Ero sivun ”Münchenin verilöyly” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Kenttää käytettiin myös siviili-ilmailuun. |
+kirjallisuutta-osio ja yksi kirja |
||
| Rivi 47: | Rivi 47: | ||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
{{viitteet}} |
{{viitteet}} |
||
==Kirjallisuutta== |
|||
*{{Kirjaviite |Tekijä=Reeve, Simon |Nimeke=One day in September: the full story of the 1972 Munich Olympics massacre and the Israeli revenge operation "Wrath of God" |Vuosi=2000 |Julkaisupaikka=New York |Julkaisija=Arcade |ISBN=9781559706032}} |
|||
== Aiheesta muualla == |
== Aiheesta muualla == |
||
Versio 6. syyskuuta 2021 kello 10.44
| Münchenin verilöyly | |
|---|---|
 Israelilaisten urheilijoiden majoitusrakennus Münchenin olympiakylässä. |
|
| Paikka |
 München, Saksan liittotasavalta |
| Kohde |
 Israelin olympiaedustajien asuntola |
| Ajankohta |
5.–6. syyskuuta 1972 4.30–12.04 (UTC+1) |
| Iskutyyppi | aseellinen hyökkäys, panttivankidraama, massamurha |
| Kuolleita | 17 |
| Haavoittuneita | 20 |
| Epäilty/epäillyt | Musta syyskuu |
Münchenin verilöyly tapahtui vuoden 1972 kesäolympialaisissa Münchenissä, Saksassa, kun palestiinalaiset terroristit ottivat kaksitoista israelilaista olympiaedustajaa panttivangeiksi ja surmasivat heistä yksitoista. Ainoastaan Gad Tsobari pääsi pakenemaan. Lisäksi kaappauksessa kuoli saksalainen poliisi ja viisi terroristia.
Kuolleet israelilaiset olivat David Berger, Joseph Gutfreund, Moshe Weinberg, Eliezer Halfin, Mark Slavin, Zeev Friedman, Jossef Romano, Kehat Shor, Andre Spitzer, Amitzur Shapira ja Jacob Szpringer.
Verilöylystä ja sen jälkeisistä teoista on tehty vuonna 2005 valmistunut elokuva München, jonka ohjasi Steven Spielberg. Verilöylyn uhrien muistoksi paljastettiin kaupungissa muistomerkki syyskuussa 2017.[1]
Tapahtumien kulku
5. syyskuuta kahdeksan palestiinalaista Musta syyskuu -järjestön terroristia, johtajanaan Luttif Afif kaappasi olympiakylästä kymmenen panttivankia klo 4.00. Painituomari Moshe Weinberg kuoli yrittäessään puolustautua kaappareita vastaan. Terroristit vaativat 234 Israelin vankiloissa olevan vangin ja kahden Baader-Meinhof -terroristijärjestön jäsenen, Andreas Baaderin ja Ulrike Meinhofin vapauttamista. Israel kieltäytyi vaatimuksista.[2]
Neuvotteluja palestiinalaisten kanssa kävivät poliisipäällikkö Manfred Schreiber, Länsi-Saksan sisäministeri Hans-Dietrich Genscher, olympiakylän pormestarina toiminut Walther Tröger ja KOK:n egyptiläinen jäsen A.D. Touny. Kriisikomiteaa johti Baijerin sisäministeri Bruno Merk.[2]
Saman päivän iltapäivällä Tröger ja Genscher pääsivät käymään katsomassa panttivankeja. He arvioivat terroristeja olevan viisi.[2] Terroristien huomattua, että heidän vaatimuksiinsa ei suostuta, he vaativat lentokonekuljetuksen Kairoon, Egyptiin. Illalla kello kymmenen he siirtyivät bussilla panttivankeineen helikoptereihin ja niillä 24 kilometrin päässä sijaitsevalle lentokentälle. Klo 22.30 lentokentällä terroristeja odotti poliisien väijytys, joka päättyi epäonnistuneesti, vaikka tiedotusvälineet ensin ehtivätkin kertoa panttivankien pelastumisesta.
Poliisin toiminnan kritiikkiä
Entisen sotilaan Leroy Thompsonin mukaan poliisi teki menettelyssään monia virheitä, jotka yhdessä koituivat urheilijoiden kohtaloksi.[3]
- Olympiakylän turvatoimet olivat hyvin vaatimattomat.
- Median annettiin kuvata tapahtumia suorana lähetyksenä. Myöhemmin selvisi, että terroristit olivat seuranneet tilannetta televisiosta.
- Terroristien aseissa varmistin ei ollut kahvan vieressä vaan lippaan kohdalla. Kun terroristit poistivat varmistimia, poliiseilla olisi ollut noin kaksi sekuntia aikaa ampua terroristit.
- Poliisin antiterrorismijoukot sekä tarkka-ampujat olivat tavanomaisen poliisikoulutuksen saaneita, eivät erikoisjoukkoja.
- Kaksi poliisia kävi rakennuksessa tarkistamassa urheilijoiden voinnin ja laskivat terroristeja olevan viisi, joten lentokentälläkin oli myöhemmin vain viisi tarkka-ampujaa. Terroristeja oli oikeasti kahdeksan.
- Lentokentällä helikoptereiden oli käsketty laskeutua sivuttain, jotta tarkka-ampujat voisivat ampua helpommin, mutta helikopterit eivät noudattaneet ohjetta.
- Tarkka-ampujat käyttivät G3-kivääriä, jota ei ole tarkoitettu tarkka-ampujille ja aseen tähtäinkin on kovin alkeellinen tarkka-ampujan käyttöön. Poliisit eivät käyttäneet parempaa Steyr SSG 69 -tarkkuuskivääriä.
Operaatio Jumalan kosto
- Pääartikkeli: Operaatio Jumalan kosto
Sittemmin Israelin tiedustelupalvelu Mossad aloitti Operaatio Jumalan koston yhdentoista Münchenin verilöylyssä toimineen palestiinalaisen salamurhaamiseksi. Mossad sai operaatioon apua myös eurooppalaisilta tiedustelupalveluilta. Heinäkuussa 1973 Mossadin agentit ampuivat Beretta-pistooleilla Norjan Lillehammerissa marokkolaisen tarjoilijan Ahmed Bouchikin, koska luulivat tätä Musta syyskuu -järjestön johtajaksi Ali Hassan Salamehiksi. Israel maksoi murhatun omaisille korvauksia vuonna 1996.[4]
Lähteet
- ↑ Münchenissä paljastetaan vuoden 1972 kesäolympialaisten verilöylyn uhrien muistomerkki iltalehti.fi. Viitattu 6.9.2017.
- ↑ a b c Verilöyly muutti Münchenin olympialaiset painajaiseksi Historie fi. 19.8.2016. Viitattu 4.4.2018.
- ↑ Tv-ohjelma: Hetki ennen tuhoa: Münchenin verilöyly[vanhentunut linkki]
- ↑ David B. Green: When the Mossad's Revenge for the Munich Olympics Went Tragically Wrong Haaretz. 21.7.2016. Viitattu 4.4.2018. (englanniksi)
Kirjallisuutta
- Reeve, Simon: One day in September: the full story of the 1972 Munich Olympics massacre and the Israeli revenge operation "Wrath of God". New York: Arcade, 2000. ISBN 9781559706032.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Münchenin verilöyly Wikimedia Commonsissa
- Lindfors, Jukka: Münchenin verilöyly 1972 Yle Elävä arkisto. 11.6.2008. Viitattu 5.11.2018.
- kla: Officials Ignored Warnings of Munich Olympics Massacre Spiegel Online. 23.7.2012. Viitattu 5.11.2018 (englanniksi).
- Calahan, Alexander B.: Countering terrorism: The Israeli response to the 1972 Munich Olympic massacre and the development of independent covert action teams Federation Of American Scientists. 20.3.2008. Viitattu 5.11.2018 (englanniksi).
- Burnton, Simon: 50 stunning Olympic moments No 26: The terrorist outrage in Munich in 1972 The Guardian. 2.5.2012. Viitattu 5.11.2018 (englanniksi).
