Ero sivun ”Uskonnonvapaus” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Mainitussa lähteessä (jonka linkki ei edes toimi) ei mitään viittauksia lukioon. (Muistio onkin perusopetuslaista) →‎Uskonnonvapaus koulussa
Tutkimustietoa siitä, miten suomalaiset kokevat uskonnonvapauslain toteutuvan
Rivi 1: Rivi 1:
[[Kuva:Declaration des Droits de l'Homme et du Citoyen de 1793.jpg|250px|thumb|[[Ranskan ihmisoikeuksien julistus]] vuodelta 1793.]]
[[Kuva:Declaration des Droits de l'Homme et du Citoyen de 1793.jpg|250px|thumb|[[Ranskan ihmisoikeuksien julistus]] vuodelta 1793.]]
'''Uskonnonvapaus''' on oikeus tunnustaa ja harjoittaa haluamaansa [[uskonto]]a tai [[Uskonnottomuus|olla tunnustamatta mitään uskontoa]].<ref name="Kielitoimiston sanakirja">{{Kirjaviite | Nimeke=Kielitoimiston sanakirja | Selite=Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy | Vuosi=2004 | Tunniste=ISBN 952-5446-11-5}}</ref> [[Ajatuksenvapaus|Ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden]] ilmaisevat kansainväliset ihmisoikeussopimukset, kuten [[Ihmisoikeuksien julistus|Yhdistyneitten kansakuntien ihmisoikeuksien julistus]] ja [[Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus]]. Ajatuksen, uskonnon ja [[Elämänkatsomus|elämänkatsomuksen]] [[vapaus]] koskee sekä [[Uskonto|uskonnollisia]] että [[Ateismi|ateistisia]] käsityksiä.<ref name="Elo">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.feto.fi/YKn_suositus.htm | Nimeke=YK:n suositus katsomussyrjinnän poistosta kouluista | Tekijä=Elo, Pekka | Julkaisija=Feto ry | Viitattu=26.1.2010}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.edu.fi/peruskoulu/et/vapaudet.pdf | Nimeke=Ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus | Julkaisija=Edu.fi | Viitattu=20.2.2010 | Tiedostomuoto=PDF}}</ref><ref>”Kokonaan eri asia on, vaadimmeko me 'uskonnonvapautta', 'uskonnottomuuden vapautta', 'katsomusvapautta', 'käsitysvapautta' vai 'ajatuksen vapautta'. Tietysti me vaadimme nimenomaan ajatuksen vapautta, koska ajatuksen vapaus on näistä käsitteistä vähiten sekava.” {{Verkkoviite | Osoite=http://www.dlc.fi/~etkirja/posthumanismi.htm | Nimeke=Posthumanismi | Tekijä=Hartikainen, Erkki | Ajankohta=Esitelmä 16.2.2004 | Julkaisija=Suomen ateistiyhdistys | Viitattu=20.2.2010}}</ref>
'''Uskonnonvapaus''' on oikeus tunnustaa ja harjoittaa haluamaansa [[uskonto]]a tai [[Uskonnottomuus|olla tunnustamatta mitään uskontoa]].<ref name="Kielitoimiston sanakirja">{{Kirjaviite | Nimeke=Kielitoimiston sanakirja | Selite=Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy | Vuosi=2004 | Tunniste=ISBN 952-5446-11-5}}</ref> [[Ajatuksenvapaus|Ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden]] ilmaisevat kansainväliset ihmisoikeussopimukset, kuten [[Ihmisoikeuksien julistus|Yhdistyneitten kansakuntien ihmisoikeuksien julistus]] ja [[Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus]]. Ajatuksen, uskonnon ja [[Elämänkatsomus|elämänkatsomuksen]] [[vapaus]] koskee sekä [[Uskonto|uskonnollisia]] että [[Ateismi|ateistisia]] käsityksiä.<ref name="Elo">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.feto.fi/YKn_suositus.htm | Nimeke=YK:n suositus katsomussyrjinnän poistosta kouluista | Tekijä=Elo, Pekka | Julkaisija=Feto ry | Viitattu=26.1.2010}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.edu.fi/peruskoulu/et/vapaudet.pdf | Nimeke=Ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus | Julkaisija=Edu.fi | Viitattu=20.2.2010 | Tiedostomuoto=PDF}}</ref><ref>”Kokonaan eri asia on, vaadimmeko me 'uskonnonvapautta', 'uskonnottomuuden vapautta', 'katsomusvapautta', 'käsitysvapautta' vai 'ajatuksen vapautta'. Tietysti me vaadimme nimenomaan ajatuksen vapautta, koska ajatuksen vapaus on näistä käsitteistä vähiten sekava.” {{Verkkoviite | Osoite=http://www.dlc.fi/~etkirja/posthumanismi.htm | Nimeke=Posthumanismi | Tekijä=Hartikainen, Erkki | Ajankohta=Esitelmä 16.2.2004 | Julkaisija=Suomen ateistiyhdistys | Viitattu=20.2.2010}}</ref> Vuonna 2000 julkaistun tutkimuksen mukaan 67 % suomalaisista kokee uskonnonvapauden toteutuvan Suomessa hyvin, ja 2 % suomalaisista kokee sen toteutuvan huonosti.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Uskonnonvapaus toteutuu Suomessa hyvin | Osoite = http://www.evl.fi/kkh/kt/uutiset/tam2000/vapaus.htm | Viitattu = 1.7.2010 | Selite = | Tekijä = | Julkaisija = Kirkon tutkimuskeskus | Ajankohta = 31.1.2000 }} </ref>


== Historia ==
== Historia ==

Versio 1. heinäkuuta 2010 kello 16.02

Ranskan ihmisoikeuksien julistus vuodelta 1793.

Uskonnonvapaus on oikeus tunnustaa ja harjoittaa haluamaansa uskontoa tai olla tunnustamatta mitään uskontoa.[1] Ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden ilmaisevat kansainväliset ihmisoikeussopimukset, kuten Yhdistyneitten kansakuntien ihmisoikeuksien julistus ja Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus. Ajatuksen, uskonnon ja elämänkatsomuksen vapaus koskee sekä uskonnollisia että ateistisia käsityksiä.[2][3][4] Vuonna 2000 julkaistun tutkimuksen mukaan 67 % suomalaisista kokee uskonnonvapauden toteutuvan Suomessa hyvin, ja 2 % suomalaisista kokee sen toteutuvan huonosti.[5]

Historia

Uskonnosta vapaata ajattelua, joka suhtautuu arvostelevasti kirkkoon ja sen yhteiskunnalliseen vaikutukseen ja pyrkii täydelliseen uskonnon ja ateismin vapauteen, on kutsuttu vapaa-ajatteluksi[1]. Vapaa-ajattelua ovat edustaneet yleensä ateistit[1] Vapaa-ajattelua kehittivät valistuksen ajan ajattelijat.[6]

Vapaa-ajattelijaliike järjestäytyi 1800-luvun loppupuolella Britanniassa, Yhdysvalloissa, Saksassa, Ranskassa ja muualla Länsi-Euroopassa.[7] Vapaa-ajattelijain maailmanliitto, alkuaan Kansainvälinen vapaa-ajattelijaliitto perustettiin vuonna 1880 Brysselissä.[8][6] Liiton tarkoituksia oli pyrkiä ajatuksenvapauden turvaamiseen[8]. Jäsenjärjestöjä ovat eri maiden kansalliset liitot[8]. Vapaa-ajattelijaliike vaati kirkon ja valtion erottamista, koulun ja kirkon erottamista sekä täydellisen ajatuksen, omantunnon, uskonnon ja ateismin vapauden toteuttamista.[6] Liikkeen suuri hetki oli kirkon ja valtion ero Ranskassa 1905.[7]

Uskonnonvapauden historiaa Suomessa

Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen vuoden 1903 Forssan ohjelmassa todettiin:

»Uskonto on julistettava yksityisasiaksi. Kirkko on erotettava valtiosta ja kirkolliset sekä uskonnolliset yhdyskunnat katsottava yksityisiksi yhdistyksiksi, jotka itse järjestävät sisälliset asiansa. Uskonnonopetus on poistettava kouluista.»
([9])

Uskonnonvapauslain säätämisen jälkeen 1923 Suomessa on saanut vapaasti perustaa uusia uskonnollisia yhdyskuntia, ja myös kaikkien uskontokuntien ulkopuolelle jääminen on sallittua. Vasta uskonnonvapauslaki antoi uskonnottomille täydet kansalaisoikeudet.[10] Vaatimus valtion ja kirkon erottamisesta ei kuitenkaan toteutunut, minkä Jussi Pikkusaari on väitöskirjassaan[11] tulkinnut tappioksi sosiaalidemokraattien katsomuspolitiikalle[12].

Valtio-oikeuden ja kansainvälisen oikeuden professori, Åbo Akademin Ihmisoikeusinstituutin johtaja Martin Scheinin toteaa, että myös Suomen valtiokirkkoon kuuluvilla tulee olla uskonnonvapaus, johon sisältyy oikeus päättää siitä, harjoittaako uskontoa vai ei.[13]

Kirkon ja valtion eron kannattajien kuten vapaa-ajattelijoiden mielestä Suomessa on kaksi valtiokirkkoa, Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen ortodoksinen kirkko, jotka tulee muuttaa tavallisiksi yhdistyksiksi. Nämä perisivät jäsenmaksunsa kuten muutkin yhdistykset eivätkä kirkollisveron kautta. Kirkoilla ei heidän mukaansa tulisi olla julkisoikeudellista asemaa eikä mitään erioikeuksia.[14]

Osa suomalaisista wiccoista järjestäytyi Suomen vapaa wicca-yhdyskunta -nimiseksi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Yhdyskunta haki opetusministeriöltä virallisen uskontokunnan asemaa vuonna 2001.[15] Ministeriö ja edelleen korkein hallinto-oikeus hylkäsivät hakemuksen sillä perusteella, että wiccalaisuudessa ei ole ”yhtenäistä ja vakiintunutta, esimerkiksi uskontunnustukseen, pyhiin kirjoituksiin tai muihin pyhinä pidettyihin perusteisiin perustuvaa oppijärjestelmää”.[16] Yhdyskunnan vähäinen toiminta loppui kielteiseen päätökseen ja päätöksestä ei tehty valitusta.[17]

Oikeudelliset perusteet

Uskonnonvapautta Suomessa koskevia säädöksiä ovat Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, Euroopan Neuvoston ihmisoikeussopimus, Suomen perustuslaki sekä uskonnonvapauslaki.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus

YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 18. artiklan mukaan:

Kaikilla henkilöillä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vallan uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä vallan uskonnon tai vakaumuksen ilmaisemiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamisella, hartausmenoilla, palvonnalla ja uskonnonmenojen noudattamisella.

Sopimuksen 26 artiklan 3 momentin mukaan ”Vanhemmilla on ensi sijassa oikeus valita heidän lapsilleen annettavan opetuksen laatu.”

Euroopan ihmisoikeussopimus

Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 9 artikla ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaudesta:

1. Jokaisella on oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen. Tämä oikeus sisältää vapauden vaihtaa uskontoa tai uskoa ja vapauden tunnustaa uskontoaan tai uskoaan joko yksin tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti jumalanpalveluksissa, opettamalla, hartaudenharjoituksissa ja uskonnollisin menoin.
2. Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai uskoaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa yleisen turvallisuuden vuoksi, yleisen järjestyksen, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

Sopimuksen 14. artiklan syrjintäkielloissa mainitaan uskontoon perustuva syrjintä.

Ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 2. artiklassa todetaan, että

”Keneltäkään ei saa kieltää oikeutta koulutukseen. Hoitaessaan kasvatuksen ja opetuksen alalla omaksumiaan tehtäviä valtion tulee kunnioittaa vanhempien oikeutta varmistaa lapsilleen heidän omien uskonnollisten ja aatteellisten vakaumustensa mukainen kasvatus ja opetus.”

Sopimuksen mukaan lapsen vanhemmilla on oikeus varmistaa lapsilleen uskontonsa ja vakaumuksensa mukainen opetus. Valtion tulee tätä oikeutta kunnioittaa järjestäessään kasvatusta ja opetusta.

Suomen perustuslaki

Suomen perustuslain (731/1999) 11 §:n mukaan

Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

Uskonnonvapauslaki

Uskonnonvapaudesta on Suomessa säädetty erikseen uskonnonvapauslaissa (453/2003).

Keskeisin uskonnonvapautta koskeva säännös on lain 3 §. Sen mukaan ”jokaisella on oikeus päättää uskonnollisesta asemastaan liittymällä sellaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan, joka hyväksyy hänet jäsenekseen, tai eroamalla siitäUskonnonvapauslaki.

Lapsen uskonnollisesta asemasta päättävät huoltajat yhdessä. Äidillä on kuitenkin vuoden ajan oikeus yksin päättää lapsen liittymisestä uskonnolliseen yhdyskuntaa, mikäli huoltajat eivät sovi asiasta. Kaksitoista vuotta täyttäneen lapsen uskonnollista asemaa voidaan muuttaa vain hänen omalla suostumuksella. Näin ollen tämän ikäinen lapsi seuraa esimerkiksi uskonnollista yhdyskuntaa vaihtavia vanhempiaan vain omalla suostumuksellaan. Viisitoista vuotta täyttänyt lapsi voi itse liittyä tai erota uskonnollisesta yhdyskunnastaan vanhempien suostumuksella.

Uskonnonvapauslain perusteluissa (3.1. Tavoitteet) on ilmaistu että ”Lapsen uskonnollista asemaa koskevassa sääntelyssä lähtökohtina ovat perheen uskonnollisen yhtenäisyyden tukeminen, lapsen uskonnollisen aseman pysyvyyden ja lapsen myötämääräämisoikeuden turvaaminen sekä alaikäisen suojelu.”

Lain mukaan (6 §) oikeudesta saada uskonnon opetusta säädetään erikseen. Asiasta on säädetty perusopetuslaissa ja lukiolaissa.

Muut lait

Opetushallitus on antanut muistion Perusopetuslain muutoksen vaikutukset uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetukseen sekä koulun toimintaan.[18] Muistion mukaan "Opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti järjestetty uskonnon opetus ei ole Suomen perustuslain (731/1999) 11 §:ssä tarkoitettua uskonnon harjoittamista." ja "Perustuslakivaliokunnan kannanoton mukaan uskontoon perehtymiseen kuuluu myös tutustuminen uskonnonharjoittamisen muotoihin ja tapoihin."

Eläinsuojelulaki sallii muutoin kielletyt teurastustavat uskonnollisista syistä. Esimerkkinä tästä islamin vaatima halal-teurastus. Laki on jonkinlainen kompromissi: islamin vaatimusten mukaan eläin teurastetaan viiltämällä kaula auki, normaalissa teurastuksessa eläin ensin tainnutetaan, ja lain mukaan rituaaliteurastus on sallittu jos eläin tainnutetaan samanaikaisesti kaulan aukaisun kanssa.

Naisten sukupuolielimien silpominen on ehdottomasti kielletty, vaikka sen syynä olisikin uskonnollinen tapa. Poikien ympärileikkaus on ollut käytännössä sallittua ilman nimenomaista poikkeussäännöstä rikoslaissa. Elokuussa 2007 korkein oikeus antoi valitusluvan asiassa, jossa syyttäjä vaati pojan ympärileikkauksesta rangaistusta, käräjäoikeus tuomitsi korvauksia mutta ei rangaistusta ja hovioikeus vapautti syytetyn.

Jehovan todistajat, joiden oppi ehdottomasti kieltää asepalveluksen ja jotka katsovat siviilipalveluksen olevan vain asevelvollisuuden korvike, on vapautettu asepalveluksesta. Tämän on katsottu rikkovan yhdenvertaisuutta, joten se on säädetty poikkeuslakina.

Jumalanpilkkalait

Pääartikkeli: Jumalanpilkka

Suomessa vuoden 1734 lain rikoskaari määräsi jumalanpilkasta kuolemantuomion.[19] Vuoden 1889 rikoslaissa oli jumalanpilkkaa koskeva pykälä. Vuodesta 1890 eteenpäin enimmäisrangaistus jumalanpilkasta oli neljä vuotta vankeutta ja vuodesta 1970 eteenpäin kaksi vuotta.[20] Vuonna 1999 tuli voimaan Suomen rikoslain 17 luvun 10 § uskonrauhan rikkomisesta. Lain mukaan uskonrauhan rikkomisesta voidaan tuomita sakkoihin tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Uskonrauhan rikkomiseen syyllistyy mikäli[21] ”julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta.” Uskonnonvapauslain 2 §:n mukaisesti uskonnollisella yhdyskunnalla tarkoitetaan evankelis-luterilaista tai ortodoksista kirkkoa tai rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa.[22] Vapaa-ajattelijain liitto on arvostellut rikosnimikettä tarpeettomana, koska muut lait suojelevat uskonnon harjoittamista häiritsemiseltä.[23]

Uskonnonvapaus varhaiskasvatuksessa

Suomessa lasten päivähoidossa annetaan uskonnollista kasvatusta. Uskontokasvatuksen määrää lain lasten päivähoidosta toinen pykälä, joka lisättiin lakiin vuonna 1983. Kasvatuksessa on kunnioitettava lapsen huoltajien vakaumusta. Uskontokasvatuksen vaihtoehtona on elämänkatsomustietokasvatus. Perustuslain 11 § turvaamaa oikeutta vakaumuksen vapauteen käyttää esiopetusikäisten kohdalla huoltaja, joka valitsee joko uskontokasvatuksen tai elämänkatsomustietokasvatuksen. Esiopetuksen eettinen kasvatus on koko esiopetusryhmälle yhteistä.[24][25][26]

Uskonnonvapaus koulussa

Perustuslain 11 §:n 2 momentin perusteella ketään ei voida velvoittaa osallistumaan vakaumuksensa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Tämän perusteella oppilasta ei voida velvoittaa osallistumaan jumalanpalvelukseen, uskonnolliseen päivänavaukseen tai muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen.[27]

Nykyinen käytäntö on, että oppilaan huoltaja ilmoittaa, jos oppilas ei osallistu uskonnon harjoittamiseen. Ilmoituksen voi tehdä kertaluontoisesti esimerkiksi kouluun ilmoittauduttaessa tai tapauskohtaisesti. Ilmoituksen jälkeen koulun on huolehdittava siitä, että oppilas ei osallistu kyseisiin tilaisuuksiin. Koululla on vastuu oppilaan turvallisuudesta myös silloin, kun oppilas ei osallistu koulun järjestämään uskonnolliseen tilaisuuteen. Koulu järjestää oppilaalle tilaisuuden ajaksi muuta toimintaa. Lukiossa ilmoituksen tekee opiskelija itse.lähde?

Lähteet

  1. ↑ a b c Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. ↑ Elo, Pekka: YK:n suositus katsomussyrjinnän poistosta kouluista Feto ry. Viitattu 26.1.2010.
  3. ↑ Ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus (PDF) Edu.fi. Viitattu 20.2.2010.
  4. ↑ ”Kokonaan eri asia on, vaadimmeko me 'uskonnonvapautta', 'uskonnottomuuden vapautta', 'katsomusvapautta', 'käsitysvapautta' vai 'ajatuksen vapautta'. Tietysti me vaadimme nimenomaan ajatuksen vapautta, koska ajatuksen vapaus on näistä käsitteistä vähiten sekava.” Hartikainen, Erkki: Posthumanismi Esitelmä 16.2.2004. Suomen ateistiyhdistys. Viitattu 20.2.2010.
  5. ↑ Uskonnonvapaus toteutuu Suomessa hyvin 31.1.2000. Kirkon tutkimuskeskus. Viitattu 1.7.2010.
  6. ↑ a b c Hakusana vapaa-ajattelu teoksessa Otavan suuri ensyklopedia 19, Turgenev – veriryhmät. Helsingissä: Otava, 1981. ISBN 951-1-05082-6.
  7. ↑ a b Mustakallio, Hannu: Kansainvälisen vapaa-ajattelijaliikkeen alkuvaiheet. Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja, 1999, nro 87–88. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura. ISSN 0356-0767.
  8. ↑ a b c Nurmi, Suvielise: Katsomukset kohtaavat, s. 210. Helsinki: Kirjayhtymä, 1994. ISBN 951-26-3896-7.
  9. ↑ Forssan ohjelma (Hyväksytty puoluekokouksessa 1903, Forssa) Suomen Sosialidemokraattinen Puolue. Viitattu 17.12.2008.
  10. ↑ Niiniluoto, Ilkka: Ateismi. Teoksessa Helenius, Timo & Koistinen, Timo & Pihlström, Sami (toim.): Uskonnonfilosofia, s. 128. Porvoo Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27403-8.
  11. ↑ Pikkusaari, Jussi: Vaikea vapaus: Sosialidemokratian häviö kirkolle Suomen kulttuuritaistelussa. Väitöskirja, Oulun yliopisto. Bibliotheca historica 32. Helsinki: Suomen historiallinen seura, 1998. ISBN 951-710-085-X.
  12. ↑ Niiniluoto 2003, s. 127.
  13. ↑ Scheinin, Martin: Koulujen uskonnonopetus ihmisoikeuksien näkökulmasta (PDF) Teologinen aikakauskirja. 2002. Helsinki: Teologinen julkaisuseura. Viitattu 30.6.2009.
  14. ↑ Vapaa-ajattelijain liitto ry 2009. Tampere: Uskomaton.fi. Viitattu 29.6.2009.
  15. ↑ Kotilainen, Vesa: Johanna haluaa olla laillisesti noita Turun sanomat. 19.7.2003. Viitattu 14.8.2009.
  16. ↑ Hjelm, Titus (toim.): Mitä wicca on?. Helsinki: Like, 2005. ISBN 952-471-502-3.
  17. ↑ Lång, Hanna-Maria: ”Wicca=...”: Sosiaalisen identiteetin vaikutus wiccan määrittelyyn Suomiwicca-keskustelulistalla (PDF) (Pro gradu -työ, Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta, uskontotieteen laitos) oa.doria.fi. 26.11.2007.
  18. ↑ Opetushallituksen muistio Perusopetuslain muutoksen vaikutukset uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetukseen sekä koulun toimintaan (päiväämätön); 29. syyskuuta 2007
  19. ↑ Jumalanpilkka 4.2.2009. Uskonnonvapaus.fi: Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 8.9.2009.
  20. ↑ Toivonen, Raimo: Jumalanpilkka taas kerran Vapaa ajattelija. 4–5/2000. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 8.9.2009.
  21. ↑ Rikoslaki 19.12.1889/39 Finlex. Edita. Viitattu 8.9.2009.
  22. ↑ I-SHO:2008:6 Uskonrauhan rikkominen – Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate 3.7.2008. Suomen Asianajajaliitto. Viitattu 8.9.2009.
  23. ↑ Hartikainen, Erkki: Tieteellinen maailmankatsomus. Liite: Vapaa-ajattelijain liiton kannanotto. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto, 1980.
    Vainio, Janne: Jumalanpilkan maallinen paluu Vapaa ajattelija. 4/2005. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 8.9.2009.
  24. ↑ Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet (PDF) 2000. Opetushallitus. Viitattu 28.5.2010.
  25. ↑ Päiväkodit ja uskonnonvapaus Uskonnonvapaus.fi. Viitattu 28.5.2010.
  26. ↑ Elämänkatsomustietokasvatuksen opetussuunnitelma Et-opetus.fi. Tampereen vapaa-ajattelijat ry ym. Viitattu 28.5.2010.
  27. ↑ Perusopetuslain muutoksen vaikutukset uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetukseen sekä koulun toimintaan (PDF) Opetushallitus. Viitattu 26.1.2010.

Katso myös

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Uskonnonvapaus&oldid=8712516”