Keltarauhashormoni

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Progesteronin kemiallinen rakenne

Keltarauhashormoni eli progesteroni on naissukupuolihormoni, jota erittyy keltarauhasesta ja istukasta. Se muokkaa estrogeenin myötävaikutuksella[1] kohdun limakalvoa kuukautiskierron lopulla ja raskauden aikana sikiön kasvulle sopivaksi. [2] Progesteronimolekyylissä on 21 hiiliatomia.

Progesteronia kutsutaan luonnolliseksi progestiiniksi vastakohtana synteettisille progestiineille. Synteettisiä progestiineja käytetään ehkäisyvalmisteissa sekä menopaussin jälkeisessä hormonihoidossa. [1] Synteettisiä progestiineja ovat noretisteroni, lynestrenoli, desogestreeli, gestodeeni, levonorgestreeli, norgestimaatti, syproteroniasetaatti ja medroksiprogesteroniasetaatti. Synteettiset progestiinit muistuttavat kemialliselta rakenteltaan jonkin verran keltarauhashormonia, mutta niiden ominaisuudet eivät vastaa täysin keltarauhashormonin ominaisuuksia. [3] Synteettisen progesteronin käyttö hormonikorvaushoitona tai raskauden ehkäisyssä lamaannuttaa kehon oman hormonituotannon[4].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Koulu & Tuomisto (toim.): ”Progesteroni ja progestiinit”, Farmakologia ja toksikologia, s. 701–704. 6. painos. Medicina, 2001. ISBN 951-97316-1-X. Luku verkossa (PDF).
  2. Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 181. 5.–7. painos. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8.
  3. Gonadotropiinit ja sukupuolihormonit ja niiden vastavaikuttajat. http://www.medicina.fi/fato/43.pdf
  4. MDD-terveyspalveluiden kotisivut (Internet Archive)