Turkin vallankaappausyritys 2016

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Turkin vallankaappausyritys 2016
Päiväys15.16. heinäkuuta 2016
PaikkaAnkara, Istanbul, Marmaris, Muğla
Lopputulos vallankaappaus epäonnistui
Alueelliset
muutokset
ei muutoksia
Osapuolet
  • Turkin asevoimien osia
  • Turkki Turkin hallitus
  • Osia Turkin asevoimista
  • Komentajat
  • Fethullah Gülen
  • Adil Öksüz
  • Akın Öztürk
  • Mehmet Dişli
  • Adem Huduti
  • Semih Terzi(väitetysti)
  • Recep Tayyip Erdoğan
  • Binali Yıldırım
  • Hulusi Akar
  • Tappiot
  • helikopteri ammuttu alas [1]
  • 104 kapinallista sotilasta [2]
  • 1 500 pidätetty [3]
  • 43 poliisia [4]
  • Ainakin 260 kuollut, 1 400 loukkaantunutta [5]
  • Turkin vallankaappausyritys 2016 oli heinäkuun 15. ja 16. päivän välisenä yönä Turkin Ankarassa ja Istanbulissa Turkin armeijan tekemä sotilaallinen operaatio. Myöhemmin armeija tiedotti ottaneensa maassa vallan ja julisti maahan ulkonaliikkumiskiellon.[6] Maan pääministeri Binali Yıldırım kertoi televisiolähetyksessä, että Ankarassa on meneillään armeijan johtama vallankaappaus. Presidentti Recep Tayyip Erdoğan kehotti televisiohaastattelussa myöhemmin kannattajiaan nousemaan armeijaa vastaan ja menemään kaduille. Ankaran kansainväliselle lentokentälle saapui panssarivaunuja. Sotilaita näkyi kaduilla liikekannalla ja Ankarassa kuului ammuskelun ääniä.[7] Istanbulissa kaksi merkittävintä Bosporinsalmen ylittävää siltaa suljettiin. Armeijan keskustoimiston tiloissa otettiin panttivankeja.[8]

    Seuraavana aamuna Erdoganin hallitus arvioi vallankaappauksen epäonnistuneen. Armeija ilmoitti jatkavansa vallankaappausta. Yöllisissä ammuskeluissa on arvioitu menehtyneen 60 ihmistä.[9]

    Erdoğan arvelee Yhdysvalloissa asuvan Turkin oppositiojohtajan Fethullah Gülen olleen kaappauksen organisaattori.[10] Gülenin Hizmet-järjestönsä kielsi arvelun ja totesi järjestön kannattavan Turkin rauhanomaista kehittämistä.[11] Hän on jopa väläyttänyt, että kyseessä saattaa olla lavastus.[12] Turkin pääministeri Binali Yıldırım on uhannut Yhdysvaltoja Gülenin suojelemisen takia ainakin epäsuorasti jopa sodalla[13], ja Syyrian ja Irakin jihadisteja vastaan käytettyyn Incirlikin lentotukikohtaan on pääsy estetty.[14]

    Vallankaappauksen epäonnistuttua presidentti Erdogan käski pidättää tuhansia tuomareita ja syyttäjiä mukaan lukien perustuslakituomioistuimen ja korkeimman oikeuden jäseniä.[15] Myöhemmin kymmeniätuhansia opetusalan henkilöitä rehtoreista opettajiin irtisanottiin tehtävistään muuan muassa epäiltyinä terrorismista.[16]

    Mielenosoitus vallankaappausyritystä vastaan.

    Spekulaatiota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    On olemassa lukuisia viitteitä siitä, että vallankaappaus olisi presidentti Erdoganin itsensä tilaama näytelmä, jonka tavoitteena oli hänen valtansa pönkittäminen.[17] Samalla lavastus toimi ensiaskeleina kohti diktatuuria, joka on joidenkin lähteiden mukaan Erdoganin lopullinen tavoite. Lavastetun näytelmänsä nojalla Erdogan pidätti satojatuhansia kansalaisia, ja heitä kaikkia yhdisti se, että he joko olivat oppositiojohtaja Fethullah Gülenin kannattajia tai muuten vain hallituksen toimia vastaan. Kaiken tämän ohella Erdogan on pyrkinyt lähentämään Turkin välejä Venäjän kanssa, tavoitteenaan tulevaisuudessa irtaantua Natosta ja ottaa etäisyyttä Eurooppaan. [18]

    Joidenkin lähteiden mukaan vallankaappauspäivänä sillalle tuodut sotilaat olivat nuoria alokkaita, joille kerrottiin ISIS:in hyökkäyksestä sillalle, ja sinne päästyään alokkaat odottivat terroristien iskua, mutta saivatkin vastaansa vihaiset siviilit. On myös epäilyjä, että presidentti Erdoganin väkivaltaiset sotilasryhmittymät olisivat olleet suuressa roolissa siviilien keskuudessa, kun viattomat sotilaat tapettiin. Sotilaat luovuttivat aseensa ja antautuivat siviileinä, mutta siitä huolimatta aggressiiviset siviilit tulivat pampuin ja teräasein ja surmasivat lukuisia sotilaita toisten siviilien kuvatessa tapahtumaa videolle.[18]

    Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    1. Turkin sotilasvallankaappaus on jäämässä yritykseksi Yle Uutiset. Viitattu 16.7.2016.
    2. Turkin armeija: 104 kapinallista tapettu, vallankaappaus estetty Ilta-Sanomat. Viitattu 16.7.2016.
    3. Live reporting BBC News. Viitattu 16.7.2016. (englanniksi)
    4. IL seuraa hetki hetkeltä: Turkin armeija: 104 vallankaappausyritykseen osallistunutta on tapettu Iltalehti. Viitattu 16.7.2016.
    5. Turkin sotilasjohto: Yli sata vallankaappaukseen osallistunutta tapettu – tämä tiedetään Turkin tilanteesta juuri nyt Helsingin Sanomat. Viitattu 16.7.2016.
    6. Turkin armeija: Olemme ottaneet vallan Yle Uutiset. 15.7.2016. Viitattu 15.7.2016.
    7. Turkin pääministeri televisiossa: Sotilasvallankaappauksen yritys Yle Uutiset. 15.7.2016. Viitattu 15.7.2016.
    8. Turkin pääministeri: Osa sotilaista yrittää vallankaappausta – armeija kertoo ottaneensa jo vallan Helsingin Sanomat. 15.7.2016. Viitattu 15.7.2016.
    9. What we know so far The Guardian. Viitattu 15.7.2016. (englanniksi)
    10. A reclusive religious scholar may be behind the attempted coup in Turkey Quartz. 16.7.2016. Viitattu 16.7.2016. (englanniksi)
    11. Statement by Alliance for Shared Values on Developments in Turkey Alliance for Shared Values. 15.7.2016. Viitattu 16.7.2016. (englanniksi)
    12. Teemu Juhola: Turkin presidentin syyttämä saarnaaja: Kaappausyritys oli ehkä lavastettu YLE Uutiset. 16.7.2016. Viitattu 16.7.2016.
    13. Marika Kataja-Lian: Yhdysvallat Turkille: Esittäkää todisteita Gülenin osuudesta vallankaappaukseen YLE Uutiset. 16.7.2016. Viitattu 17.7.2016.
    14. Marika Kataja-Lian: Turkki estänyt pääsyn Yhdysvaltain käyttämään ilmatukikohtaan YLE Uutiset. 16.7.2016. Viitattu 17.7.2016.
    15. Gareth Jenkins: Katupartiot korvaavat oikeuslaitoksen – Turkki vajoaa yhä syvemmälle Talouselämä. Viitattu 17.7.2016.
    16. Turkki jatkaa puhdistuksia – kymmeniä tuhansia opetusalan työntekijöitä syrjään, toimilupia peruttu yle.fi. YLE Uutiset. Viitattu 19.7.2016.
    17. Jumalan lahja Erdoğanille – Ketkä olivat Turkin vallankaappausyrityksen takana? Yle Ulkolinja. 7.11.2019. Viitattu 19.11.2019.
    18. a b Jumalan lahja Erdoganille Yle Areena. 4.11.2019. Viitattu 19.11.2019.

    Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]