Venezuelan protestit 2014–2019

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Venezuelan mielenosoittajat vastustavat muun muassa turvattomuutta, pulaa ja epäoikeudenmukaisuutta.

Venezuelan protestit 2014−2019 ovat sarja Venezuelan presidentti Nicolás Maduron sosialistihallitusta vastustavia mielenosoituksia ja mellakoita. Mielenosoittajat syyttävät hallitusta väkivaltarikollisuuden noususta, rahan arvon jyrkästä laskusta ja perustarvikkeiden, kuten ruoan ja lääkkeiden puutteesta. Maduron hallituksen politiikan vastustajat ovat pääosin rikkaita, mutta myös osa köyhistä tukee mielenosoituksia. Köyhät vastustavat mielenilmauksia monesti siksi, että pelkäävät valtaan nousevan oikeistohallituksen vievän heiltä muun muassa terveydenhuollon pois.lähde?

Oppositiossa olevien oikeistolaisten ja opiskelijoiden aloittamat mielenilmaukset ovat Venezuelan laajimmat vuosikymmeniin.

Vuonna 2014 järjestettiin lähes 9300 eri laajuista paikallista mielenilmausta. Tuhansia pidätettiin, satoja loukkaantui, kymmeniä kuoli. Vuoden 2014 vastarinta jakautui päivisin pidettyihin marsseihin ja yöllisiin barrikaditaisteluihin. Hallitus yritti tukahduttaa mielenosoitukset muun muassa uhkauksin, pidätyksin sekä kansalliskaartin, moottoripyöräjengien ja internet-sensuurin avulla.

Hallitus on kutsunut mielenosoittajia fasisteiksi. Yleensä mielenosoittajat olivat rauhallisia, mutta väkivaltaa esiintyi.milloin? Molempien osapuolten kannattajat syyllistyivät joskus laittomuuksiin. Hallituksen joukot ampuivat kumiluoteja liian läheltä, jolloin ne olivat tappavia. Mielenosoittajat turmelivat rakennuksia ja busseja. Osa ilkivallasta oli vakavaa.

Vuoden 2015 lopulla ja vuonna 2016 vastarinnan määrä hiljeni jonkin verran, mutta kasvoi jälleen vuonna 2016 opposition vaalivoiton ja maan talouskriisin vuoksi. Uuteen mielenosoitusaaltoon liittyi kymmeniä kauppojen ryöstelyjä.

Maduro yritti vuonna 2017 julkisesti kaapata vallan parlamentilta. Hanke ja maan surkea taloustilanne laukaisivat suurimmat protestit kolmeen vuoteen.

Vuoden 2019 alussa parlamentti ja mielenosoittajat pyrkivät kaatamaan Maduron pois maan presidentin virasta.


Osapuolet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksi opiskelijat osoittivat mieltään rikollisuutta vastaan. Vuonna 2014 mieltään osoittivat pääasiassa opiskelijat, ylempi keskiluokka ja rikkaat[1].

Alempi keskiluokka ja köyhät eivät yleensä hallituksen vastaisia mielenosoituksia tukeneet, koska he pelkäsivät hallitusta tukevia colectivos-joukkioita, eli puolisotilaallisia kansalaisjärjestöjä, eivätkä luottaneet oppositioonkaan. Toisaalta he pelkäsivät, että jos oikeistolaiset poliitikot nousisivat valtaan, nämä veisivät heiltä muun muassa eläkkeet, terveydenhuollon ja koulutuksen. Monikaan tavallinen ihminenselvennä ei luottanut hallitukseen, eikä oppositioon, koska ajatteli niiden ajavan vain omia etujaan. Ajattelu näkyi erityisen hyvin pääkaupunki Caracasissa, jossa mellakat häiritsivät pahoin jokapäiväistä elämää rikkaampien asuinalueella, mutteivät juuri lainkaan köyhien kortteleissa. Myöskään Kolumbian vastaisella rajalla, jonne oli syntynyt Chavezin vallan aikana tuottoisa salakuljetustalous, ei hallituksen vastustamista ymmärretty. Kuitenkin osa Venezuelan asunto-ohjelmasta hyötyneistä slummeissa asuvista köyhistä ihmisistä, esimerkiksi Peratessa, tukivat mielenosoittajia muun muassa rikollisuuden takia.

Mielenosoittajat olivat tyytymättömiä sosialistipresidenttien Hugo Chávezin ja Nicolás Maduron luomaan järjestelmään, joka aiheutti tavarapulaa, inflaatiota ja rikollisuutta[2]. Myös virallinen oppositio alkoi tukea mielenosoittajia.

Rauhanomaisilla marsseilla oli laaja tuki. Mutta muutamaan sataa protestoijaa kohden oli kymmenisen polttopullojen heittelijää. Enimmäkseen keskiluokan asuinalueilla toimineita väkivaltaisia barrikadijoukkioita vastusti myös suuri yleisö[3].

Vuonna 2014 ja 2015[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

12. helmikuuta 2014 Caracasissa pidetty rauhallinen mielenosoitus äityi kuitenkin osin väkivaltaiseksi.
Jotkut hallituksen vastustajat heittelivät polttopulloja.
Mielenosoittajien tekemä barrikadi.
Kansalliskaartin sotilaat kohtaavat opiskelijamielenosoittajia.

6. tammikuuta aseistautuneet ryöstäjät tappoivat Miss Venezuela Mónica Spearin ja hänen entisen aviomiehensä Valencien lähellä. Pariskunta oli yrittänyt estää ryöstön lukitsemalla autonsa ovet. Väkivaltaan kyllästyneet ihmiset alkoivat osoittaa mieltään keskiviikkona 8. tammikuuta 2014[4]. Riippumattoman järjestön, Venezuelan Violence Observatoryn, mukaan maassa surmattiin 24 763 ihmistä vuonna 2013, mikä oli enemmän kuin edeltävänä vuonna. Hallituksen mukaan rikollisuus oli laskussa. Venezuelan henkirikosluvut ovat maailman korkeimpia ja turvallisuuteen liittyvät asiat ovat olennainen kiistakysymys.[5]

23. tammikuuta oppositiossa olevat poliitikot Leopoldo López ja María Corina Machado aloittivat la Salida (Lähtö) kampanjan, jonka tarkoitus oli ajaa presidentti Nicolas Maduro pois virastaan protestien avulla.lähde? Lopez kutsui opiskelijoita mielenosoituksiin 1. helmikuuta 2014.lähde?

San Cristóbalin yliopiston kampuksella yritettiin raiskata opiskelijatyttö. Sen seurauksena 4. helmikuuta opiskelijat ja siviiliyhteisöjen jäsenet osoittivat mieltään Chavezin kaudella yleistynyttä rikollisuutta vastaan. Poliisin kovaotteinen vastaus, kuten viiden opiskelijan pidätys, suututti opiskelijat. Myötätuntoa ilmaisseet opiskelijamielenosoitukset jatkuivat seuraavana päivänä[6].

Yksi protestien syy oli maassa olevat kuubalaiset, jotka olivat siellä usein auttamassa hallitusta muun muassa terveydenhoidon kehittämisessä. Hallitus myi Kuuballe öljyä alennushintaan, mitä oppositio vastusti. Kuuban miesten baseball-maajoukkue palasi Karibian liigaan. Helmikuun alussa joukko opiskelijoita yritti hyökätä Kuuban maajoukkueen majoituspaikkaan. Kun tunkeutujat pidätettiin, opiskelijat vaativat heidän vapauttamistaan[7].

12. helmikuuta oppositio aloitti 38 kaupungissa järjestetyt laajat mielenosoitukset. Päivä oli La Victorian taistelun 200-vuotispäivä ja nuorten päivä. Protestien jälkeen pienempiä ryhmiä jäi heittelemään poliiseja kivillä.lähde?

Venezuelan poliisi oli huonosti johdettu ja osa siitä tuki protestoijia.lähde? Niinpä hallitus vastasi protesteihin puolisotilaallisin joukoin ja kansalliskaartin voimalla. Samana päivänä tuntemattomat asemiehet ampuivat aseettomia mielenosoittajia. Kaksi kuoli Caracasissa. Asemiehet lienevät olleet hallitusta tukeneita colectivos-ryhmiä. Tämä johti siihen, että protestoijien nuori, kova ydin otti käyttöön muun muassa polttopullot. Eri paikkakunnilla mellakoivat protestoijat hyökkäsivät julkisin rakennuksiin. Maduro syytti väkivallasta ja kuolemista oppositiota.lähde?

Eräs colectivon jäsen, Juan Montoya, kuoli. Sen perusteella hallitus käski 13. helmikuuta pidättää oppositiojohtaja Lopezin ja kielsi opposition mielenosoitukset, mutta järjesti itseään tukevia mielenosoituksia. Yksi niistä kokoontui julkisen ministeriön eteen päivä sen jälkeen, kun siihen oli hyökätty.lähde?

Oppositiojohtaja Leopoldo Lopez antautui helmikuussa ja vetosi mielenosoittajiin ja viranomaisiin, että he välttäisivät väkivaltaa.

Vuonna 2014 protesteja oli eniten helmi-maaliskuussa, Protestit huipentuivat helmikuun puolivälissä, kun opiskelija- ja oppositiojohtajat kutsuivat ihmisiä osoittamaan mieltään. Tämän jälkeen protesteja oli yhä paljon, mutta määrä aleni kuukausi kuukaudelta. Vuoden 2015 tammikuussa oli melko paljon protestointia pääosin pulaa vastaan.

Vuonna 2016[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2016 Venezuelan talousahdinko paheni. Oikeisto-oppositio oli parlamentissaselvennä. Oppositio keräsi ääniä uusiakseen vaalit, jotta kampeaisi Maduron pois virasta.

Niinpä vuoden 2016 alkupuolella protestoinnin määrä oli taas kasvussa, ja niihin sisältyi kymmeniä ryöstelyjä[8]. Esimerkiksi 11. maaliskuuta 5000 ihmisen joukko ryösti Maracayssa olevan supermarketin, koska ihmisillä oli puutetta päivittäistavaroista. Kaupunkiin tuli ihmisiä muualta Venezuelasta, koska tavaratalossa huhuttiin olevan enemmän tavaroita kuin muualla. Kansalliskaartilla oli vain noin 20 upseerin osasto, joka ei kyennyt pysäyttämään ryöstelyä. Väkijoukko pahoinpiteli ainakin yhden upseerin[9]. Välikohtauksessa loukkaantui monia.

Vuonna 2017[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 protestit alkoivat 23. tammikuuta, koska oppositiossa olevia poliitikkoja pidätettiin, eikä hallitus mielenosoittajien mukaan kuunnellut oppositiota. Muutama tuhat uskalsi mennä kaduille osoittamaan mieltään. Mielenilmaukset pysyivät melko vaisuina maaliskuun loppuun asti.lähde?

Talouslama jatkui. Oikeistopuolueet ja vasemmistolainen presidentti kamppailivat vallasta. Presidentti Maduro siirsi päätäntävallan parlamentilta korkeimmalle oikeudelle. Tämä herätti paheksuntaa kotimaassa ja ulkomailla. Maduro perui pian päätöksensä. Mutta parlamentti sanoi yhä Maduron kaapanneen vallan. Hallitus sivuuttikin yleensä parlamentin päätökset.

Kolmeen vuoteen laajimmat protestit äityivät väkivaltaisiksi[10].

Hallitus vastasi rauhallisiin mielenosoituksiin, sekä mellakoihin ja ryöstelyihin ampumalla kyynelkaasua ja aseilla. Poliiseja ja protestoijia loukkaantui. Colectivos-joukkiot tukivat hallitusta väkivaltaa käyttäen. 6. huhtikuuta kuoli 19-vuotias opiskelija Carrizalissa, Mirandassa.lähde?

Myös Maduroa kannattavia mielenosoituksia järjestettiin. Poliisi ei puuttunut rikollisuuteen, vaan kuritti protestoijiaselvennä. Hallinto kovensi otteitaan. Maduro pyrki perustamaan kansalliskokouksen korvaavan elimen. Maduro myös erosi Amerikan valtioiden järjestö OAS:sta[11], koska se puuttui Maduron mielestä liikaa Venezuelan asioihin. Rikollisjoukkiot hyökkäsivät mielenosoittajien kimppuun. Armeija tuki Maduroa. Oppositio yritti saada sen vaihtamaan puolta[12].

2. toukokuuta Maduro vaati kansanäänestystä uudesta perustuslaista[13]. Sen tarkoitus oli Maduron mielestä palauttaa rauha ja pysäyttää opposition vallankaappaus. Opposition mielestä tulevan perustuslain tarkoitus oli riisua Maduroa vastustava parlamentti vallasta[14].

Toukokuun lopussa tulliviranomaiset kielsivät ensiaputarvikkeiden, kuten palovammavoiteiden ja sideharson, tuonnin maahan, koska niitä on käytetty vammoja saaneiden mielenosoittajien hoitamiseen. Lisäksi kiellettiin kaasunaamareiden, luotiliivien ja ritsojen maahantuonti. Perustarvikepulan takia varakkaat ihmiset käyttävät yksityisiä lähettipalveluja tuotteiden hankkimiseen ulkomailta. Hallitus on syyttänyt lähettiyrityksiä mielenosoittajien varustamisesta ulkomailta tuoduilla tarvikkeilla.[15]

Armeijasta, joka yleensä tukee Maduroa alkoi kuulua protestiääniä. 8. kesäkuuta kenraali Vladimir Lopez sanoi, ettei armeija käytä väkivaltaa protestoijiin[16].

26. ja 27. kesäkuuta protestoijat ryöstivät 100 km päässä Caracasista sijaitsevassa Maracayssa lähes 70 yritystä: ruoka- ja alkoholikauppoja, sekä leipomoita[17].

27. kesäkuuta Maduro uhkasi, että hänen kannattajansa kukistavat protestit asein. Hänen mukaansa protestit uhkaavat tuhota vallankumouksen, syöstä Venezuelan väkivaltaiseen kaaokseen, ja että mitä ei saada aikaan äänestyksillä, se tehdään aseilla[18]. Maduron mukaan poliisihelikopteri yritti terrori-iskua sisäministeriöön. Kopterin lentäjä pudotti kranaatteja ja ampui sisäministeriötä kohti, mutta kukaan ei loukkaantunut. Helikopteria lentänyt Oscar Pereziksi esittäytynyt poliisi julkaisi Instagramissa videon, jossa hän kehotti kapinaan Maduroa vastaan. Oppositio epäili tapausta kuitenkin Maduron juoneksi, jolla hän oikeuttaisi väkivallan käytön.

28. kesäkuuta Maduro sanoi aktivoivansa sotilasvoimat[19].

28 kesäkuuta Maduron vastaisissa mielenosoituksissa oli vuoden 2017 aikana kuollut ainakin 67 ihmistä[20].

5. heinäkuuta noin 100 hallitusta tukevaa mielenosoittajaa tunkeutui parlamenttirakennukseen, pahoinpiteli opposition kansanedustajia putkilla ja kepeillä ja heitteli ilotulitteita. The Washington Postin mukaan ainakin 15 ihmistä loukkaantui. Parlamentin työntekijän mukaan aluetta vartioineet turvallisuusjoukot eivät yrittäneet estää mielenosoittajien pääsyä rakennukseen. New York Timesin mukaan hallitus kouluttaa ja aseistaa Maduroa tukevia ryhmiä epävirallisesti puolisotilaalliseksi turvallisuusjoukokseen ja käyttää niitä muun muassa opposition mielenosoitusten hajottamiseen. Maduro tuomitsi teot ja sanoi aikovansa määrätä ne tutkittaviksi. Maduron mukaan hän ei hyväksy väkivaltaa keneltäkään, ei aio koskaan osallistua väkivaltaisiin tekoihin ja haluaa Venezuelaan rauhaa.[21]

6. heinäkuuta mielenilmauksissa oli kuollut ainakin 90 ihmistä[21].

Oppositio järjesti epäviralliset vaalit, joissa 7.2 miljoonaa äänesti presidentin aikomia perustuslakimuutoksia vastaan. Tuntemattomat asemiehet ampuivat yhdessä äänestyspaikassa äänestäjiä kohti, yksi kuoli[22]

Venezuelassa pidettiin vaalit heinäkuun lopussa. Tarkoitus oli valita parlamentin korvaava perustuslakia muuttava kokous. Vaaleissa ei pystynyt äänestämään perustuslainmuutosta vastaan, vaan ainoastaan valita ehdokkaita kokoukseen[23].

Hallitus kielsi mielenosoitukset vaalien alla[24]. Ennen vaaleja oli lakkoja. Maduro tarjosi neuvotteluja, ja ehdotti opposition luopuvan kapinastaan[25]. Mutta neuvotteluja ei käyty. Äänestyspäivän vastaisena yönä asemiehet tunkeutuivat edustajistoon ehdolla olleen Jose Pinedan kotiin surmaten tämän[26]. Äänestyspäivänä oli kuolemiin johtaneita yhteenottoja protestoijien ja turvallisuusjoukkojen välillä.[27] Tässä väkivallassa kuoli noin 10 ihmistä.

Vaaleihin osallistui opposition mukaan vain noin 15% kansasta, mutta hallituksen mukaan 42%[28][29][30]. Siinä valittiin perustuslakia muuttava edustusto. Monet maat tuomitsivat vaalit, koska katsoivat niiden vievän Venezuelaa kohti diktatuuria. Yhdysvallat määräsi Venezuelalle lisäpakotteita[31][32]. Eu-parlamentti tuomitsi yksipuoliset vaalit. Eu-parlamentin puhemiehen mukaan hallinto tarketui valtaan, kun kansa halusi vaihtaa hallintoa. Gallupien mukaan ainakin 70% venezuelalaisista vastusti uutta lainsäädäntöelintä, ja noin 80% vastusti presidentti Maduroa[33].

Äänestyksen jälkeen turvallisuuspalvelu pidätti kaksi oppositiojohtajaa[34][35].

Vaalit olivat peukaloidut[36][37][38]. 2. elokuuta aloitti perustuslakia muuttava edustusto toimintansa.

Elokuun puolivälissä protestit laantuivat, kun protestoijat väsyivät ja hallituksen toimet kovenivat. Hallitus oli voittanut vaalit. Huonosti aseistautuneet protestoijat eivät mahtaneet poliisille, kansalliskaartille ja colectivos-ryhmille mitään.[39]

Maan talous jatkoi syöksykierrettään, ja valtion kassa oli lähellä tyhjenemistään.

Vuosien 2018-2019 tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2018 Venezuela köyhtyi entisestäänkin[40]. Maduro voitti uuden presidentinvaalit., joissa vain 46% kansasta äänesti[41]. Oppositio ei hyväksynyt vaalitulosta. Niinpä vuoden 2018 lopussa ja vuoden 2019 lopussa opposition toiminta voimistui. Maduro astui virkaansa vuoden 2019 alussa. Useimmat Etelä- ja Väli-Amerikan maat vetivät tukensa Venezuelalta. Venäjä hyväksyi Maduron presidenttiyden, ja piti vaarallisena sitä, että ulkomaat sekaantuvat maan sisäisin asioihin. Tammikuun lopussa maassa puhkesi suurmielenoituksia[42]. Niissä muisteltiin kymmenien vuosien takaisen sotilasdiktatuurin päättymistä, mutta myös protestoitiin hallitusta vastaan[43]. Esnimmäisessä mielsnoitusaallossa kuoli ainakin 20 protestoijaa. Venezuelan poliisin Faes-erikoisjoukot ja colectivos-joukkiot ratsasivat kapinallisia slummeja pidättäen ja tappaen siellä ihmisiä[44]. Oppositiojohtaja julistautui väliaikaiseksi presidentiksi[45]. Yhdysvallat tunnusti oppositiojohtaja Juan Guaidón maan presidentiksi[46]. Armeijan johto tuki Maduroa[47]. Oppositio marssitti kaduille tuhansia ihmisiä helmikuun alussa 2019. Maduroa tukevat tahot järjestivät omat mielenosoituksensa[48]. Guaido lupasi Maduron kenraaleille armahduksen, jos nämä asettuvat tukemaan häntä. Opposition marssi 2. maaliskuuta sujui rauhallisesti[49]. 3. helmikuuta oli merkkejä, että jotkut armeijan johtajat ja virkamiehet olivat kääntyneet Maduroa vastaan[50]. Trump piti Yhdysvaltain hyökkäystä Venezuelaan yhtenä vaihtoehtona, mutta tämän katsottiin yleisesti luovan nykyistä pahemman tilanteen. Tämä johtui siitä, että Venezuelan rikollisjengeillä oli paljon aseita, ja jengit pystyisivät pitkään vastarintaan[51]. Maalis-hihtikuussa 2017 Venezuelassa oli isoja sähkökatkoja[52]. Maaliskuusn lopussa hallinto kielsi Guaidoa osallistumasta politiikkaan[53]. 3. huhtikuuta Venezuelan hallinto poisti Guaidolta syytesuojan, muttei toiminut suoraan tätä vastaan[54].

Maduro salli huhtikuussa 2019 Punaisen Ristin antaman humanitaarisen avun. YK:n mukaan neljännes maan asukkaista tarvitsi kiireelistä apua[55]. Vappuaattona 2019 tuhannet protestoijat ja sotilaat ottivat väkivaltaisesti yhteen Caracasissa. Guaido julisti aloittavan viimeisen vaiheen vallansiirrossa. Hän väitti Maduron menettäneen armeijan tuen. Muutama korkea virkamies tukikin Guaidoa. Yhdysvaltain ulkoministeri Pompeo väitti Maduron olleen aikeessa paeta Kuubaan, mutta että Venäjä olisi taivutellut hänet jäämään. Pompeon puheet olivat Vanäjän mielestä pelkkää informaatiosotaa[56].

Guaido yritti vallankaappausta, joka kuitenkin lopahti nopeasti[57]. Katumellakoissa jne kuoli ainakin neljä ihmistä. Yhdysvaltain ulkoministeri Pompeo väläytti äärimmillään sotatoimia, ja Venäjä syytti Yhdysvaltain

harjoittamaa oppoosition tukemista kansainvälisen lain vastaiseksi[58].


Hallituksen kannattajien väkivalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallitusta tukevat colectivo-kansalaisjärjestöt uhkailivat ja käyttivät paikoin väkivaltaa mielenosoittajiin.milloin? Presidentti Maduro tuomitsi kaikkien käyttämän laittoman väkivallan, mutta hallituksen joukot eivät puuttuneet colectivosien toimintaan. Hallituksen joukot käyttivät monesti väkivaltaa mielenosoittajia vastaan, muun muassa hakkasivat heitä henkihieveriin ja pidättivät syyttömiä. Ihmisoikeusjärjestö HRW:n mukaan viranomaiset sivuuttivat kaikki hallituksen turvajoukkojen tekemät ihmisoikeuksien loukkaukset, muun muassa kidutukset. Hallitus loi vuonna 2017 "terrorismin vastaisen" erikoispoliisin Faes:in, joka kuitenkin monesti myös ampui protestoijia. Niinpä se oli pelätty "kuolemanpartio"[59]. Faesin uskottiin yleisesti olevan hallituksen väline, jonka toimin ja niillä pelottelemalla pyrittiin pitämään opposition vastarinta kurissa.

Hallituksen vastustajien väkivalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös protestoijat syyllistyivät laittomuuksiin: he tekivät palavia katubarrikadeja, joita kutsuttiin nimellä guarimbas, jotka estivät laittomasti vapaan liikenteen.milloin? Mutta Venezuelan turvallisuusjoukkojen oli ne helppo poistaa. Niinpä protestoijat alkoivat tehdä niistä tukevampia. Guarimboja vastustettiin, koska ne väärin tekivät kaikista niiden lähellä asuvista epäiltyjä ja niiden poliittinen vaikutus oli vähäinen. Protestoijat virittelivät myös hallitukselle ansalankoja, guayas. Yksi lanka kuitenkin tappoi sivullisen moottoripyöräilijän. Protestoijat myös käyttivät moottoripyörien kumien puhkaisuun nauloista ja putkenpätkistä tehtyjä ansoja.

Protestoijat tekivät polttopulloja. He tuhosivat muun muassa ruuanjakeluyhtiöiden ajoneuvoja ja busseja. Protestoijat myös hyökkäilivät julkisiin rakennuksiin ja tuhosivat niitä joskus pahoin sytyttämällä tulipaloja ja rikkomalla ikkunoita.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venezuelan johto: "Kriisi maksanut jo 10 miljardia" Taloussanomat.fi. Viitattu 16.5.2016. fi-FI
  2. Venezuelan mielenosoitukset äityivät väkivaltaisiksi Yle Uutiset. Viitattu 16.5.2016.
  3. MANAURE QUINTERO/AFP/Getty Images The Venezuelan Protests Are Playing Right Into the Regime's Hands
  4. Venezuela outraged by murder of a former beauty queen
  5. Venezuela outraged by murder of a former beauty queen
  6. The College-Town Sexual Assault That Sparked the Venezuelan Violence
  7. Väkivaltaisuudet jatkuvat Venezuelassa Kansan uutiset 20.2.2014
  8. Small protests proliferate in simmering Venezuela Reuters UK. Viitattu 16.5.2016. en-GB
  9. Venezuela: Countless Wounded after 5,000 Loot Supermarket PanAm Post. 12.5.2016. Viitattu 16.5.2016. en-US
  10. Venezuelassa viikkoja jatkuneissa levottomuuksissa on kuollut ainakin 36 ihmistä – keskiviikon mellakoissa loukkaantui yli 300 Helsingin Sanomat. 4.5.2017. Viitattu 31.5.2017.
  11. Venezuelan eristys kasvaa – eroaa Amerikan valtioiden järjestöstä, protestit jatkuvat Helsingin Sanomat. 27.4.2017. Viitattu 31.5.2017.
  12. Venezuelan armeija tukee Maduroa ts.fi. Viitattu 31.5.2017.
  13. Venezuelan Maduro käänsi yllättäen kelkkansa: suostuu kansanäänestykseen perustuslaista Ilta-Sanomat. 2.6.2017. Viitattu 28.6.2017.
  14. Venezuela's President Maduro calls for new constituent body BBC News. 2.5.2017. Viitattu 28.6.2017. (englanniksi)
  15. Venezuela kielsi kaasunaamareiden, luotiliivien ja ensiaputarvikkeiden tuonnin maahan Helsingin Sanomat. 29.5.2017. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 28.6.2017.
  16. Venezuelan armeijan päällikkö joukoilleen: Älkää satuttako protestoijia mtv.fi. Viitattu 28.6.2017.
  17. Venezuelan korkein oikeus joutui hyökkäyksen kohteeksi – presidentin vastaiset mielenosoitukset jatkuvat Ilta-Sanomat. 28.6.2017. Viitattu 28.6.2017.
  18. Venezuelan presidentti uhkaa taltuttaa protestit aseellisesti Yle Uutiset. Viitattu 28.6.2017.
  19. Venezuelan presidentti: Kaksi kranaattia pudotettiin korkeimman oikeuden rakennuksiin – sotilasvoimia aktivoidaan mtv.fi. Viitattu 28.6.2017.
  20. Venezuelan korkein oikeus helikopteri-iskun kohteena - presidentti uhkaa mielenosoittajia aseilla iltalehti.fi. Viitattu 28.6.2017.
  21. a b Presidenttiä tukevat mielenosoittajat tunkeutuivat Venezuelan parlamenttiin ja pahoinpitelivät oppositioedustajia Helsingin Sanomat. 6.7.2017. Viitattu 6.7.2017.
  22. Venezuelassa yli 7 miljoonaa äänesti presidentin suunnitelmia vastaan iltalehti.fi. Viitattu 2.8.2017.
  23. Venezuelassa kuollut 10 ihmistä vaalipäivän väkivaltaisuuksissa – presidentti Maduro juhli voittoa alhaisesta äänestysprosentista välittämättä Helsingin Sanomat. 30.7.2017. Viitattu 2.8.2017.
  24. Venezuela kieltää kiisteltyjä vaaleja kritisoivat mielenosoitukset - vastustajia uhataan jopa 10 vuoden vankeustuomioilla iltalehti.fi. Viitattu 2.8.2017.
  25. Venezuelassa mielenosoittajia uhkaa vankila – Maduro ehdottaa neuvotteluja Yle Uutiset. Viitattu 2.8.2017.
  26. Venezuelan kiistanalaiset vaalit käynnissä – Hallituksen joukot hajottavat mielenosoituksia Ilta-Sanomat. 30.7.2017. Viitattu 2.8.2017.
  27. Venezuelan kiistelty äänestys käynnissä – Väkivaltaisuuksissa kuolleiden uhriluku kasvaa Yle Uutiset. Viitattu 2.8.2017.
  28. Venezuela just moved one step closer to authoritarianism Vox. Viitattu 2.8.2017.
  29. Yli 8 miljoonaa äänesti Venezuelassa – presidentti Maduro ylistää äänestystä Yle Uutiset. Viitattu 2.8.2017.
  30. Kiistelty perustuslakia muuttava edustusto aloittaa työnsä Venezuelassa iltalehti.fi. Viitattu 2.8.2017.
  31. Useat maat eivät tunnusta Venezuelan vaaleja Yle Uutiset. Viitattu 2.8.2017.
  32. Lenkki Venezuelan ympärillä kiristyy – USA iski pakotteita, EU pohtii "toimenpiteitä" Talouselämä. Viitattu 2.8.2017. (englanniksi)
  33. EU moitti Venezuelan äänestystä ja tuomitsi viranomaisten väkivallan – ”On hyvin selvää, että nykyhallinto takertuu valtaan” Helsingin Sanomat. 31.7.2017. Viitattu 2.8.2017.
  34. Oppositiojohtajia "viety kodeistaan" levottomassa Venezuelassa – läheiset syyttävät presidenttiä Yle Uutiset. Viitattu 2.8.2017.
  35. Venezuelassa pidätettiin oppositiopoliitikkoja Verkkouutiset. Viitattu 2.8.2017.
  36. Äänestysjärjestelmän takana oleva yhtiö: Äänestäjämääriä peukaloitiin Venezuelassa – ”Ei ole epäilystäkään” Ilta-Sanomat. 2.8.2017. Viitattu 2.8.2017.
  37. Marilia Brocchetto, Natalie Gallón and Holly Yan CNN: Venezuelan President Maduro: 'Why are they sanctioning me?' CNN. Viitattu 2.8.2017.
  38. Venezuelan vaalien tekniikasta vastannut yritys: Tuloksia manipuloitu ”ainakin miljoonalla äänellä” – kansa marssii Maduroa vastaan torstaina Helsingin Sanomat. 2.8.2017. Viitattu 2.8.2017.
  39. ”Emme pelkää kuolemaa, palaamme kaduille” – näin Venezuelan mielenosoitusliikkeen johtohahmo Ylelle Yle Uutiset. Viitattu 11.11.2017.
  40. Analyysi: Venezuelan kriisi syvenee päivä päivältä, eikä jatkokaudelle suuntaavan presidentti Maduron hallitsemasta maasta kannata odottaa hyviä uutisia Yle Uutiset. Viitattu 23.1.2019.
  41. Nicolás Maduro julistettiin Venezuelan vaalien voittajaksi Yle Uutiset. Viitattu 23.1.2019.
  42. Presidenttiä vastustava liike voimistuu Venezuelassa – Maduron vastaisia mielenosoituksia puhkesi ympäri pääkaupunkia Yle Uutiset. Viitattu 23.1.2019.
  43. Heikki Jantunen: Neljä tapettiin Venezuelassa jo ennen mielenosoitusta verkkouutiset.fi. 23.1.2019. Viitattu 23.1.2019.
  44. Arno Rydman: Salaperäiset erikoisjoukot ampuvat mielenosoittajia Venezuelassa verkkouutiset.fi. 2.6.2019. Viitattu 6.2.2019.
  45. Kansainvälisesti tuntematon poliitikko julisti itsensä Venezuelan presidentiksi ja sai heti Donald Trumpin tuen – Kuka on 35-vuotias Juan Guaidó? Helsingin Sanomat. 24.1.2019. Viitattu 24.1.2019.
  46. IS-STT-Reuters: Vallankumous Venezuelassa: Trump tunnusti oppositiojohtaja Juan Guaidon virkaa toimittavaksi presidentiksi Ilta-Sanomat. 23.1.2019. Viitattu 23.1.2019.
  47. Valtataistelu kärjistyi Venezuelassa: Vallassa roikkuva Maduro katkaisi diplomaattisuhteet Yhdysvaltoihin, asevoimien johto ei tue presidentiksi julistautunutta oppositiojohtajaa Helsingin Sanomat. 23.1.2019. Viitattu 24.1.2019.
  48. [1]
  49. [2]
  50. Venezuelan valtaeliitti kääntyy Nicolás Maduroa vastaan – kansa kaduilla
  51. Jos Yhdysvaltojen armeija marssii Venezuelaan, luvassa on kriisi, jota kukaan ei voi pysäyttää, arvioi tutkija Helsingin Sanomat. 4.2.2019. Viitattu 6.2.2019.
  52. Punaiselta Ristiltä hätäapua Venezuelaan – maassa jälleen laajoja sähkökatkoja Yle Uutiset. Viitattu 2.5.2019.
  53. Venezuela kielsi oppositiojohtaja Guaidolta osallistumisen politiikkaan Yle Uutiset. Viitattu 2.5.2019.
  54. Venezuelassa oppositiojohtajalta poistettiin syytesuoja Yle Uutiset. Viitattu 2.5.2019.
  55. Maduro: Punaisen ristin apu on tervetullut Venezuelaan Yle Uutiset. Viitattu 2.5.2019.
  56. Venezuelan tilanne kiristyi: Opposition Guaido väitti, että presidentillä ei ole armeijan tukea, Maduron mukaan vallankaappausyritys torjuttiin Yle Uutiset. Viitattu 2.5.2019.
  57. Venezuelan kriisiä setvitään ensi viikolla Rovaniemellä Yle Uutiset. Viitattu 2.5.2019.
  58. Venäjä ja USA kovistelivat toisiaan Venezuelan sisäisiin asioihin puuttumisesta, levottomuuksien pelätään jatkuvan tänään Yle Uutiset. Viitattu 2.5.2019.
  59. The Caracas Chronicles Team: Meet FAES: The Bolivarian Police Death Squads Leading Repression Against Protesters Caracas Chronicles. 27.1.2019. Viitattu 6.2.2019. (englanniksi)