv uutiset.
  60. ↑ Russia says U.S.-backed Free Syrian Army not a terrorist group 1.10.2015. Reuters. Arkistoitu
  61. ↑ Syria conflict: FSA rebels sceptical of Russia offer 26.10.2015. BBC.
  62. ↑ Tapiola, Paula: Lavrov: Venäjä valmis tukemaan Vapaan Syyrian armeijaa ilmaiskuin 24.10.2015. Yle.,
  63. ↑ Kerola, Päivi: Ilmaiskujen kohteet Syyriassa näyttävät Venäjän ja Yhdysvaltain strategioiden erot 7.10.2015. Yle.
  64. ↑ Solovyov, Dmitry & Stubbs, Jack: Putin says Russia backs Free Syrian Army alongside Assad troops 11.12.2015. Reuters. Arkistoitu 19.7.2022. Viitattu 19.7.2022.
  65. ↑ Saarinen, Markku: Lavrov: Jos se näyttää terroristilta ja toimii kuin terroristi, se on terroristi 1.10.2015. Iltalehti.
  66. ↑ a b c Solon, Olivia: How Syria's White Helmets became victims of an online propaganda machine 18.12.2017. The Guardian. Arkistoitu
  67. ↑ a b Schroefl, Josef & Välimäki, Jarno: Hybrid threat activity in the MENA region: State and non-state actors seeking status and expanding influence (s. 43) March 2022. Hybrid CoE.
  68. ↑ a b Darke, Diana: Putin in Palmyra: How Russia won the “truth” battle in Syria and learned lessons for Ukraine 20.4.2022. Middle East Institute.
  69. ↑ Aleppo Airstrikes: White Helmets' Centers Hit as Syria Cease-Fire Hopes Fade 23.9.2016. NBC.
  70. ↑ Hadjimatheou, Chloe: Mayday: How the White Helmets and James Le Mesurier got pulled into a deadly battle for truth 27.2.2021. BBC.
  71. ↑ AP: Turkey shoots down Russian plane, Putin alleges backstabbing; NATO to hold emergency meeting 24.11.2015. The Indian Express.
  72. ↑ Bloomberg: Putin uhitteli taas Turkille: "Yrittäkööt lentää sinne nyt" 17.12.2015. Iltasanomat.
  73. ↑ Is Turkey fuelling IS' oil-smuggling trade? 3.12.2015. DW.
  74. ↑ Russia presents proof of Turkey’s role in ISIS oil trade 3.12.2015. Center for International Strategic Analyses.
  75. ↑ Erdemir, Aykan & Ciddi, Sinan & Hardie, John: Collusion or Collision? Turkey-Russia Relations Under Erdogan and Putin (PDF) (s. 14-17, 38) December 2021. Foundation for Defense of Democracies.
  76. ↑ Taussig, Torrey: The serpentine trajectory of Turkish-Russian relations 4.10.2017. Brookings.
  77. ↑ Turkey to pay for some Russian gas in rubles 6.8.2022. DW.
  78. ↑ Rydman, Arno: Näin Venäjän salaiset joukot sotivat Syyriassa – ”toimivat kuin Ukrainassa” 12.11.2015. Verkkouutiset.
  79. ↑ Kotkavirta, Johannes: Putin pyörsi lupauksensa? Spiegel: Venäjän pahamaineiset eliittijoukot taistelevat jo Syyriassa Iltasanomat. 28.11.2015. Arkistoitu 30.11.2015. Viitattu 29.11.2015.
  80. ↑ Kuusisalo, Mikko: Putin: Venäjä vetäytyy Syyriasta 14.3.2016. Yle. Viitattu 16.3.2016.
  81. ↑ Tapiola, Paula: Venäjä jatkaa "terroristikohteiden" pommittamista Syyriassa – tietoja iskuista Palmyran lähellä 15.3.2016. Yle. Viitattu 16.3.2016.
  82. ↑ Kronvall, Kerstin: Analyysi: Rahat loppu ja vaalit tulossa – Venäjä vetäytyy kalliista sotaoperaatiosta Syyriassa 15.3.2016. Yle. Viitattu 16.3.2016.
  83. ↑ Petkova, Mariya: What has Russia gained from five years of fighting in Syria? 1.10.2020. Al Jazeera.
  84. ↑ Toivola, Teemu: NYT: Yhdysvallat vetäytyy Syyrian kapinallisten kouluttamisesta 9.10.2015. Yle.
  85. ↑ Black, Ian: US axes $500m scheme to train Syrian rebels, says NYT 9.10.2015. The Guardian. Arkistoitu
  86. ↑ Rhodan, Maya: Pentagon Program to Train Syrians Cost $2 Million Per Fighter, Report Says 5.11.2015. Time.
  87. ↑ Shear, Michael & Cooper, Helene & Schmitt, Eric: Obama Administration Ends Effort to Train Syrians to Combat ISIS 9.10.2015. The New York Times. Arkistoitu 13.10.2015. Viitattu 23.8.2022.
  88. ↑ Paananen, Arja: Onko tässä todellinen syy siihen, miksi Putin yllätti juuri nyt? 15.3.2016. Iltasanomat. Viitattu 16.3.2016.
  89. ↑ Juhola, Teemu: Putin: Venäjä voi palauttaa joukkojaan Syyriaan nopeasti 17.3.2016. Yle. Viitattu 17.3.2016.
  90. ↑ a b c d e f Lavrov, Anton: The Russian Air Campaign in Syria – A Preliminary Analysis ('4 SU-35S:ää' sivu 11, '4 Su-25SM-hävittäjää' s.14, 'MiG-29SMT' s.17, 'yli 20 hävittäjä­lentokonetta' s.18, '2018:4' s.21, '5.1.2017' s.24) June 2018. Centre for Analysis of Strategies and Technologies. Arkistoitu
  91. ↑ Summanen, Kasperi: Näin Putin vetäytyy Syyriasta: Komensi hävittäjien tilalle uusia taistelukoptereita 18.3.2016. Verkkouutiset. Viitattu 19.3.2016.
  92. ↑ a b Road to Damascus: The Russian Air Campaign in Syria, 2015 to 2018 (sivu 31) September 2019. RAND Corporation. Arkistoitu
  93. ↑ Tuohinen, Petteri: Venäjän iskut Syyriassa jatkuvat vetäytymisestä huolimatta – Yhdysvaltojen mukaan käytössä on tykistö 18.3.2016. Helsingin Sanomat. Viitattu 20.3.2016.
  94. ↑ Russia announces ceasefire in Syria from midnight 29.12.2016. Reuters. ”He [Putin] also said Russia had agreed to reduce its military deployment in Syria”
  95. ↑ Russia begins partial withdrawal from Syria 12.12.2017. France 24.
  96. ↑ Dettmer, Jamie: Russia Expands Military Facilities in Syria 12.5.2021. VOA.
  97. ↑ a b Smagin, Nikita: Moscow’s Original “Special Operation”: Why Russia Is Staying in Syria 7.2.2023. Carnegie Endowment for International Peace.
  98. ↑ Hmeimim (Bassel al-Assadin kansainvälinen lentokenttä) Google Maps.
  99. ↑ Sorsa, Juha-Pekka: Venäläiset rynnäkkökoneet – käytön kehittyminen Tšetšenian toisen sodan ja Syyrian sodan perusteella (PDF) (sivu 46) Huhtikuu 2017. Maanpuolustuskorkeakoulu.
  100. ↑ Nuutinen, Anna: Venäjä vahvistaa sotakonettaan – IS listasi Venäjän massiiviset kalustot Syyriassa 8.10.2016. Iltasanomat.
  101. ↑ S-300 missile system: Russia upgrades Syrian air defences 2.10.2018. BBC.
  102. ↑ Syria conflict: IS 'destroyed helicopters' at Russian base 24.5.2016. BBC.,
  103. ↑ Khmeimim 2.0: Large-scale renovation at Russia’s airbase in Syria protects jets & allows deployment of even MORE (PHOTOS) 27.9.2019. RT.
  104. ↑ Rise in drone attacks on Russian airbase in Syria: monitor 24.8.2018. France 24.
  105. ↑ a b Lavrov, Anton: Russia’s War in Syria (droonia s.91-92, 103-104; vastustajia s. 93, 96, 109) September 2020. Foreign Policy Research Institute.
  106. ↑ Juonala, Jouko: Tämä kone on Venäjän ilmavoimien kuuminta rautaa – mutta mihin se pystyy? 1.5.2020. Iltasanomat.
  107. ↑ Kopylova, Polina & Turunen, Petri: Taas yksi venäläishävittäjä syöksyi mereen – Venäjän merivoimien ylpeys kokenut kovia kolauksia (onnettomuuspäiväys 3.12. on uutisen The Avionist -lähteessä) 6.12.2016. Iltasanomat.
  108. ↑ Список Вагнера (Wagnerin lista) 21.8.2017. Fontanka. Arkistoitu (venäjäksi)
  109. ↑ Faulconbridge, Guy: Syria's Assad would like more Russian bases and troops 16.3.2023. Reuters.
  110. ↑ a b c d Clark, Mason: The Russian Military’s Lessons Learned in Syria (kerrottu s. 17; yksiköistään s. 17; täydellinen s. 29-31; taistelulentoa s. 34; galleria Appendix A) January 2021. Institute for the Study of War.
  111. ↑ Chulov, Martin: Aleksandr Dvornikov: Russian general who helped turn tide of Syrian war 10.4.2022. The Guardian. Arkistoitu
  112. ↑ Name of Russian general who led cluster bomb attacks on civilians in Ukraine revealed 13.5.2022. report.az. Arkistoitu
  113. ↑ Chelitsheva, Vera: Who is Andrey Kartapolov, the man behind Russia's digital draft notice law? 2.5.2023. Novaja Gazeta. Arkistoitu
  114. ↑ 'General Armageddon': Syrians recall ruthlessness of Russia's new Ukraine commander 17.10.2022. Al-Mashareq. Arkistoitu
  115. ↑ Kinetz, Erika: Four Takeaways from AP/FRONTLINE’s Russian General Investigation 26.10.2022. PBS. Arkistoitu,
  116. ↑ Russia says over 63,000 troops have fought in Syria 22.8.2018. France24.
  117. ↑ Russian Losses After a Decade of Syria War 16.3.2021. Warsaw Institute.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Venäjän asevoimat Syyrian sisällissodassa.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Venäjän_asevoimat_Syyrian_sisällissodassa&oldid=22470141”