Ero sivun ”Hormoni” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaus: virheellinen wikikoodi |
||
Rivi 11: | Rivi 11: | ||
Hormonit voivat olla joko vesi- tai rasvaliukoisia. Vesiliukoisia hormoneja ovat muun muassa [[katekoliamiini]]t, [[glukagoni]] ja [[insuliini]], jotka vaikuttavat kohdesolunsa [[solukalvo]]ssa oleviin reseptoreihin. Solukalvon reseptorit puolestaan aktivoivat [[toisiolähetti|toisiolähettejä]] eli [[cAMP]]:ta, [[cGMP]]:ta tai [[kalsium]]-ioneja. Nämä toisiolähetit puolestaan aktivoivat solun toimintaa esimerkiksi aktivoimalla [[proteiinikinaasi|proteiinikinaaseja]]. |
Hormonit voivat olla joko vesi- tai rasvaliukoisia. Vesiliukoisia hormoneja ovat muun muassa [[katekoliamiini]]t, [[glukagoni]] ja [[insuliini]], jotka vaikuttavat kohdesolunsa [[solukalvo]]ssa oleviin reseptoreihin. Solukalvon reseptorit puolestaan aktivoivat [[toisiolähetti|toisiolähettejä]] eli [[cAMP]]:ta, [[cGMP]]:ta tai [[kalsium]]-ioneja. Nämä toisiolähetit puolestaan aktivoivat solun toimintaa esimerkiksi aktivoimalla [[proteiinikinaasi|proteiinikinaaseja]]. |
||
Rasvaliukoisia hormoneja puolestaan ovat [[steroidi]]t, [[D-vitamiini]] ja [[kilpirauhashormoni]]t, jotka kulkevat verenkierrossa [[veri|veren]] proteiineihin sitoutuneina ja sitoutuvat kohdesolunsa resptoreihin joko [[solulima]]ssa tai [[tuma]]ssa, koska rasvaliukoisina ne pääsevät solukalvon läpi. Rasvaliukoiset hormonit aktivoivat tai inhiboivat tiettyjen proteiinien [[ |
Rasvaliukoisia hormoneja puolestaan ovat [[steroidi]]t, [[D-vitamiini]] ja [[kilpirauhashormoni]]t, jotka kulkevat verenkierrossa [[veri|veren]] proteiineihin sitoutuneina ja sitoutuvat kohdesolunsa resptoreihin joko [[solulima]]ssa tai [[tuma]]ssa, koska rasvaliukoisina ne pääsevät solukalvon läpi. Rasvaliukoiset hormonit aktivoivat tai inhiboivat tiettyjen proteiinien [[ |
||
==Hormonimutaatiot== |
|||
Vuoden 2009 alussa naispuoliset ihmiset alkoivat kokea hormonimuutoksia, joissa keho alkoi pikkuhiljaa lisätä mieshormonia, aiheuttaen karvan lisääntymistä ja pahimmassa tapauksessa sukupuolielinmutaatioita. Tutkimusten mukaan 89 prosenttia hormonimuutoksen kokeneista olivat unenpuutteessa tai kärsivät sairauksista jotka vaikeuttivat unen saantia. Parhaillaan ilmiötä tutkitaan, ja varmoja tuloksia odotetaan vasta vuonna 2020. |
|||
== Hormonien rakenne == |
== Hormonien rakenne == |
||
Versio 18. heinäkuuta 2012 kello 19.31
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Hormoni on elimistön kemiallinen välittäjäaine, joka kulkee erittymispaikastaan kohdesoluihin pääosin verenkierron välityksellä. Hormonit osallistuvat lähes kaikkiin elimistön aineenvaihduntaprosesseihin, ja niitä erittyy eri puolilla elimistöä sijaitsevista umpirauhasista. Aivolisäke säätelee muiden umpirauhasten toimintaa ja hypotalamus säätelee autonomisen hermoston signaalien mukaan aivolisäkeen toimintaa. Hormoni voi vaikuttaa aivan pieninäkin määrinä sellaiseen soluun, jossa on hormonille spesifisiä reseptoreja.
Hormoneja käytetään myös lääkinnällisessä tarkoituksessa ja raskauden ehkäisyssä. Hormonien säännöllinen käyttö johtaa usein elimistön oman hormonituotannon lamaantumiseen.
Hermostolla ja hormonitoiminnalla on yhteinen keskus väliaivojen pohjassa. Sinne tulee sekä hermosolujen välittämää, että verenkierron tuomaa tietoa elimistön sisältä ja ulkopuolelta. Väliaivojen pohja säätelee hormonituotantoa. Aivolisäkkeen hormonit vaikuttavat vuorostaan muihin umpirauhasiin. Hermosto ja hormonit toimivat yhdessä esimerkiksi silloin kun suutumme, pelästymme tai stressaannumme.
Hormonien vaikutus kohdesoluun
Hormonit voivat olla joko vesi- tai rasvaliukoisia. Vesiliukoisia hormoneja ovat muun muassa katekoliamiinit, glukagoni ja insuliini, jotka vaikuttavat kohdesolunsa solukalvossa oleviin reseptoreihin. Solukalvon reseptorit puolestaan aktivoivat toisiolähettejä eli cAMP:ta, cGMP:ta tai kalsium-ioneja. Nämä toisiolähetit puolestaan aktivoivat solun toimintaa esimerkiksi aktivoimalla proteiinikinaaseja.
Rasvaliukoisia hormoneja puolestaan ovat steroidit, D-vitamiini ja kilpirauhashormonit, jotka kulkevat verenkierrossa veren proteiineihin sitoutuneina ja sitoutuvat kohdesolunsa resptoreihin joko solulimassa tai tumassa, koska rasvaliukoisina ne pääsevät solukalvon läpi. Rasvaliukoiset hormonit aktivoivat tai inhiboivat tiettyjen proteiinien [[
Hormonien rakenne
Hormonit voivat olla aminohappoyhdisteitä, rasvahappoyhdisteitä, proteiini- tai peptidihormoneja tai steroideja. Aminohappoyhdisteistä muodostuneet hormonit ovat muodostuneet tyrosiinista ja tryptofaanista. Näihin hormoneihin kuuluvat kilpirauhasen erittämät kilpirauhashormonit ja lisämunuaisytimen erittämät katekoliamiinit. Solukalvojen fosfolipidi arakidonihappo toimii rasvahappoyhdisteisten hormonien lähtöaineena. Rasvahappoyhdisteisiä hormoneja ovat eikosanoidit, joita ovat esimerkiksi prostaglandiinit, tromboksaanit ja leukotrieenit. Proteiini- ja peptidihormonit ovat muodostuneet muutamasta tai useista sadoista yhteenliittyneestä aminohaposta. Peptidihormoneja ovat esimerkiksi vasopressiini ja tyreoliberiini. Proteiinihormoneja ovat esimerkiksi insuliini ja kasvuhormoni. Proteiinihormoneja, joihin on liittyneenä hiilihydraattiryhmä, kutsutaan glykoproteiineiksi. Glykoproteiineja ovat esimerkiksi follikkelia stimuloiva hormoni ja luteinisoiva hormoni. Steroidihormonien lähtöaineena toimii kolesteroli. Steroidihormoneja erittyy lisämunuaisen kuorikerroksesta, sukupuolirauhasista ja istukasta. [1]
Ihmiselimistön tärkeitä hormoneja
Katso myös
Lähteet
- ↑ Sjastaad, Hove, Sand: ”5”, Physiology of Domestic Animals. Oslo: Scandinavian Veterinary Press, 2003. ISBN 82-91743-11-8. englanti