Ur-Nammu
Ur-Nammu (n. 2047–2030 eaa. lyhyt kronologia, 2112–2095 keskipitkä kronologia, hallitsi 18 vuotta) oli Urin kolmannen dynastian ensimmäinen kuningas. Hänen nimensä oli suoraan sumerilainen, toisin kuin seuraajiensa. Urin kolmannen dynastian hallitusaikaa kutsutaan Sumerin renessanssiksi ja Ur-Nammua pidetään sen isänä. Ur-Nammu alkoi rakennuttaa kuun jumala Nannalle pyhitettyä Urin suurta zikkuratia. Ur-nammun puoliso oli Urukin kuninkaan Utuhengalin tytär. Ur-Nammu kuoli sotaretkellä nykyisessä Iranissa gutilaisia vastaan. Hänen jälkeensä valtaistuimella nousi hänen poikansa Shulgi.
Ur-Nammu perustaa dynastian[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ur-Nammu (myös: Ur-Namma, Ur-Engur, Ur-Gur) valtasi Lagašin ja kukisti aiemmat isäntänsä Urukissa. Hän ulotti valtansa myös Eriduun. Hänet kruunattiin Nippurissa. Ur-Nammun uskotaan teettäneen rakennelmia ainakin kaupungeissa Nippur, Larsa, Kiš, Adab ja Umma. Ur-Nammu rakennutti monia porraspyramiditemppeleitä, joista kuuluisin on Urin zikkurrat. Ur-Nammu kuoli sotaretkellä gutilaisia vastaan Iranin vuoristossa, kun hänen armeijansa hylkäsi hänet[1].
Sumerin renessanssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sumerilaisen renessanssin aikana kuninkaat joutuivat käymään usein sotia kapinallisia vasallejaan vastaan, mutta heidän aikanaan sumerilainen kulttuuri kohosi uuteen kukoistukseensa. Babylonian talouselämää ei ehkä tunneta miltään muulta ajalta niin tarkasti, koska joka ikinen kauppa tallennettiin silloin savitauluille. Kaunokirjallisuus saavutti siihenastisen huippunsa, temppeleitä ja julkisia rakennuksia pystytettiin runsaasti. Ur-Nammun säädettyä hyvät lait, ihmiset elivät taloudellista nousukautta ja näyttivät olleen onnellisia ja tyytyväisiä.
Ur-Nammun laki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lakeja kutsutaan Ur-Nammun lakikoodeksiksi, joka on maailman vanhin tunnettu lakikokoelma, jopa yli kolmesataa vuotta vanhempi kuin Hammurabin vastaava tunnettu teos.
Ur-Nammun laista tuli esikuva kaikille myöhemmille itämaisille lakikokoelmille. Sen käyttämää kaavaa – esipuhe, lait, epilogi – jäljittelivät myöhemmin Eshnunnan, Lipit-Ishtarin ja Hammurabin lakikokoelmat. Ur-Nammu määräsi hävitettäväksi kunnottomat kansalaiset, eli kuten sumerilainen teksti kertoo, lampaitten, härkien ja aasien "kahmijat". Hän piti huolta siitä, että orvot eivät joutuneet rikkaan väärinkäyttämäksi ja "leski ei joutunut mahtavan saaliiksi". Lakikokoelma on turmeltunut muilta osin pahasti, mutta on saatu selville, että se sisältää kuninkaan viestin siitä, että hän on varmistanut oikeuden maassa sekä edistänyt kansalaisten hyvinvointia laeilla. Itse laeista on säilynyt vain viisi pykälää, ja nekin ovat vain jokseenkin varmasti oikein tulkittuja. Yksi käsittelee niin kutsuttua vesikoetta: syytetyn syyllisyyden todetaan heittämällä hänet veteen. Toinen taas käsittelee orjan palauttamista omistajalleen. Seuraavat kolme tulkittavaa lakia ovat erittäin tärkeitä ihmiskunnan yhteiskunnallisen historian kannalta. Niistä selviää, että sumerit olivat hylänneet kostoperiaatteen jo 2100 eaa. , eli Raamatusta myöhäisemmiltä ajoilta tuntemamme "silmä silmästä, hammas hampaasta" oli heille tuntematon. Sumerien mukaan ruumiin vioittaminenkin voitiin sovittaa rahasakoilla. Ankariakin lainkohtia oli, ja orjan asema oli huono. Murhasta ja ryöstöstä teloitettiin.[2]. Kuolemantuomio tuli myös neisytvaimoon sekaantumisesta. Mutta jos vaimo oli miesorjan, selvisi 5 hopeasekelin sakoilla. Jos nainen teki arviorikoksen, hänet sai surmata, mutta mies päästettiin vapaaksi.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hamblin, William J. Warfare in the Ancient Near East to 1600 BC. New York: Routledge, 2006
- ↑ The Ur-Nammu law code