Älytelevisio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
LG:n vuonna 2011 julkaisema älytelevisio.

Älytelevisio (engl. smart TV) on internet-yhteydellä ja muilla internetiä hyödyntävillä ominaisuuksilla varustettu televisio. Älytelevisiossa on yleensä musiikin ja videoiden suoratoistopalveluita, digitaalinen videovuokraamo, verkkoselain, sosiaalisen median sovelluksia ja mahdollisuus puhua videopuheluita.[1] Monien älytelevisioiden ohjaamiseen voi käyttää television kaukosäätimen lisäksi puhelimeen ladattavaa sovellusta. Yleisimpiä älytelevisioissa käytettäviä käyttöjärjestelmiä ovat webOS, Android TV ja Tizen.[2][3] Monissa älytelevisioissa on sovelluskauppa, josta on mahdollista ladata lisää sovelluksia. Älytelevisot ilmestyivät Suomessa kauppoihin 2010-luvun alussa.[4] 2010-luvun puolivälissä älyominaisuuksia löytyi jo monista halvemmistakin televisioista.[3]

Vuoden 2017 alussa vajaalla kolmanneksella suomalaisista oli älytelevisio, mutta 80 prosenttia älytelevision omistajista ei ollut kytkenyt laitettaan internetiin.[4] Perinteisestäkin televisiosta voi tehdä siihen kiinnitettävällä lisälaitteella älytelevision,[4] joten televisiossa ei välttämättä tarvitse olla nopeasti vanhevia älyominaisuuksia.[5]

Tietoturva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2013 paljastui, että LG:n älytelevisiot keräävät käyttäjistään tietoja ja lähettävät ne salaamattomina eteenpäin.[6] Vuonna 2014 Philipsin älytelevisioista löytyi haavoittuvuus, joka mahdollisti älytelevision hallintaan ottamisen ja siinä olevien tietojen varastamisen.[7] Vuonna 2015 paljastui, että Samsungin älytelevisiot kuuntelevat jatkuvasti puhetta ja välittävät sitä kolmansille osapuolille.[8]

Vuonna 2017 tehdyissä Vault 7 -vuodoissa paljastui, että CIA:n haittaohjelmat pystyvät tunkeutumaan älytelevisioihin.[9] Niiden avulla älytelevisio voi kuvata käyttäjäänsä sekä nauhoittaa hänen puhumisiaan ja lähettää tiedot CIA:lle.[10] Haittaohjelma toimii silloinkin, kun älytelevisio näyttää olevan suljettu.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kärkkäinen, Henrik: Kehno ääni ja tökkivät palvelut – tätä on tv nykyään Taloussanomat. 29.9.2012. Viitattu 10.3.2017.
  2. Taistelu älytelevisioista: WebOS vastaan Android Digitoday. 7.1.2014. Viitattu 10.3.2017.
  3. a b Nykänen, Juha; Häyhä, Hannu: Kaikki älytelevisiosta – tv:n uudet vaatteet Tekniikan Maailma. 9.11.2015. Viitattu 10.3.2017.
  4. a b c Marjakangas, Terhi: Älytelevisio menee monelta yli ymmärryksen – "On vain rohkeasti otettava kapula käteen" Yle Uutiset. 12.1.2017. Viitattu 10.3.2017.
  5. Luotola, Janne: Tästä syystä älytelevision ostaminen ei kannata TiVi. 17.11.2014. Viitattu 10.3.2017.
  6. Älytelevisio osoittautui vakoilulaitteeksi – urkkii katselutottumukset ja massamuistin tiedot Digitoday. 20.11.2013. Viitattu 10.3.2017.
  7. Tämä televisio jakaa auliisti tietosi ventovieraille Digitoday. 30.3.2014. Viitattu 10.3.2017.
  8. Varo mitä puhut! Samsung varoittaa älytelevisionsa kuuntelevan Digitoday. 9.2.2015. Viitattu 10.3.2017.
  9. a b Ortamo, Simo: Wikileaks: CIA pystyy salakuuntelemaan älypuhelimia – tuhansia vahvistamattomia verkkovakoiluasiakirjoja julki Yle Uutiset. 7.3.2017. Viitattu 10.3.2017.
  10. Leppänen, Mikko: Asiantuntijat CIA-vuodosta: Tietokoneen nettikamera kannattaa peittää Yle Uutiset. 9.3.2017. Viitattu 10.3.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tietotekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.