IBM 5100
| IBM 5100 | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
|||||||
| Valmistaja | IBM | ||||||
| Julkaistu | 1975 | ||||||
| Valmistus lopetettu | 1982 | ||||||
| Paino | 25 kg | ||||||
|
|||||||
IBM Portable Computer Model 5100 oli IBM:n 9. syyskuuta 1975[1][2] julkistama minitietokone[3], joka oli IBM:n ensimmäinen tuotantoon asti päätynyt henkilökohtainen tietokone[4] ja sen ensimmäinen kannettava tietokone.[5] IBM 5100:aa saattoi luonnehtia henkilökohtaiseksi pöytätietokoneeksi kun 1960-luvulla vastaava tietokone olisi ollut kahden työpöydän kokoinen ja painanut puoli tonnia.[2] Tietokoneessa oli samassa hieman tavallista kirjoituskonetta suuremmassa kotelossa näyttö, magneettinauha-asema ja näppäimistö. Erityisesti koneessa käytetty APL-kieli mahdollisti matriisilaskennan käytön.
Tietokone oli suunnattu ongelman ratkaisijoille johtaen korkeaan hintaan.[1] Tietokone oli suunnattu insinööreille, analyytikoille, tilastotieteilijöille ja muille ongelmaratkaisijoille eikä yrityskäyttöön.[4] Tietokoneen hinta oli 8 975 – 19 975 dollaria muistimäärästä (16, 32, 48 tai 64 kilotavua) riippuen ja ohjelmointikielestä riippuen (APL, BASIC tai molemmat).[5][1]
APL-ohjelmointikielestä oli käytössä lähes sama APLSV versio kuin IBM S/370-sarjan suurkoneissa ja BASIC-tulkki oli sama kuin IBM System/3-minitietokoneissa käytetty. Mikrokoodilla totetutettu IBM S/370 ja System/3 emulointi mahdollisti näiden molempien ohjelmointikielien käytön IBM 5100:ssa. Kieliä ei käännetty suoraan laitteen omalle konekielelle, vaan APL käännettiin System/360 käskykannalle ja BASIC System/3:n käskykannalle.[4]
QIC-nauha-aseman tallennuskapasiteetti oli 200 kilotavua eikä se ollut yhteensopiva muiden tietokonejärjestelmien kanssa.[6]
Kolme vuotta julkaisun jälkeen 5100:lle julkaistiin seuraajamalli IBM 5110 helmikuussa 1978.[3][7] 5110:sta oli kaksi versiota: Model 1 ja Model 2.[6][8] 5110:ssa oli joko nauha-asema tai levykeasema (IBM 5114) ja sitä tarjottiin laajemmin teollisuuteen ja yrityksille kuin ongelmanratkaisijoille suunnattua 5100:aa.[8]
IBM 5100:n ja 5110:n myynti päättyi maaliskuussa 1982.[9][8] Samaan mallisarjaan julkaistiin myös IBM 5120.[10]
Samassa mallisarjassa vuonna 1981 esitelty IBM 5150 tunnetaan paremmin IBM PC:n nimellä, mutta IBM 5100:aa ei käytetty pohjana sen kehittämisessä: IBM PC perustui IBM Datamasterin ratkaisuihin ja käytti mikroprosessoria.[11][12][13]
Suoritin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tietokoneen suoritin ei ollut mikroprosessori vaan se koostui 15:stä mikropiiristä.[4][3] Tietokone toimii 16-bittisenä, mutta ALU on vain 8-bittinen.[6] Mikrokoodi on "Control ROS" (Read-Only Storage) -nimellä tunnetussa ROM-muistissa.[6] Suorittimessa on neljä keskeytystasoa.[6]
Suoritin tunnettiin nimellä PALM (Put All Logic in Microcode).[14] Aiemmassa SCAMP-prototyypissä ei ollut aikaa kehittää APL-kielen tulkkia ja siksi käytettiin mikrokoodia emuloimaan IBM 1130:aa.[15] SCAMP kehitettiin tiukalla aikataululla ja sen arkkitehtuuri oli hyvin tavanomainen.[15] Järjestelmä piti rakentaa mahdollisimman pitkälle olemassa olevista laitteistosta ja ohjelmistosta.[15]
IBM kutsui PALM:ia mikroprosessoriksi Maurice Wilkesin merkityksessä tarkoittamaan tietokonetta, joka käytti mikro-ohjelmointia, eikä nykyisessä merkityksessä laitteena, joka suorittaa tietokoneen kaikki keskeiset logiikkatoiminnot (MPU).[15][16]
Teknisiä ominaisuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Paino 25 kiloa, koneen hinta mallista riippuen 8 975 – 19 975 dollaria
- Muisti: 16, 32, 48 tai 64 kilotavua[1]
- Suoritin: IBM:n oma, kellotaajuus 1.9 Mhz[3]
- Massamuisti: sisäinen magneettinauha-asema, 200 kilotavun DC300 QIC[6] (1/4 tuuman nauhan pituus oli 300 jalkaa[9])
- Näyttö: 5 tuuman samaan koteloon integroitu yksivärinen tekstinäyttö (1024 merkkiä 64 x 16 muodossa[1])
- Liitännät: kaksi sarjaporttia ja IEEE-488[6], BNC-liitin ulkoiselle monitorille
- Koneeseen oli saatavilla magneettinauhoilla kolme ongelmanratkaisukirjastoa (Problem Solving Libraries) jotka sisälsivät yli 100 valmista interaktiivista ohjelmaa matemaattisiin, tilastollisiin ja finanssilaskentatehtäviin.
Oheislaitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tietokoneelle julkaistiin IBM 5103 tulostin sekä IBM 5106 ulkoinen nauha-asema.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Welcome, IBM, to personal computing. Byte, Joulukuu 1975, nro 4, s. 90. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c IBM 5100 Portable Computer 03.ibm.com. Viitattu 9.11.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e IBM Portable PC oldcomputers.net. Viitattu 11.5.2019.
- ↑ a b c d IBM 5100 history-computer.com. Arkistoitu . Viitattu 11.5.2019. (englanniksi)
- ↑ a b I.B.M. Corp. Introduces A 50‐Pound Computer nytimes.com. 10.9.1975. Viitattu 31.8.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g IBM 5110 computermuseum.informatik.uni-stuttgart.de. Viitattu 9.11.2021. (englanniksi)
- ↑ IBM Portable PC oldcomputers.net. Viitattu 1.9.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c IBM 5110 ibm.com. Viitattu 9.11.2021. (englanniksi)
- ↑ a b IBM 5100 ibm.com. Viitattu 9.11.2021. (englanniksi)
- ↑ IBM 5120 oldcomputers.net. Viitattu 1.9.2021. (englanniksi)
- ↑ IBM Personal Computer (PC) oldcomputers.net. Viitattu 1.9.2021. (englanniksi)
- ↑ IBM System/23 Datamaster oldcomputers.net. Viitattu 1.9.2021. (englanniksi)
- ↑ David J. Bradley: The Creation of The IBM PC. Byte, syyskuu 1990, 15. vsk, nro 9, s. 414 – 420. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Jimmy Maher: The complete history of the IBM PC, part one: The deal of the century arstechnica.com. 30.6.2017. Viitattu 9.11.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d Paul J. Friedel: SCAMP: The Missing Link In The PC's Past?. PC Magazine, marraskuu 1983, 2. vsk, nro 6, s. 192–196. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ David Laws: Who Invented the Microprocessor? computerhistory.org. 20.9.2018. Viitattu 25.10.2021. (englanniksi)
