IBM PC

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
IBM PC
Alkuperäinen IBM PC 5150 -malli varustettuna vihermustamonitorilla (IBM 5151)
Alkuperäinen IBM PC 5150 -malli varustettuna vihermustamonitorilla (IBM 5151)
Valmistaja IBM
Tuoteperhe IBM PC -sarja
Julkaistu 1981
Valmistus lopetettu 1987
Mukana toimitettu käyttöjärjestelmä PC-DOS/IBM BASIC
Suoritin Intel 8088
Edeltäjä Seuraaja
← IBM Datamaster IBM Personal Computer XT
IBM PCjr
IBM Portable Personal Computer
IBM PC Convertible →

IBM Personal Computer oli IBM-yhtiön vuonna 1981 julkaisema mikrotietokone ja tuotesarja.[1] IBM ilmoitti IBM PC:stä 12. elokuuta 1981.[2] Aluksi ammattikäyttöön vakiintunut standardi muodostui johtavaksi kotitietokoneeksi 1990-luvun alussa osin siitä syystä, että muut yritykset pystyivät valmistamaan laillisia IBM PC -yhteensopivia koneita. Useimmat nykyisin koti- ja ammattikäyttöön myytävät tietokoneet ovat IBM PC -arkkitehtuurin kanssa yhä täysin tai lähes yhteensopivia laitteisto- ja ohjelmistotasolla.[3] IBM PC yhteensopivista tietokoneista käytetään usein vain nimitystä PC.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luvun alussa pieniä, mikroprosessoripohjaisia mikrotietokoneita myytiin rakennussarjoina harrastelijoille. Vuonna 1975 IBM julkaisi IBM 5100 -mallin, joka on mahdollisesti ensimmäinen kannettava tietokone. Vuonna 1977 markkinoille tulivat sarjavalmisteiset henkilökohtaiset tietokoneet Commodore PET, Apple II ja TRS-80. Apple oli kolmikon kallein osoittautuen kuitenkin pitkäikäisimmäksi. TRS-80 oli halvin ja menestyi parhaiten. Tuolloin maailman suurin tietokonevalmistaja IBM seurasi näiden tietokoneiden sekä vuonna 1978 julkaistun Atari 400/800 -mallin menestystä ja päätti lähteä mukaan kilpailuun.[4]

PC syntyy kiireessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koodinimellä "Project Chess" käynnistetty kehitystyö sai suurimman prioriteetin IBM:n muihin kehitysprojekteihin nähden. Projektin vetäjä Don Estridge (1937–1985) halusi tuotteen markkinoille mahdollisimman nopeasti. Tämän vuoksi valittiin sopivia komponentteja IBM:n ja muiden valmistajien olemassa olevista laitteista. Tietokoneeseen valittiin Intelin 8088 -mikroprosessori.

IBM:n yritys lisensoida CP/M -käyttöjärjestelmä kariutui ja käyttöjärjestelmäksi tuli QDOS:iin perustuva PC-DOS.[5][2]

Laite julkistettiin elokuussa 1981 ja sen hinta silloin oli 1565 yhdysvaltojen dollaria. IBM PC:n menestys teki Bill Gatesin (s. 1955) MS-DOS -käyttöjärjestelmästä johtavan järjestelmän maailmassa.[6] Vuonna 1984 IBM teki PC-liiketoiminnalla 4 miljardin dollarin liikevaihdon, kaksi kertaa enemmän kuin Apple ja enemmän kuin Apple, Commodore, HP ja Sperry yhteensä[7] ja koko IBM:n liikevaihdosta 6%.[8]

IBM teki PC:nsä julkaistuaan jotain sen totutuista toimintatavoista poikkeavaa ja julkaisi laitteen BIOSin assembly-kieliset lähdekoodit. Tuohon aikaan BIOS teki lähes kaiken, mikä nykyään kuuluu laiteajurien tehtäviin. BIOSin lähdekoodien avulla ulkopuoliset kehittäjät pystyivät kehittämään koneen toiminallisuutta ja tämän on katsottu osaltaan auttaneen IBM PC:n nousua johtavaksi tietokoneeksi. Tunnetuimpia tältä pohjalta tehtyjä ohjelmia oli ramdisk, joka vaihtoi DOS:in BIOS:ille lähettämien levyke-käskyjen osoitteet omiinsa siten, että RAM-muistia pystyi käyttämään levykeaseman tapaan. Tämä nopeutti kovasti ohjelmien kääntämistä, kun välivaiheet voitiin tallentaa RAM-muistiin.[9]

Mullistus työpaikoilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäistä IBM PC:tä markkinoitiin aluksi niin koteihin kuin työpaikoille, mutta pian huomattiin, että malli tuntui kotikäyttäjästä kalliilta ja IBM PC -koneet menestyivätkin paremmin toimistoissa. IBM PC:n merkitys oli siinä, että IBM suurena yrityksenä toi uskottavuutta mikrotietokoneiden kehityssuuntaan ja teki niistä myös monien yritysten silmissä varteenotettavia vaihtoehtoja keskuskonepohjaisille ratkaisuille. IBM PC -sarja ja sen kanssa yhteensopivat koneet olivatkin 1980-luvulla suosittuja nimenomaan ammatillisessa käytössä. Toimistotyössä PC tuotti suuria muutoksia, kun konekirjoittajat ja sihteerit korvattiin ATK-tallentajilla ja johtajat joutuivat itse kirjoittamaan omat kirjeensä ja raporttinsa.[10]

Kloonien esiinmarssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvulla mikrotietokonemarkkinoilla oli jopa satoja erilaisia keskenään yhteensopimattomia laitteita. IBM PC:t ja muut alustan kanssa yhteensopivat tietokoneet valloittivat lopulta maailman nousten hallitsevaksi standardiksi. Tämä kehitys johtui osaksi siitä, että IBM ei saanut pidettyä monen eri valmistajan osista kootun laitteensa tekijänoikeuksia itsellään, vaan muut firmat oppivat valmistamaan laillisia IBM PC -yhteensopivia "kloonikoneita" takaisinmallinnuksella.[11] Ensimmäinen klooni Compaq Portable julkistettiin vuoden kuluttua ja toimitukset alkoivat vuonna 1983.[12][13] Japanilainen Toshiba toi markkinoille vuonna 1985 ensimmäisen PC-yhteensopivan sarjavalmisteisen Laptop-mallisen kannettavan tietokoneen Toshiba T1100n.[14] Vuonna 1986 Compaqin Deskpro 386 -tietokone vei IBM:ltä teknisen johtoaseman, ollen ensimmäinen 386-prosessorilla varustettu PC.[15] Muutamassa vuodessa muut tietokonearkkitehtuurit ja -käyttöjärjestelmät joutuivat PC-/MS-DOS -koneiden vyöryn alle.[16] Parhaiten selvisi Apple, joka oli julkistanut ensimmäisen kaupallisesti menestyneen graafisella käyttöliittymällä varustetun Macintosh-koneen vuonna 1984[17] ja luonut tämän ympärille hyötyohjelma-kirjaston, joka turvasi sille pienen, mutta pysyvän osuuden 1990-luvun tietokonemarkkinoilla.lähde? Länsimaissa jäljelle jääneistä kilpailijoista Commodore että Atari tekivät 1980-luvun lopussa omien tuotteittensa kanssa rinnan myös PC-klooneja[18] ja molemmat julkaisivat viimeiset omat tietokonemallinsa (Amiga 1200 & 4000, Atari Falcon) vuonna 1992.lähde?

PC:t tulevat koteihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun IBM PC -yhteensopivat koneet alkoivat 1980-luvun lopussa yleistyä yhä suuremmissa määrin koteihin, olivat niiden valtteina tiedon tallennuksessa kätevät kiintolevyt (joita kotikoneissa ei 1980-luvulla yleensä ollut), korkea laskentateho, sekä hyötyohjelmien hyvä saatavuus. Teknisesti merkittävä viihdealusta IBM PC -yhteensopivista tietokoneista tuli vasta 1990-luvulla, jolloin pelit alkoivat tukea VGA-grafiikkaa sekä äänikortteja (VGA-näytönohjain ja Adlib-äänikortti olivat tosin saatavilla jo 1987, mutta niiden käyttö ja hyödyntäminen yleistyivät vasta myöhemmin). 1990-luvun alussa PC:stä tuli kuitenkin varsin nopeasti johtava[18] ja vuosikymmenen puolivälistä eteenpäin lähes ainoa kotona pelaamiseen käytetty tietokone-standardi, eivätkä tämän alan potentiaaliset kilpailijat (lännessä Commodore ja Atari, Japanissa Fujitsu, NEC ja Panasonic) saaneet tuotua markkinoille varteenotettavaa haastajaa. Applen Macintoshit eivät myöskään koskaan muodostuneet suosituiksi pelaamiseen keskittyvien kuluttajien parissa. PC-koneiden voittokulkua johtavaksi kotimikroksi ei estänyt se, että ajanmukaiset PC-koneet olivat noin kaksi kertaa kalliimpia kuin aiempien sukupolvien 8- ja 16-bittiset kotitietokoneet olivat olleet.

IBM luopuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1987 IBM julkaisi OS/2-käyttöjärjestelmän ja valmisti vielä 1990-luvulla PS/2, PS/1 ja Aptiva -malleja. Myöhemmin IBM myi kannettavien Thinkpad-tietokoneiden valmistuksen Lenovo-yhtiölle vuonna 2005.

Käyttöjärjestelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PC-DOS[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: PC-DOS

PC:n mukana sai PC-DOSin 40 dollarin hinnalla.[2] PC-DOS:in oli Microsoft muokannut Seattle Computer Productsin QDOS:sta ja Microsoft myi sitä myös itse MS-DOS:in nimellä.[2]

CP/M[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IBM ilmoitti tietokoneen julkaisun yhteydessä myöhemmin saataville tulevan CP/M-86-käyttöjärjestelmän.[2] CP/M-86 tuli saataville kuusi kuukautta julkaisun jälkeen ja maksoi 240 dollaria.[2]

Muut käyttötavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös ROM-pohjainen BASIC ja UCSD Pascal olivat mahdollisia käyttötapoja.[2]

Microsoftin BASIC tuli koneen mukana ilmaiseksi, kun taas UCSD Pascal maksoi yli 500 dollaria.[2]

Käyttöliittymät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvulla graafinen käyttöliittymä yleistyi myös henkilökohtaisissa tietokoneissa. IBM PC:lle näitä olivat Digital Researchin GEM sekä Berkeley Softworksin PC-GEOS. Myöhemmin julkaistuun Windowsiin Microsoft lisensoi graafisen käyttöliittymän elementtejä Xeroxilta.[19]

IBM PC -sarjan malleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IBM PC 5150[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: IBM PC 5150

Alkuperäinen IBM PC -malli, joka julkistettiin vuonna 1981. Kone menestyi kotitietokonemarkkinoiden sijaan ammattikäytössä, mutta kotitietokonetaustasta kertovat muun muassa ROM-muistina varusohjelmistona oleva BASIC-tulkki ja kasettiaseman käyttäminen perustallennusvälineenä. Näytönohjaimena oli joko yksivärinen MDA tai värillinen CGA, joka pystyi käyttämään näyttölaitteena myös tavallista televisiota. Muistia oli myytävissä malleissa valmiina joko 16 tai 64 kilotavua, ja sitä saattoi laajentaa 256 kilotavuun asti. Koneessa oli kaikkiaan viisi ISA-laajennuskorttipaikkaa ja suorittimena oli Intel 8088, joka toimi 4,77 MHz taajuudella. Kiintolevyä koneessa ei ollut, vaan ohjelmien ja tiedostojen oli mahduttava 5,25" tuuman levykkeille, joilla oli kapasiteettia 160 tai 360 kilotavua. Kiintolevy tuli vasta vuoden 1983 malliin. IBM PC:n näppäimistöstäkin tuli standardi.[20]

IBM PC:n menestykseen vaikutti suuresti Lotus 1-2-3 -ohjelmisto, joka oli PC:n suuria määriä myyvä tuote, niin kutsuttu killer application.[21]

IBM PC/XT[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: IBM PC/XT
IBM PC/XT

Vuonna 1983 julkaistiin paranneltu IBM PC -tyyppi (eXtended Technology), joka tarkoitettiin nimenomaan ammattikäyttöön. Koneessa oli vakiona levykeasema ja 10 megatavun kiintolevy, ja muistin saattoi myöhemmissä malleissa laajentaa aina 640 kilotavuun asti. Näytönohjainvaihtoehtona oli CGA:n (Color Graphics Adapter) lisäksi MDA (Monochrome Display Adapter), joka kykeni näyttämään vain yksiväristä tekstiä, mutta käytti siihen silmälle miellyttävämpää erottelutarkkuutta.

CGA:n ja MDA:n kanssa kilpaili myös Hercules-yhtiön HGC-näytönohjain (Hercules Graphics Card), joka tarjosi MDA-yhteensopivan tekstitilan lisäksi myös tarkan yksivärisen grafiikkatilan. Se ei kuitenkaan ollut yhteensopiva CGA:n grafiikkatilojen kanssa, mistä syystä pelkkää CGA:ta tukevien ohjelmistojen kanssa piti käyttää ohjelmallista emulaattoria.

IBM PCjr[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: IBM PCjr
IBM PCjr varustettuna laajennusyksiköllä

IBM havitteli kotitietokonemarkkinoita itselleen vuonna 1983 julkaistulla PCjr:llä. Se sisälsi vakiomallissa pelimoduuliportin, 64 kilotavua muistia sekä hieman parannellut grafiikka- ja ääniominaisuudet. Kone oli kuitenkin edelleen kalliimpi kuin esimerkiksi paremmilla grafiikka- ja ääniominaisuuksilla varustettu Commodore 64 eikä siksi menestynyt.[22]

Tietokonemallin myyntiä yritettiin vauhdittaa myös varta vasten sille tehdyillä peleillä, kuten Sierra-yhtiön uudenlaisella graafisella seikkailupelillä King’s Questilla. Pelit eivät kuitenkaan pelastaneet tietokonetta, vaikka esimerkiksi Sierran seikkailupelisarjasta tuli myöhemmin hyvin suosittu etenkin PC-kloonien yleistyessä kotikäytössä 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun aikana.[22]

Tunnettu PCjr-klooni oli Tandy 1000.[22]

IBM PC/AT[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: IBM PC/AT

AT (lyhenne sanoista Advanced Technology) oli vuonna 1984 julkistettu XT:n seuraaja. Se käytti suorittimenaan Intel 80286:ta ja siihen kuului 20 megatavun kiintolevy. ISA-korttipaikat oli laajennettu 16-bittisiksi. AT:n yhteydessä julkistettiin myös 16-väriseen tarkkuusgrafiikkaan kykenevä EGA-näytönohjain.

AT muistetaan nykyään etenkin kloonikoneissa pitkäaikaiseksi standardiksi muodostuneesta emolevy- ja kotelotyypistä, jota alkoi vähitellen syrjäyttää vasta Intelin vuonna 1995 julkistama ATX.

8088-suorittimesta periytyvä taaksepäinyhteensopivuuden taakka alkoi painaa jo AT-aikoina. 80286-suoritin oli 8088-yhteensopiva mutta tuki myös muistinsuojausta ja 16 megatavun muistiavaruutta siinä missä 8088:n muistiavaruus oli rajoittunut yhteen megatavuun. DOS-käyttöjärjestelmät olivat kuitenkin rakentuneet pitkälti 8088:n muistinkäsittelyn varaan, mistä syystä tavanomaista 640 kilotavun perusmuistia laajemman muistin käyttämiseksi 8088-yhteensopivuustilasta käsin tarvittiin erityisiä teknisiä ratkaisuja.

IBM PS/2[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: IBM PS/2

Personal System /2 (IBM PS/2) oli vuonna 1987 aloitettu sarja, joka käytti pääasiassa 80286- ja 80386-suorittimia. PS/2-sarjassa tehtyjä uudistuksia olivat muun muassa MCA-väylä, 3,5 tuuman levykeasema, MCGA- ja VGA-näytönohjaimet sekä uudenlaiset näppäimistö- ja hiiriliitännät. PS/2 epäonnistui taloudellisesti muun muassa siksi, että se rikkoi AT:n aikana kloonikoneiden teollisuusstandardeiksi muodostuneita teknologioita.lähde?

IBM PS/1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: IBM PS/1

Vuonna 1990 julkistettu PS/1 oli IBM:n yritys kilpailla kotikoneina yleistyvien PC-kloonien kanssa. PS/1:t olivat käytännössä edullisempia ja riisuttuja kotikäyttöön tarkoitettuja PS/2-malleja.

1990-luvun puolivälissä PS/1-sarjan seuraajaksi julkaistiin IBM Aptiva, jota myytiin vielä vuoden 2000 alussa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The IBM Personal Computer's 25th Anniversary PC World. Viitattu 30.7.2017.
  2. a b c d e f g h Jimmy Maher: The complete history of the IBM PC, part two: The DOS empire strikes 31.7.2017. Ars Technica. Viitattu 23.6.2019. (englanniksi)
  3. Autere, Jussi: PC-tekniikan ABC, osa 2 : IBM PC yhä prosessorin yhteensopivuuden perusta. ((Prosessorin toiminta ja tekniikka)) MikroPC, 1993, nro 5, s. 35–37. (suomeksi)
  4. Chaline sivu 202
  5. Matthew Broersma: Tales In Tech History: The Compaq ‘Luggable’ And Portable Computers 31.3.2017. Silicon. Viitattu 23.6.2019. {(englanniksi)
  6. Chaline sivu 202
  7. Sol Libes: Bytelines Byte Magazine Volume 10 number 9. Syyskuu 1985. Viitattu 21.8.2016.
  8. IBM Personal computer at glance Byte Magazine Volume 9 number 9. 1984. Viitattu 21.8.2016.
  9. Upton, Eben et al. Learning Computer Architecture with Raspberry Pi, Wiley, Indianapolis, s. 256
  10. Chaline sivu 203
  11. The History Of The IBM Personal Computer Compute. Arkistoitu 19.6.2017. Viitattu 19.8.2017.
  12. Chaline sivu 203
  13. Matthew Broersma: Tales In Tech History: The Compaq ‘Luggable’ And Portable Computers 31.3.2017. Silicon. Viitattu 23.6.2019. {(englanniksi)
  14. Chaline sivu 203
  15. Chaline sivu 203
  16. Chaline sivu 203
  17. Chaline sivu 203
  18. a b Pulkkinen, Jarmo: Sudenluusta supertietokoneeseen, laskemisen kulttuurihistoriaa, s. 404. Jyväskylä: Art House, 2004. ISBN 951-884-338-0.
  19. Tom Hormby: The Apple vs. Microsoft GUI Lawsuit lowendmac.com. (englanniksi)
  20. Chaline sivu 205
  21. Computing History – Introduction of spreadsheet program 1-2-3 by Lotus The UK Computer Museum. Viitattu 14.8.2011.
  22. a b c The Oldskool Shrine to The IBM PCjr and Tandy 1000 (History and Memories of the IBM PCjr and Tandy 1000) oldskool.org. Viitattu 10.7.2013. (englanniksi)