Nauha-asema

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
DDS-nauha-asema. Kuvassa ylhäällä oikealta lähtien: 3,5" levyke, DC-nauha (250 Mt, 6 mm, 1020 ft), DL-nauha (8 mm, 367 ft), DDS 4 -nauha (20 Gt pakkaamattomana, 4 mm, 492 ft).

Nauha-asema on tallennusväline, joka lukee ja kirjoittaa magneettinauhalle tallennettua tietoa. Nauha-asemia on käytetty suurtietokoneissa ennen kiintolevyjen yleistymistä.

DECtape-yksikkö DEC PDP-11 -tietokoneeseen.

Nykyisin nauha-asemia käytetään kiintolevyille tallennetun tiedon arkistointiin ja varmuuskopiointiin. Nauhat ovat tallennusmediana kapasiteettiinsa nähden edullisia ja niiden luotettavuus arkistointivälineenä on hyvä oikeissa olosuhteissa säilytettynä. C-kasettia käyttävä kasettiasema oli 1980-luvulla yleinen kotitietokoneissa. Vanhemmat teknologiat, kuten c-kasetti, ovat analogisia ja niistä otettu signaali muunnetaan digitaaliseksi dataksi, jotta tietokone voisi käsitellä sitä. Jo 1980-luvulla yleistyivät nauhat, joissa data on suoraan digitaalisessa muodossa (ks. DAT-nauha).

Kiintolevyjen käyttämän tiedon hajasaannin sijaan nauha-asemat mahdollistavat vain tiedon peräkkäissaannin. Kiintolevyn luku- ja kirjoituspäät voivat siirtyä mihin tahansa satunnaiseen levyn kohtaan melko lyhyessä ajassa (millisekunneissa). Sen sijaan nauha-asemalta kuluu huomattavan paljon aikaa nauhan kelaukseen, ennen kuin se pystyy lukemaan halutussa nauhan kohdassa sijaitsevan tiedon. Tämän vuoksi nauha-asemien keskimääräiset hakuajat ovat hyvin hitaita. Hitaasta hakuajasta huolimatta nauha-asemat pystyvät kuitenkin tallentamaan tietoa nauhalle hyvin nopeasti. Esimerkiksi nykyaikaiset LTO-7-asemat yltävät jatkuvaan 300 Mt/s tiedonsiirtonopeuteen, mikä vastaa likimain kiintolevyjen siirtonopeuksia.

Nykyisin yleisimpiä nauhaformaatteja ovat HP:n, IBM:n ja Quantumin kehittämä Linear Tape-Open (LTO), HP:n kehittämä DAT-nauhoihin perustuva Digital Data Storage (DDS), Sonyn kehittämä Advanced Intelligent Tape (AIT), 3M:n Quarter-inch cartridge (QIC) ja Travan. Yrityksillä kuten StorageTek on ollut omia ratkaisujaan. Ennen LTO:ta on käytetty formaatteja kuten Digital Linear Tape (DLT) ja VXA.

Nauha-aseman voi kytkeä tietokoneeseen SCSI- (yleisin), Fibre Channel-, rinnakkais-, IDE-, USB-, FireWire- tai muun liitännän kautta. Nauha-asemien tallennuskapasiteetti vaihtelee käytetyn tekniikan mukaan muutamasta megatavusta aina 3200 gigatavuun. Nauha-aseman tallennuskapasiteettiin viitattaessa käytetään oletuksena suhdelukua 2:1. Kun nauha-aseman tiedoissa ilmoitetaan kapasiteetiksi 80/160, se tarkoittaa että normaali tallennuskapasiteetti on 80, kun taas pakattuna tallennuskapasiteetti voi olla 160.

ADIC Scalar 100 nauhakirjasto sisältä. Laitteessa on vapaita paikkoja vielä neljälle nauha-asemalle.

Nauha-asemia käytetään esimerkiksi ns. nauhakirjastoissa eli nauharoboteissa, jossa yhdessä laitteessa voi olla kymmeniä nauhureita, satoja nauhoja ja robotti joka hoitaa nauhojen lataamisen, poistamisen ja varastoinnin.

1980-luvulla tietyn tyyppisiä nauha-asemia käytettiin levymuistien sijaan edullisemman hintansa vuoksi, esimerkiksi ZX Microdrive ja Rotronics Wafadrive.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisiä tietokoneissa käytettyjä nauha-asemia oli UNIVAC I:n UNISERVO.[1]

Saksassa oli kehitetty 1930-luvulla teräspohjainen magneettinen nauha, jota myös UNIVAC käytti.[2] IBM yritti kehittää muoviin perustuvan magneettisella materiaalilla päällystetyn nauhan ja kohtasi ongelmia käynnistämisessä ja pysäyttämisessä korkeilla nopeuksilla rikkomatta nauhaa.[2] Kokeilut alipaineen kanssa vähensivät vastusta ja pitivät nauhakelan paremmin koossa.[2] IBM julkaisi IBM 726 -nauha-aseman IBM 701 -tietokoneen kanssa.[2]

Vuonna 2020 Fujifilm on kertonut strontium-ferriitti -yhdistelmän mahdollistavan 224 gigabittiä neliötuumaa kohden mahdollistaen 400 teratavun asemat.[3] Aiemmin IBM ja Sony ovat esitelleet 201 gigabittiä neliötuumaa kohden.[3] Strontium-ferriitti korvaisi barium-ferriitti -yhdistelmän, joka on käytössä nykyisissä LTO-nauhoissa.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Uniservo - Tape Reader and Recorder (PDF) computer.org. Viitattu 11.4.2018.
  2. a b c d Magnetic Tape Storage ibm.com. Viitattu 24.7.2020. (englanniksi)
  3. a b c Ian Cutress: 400 TB Storage Drives In Our Future: Fujifilm anandtech.com. 30.6.2020. Viitattu 21.7.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nauha-asema.