Ero sivun ”IBM PC” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
→‎PC:t tulevat koteihin: myös NECillä oli oma kotitietokoneensa 1990-luvulla
Rivi 45: Rivi 45:


===PC:t tulevat koteihin===
===PC:t tulevat koteihin===
Kun IBM PC -yhteensopivat koneet alkoivat 1980-luvun lopussa yleistyä yhä suuremmissa määrin koteihin, olivat niiden valtteina tiedon tallennuksessa kätevät [[kiintolevy]]t (joita kotikoneissa ei 1980-luvulla yleensä ollut), korkea laskentateho, sekä hyötyohjelmien hyvä saatavuus. Teknisesti merkittävä viihdealusta IBM PC -yhteensopivista tietokoneista tuli vasta 1990-luvulla, jolloin pelit alkoivat tukea [[VGA]]-grafiikkaa sekä äänikortteja (VGA-näytönohjain ja Adlib-äänikortti olivat tosin saatavilla jo [[1987]], mutta niiden käyttö ja hyödyntäminen yleistyivät vasta myöhemmin). 1990-luvun alussa PC:stä tuli kuitenkin varsin nopeasti johtava<ref name=Pulkkinen /> ja vuosikymmenen puolivälistä eteenpäin lähes ainoa kotona pelaamiseen käytetty tietokone-standardi, eivätkä tämän alan potentiaaliset kilpailijat (lännessä Commodore ja Atari, Japanissa [[Fujitsu]] ja [[Panasonic]]) saaneet tuotua markkinoille varteenotettavaa haastajaa. Applen Macintoshit eivät myöskään koskaan muodostuneet suosituiksi pelaamiseen keskittyvien kuluttajien parissa. PC-koneiden voittokulkua johtavaksi kotimikroksi ei estänyt se, että ajanmukaiset PC-koneet olivat noin kaksi kertaa kalliimpia kuin aiempien sukupolvien 8- ja 16-bittiset [[kotitietokone]]et olivat olleet.
Kun IBM PC -yhteensopivat koneet alkoivat 1980-luvun lopussa yleistyä yhä suuremmissa määrin koteihin, olivat niiden valtteina tiedon tallennuksessa kätevät [[kiintolevy]]t (joita kotikoneissa ei 1980-luvulla yleensä ollut), korkea laskentateho, sekä hyötyohjelmien hyvä saatavuus. Teknisesti merkittävä viihdealusta IBM PC -yhteensopivista tietokoneista tuli vasta 1990-luvulla, jolloin pelit alkoivat tukea [[VGA]]-grafiikkaa sekä äänikortteja (VGA-näytönohjain ja Adlib-äänikortti olivat tosin saatavilla jo [[1987]], mutta niiden käyttö ja hyödyntäminen yleistyivät vasta myöhemmin). 1990-luvun alussa PC:stä tuli kuitenkin varsin nopeasti johtava<ref name=Pulkkinen /> ja vuosikymmenen puolivälistä eteenpäin lähes ainoa kotona pelaamiseen käytetty tietokone-standardi, eivätkä tämän alan potentiaaliset kilpailijat (lännessä Commodore ja Atari, Japanissa [[Fujitsu]], [[NEC]] ja [[Panasonic]]) saaneet tuotua markkinoille varteenotettavaa haastajaa. Applen Macintoshit eivät myöskään koskaan muodostuneet suosituiksi pelaamiseen keskittyvien kuluttajien parissa. PC-koneiden voittokulkua johtavaksi kotimikroksi ei estänyt se, että ajanmukaiset PC-koneet olivat noin kaksi kertaa kalliimpia kuin aiempien sukupolvien 8- ja 16-bittiset [[kotitietokone]]et olivat olleet.


===IBM luopuu, PC jatkaa===
===IBM luopuu, PC jatkaa===

Versio 30. joulukuuta 2018 kello 15.17

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: joitakin lähteitä on, mutta merkittävästi lisää tarvitaan malleihin ja teknisiin yksityiskohtiin

IBM PC
Alkuperäinen IBM PC 5150 -malli varustettuna vihermustamonitorilla (IBM 5151)
Alkuperäinen IBM PC 5150 -malli varustettuna vihermustamonitorilla (IBM 5151)
Valmistaja IBM
Julkaistu 1981
Valmistus lopetettu 1987
Mukana toimitettu käyttöjärjestelmä PC-DOS/IBM BASIC
Suoritin Intel 8088
Edeltäjä Seuraaja
← IBM Datamaster IBM Personal Computer XT
IBM PCjr
IBM Portable Personal Computer
IBM PC Convertible →

IBM Personal Computer oli IBM-yhtiön vuonna 1981 julkaisema mikrotietokone ja tuotesarja.[1] Aluksi ammattikäyttöön vakiintunut standardi muodostui johtavaksi kotitietokoneeksi 1990-luvun alussa osin siitä syystä, että muut yritykset pystyivät valmistamaan laillisia IBM PC -yhteensopivia koneita. Useimmat nykyisin koti- ja ammattikäyttöön myytävät tietokoneet ovat IBM PC -arkkitehtuurin kanssa yhä täysin tai lähes yhteensopivia laitteisto- ja ohjelmistotasolla.[2] IBM PC yhteensopivista tietokoneista käytetään usein vain nimitystä PC.

Historia

Taustaa

1970-luvun alussa pieniä, mikroprosessoripohjaisia mikrotietokoneita myytiin rakennussarjoina harrastelijoille. Vuonna 1975 IBM julkaisi IBM 5100 -mallin, joka on mahdollisesti ensimmäinen kannettava tietokone. Vuonna 1977 markkinoille tulivat sarjavalmisteiset henkilökohtaiset tietokoneet Commodore PET, Apple II ja TRS-80. Apple oli kolmikon kallein osoittautuen kuitenkin pitkäikäisimmäksi. TRS-80 oli halvin ja menestyi parhaiten. Tuolloin maailman suurin tietokonevalmistaja IBM seurasi näiden tietokoneiden sekä vuonna 1978 julkaistun Atari 400/800 -mallin menestystä ja päätti lähteä mukaan kilpailuun.[3]

PC syntyy kiireessä

Koodinimellä "Project Chess" käynnistetty kehitystyö sai suurimman prioriteetin IBM:n muihin kehitysprojekteihin nähden. Projektin vetäjä Don Estridge (1937-1985) halusi tuotteen markkinoille mahdollisimman nopeasti. Tämän vuoksi valittiin sopivia komponentteja IBM:n ja muiden valmistajien olemassa olevista laitteista. Merkittävimmät päätökset oli valita Intelin 8088 -mikroprosessori ja Microsoftin DOS 1.0 -käyttöjärjestelmä sen sijaan, että ne olisi kehitetty itse. Laite julkistettiin elokuussa 1981 ja sen hinta silloin oli 1565 yhdysvaltojen dollaria. IBM PC:n menestys teki Bill Gatesin (s. 1955) MS-DOS -käyttöjärjestelmästä johtavan järjestelmän maailmassa.[4] Vuonna 1984 IBM teki PC-liiketoiminnalla 4 miljardin dollarin liikevaihdon, kaksi kertaa enemmän kuin Apple ja enemmän kuin Apple, Commodore, HP ja Sperry yhteensä[5] ja koko IBM:n liikevaihdosta 6%.[6]

Mullistus työpaikoilla

Ensimmäistä IBM PC:tä markkinoitiin aluksi niin koteihin kuin työpaikoille, mutta pian huomattiin, että malli tuntui kotikäyttäjästä kalliilta ja IBM PC -koneet menestyivätkin paremmin toimistoissa. IBM PC:n merkitys oli siinä, että IBM suurena yrityksenä toi uskottavuutta mikrotietokoneiden kehityssuuntaan ja teki niistä myös monien yritysten silmissä varteenotettavia vaihtoehtoja keskuskonepohjaisille ratkaisuille. IBM PC -sarja ja sen kanssa yhteensopivat koneet olivatkin 1980-luvulla suosittuja nimenomaan ammatillisessa käytössä. Toimistotyössä PC tuotti suuria muutoksia, kun konekirjoittajat ja sihteerit korvattiin ATK-tallentajilla ja johtajat joutuivat itse kirjoittamaan omat kirjeensä ja raporttinsa.[7]

Kloonien esiinmarssi

1980-luvulla mikrotietokonemarkkinoilla oli jopa satoja erilaisia keskenään yhteensopimattomia laitteita. IBM PC:t ja muut alustan kanssa yhteensopivat tietokoneet valloittivat lopulta maailman nousten hallitsevaksi standardiksi. Tämä kehitys johtui osaksi siitä, että IBM ei saanut pidettyä monen eri valmistajan osista kootun laitteensa tekijänoikeuksia itsellään, vaan muut firmat oppivat valmistamaan laillisia IBM PC -yhteensopivia "kloonikoneita".[8] Ensimmäinen klooni, Compaq Portable tuli myyntiin jo vuoden kuluttua.[9] Japanilainen Toshiba toi markkinoille vuonna 1985 ensimmäisen PC-yhteensopivan sarjavalmisteisen Laptop-mallisen kannettavan tietokoneen Toshiba T1100n.[10] Vuonna 1986 Compaqin Deskpro 386 -tietokone vei IBM:ltä teknisen johtoaseman, ollen ensimmäinen 386-prosessorilla varustettu PC.[11] Muutamassa vuodessa muut tietokonearkkitehtuurit ja -käyttöjärjestelmät joutuivat PC-/MS-DOS -koneiden vyöryn alle.[12] Parhaiten selvisi Apple, joka oli julkistanut ensimmäisen kaupallisesti menestyneen graafisella käyttöliittymällä varustetun Macintosh-koneen vuonna 1984[13] ja luonut tämän ympärille hyötyohjelma-kirjaston, joka turvasi sille pienen, mutta pysyvän osuuden 1990-luvun tietokonemarkkinoilla. Länsimaissa jäljelle jääneistä kilpailijoista Commodore että Atari tekivät 1980-luvun lopussa omien tuotteittensa kanssa rinnan myös PC-klooneja[14]ja molemmat julkaisivat viimeiset omat tietokonemallinsa (Amiga 1200 & 4000, Atari Falcon) vuonna 1992.

PC:t tulevat koteihin

Kun IBM PC -yhteensopivat koneet alkoivat 1980-luvun lopussa yleistyä yhä suuremmissa määrin koteihin, olivat niiden valtteina tiedon tallennuksessa kätevät kiintolevyt (joita kotikoneissa ei 1980-luvulla yleensä ollut), korkea laskentateho, sekä hyötyohjelmien hyvä saatavuus. Teknisesti merkittävä viihdealusta IBM PC -yhteensopivista tietokoneista tuli vasta 1990-luvulla, jolloin pelit alkoivat tukea VGA-grafiikkaa sekä äänikortteja (VGA-näytönohjain ja Adlib-äänikortti olivat tosin saatavilla jo 1987, mutta niiden käyttö ja hyödyntäminen yleistyivät vasta myöhemmin). 1990-luvun alussa PC:stä tuli kuitenkin varsin nopeasti johtava[14] ja vuosikymmenen puolivälistä eteenpäin lähes ainoa kotona pelaamiseen käytetty tietokone-standardi, eivätkä tämän alan potentiaaliset kilpailijat (lännessä Commodore ja Atari, Japanissa Fujitsu, NEC ja Panasonic) saaneet tuotua markkinoille varteenotettavaa haastajaa. Applen Macintoshit eivät myöskään koskaan muodostuneet suosituiksi pelaamiseen keskittyvien kuluttajien parissa. PC-koneiden voittokulkua johtavaksi kotimikroksi ei estänyt se, että ajanmukaiset PC-koneet olivat noin kaksi kertaa kalliimpia kuin aiempien sukupolvien 8- ja 16-bittiset kotitietokoneet olivat olleet.

IBM luopuu, PC jatkaa

1990-luvulla IBM yritti taistella Microsoft Windowsia vastaan OS/2-käyttöjärjestelmällään. Osin tarkoitus oli näin kompensoida IBM:n menetystä, jonka PC-standardin karkaaminen sen käsistä oli aiheuttanut. OS/2:n käyttäjäkunta jäi kuitenkin marginaaliseksi, kun DOS ja Windows olivat jo ehtineet vakiinnuttaa asemansa. 1990-luvulla IBM oli silti yhä johtavien PC-valmistajien joukossa PS/2 ja PS/1 sekä Aptiva -malleillaan. Vielä 2000-luvulla se valmisti erityisen laadukkaina pidettyjä kannettavia Thinkpad-tietokoneita, mutta luopui niistäkin ja Thinkpadit siirtyivät Lenovo-yhtiölle vuonna 2005.

1990-luvun puolivälistä alkaen käytännössä vain Apple Macintosh (jonka senkin laitteisto tosin perustuu nykyään IBM PC -arkkitehtuuriin) on jäänyt eloon merkittäväksi kaupalliseksi kilpailijaksi IBM PC -alustalle pöytätietokoneissa. Tästä dominoivasta standardista käytetään toisinaan nimitystä Wintel, joka tulee siitä, että IBM:n pudottua PC-alustan kehityksen kärjestä pois prosessorivalmistaja Intel nousi hallitsevaan asemaan alustan laitteiston eteenpäin työntäjänä ja Microsoft taas säilytti roolinsa alustan johtavana ohjelmistokehittäjänä Microsoft Windows -ympäristön ollessa alustalla lähes monopolimaisessa asemassa. Wintelin tai IBM PC:n merkitys tietokoneiden maailmassa on kuitenkin alkanut hieman vähentyä 2010-luvulla, kun tietokoneen käyttö on osittain siirtynyt perinteisistä kotitietokoneista kohti älypuhelimia, taulutietokoneita ja älytelevisiota.

IBM PC -malleja

IBM PC 5150

Pääartikkeli: IBM PC 5150

Alkuperäinen IBM PC -malli, joka julkistettiin vuonna 1981. Kone menestyi kotitietokonemarkkinoiden sijaan ammattikäytössä, mutta kotitietokonetaustasta kertovat muun muassa ROM-muistina varusohjelmistona oleva BASIC-tulkki ja kasettiaseman käyttäminen perustallennusvälineenä. Näytönohjaimena oli joko yksivärinen MDA tai värillinen CGA, joka pystyi käyttämään näyttölaitteena myös tavallista televisiota. Muistia oli myytävissä malleissa valmiina joko 16 tai 64 kilotavua, ja sitä saattoi laajentaa 256 kilotavuun asti. Koneessa oli kaikkiaan viisi ISA-laajennuskorttipaikkaa ja suorittimena oli Intel 8088, joka toimi 4,77 MHz taajuudella. Kiintolevyä koneessa ei ollut, vaan ohjelmien ja tiedostojen oli mahduttava 5,25" tuuman levykkeille, joilla oli kapasiteettia 160 tai 360 kilotavua. Kiintolevy tuli vasta vuoden 1983 malliin. IBM PC:n näppäimistöstäkin tuli standardi.[15]

IBM PC:n menestykseen vaikutti suuresti Lotus 1-2-3 -ohjelmisto, joka oli PC:n suuria määriä myyvä tuote, niin kutsuttu killer application.[16]

IBM PC/XT

Pääartikkeli: IBM PC/XT
IBM PC/XT

Vuonna 1983 julkaistiin paranneltu IBM PC -tyyppi (eXtended Technology), joka tarkoitettiin nimenomaan ammattikäyttöön. Koneessa oli vakiona levykeasema ja 10 megatavun kiintolevy, ja muistin saattoi myöhemmissä malleissa laajentaa aina 640 kilotavuun asti. Näytönohjainvaihtoehtona oli CGA:n (Color Graphics Adapter) lisäksi MDA (Monochrome Display Adapter), joka kykeni näyttämään vain yksiväristä tekstiä, mutta käytti siihen silmälle miellyttävämpää erottelutarkkuutta.

CGA:n ja MDA:n kanssa kilpaili myös Hercules-yhtiön HGC-näytönohjain (Hercules Graphics Card), joka tarjosi MDA-yhteensopivan tekstitilan lisäksi myös tarkan yksivärisen grafiikkatilan. Se ei kuitenkaan ollut yhteensopiva CGA:n grafiikkatilojen kanssa, mistä syystä pelkkää CGA:ta tukevien ohjelmistojen kanssa piti käyttää ohjelmallista emulaattoria.

IBM PCjr

Pääartikkeli: IBM PCjr
IBM PCjr varustettuna laajennusyksiköllä

IBM havitteli kotitietokonemarkkinoita itselleen vuonna 1983 julkaistulla PCjr:llä. Se sisälsi vakiomallissa pelimoduuliportin, 64 kilotavua muistia sekä hieman parannellut grafiikka- ja ääniominaisuudet. Kone oli kuitenkin edelleen kalliimpi kuin esimerkiksi paremmilla grafiikka- ja ääniominaisuuksilla varustettu Commodore 64 eikä siksi menestynyt.[17]

Tietokonemallin myyntiä yritettiin vauhdittaa myös varta vasten sille tehdyillä peleillä, kuten Sierra-yhtiön uudenlaisella graafisella seikkailupelillä King’s Questilla. Pelit eivät kuitenkaan pelastaneet tietokonetta, vaikka esimerkiksi Sierran seikkailupelisarjasta tuli myöhemmin hyvin suosittu etenkin PC-kloonien yleistyessä kotikäytössä 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun aikana.[17]

Tunnettu PCjr-klooni oli Tandy 1000.[17]

IBM PC/AT

Pääartikkeli: IBM PC/AT

AT (lyhenne sanoista Advanced Technology) oli vuonna 1984 julkistettu XT:n seuraaja. Se käytti suorittimenaan Intel 80286:ta ja siihen kuului 20 megatavun kiintolevy. ISA-korttipaikat oli laajennettu 16-bittisiksi. AT:n yhteydessä julkistettiin myös 16-väriseen tarkkuusgrafiikkaan kykenevä EGA-näytönohjain.

AT muistetaan nykyään etenkin kloonikoneissa pitkäaikaiseksi standardiksi muodostuneesta emolevy- ja kotelotyypistä, jota alkoi vähitellen syrjäyttää vasta Intelin vuonna 1995 julkistama ATX.

8088-suorittimesta periytyvä taaksepäinyhteensopivuuden taakka alkoi painaa jo AT-aikoina. 80286-suoritin oli 8088-yhteensopiva mutta tuki myös muistinsuojausta ja 16 megatavun muistiavaruutta siinä missä 8088:n muistiavaruus oli rajoittunut yhteen megatavuun. DOS-käyttöjärjestelmät olivat kuitenkin rakentuneet pitkälti 8088:n muistinkäsittelyn varaan, mistä syystä tavanomaista 640 kilotavun perusmuistia laajemman muistin käyttämiseksi 8088-yhteensopivuustilasta käsin tarvittiin erityisiä teknisiä ratkaisuja.

IBM PS/2

Pääartikkeli: IBM PS/2

Personal System /2 (IBM PS/2) oli vuonna 1987 aloitettu sarja, joka käytti pääasiassa 80286- ja 80386-suorittimia. PS/2-sarjassa tehtyjä uudistuksia olivat muun muassa MCA-väylä, 3,5 tuuman levykeasema, MCGA- ja VGA-näytönohjaimet sekä uudenlaiset näppäimistö- ja hiiriliitännät. PS/2 epäonnistui taloudellisesti muun muassa siksi, että se rikkoi AT:n aikana kloonikoneiden teollisuusstandardeiksi muodostuneita teknologioita.lähde?

IBM PS/1

Pääartikkeli: IBM PS/1

Vuonna 1990 julkistettu PS/1 oli IBM:n yritys kilpailla kotikoneina yleistyvien PC-kloonien kanssa. PS/1:t olivat käytännössä edullisempia ja riisuttuja kotikäyttöön tarkoitettuja PS/2-malleja.

1990-luvun puolivälissä PS/1-sarjan seuraajaksi julkaistiin IBM Aptiva, jota myytiin vielä vuoden 2000 alussa.

Suosituimmat käyttöjärjestelmät

DOS

Pääartikkeli: PC-DOS

Ensimmäinen IBM PC:n ajama käyttöjärjestelmä oli Microsoftin IBM:lle myymä ja IBM:n suureksi osaksi uudelleenkirjoittama PC-DOS. Microsoft jatkoi oman käyttöjärjestelmänsä myyntiä kloonivalmistajille MS-DOS-nimellä. DOS-järjestelmät säilyttivät suosionsa sitkeästi 2000-luvulle saakka yhdessä Windows-käyttöliittymän kanssa.

Apple Macintoshin ilmestymisen myötä myös PC-maailmassa tuli tarve graafisille käyttöliittymille. Nämä olivat yleensä DOS-ohjelmia, jotka tarjosivat sovellusohjelmilleen esimerkiksi yhtenäisen grafiikkakirjaston sekä näytönohjain- ja tulostinajurit. Jotkut tarjosivat jopa käyttöjärjestelmämäisiä toimintoja kuten paremman muistinhallinnan ja moniajon. Suosittuja tällaisia ohjelmia olivat Microsoftin Windows, Digital Researchin GEM sekä Berkeley Softworksin GEOS.

OS/2

Pääartikkeli: OS/2

Microsoft ja IBM alkoivat kehittää vuonna 1985 uutta käyttöjärjestelmää, jonka oli tarkoitus paikata DOSin puutteita ja tarjota tuki 286-suorittimen paremmalle muistinhallinnalle ja moniajolle. Vuonna 1987 julkistettu OS/2 oli alkujaan käyttöliittymältään vain tekstipohjainen, vaikka tarjosikin grafiikan piirtämistä varten oman rajapintansa. OS/2:n MS-DOS-yhteensopivuus oli kuitenkin huono, eikä se siksi menestynyt odotetulla tavalla.

Vuonna 1990 IBM:n ja Microsoftin yhteistyö päättyi, ja yhtiöt jatkoivat käyttöjärjestelmän kehittämistä kumpikin omilla tahoillaan. Microsoft uudelleennimesi kehittämänsä OS/2 3.0:n tällöin Windows NT:ksi.

OS/2:sta ja Windowsista tuli 1990-luvulla kilpailevia järjestelmiä. Kumpikin tarjosi graafisen käyttöliittymän sekä parannetun yhteensopivuuden DOS-ohjelmien kanssa. OS/2 tuki myös Windows 3.1 -ohjelmia, mutta OS/2-ohjelmat eivät toimineet Windowsissa.[18] Windows kuitenkin voitti kilpailun johtuen muun muassa avoimemmasta suhtautumisesta ohjelmistokehittäjiä kohtaan.

Windows NT

Windows NT:n ensimmäinen versio 3.1 julkistettiin vuonna 1993. Nykyiset Windows-käyttöjärjestelmät (kuten 2000, XP, Vista ja 7) ovat NT-pohjaisia, toisin kuin MS-DOS-pohjaisten Windowsien sarja (95, 98 ja Me), joiden käyttö jatkui niiden rinnalla hyvin pitkään.[19]

Unix ja siihen pohjautuvat

Jo alkuperäistä IBM PC:tä yritettiin myydä myös vaatimattomana Unix-työasemakoneena. Ensimmäinen IBM PC:n ajama Unix-järjestelmä oli Microsoftin kehittämä Xenix, jonka kehittämistä jatkoi myöhemmin Santa Cruz Operation -yhtiö nimellä SCO-Unix.[20]

IBM PC -alustalle tarkoitettuja Unixeja käytettiin pitkään vain muutamilla erityisaloilla. Unix-järjestelmät nousivat kuitenkin 1990-luvulla myös tavallisten käyttäjien ja tietokoneharrastajien suosioon ilmaisten sekä vapaiden Unixin kaltaisten käyttöjärjestelmien kuten Linuxin ja FreeBSD:n myötä.

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ The IBM Personal Computer's 25th Anniversary PC World. Viitattu 30.7.2017.
  2. ↑ Autere, Jussi: PC-tekniikan ABC, osa 2 : IBM PC yhä prosessorin yhteensopivuuden perusta. ((Prosessorin toiminta ja tekniikka)) MikroPC, 1993, nro 5, s. 35–37. (suomeksi)
  3. ↑ Chaline sivu 202
  4. ↑ Chaline sivu 202
  5. ↑ Sol Libes: Bytelines Byte Magazine Volume 10 number 9. Syyskuu 1985. Viitattu 21.8.2016.
  6. ↑ IBM Personal computer at glance Byte Magazine Volume 9 number 9. 1984. Viitattu 21.8.2016.
  7. ↑ Chaline sivu 203
  8. ↑ The History Of The IBM Personal Computer Compute. Viitattu 19.8.2017.
  9. ↑ Chaline sivu 203
  10. ↑ Chaline sivu 203
  11. ↑ Chaline sivu 203
  12. ↑ Chaline sivu 203
  13. ↑ Chaline sivu 203
  14. ↑ a b Pulkkinen, Jarmo: Sudenluusta supertietokoneeseen, laskemisen kulttuurihistoriaa, s. 404. Jyväskylä: Art House, 2004. ISBN 951-884-338-0.
  15. ↑ Chaline sivu 205
  16. ↑ Computing History – Introduction of spreadsheet program 1-2-3 by Lotus The UK Computer Museum. Viitattu 14.8.2011.
  17. ↑ a b c The Oldskool Shrine to The IBM PCjr and Tandy 1000 (History and Memories of the IBM PCjr and Tandy 1000) oldskool.org. Viitattu 10.7.2013. (englanniksi)
  18. ↑ Järvinen, Petteri: OS/2 Warp, Windows 3.11, NT 3.5,esiversio : komeimmat käyttöjärjestelmät. Tietokone : mikroalan erikoislehti, , 14. vsk, nro 4, s. 63–69. Helsinki: Helsinki Media. (suomeksi)
  19. ↑ Autere, Jussi & Talvitie, Harri: Microsoftin käyttöjärjestelmät kulkevat kahta tietä. (Windowsin uusi versio ja Windows NT) MikroPC, 1994, nro 5, s. 38–39. (suomeksi)
  20. ↑ The History and Future of Microsoft Operating Systems (Xenix) TheZag.com. Viitattu 10.7.2013. (englanniksi)
IBM PC
Mallit
Käyttöjärjestelmät
Katso myös

IBM PC -yhteensopiva tietokone

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=IBM_PC&oldid=17808214”