Urin kolmas dynastia
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Urin kolmas dynastia hallitsi Sumeria vanhalla ajalla nykyisessä Etelä-Irakissa noin 2112–1950 eaa. Tänä Uus-Sumerin aikana maa kukoisti, syntyi eräänlainen Urin johtama imperiumi. Sumerin kulttuuri elpyi akkadilaisajan jälkeen, maassa vallitsi eräänlainen renessanssi.
Maata hallinneet puolibarbaariset gutilaiset ajettiin pois kauden alussa. Urin kuningas Ur-Nammu onnistui pian yhdistää valtakunta, voittaen Urukin ja Lagašin kaupungit. Sumeri kukoisti varsinkin Ur-Nammun seuraajan Šulgin 48 hallitusvuoden aikaan. Maahan syntyi papiston ohjaama keskitetty byrokratia, jossa valtio ohjasi talouselämää. Šulgi julistautui jumalaksi jo eläissään, ja hänelle rakennettiin oma temppelikin. Valtio ulottui Pohjois-Mesopotamiaan Assyrian alueelle ja Sumerilla oli liittolaisia Iranissa. Lähiulkomaiden kanssa solmittiin poliittisia avioliittoja. Kauppaa käytiin muun muassa Persianlahdella, kuparia tuotiin Makanista Omanista, ja karneolia Intiasta Meluhhasta.
Uus-Sumeri romahti, kun amorilaiset paimentolaiset ja idässä hallinnut Elamin kuningas hyökkäsivät maahan. Elamilaiset ryöstivät ja hävittivät Urin. Sumerin viimeinen kuningas Ibbi-Sin joutui vangiksi Elamiin. Kaaoksen jälkeen maan vakautti amorilainen kuningas Ishbi-Erra, joka asettui Isiniin. Mesopotamiassa alkoi poliittisesti hajanainen Isin-Larsa-kausi, jona aikan sumerin kieli harvinaistui.
Nousu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urukin Utukhegal kaappasi vallan juuri kruunatulta gutilaiskuningas Tiriganilta ja ajoi muiden kaupunkien kanssa gutilaiset pois maasta. Lagaš tuki Utukhengalia, mutta muut kaupunkivaltiot eivät.[1]
Ur lienee noussut Sumerin johtoon kukistamalla asein Urukin Utukhengalin ja tämän liittolaisen Namkhanin. Ur-Nammua 2112–2095 eaa., Urin kolmannen dynastian perustajaa on väitetty entiseksi Utukhegalin kuvernööriksi. Urin Ur-Nammu nousi valtaan Utukhegalin hallittua 7 vuotta ja luultavasti kukisti Urukin sodalla. Ur-Nammu voitti neljä vuotta Uria hallittuaan Lagašin taistelussa tappaen sen kuninkaan itse. Lagašin kuninkaana oli silloin eräs suurkuningas Gudean seuraaja Nammahani 2113–2110 eaa. Ur-Nammu laati oman lakinsa, joka oli eräs Hammurabin lain edeltäjistä. Hän myös rakennutti 18-vuotisena hallitusaikanaan suuren porraspyramidin Uriin, ja muita temppeleitä muohin kaupunkeihin. Urin ja Eridun välille rakennettiin merikaupan edistämiseksi uusi kanava. Ur-Nammu kuoli taistellessaan gutilaisia vastaan.
Kukoistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Šulgi
Ur-Nammun jälkeen nousi maan johtoon hänen poikansa Šulgi, joka muun muassa hyökkäsi gutilaisten maahan kostaakseen isänsä Ur-Nammun kuoleman. Šulgi hallitsi 48 vuotta maata, ja hänet julistettiin jumalaksi jo eläessään. Šulgia ylistäviä runoja kirjoiteltiin. Valtakautensa loppupuolella Šulgi teki monia sotaretkiä muun muassa Iraniin Simurrumiin ja kurdialueelle. Maa jakaantui kuvernöörien hallitsemiin provinsseihin, joista kerättiin verot erilaisina tuotteina kuten viljana. Reuna-alueita taas hallitsivat sotilasjohtajat. Hallinto, arkistointi, verotus ja kalenteri yhtenäistettiin ja painot vakioitiin. Maasta tuli todellinen virkamiehen paratiisi. Kuninkaan palatsin johtama valtio omisti koko maatalouden, kaupan ja tavaroiden jakelun. Ihmiset saattoivat myydä itsensä tietyksi ajaksi orjiksi valan pois maksamiseksi.[2] Kastelukanavia kaivoi valtava kansalaisista koostuva työvoima. Maassa oli valtava tekstiiliteollisuus joka tuotti villa- ja kangasvaatteita vientiin. Keskittäminen synnytti maahan valtavan byrokratian. Talouselämää ohjasivat palatsi ja temppeli. Valtiolla oli kaukokauppaa hoitaneita kauppiaita. Kuparista, pronssista, kullasta ja hopeasta tehtiin eräänlaisia tietyn painoisia kolikoita.
Monet perheet liikkuivat yhdessä vapaasti työtä etsien. Osa työstä oli oma-aloitteista, osa valtion määräämää. Orjaksi saattoi joutua esimerkiksi perheenjäsenten myyminä.
Kirjallisuudessa oli uskonnollisia hymnikokoisia, eeppisiä runoja joissa sumerit ihannoivat mennyttä sankariaikaa. Kiistakeskusteluissa oli jonkinlaista kulttuurifilosofiaa.
Urin kolmas dynastia ulotti valtansa ainakin Keski- ja Etelä-Mesopotamiaan Šulgi laajensi Sumerin Assyriaan ja Elamiin ja Tigrisin toiselle puolelle. Sumerin vallan alla oli muun muassa merkittävä kaupunki Eshnunna pohjoisessa itäisessä Mesopotamiassa. Valta ulottui niinkin pohjoiseen kuin Jeziraan. Kauppaa käytiin meritse muun muassa kaislalaivoilla Bahrainiin, Omaniin ja Indus-kulttuurin alueelle eli Dilmuniin, Makaniin ja Meluhhaan, ja myös Etelä-Arabiaan ja Välimerelle.[3]
Sumerilaista kulttuuria edistettiin, mutta akkadilainen vaikutus näkyi joka puolella. Lähes kaikki kuninkaalliset nimet olivat akkadilaisia, ja uusien kaupunkien nimet olivat akkadinkielisiä.
| Osa artikkelisarjaa |
| Mesopotamia |
|---|
 |
Tuho
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Ibbi-sin
Urin kolmas dynastia romahti Ibbi-sin-nimisen kuninkaan aikana ehkä 2004 eaa., viimeistään 1940 eaa.[4] amorilaisten ja elamilaisten hyökkäyksiin. Elam itsenäistyi ja amorilaisia alkoi tunkeutua maahan Ibbi-Sinin hallitusajan alkuvuosina[5]. Joko amorilaiset tai petturuus aiheuttivat muutaman kaupungin, myös Lagašin itsenäistymisen. Lagaš oli Urin vilja-aitta. Kun viljatoimitukset katkesivat, Urissa oli nälänhätä. Ibbi-sin lähetti luottomiehensä Išbi-erran ostamaan viljaa. Mutta tämä valtasi Isinin, Nippurin ja muutamia muita kaupunkeja julistautuen kuninkaaksi. Išbi-erra alkoi kiristää Uria. Ibbi-Sin kävi viimeisinä hallitusvuosinaan sotia Iranissa vuoristokansoja vastaan. Ibbi-sinin 17. hallitusvuonna amorilaiset hyökyivät maahan. Sumeri oli pirstaleina ja Ibbi-sinillä vallassaan vain Urin kaupunki. Elam halusi kostaa aiemman sumerilaisvallan ja sotaretket. Elamilaisten armeija Urin kuningas Kindattun johdolla. He ryöstivät ja polttivat Urin järjestäen siellä verilöylyjä. Urista tuli rauniokasa. Isinin kuningas Išbi-erra kykeni ajamaan itselleen vihamieliset amorilaiset ja elamilaiset pois. Sumerin aika oli ohi, mutta uudet hallitsijat vaalivat Sumerin perintöä vielä pitkään. Alkoi Isin-Larsa-kausi.
Urin kolmannen dynastian hallitsijat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Urin kolmannen dynastian hallitsijoiden tarkkoja hallitusaikoja ei tunneta. Kuningasluetteloista ja joistain tähtitieteellisistä tapahtumista taivaalla on rakenneltu erilaisia ajoitus- eli kronologiaehdotuksia. Kaksi kronologiaehdotusta on tehty, nykyään suositaan lyhyttä kronologiaa.
| Hallitsija | Keskipitkä kronologia eaa. |
Nykyään suosittu lyhyt kronologia eaa. |
|---|---|---|
| Utu-hengal | 2119–2113 | 2055–2048 |
| Ur-Nammu | 2112–c. 2095 | 2047–2030 |
| Šulgi | 2094–2047 | 2029–1982 |
| Amar-Sin | 2046–2038 | 1981–1973 |
| Šu-Sin | 2037–2029 | 1972–1964 |
| Ibbi-Sin | 2028–2004 | 1963–1940 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ihmisen tarina, suuri maailmanhistoria, Kirjayhtymä 1971, s. 316–
- ↑ http://www.unm.edu/~gbawden/328-econ/328-econ.htm
- ↑ Ihmisen tarina, Suuri maailmanhistoria, Kirjayhtymä 1971, s. 316–, Etu-Aasian varhaiset korkeakulttuurit, Urin kolmas dynastia
- ↑ Otavan suuri maailmanhistoria, osa 2, Jokilaaksojen valtakunnat s. 207–, Urin häviö
- ↑ Iiro Kuuranne (toim): Kukoistava Kaksoisvirranmaa, s. 89. Readers Digest - Valitut Palat, 2005. ISBN 951-584-671-4 suomi
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]