Laila Kinnunen

Laila Kinnunen
[[Tiedosto:|250px|]]
Henkilötiedot
Syntynyt	8. marraskuuta 1939, Helsingin maalaiskunta
Kuollut	26. lokakuuta 2000 Heinävesi (60 vuotta)
Ammatti	laulaja
Muusikko
Taiteilijanimi	Laila Kinnunen
Laulukielet	suomi, englanti, saksa, ruotsi, espanja, italia, ranska, venäjä, afrikaans, unkari, heprea
Aktiivisena	1955–1980-luvun alku
Yhtyeet	Scandia, Benita Records
Levy-yhtiöt	Sonet Records, Scandia ja Philips Records
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Laila Kinnunen (oikealta nimeltään vuosina 1939–1971 Laura Annikki Kinnunen, vuosina 1971–2000 Laura Annikki Misic, 8. marraskuuta 1939 Helsingin maalaiskunta – 26. lokakuuta 2000 Heinävesi) oli suomalainen iskelmälaulaja.

Ura

Laila Kinnunen vietti lapsuutensa sotalapsena Ruotsissa ja palasi Suomeen kymmenvuotiaana. Hän voitti Iskelmälaulun SM-kilpailut Helsingissä vuonna 1955, ja pääsi solistiksi Lasse Pihlajamaan orkesteriin vuonna 1956. Myöhemmin Kinnunen lauloi myös muun muassa Olli Hämeen ja Erkki Melakosken orkestereissa. Ensimmäinen levytys "Lazzarella" vuodelta 1957 oli heti menestys. Muita 1950-luvun menestyslevytyksiä olivat muun muassa "Illalla, illalla", "Kellä kulta, sillä onni", "Kuume", "Marina", "Jazzbasilli" ja "Pieni kukkanen".

Vuonna 1961 Kinnunen oli Suomen ensimmäinen edustaja Eurovision laulukilpailuissa. Cannesissa pidetyssä kilpailussa "Valoa ikkunassa" saavutti jaetun kymmenennen sijan. Tämän jälkeen Kinnunen esiintyi Suomen lisäksi ympäri Eurooppaa muun muassa Ruotsissa, Länsi-Saksassa, ja Hollannissa. Kinnunen oli mukana myös euroviisukarsinnoissa vuonna 1962 kappaleella "Lumineito", vuonna 1966 kappaleella "Muistojen bulevardi", vuonna 1967 kappaleilla "Unohdusta ei ole" ja "Revontuli" sekä vuonna 1969 kappaleella "Potkis".

1960-luvulla Laila Kinnunen kypsyi moniin eri tyylisiin ja vaativiin tulkintoihin. Levytyksiin kuului muun muassa bossanovaa, jazzia, kansanlauluja ja musikaalisävelmiä. Tunnetuimpia näistä olivat "Soittajapoika", "Mandshurian kummut", "Tiet", "Yön äänet", "Epävireiset sydämet (Desafinado), "Yhden nuotin samba", "Ipaneman tyttö", "Kun" ja "En vastaa jos soitat". Myös suomalaista iskelmää syntyi, kuten "Vesivehmaan jenkka", "Katarinan kamarissa", "Pieni sydän" ja "Sä muistatko metsätien". Laila Kinnunen levytti myös sisarensa Ritva Kinnusen kanssa muutaman kappaleen, joista tunnetuimmat ovat vuonna 1962 levytetyt "Pojat" ja "Lauantai".

Kinnunen esiintyi myös Svenska Teaternissa, elokuvissa Suuri sävelparaati (1959), Iskelmäkaruselli pyörii (1960), Nuoruus vauhdissa (1961), Lauantaileikit (1963) ja TV-ohjelmissa (muun muassa Kuukauden suositut vuosina 1960-1966). Televisiossa laulaja sai esittää monipuolista ohjelmistoa useilla eri kielillä, kuten muun muassa afrikaansiksi Sarie Marais. Näitä taltiointeja on julkaistu muun muassa CD-levyillä Kadonneet helmet 1 ja 2.

Vuoden 1967 jälkeen levytyksiä tehtiin enää muutama. Levytyssopimusta Scandian kanssa ei enää jatkettu ja 1970-luvun alussa laulaja alkoi vetäytyä julkisuudesta yksityiselämänsä ongelmien vuoksi.

Laulaja teki vielä pienimuotoisen comebackin ja levytti vuonna 1980 singlen Kohtalon lapsi / Toiset meistä, jonka jälkeen hän 1980-luvun alussa lopetti laulamisen. Myöhemmin skandaalilehdet kirjoittivat lähinnä tähden alkoholismista ja erakoitumisesta.

Laila Kinnusen 50-vuotissyntymäpäivän yhteydessä vuonna 1989 valmistui televisiodokumentti nimeltään Laila.

Laila Kinnunen oli naimisissa kahdesti: näyttelijä Ville-Veikko Salmisen ja 1971–1972 jugoslavialaisen muusikon Miso Misicin kanssa. Avioeron jälkeen Lailan sukunimeksi jäi Misic. Jälkimmäisestä liitosta syntyi vuonna 1970 tytär Milana Misic, joka on urallaan jatkanut äitinsä ammattia laulajana. Varsinaiselta koulutukseltaan ja ammatiltaan Milana on optikko.

Laila Kinnunen on haudattu Malmin hautausmaalle.

Albumit

• Laila  (1965, LP, Scandia)
• Iskelmiä vuosien varrelta (LP, Scandia 1974)
• Ajaton Laila Kinnunen (LP, Scandia 1974)
• Sävelkansio (LP, Hjgitjelmi 1980)
• Valoa ikkunassa (LP, Helmi 1986)
• 32 ikivihreää (2LP, Safir 1989)
• 24 ikivihreää (CD, Finnlevy 1989)
• Mandschurian kummut (CD, Basebeat 1989)
• Unohtumattomat (CD, Helmi 1992)
• Parhaat (3CD, Valitut Palat 1994)
• 20 suosikkia - Lazzarella (CD, F Records 1996)
• 20 suosikkia - Valoa ikkunassa (CD, F Records 1996)
• 20 suosikkia - Mandshurian kummut (CD, F Records 1997)
• 20 suosikkia - Idän ja lännen tiet (CD, F Records 1997)
• Muistojen laila (CD, F Records 1999)
• Kaikki kauneimmat (CD, F Records 2000)
• Muistojen kyyneleet - 20 ennen julkaisematonta laulua (CD, Mediamusiikki 2001)
• Kadonneet helmet: 20 ennenjulkaisematonta laulua (CD, Mediamusiikki 2002)
• Kadonneet helmet 2: 20 ennenjulkaisematonta laulua (CD, Mediamusiikki 2004)
• 30 suosikkia (CD, Warner Music 2007)
• A la Laila - Alkuperäiset levytykset 1957-1980 (8CD + kirja, Warner Music 2009)

Kirjallisuutta

• Laila Kinnunen: Halusin laulaa, halusin rakastaa (toim. Irja Sievänen, 1972)
• Reijo Ikävalko: Valoa ikkunassa - Laila Kinnunen (Gummerus, 2001)
• Tuija Wuori-Tabermann - Tommy Tabermann: Lailan laulu (WSOY, 2002)

Lähteet

• Laila Kinnunen Pomus.net. Viitattu 15.4.2014.

Aiheesta muualla

• • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Laila Kinnunen Wikimedia Commonsissa
• Laila Kinnusen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
• Laila Kinnunen Pomus.netin tietokannassa
• Laila Kinnusen laulutuotanto 1900-luvulla Suomen Äänitearkiston tietokannassa
• Laila Kinnunen Ylen Elävässä arkistossa
• Maarit Niiniluoto: Kinnunen, Laila (1939–2000) (maksullinen artikkeli) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 7.3.2008. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.