Ero sivun ”Jean-Jacques Rousseau” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
sanavalintoja, hautasaaren nimi
(→‎Elämä: paikannimet Île des Peupliers ja Île Rousseau)
(sanavalintoja, hautasaaren nimi)
Rousseau kirjoitti kuolemaansa saakka. Vuonna 1772 hänet kutsuttiin esittämään uusi ehdotus [[Puola]]n perustuslaiksi. Siitä tuli hänen viimeinen merkittävämpi poliittinen teoksensa. Vuonna 1776 hän sai valmiiksi teoksen ''Dialogues de Rousseau juge de Jean-Jacques'' ja alkoi kirjoittaa teosta ''[[Yksinäisen kulkijan mietteitä]]'', joka jäi keskeneräiseksi. Hän sai verenvuodon aamukävelyllä markiisi de Giradinin maatilalla [[Ermenonville]]ssä Pariisin koillispuolella ja kuoli 2. heinäkuuta 1778.
 
Rousseau haudattiin aluksi Geneven ''Île des PeupliersiinPeupliersin'' saarelle. Hänen ruumiinsa siirrettiin Pariisin [[Panthéon]]iin vuonna 1794, kuusitoista vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Hautaholvi suunniteltiin maalaispyhäköksi viittauksena hänen luontokäsityksiinsä. Vuonna 1834 Geneven kaupunki pystytti vastahakoisesti hänelle patsaan pienelleensimmäiselle hautapaikalle [[Genevejärvi|Genevejärven]] '' Île Rousseaulle'' [[Genevenjärvi|Genevenjärveen]].
 
== Filosofia ==
Yksi Rousseaun poliittisen ajattelun perusperiaatteista oli se, että [[politiikka]]a ja [[moraali]]a ei tullut erottaa toisistaan. Kun valtio epäonnistui moraalisessa toiminnassa, se lakkaa toimimasta oikealla tavalla ja sen arvovalta kansalaisten yli lakkaa. Toinen tärkeä periaate oli vapaus, jonka suojelemiseksi valtio oli luotu.
 
Rousseaun ajatukset koulutuksesta ovat vaikuttaneet nykyaikaisiin kasvatusteorioihin. Hän vähimmäistikiisti kirjanoppineisuuden merkityksen ja suositteli, että lapsen tunteita tuli kouluttaa ennen hänen järkeään. Hän painotti erityisesti kokemuksen kautta oppimista. [[John Darling]]in vuonna 1994 julkaisema kirja ''Child-Centred Education and its Critics'' väittää, että nykyaikaisen [[kasvatusteoria]]n historia olisi joukko alaviitteitä Rousseaun kirjoituksiin.
 
Merkittävimmissä teoksissaan Rousseau samasti luonnon villin ihmisen alkukantaiseen tilaan. Myöhemmin hän katsoi luonnon tarkoittavan sitä spontaania tapahtumasarjaa, jossa ihminen rakentaa itsekeskeistä, vaistoihin perustuvaa luonnettaan ja pientä maailmaansa. Näin luonto edustaa hänelle sisäistä eheyttään, jonka vastakohtana on yhteiskunnan suorittama orjuutus ja vankeuttaminen. Näin takaisin luontoon palaaminen tarkoittaa sitä, että ihmiselle palautetaan hänen luonnollisen kehityksensä voimat, jolloin hänet asetetaan kaikkien yhteiskunnan ahdistavien kahleiden ja ennakkotuomioiden ulkopuolelle. Tämä ajatus vaikutti merkittävästi myöhempään [[romantiikka]]an.
33 439

muokkausta

Navigointivalikko