Valkohorsma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Valkohorsma
Weidenröschen (Epilobium lactiflorum) 5780.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Myrtales
Heimo: Horsmakasvit Onagraceae
Suku: Horsmat Epilobium
Laji: lactiflorum
Kaksiosainen nimi

Epilobium lactiflorum
Hausskn.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Valkohorsma Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Valkohorsma Commonsissa

Valkohorsma (Epilobium lactiflorum) on horsmien sukuun kuuluva pienikokoinen ruohokasvi, joka kasvaa vuoristoissa ja tunturialueilla.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkohorsma kasvaa 10–30 senttimetriä korkeaksi. Kasvin tyvellä on lyhyitä, turpeita, maansisäisiä silmuja. Varsi on haaraton, alaosastaan kalju ja yläosastaan viiruttaisesti kaarikarvainen. Vastakkain kasvavat lehdet ovat lyhytruotisia, kapeanpuikeita, suippotyvisiä, pyöreähkökärkisiä ja harvaan pienihampaisia. Väriltään ne ovat vaaleanvihreitä tai toisinaan punertavia. Kukkaperä ja sikiäin ovat nystykarvaisia ja kaarikarvattomia. Kukassa on neljä verho- ja terälehteä. Kukan teriö on valkoinen tai joskus hieman punertava. Se on leveydeltään 3–6 millimetriä. Emin luotti on nuijamainen. Suomessa valkohorsma kukkii heinä-elokuussa. Kasvin hedelmänä on 3–6 cm pitkä yläviisto, kalju kota. Haivenelliset siemenet ovat 1,1–1,5 mm pitkiä, kapean vastapuikeita, kapeakaulaisia, sileitä ja väriltään vaaleanruskeita. Valkohorsma on monivuotinen laji.[1]

Valkohorsman tiedetään risteytyvän suohorsman (E. palustre) kanssa, joskin ristymä on erittäin harvinainen.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkohorsma on pohjoisen pallonpuoliskon laji. Euroopassa sitä kasvaa ainoastaan Islannissa, Färsaarilla, muutamin paikoin Suomen ja Kuolan niemimaan tunturialueilla, Norjan ja Ruotsin vuoristoalueilla sekä Keski-Ruotsissa, jossa laji kasvaa myös alavammilla alueilla. Pohjois-Amerikassa valkohorsmaa tavataan Kalliovuorten alueella Alaskasta aina Kaliforniaan saakka sekä paikoitellen Kanadan itäosissa. Lajia kasvaa myös Grönlannin rannikoilla saaren keskivaiheille asti.[3] Suomessa valkohorsma kuuluu alkuperäisiin lajeihin.[4] Se on kuitenkin harvinainen, levinneisyydeltään pohjoinen kasvi, jota on tavattu vain Pallas-Ounastunturien alueella, Utsjoella ja Enontekiön pohjoisosassa.[5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkohorsma vaatii kostean kasvuympäristön.[3] Suomessa laji kasvaa tunturikoivikoiden ja -paljakoiden alaosien vyöryrinteillä, suurruohostoissa, lehdoissa, ojissa ja puronvarsilla.[4] Norjassa valkohorsmaa on tavattu aina 1660 metrin korkeuteen asti.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  • Norsk Flora. Lid, Johannes & Lid, Dagny Tande & Elven, Reidar (toim.). 7. painos. Det Norske Samlaget, Oslo, 2007 (2005). ISBN 978-82-521-6029-1

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Retkeilykasvio 1998, s. 295, 300.
  2. a b Norsk flora 2007, s. 564.
  3. a b Den virtuella floran: Mjölkdunört (myös levinneisyyskartta) (ruotsiksi) Viitattu 14.1.2014.
  4. a b Retkeilykasvio 1998, s. 300.
  5. Lampinen, R., & Lahti, T. 2013: Kasviatlas 2012: Valkohorsman (Epilobium lactiflorum) levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 14.1.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]