Ero sivun ”Bob Dylan” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 15: | Rivi 15: | ||
| musicbrainz = |
| musicbrainz = |
||
}} |
}} |
||
'''Bob Dylan''' (syntyjään '''Robert Allen Zimmerman''', s. [[24. toukokuuta]] [[1941]] [[Duluth]], [[Minnesota]]) on [[yhdysvallat|yhdysvaltalainen]] [[folkmusiikki|folk]]- ja [[rock]]laulaja ja -[[laulaja-lauluntekijä|lauluntekijä]] sekä elokuvanäyttelijä. Häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä lauluntekijöistä. Runotutkija [[Christopher Ricks]] nostaa hänet merkittävien englanninkielisten sanataitureiden rinnalle ja vertaa häntä [[William Wordsworth]]iin, [[John Donne]]en ja [[Alfred Tennyson]]iin. Dylanin tunnetuimpia kappaleita ovat [[Blowin' in the Wind]], [[The Times They Are a-Changin']], [[Like a Rolling Stone]], [[Knockin' on Heavens Door]] ja [[Mr. Tambourine Man]]. Musiikkilehti [[Rolling Stone]] on rankannut Dylanin kaikkien aikojen parhaiden artistien listalla toiselle sijalle [[The Beatles|The Beatlesin]] jälkeen. |
'''Bob Dylan''' (syntyjään '''Robert Allen Zimmerman''', s. [[24. toukokuuta]] [[1941]] [[Duluth]], [[Minnesota]]) on [[yhdysvallat|yhdysvaltalainen]] [[folkmusiikki|folk]]- ja [[rock]]laulaja ja -[[laulaja-lauluntekijä|lauluntekijä]] sekä elokuvanäyttelijä. Häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä lauluntekijöistä. Runotutkija [[Christopher Ricks]] nostaa hänet merkittävien englanninkielisten sanataitureiden rinnalle ja vertaa häntä [[William Wordsworth]]iin, [[John Donne]]en ja [[Alfred Tennyson]]iin. Dylanin tunnetuimpia kappaleita ovat [[Blowin' in the Wind]], [[The Times They Are a-Changin' (albumi)|The Times They Are a-Changin']], [[Like a Rolling Stone]], [[Knockin' on Heavens Door]] ja [[Mr. Tambourine Man]]. Musiikkilehti [[Rolling Stone]] on rankannut Dylanin kaikkien aikojen parhaiden artistien listalla toiselle sijalle [[The Beatles|The Beatlesin]] jälkeen. |
||
Varsinkin uransa alkuvaiheissa Dylan otti lauluissaan aktiivisesti kantaa yhteiskunnallisiin ja poliittisiin kysymyksiin. Bob Dylan oli eräs tunnetuimpia henkilöitä [[1960-luku|1960-luvun]] protestiliikkeessä. |
Varsinkin uransa alkuvaiheissa Dylan otti lauluissaan aktiivisesti kantaa yhteiskunnallisiin ja poliittisiin kysymyksiin. Bob Dylan oli eräs tunnetuimpia henkilöitä [[1960-luku|1960-luvun]] protestiliikkeessä. |
||
Versio 31. toukokuuta 2011 kello 12.30
| Bob Dylan | |
|---|---|
[[Tiedosto: |250px|Bob Dylan vuonna 1984.]]Bob Dylan vuonna 1984. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. toukokuuta 1941 |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Bob Dylan |
| Aktiivisena | 1959– |
| Tyylilajit | Folk, Rock, Folk-rock, Country, Blues |
| Soittimet | kitara, huuliharppu, koskettimet |
| Yhtyeet | sooloyhtye, The Traveling Wilburys |
| Levy-yhtiöt | Columbia, Asylum |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| www.bobdylan.com | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Bob Dylan (syntyjään Robert Allen Zimmerman, s. 24. toukokuuta 1941 Duluth, Minnesota) on yhdysvaltalainen folk- ja rocklaulaja ja -lauluntekijä sekä elokuvanäyttelijä. Häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä lauluntekijöistä. Runotutkija Christopher Ricks nostaa hänet merkittävien englanninkielisten sanataitureiden rinnalle ja vertaa häntä William Wordsworthiin, John Donneen ja Alfred Tennysoniin. Dylanin tunnetuimpia kappaleita ovat Blowin' in the Wind, The Times They Are a-Changin', Like a Rolling Stone, Knockin' on Heavens Door ja Mr. Tambourine Man. Musiikkilehti Rolling Stone on rankannut Dylanin kaikkien aikojen parhaiden artistien listalla toiselle sijalle The Beatlesin jälkeen.
Varsinkin uransa alkuvaiheissa Dylan otti lauluissaan aktiivisesti kantaa yhteiskunnallisiin ja poliittisiin kysymyksiin. Bob Dylan oli eräs tunnetuimpia henkilöitä 1960-luvun protestiliikkeessä.
Suuren osan tunnetuimmista sävellyksistään Dylan lauloi nauhalle yhdellä otolla. Bob Dylanin tuotanto on vaihdellut tyyliltään, sovituksiltaan ja myös tasoltaan valtavasti. Uran alkuvaiheita pidetään merkittävimpinä, erityisesti vuosia 1963-1966.
Dylan sai vuonna 2008 ensimmäisenä rock-muusikkona Pulitzer-palkinnon perustavanlaatuisesta vaikutuksestaan populaarimusiikkiin ja amerikkalaiseen kulttuuriin.[1]
Lapsuus ja nuoruus
Robert Allen Zimmerman kasvoi Duluthissa ja Hibbingissä (molemmat Minnesotassa) Lake Superior -järven länsipuolella Mesabi Ironrangessa. Hänen isovanhempansa olivat juutalaissiirtolaisia Liettuasta, Venäjältä ja Ukrainasta. Hänen vanhempansa Abraham Zimmerman ja Beatrice Stone (Beatty) kuuluivat seudun pieneen juutalaisyhteisöön. Zimmerman oli seitsemänvuotias, kun hän muutti perheineen pois Duluthista Abraham Zimmermanin sairastuttua polioon. He palasivat Beattyn kotikaupunkiin Hibbingiin, ja siellä Robert Zimmerman vietti loput lapsuudestaan.
Zimmerman vietti suuren osan nuoruudestaan kuunnellen radiota, aluksi voimakkaita blues- ja kantrikanavia Shreveportista ja myöhemmin varhaisia rock and roll -kanavia. Lukiossa ollessaan hän muodosti useita yhtyeitä; niistä ensimmäinen, The Shadow Blasters, jäi lyhytikäiseksi (tarinan mukaan yhtye yritti soittaa lukion kykykisassa, mutta ei menestynyt). Seuraava yhtye, nimeltään The Golden Chords, pysyi koossa pidempään ja soitti cover-kappaleita, kuten "Rock and Roll Is Here to Stay". Koulunsa vuoden 1959 vuosikirjassa Robert Zimmerman kertoi yhdeksi haaveekseen "tehdä yhteistyötä Little Richardin kanssa". Samana vuonna hän esiintyi kahdesti Bobby Veen kanssa nimellä Elston Gunn ja soitti pianoa ja taputti käsiä.
Syyskuussa 1959 Robert Zimmerman muutti Minneapolisiin ja aloitti opinnot Minnesotan yliopistossa. Hänen musiikillinen kiinnostuksensa rock and rolliin väistyi ja tilalle tuli uusi gael-tyyppinen amerikkalainen folkmusiikki, jota esitettiin tavallisesti akustisen kitaran säestyksellä. Zimmerman pääsi pian mukaan Dinkytownin folkpiireihin, jossa hän tutustui moniin folkista kiinnostuneisiin ihmisiin ja toisinaan "lainasi" heidän levyjään.
Samoihin aikoihin Zimmerman alkoi esitellä itsensä "Bob Dylaniksi". Dylan kertoi vuonna 2004 julkaistussa Muistelmat-kirjassaan aikoneensa alun perin käyttää nimeä "Robert Allen", mutta Downbeat-lehteä lukiessaan huomasi, että musiikkimaailmassa oli jo saksofonisti David Allyn. Hieman myöhemmin hän tutustui kirjailija ja runoilija Dylan Thomasin tuotantoon ja teki vaikean valinnan Robert Allynin ja Robert Dylanin välillä. Etunimeen Bob hän päätyi, koska niihin aikoihin populaarimusiikissa oli muutamia Bob-nimisiä.
Ammattimuusikoksi
Dylan lopetti opiskelun jo ensimmäisen opintovuotensa lopussa, mutta jäi Minneapolisiin ja kävi toisinaan Denverissä Coloradossa ja Chicagossa Illinoisissa. Tammikuussa 1961 hän suuntasi esiintymään New Yorkiin sekä tapaamaan suuren esikuvansa Woody Guthrien, jonka oli kuullut olevan eräässä sairaalassa New Jerseyssä. Sairaalahuoneessa Dylan tapasi myös Woodyn vanhan ystävän Ramblin' Jack Elliottin, joka oli tullut katsomaan Guthrieta Euroopan-kiertueensa jälkeen. Bobista ja Jackista tuli ystäviä, ja paljon Guthrien ohjelmistosta kanavoitui oikeastaan Elliottin kautta. Elämäkerrassaan Dylan ilmaisi kunnioittavansa Elliottia.
Dylan soitti New Yorkissa enimmäkseen baareissa ja yökerhoissa pienellä palkalla ja sai myös hieman julkisuutta kriitikko Robert Sheltonin The New York Times -lehdessä julkaistun myönteisen arvostelun myötä. Suureksi osaksi juuri Sheltonin arvostelu sekä myös Greenwich Villagessa suusta suuhun kiertänyt tieto sai tuottaja John Hammondin tarjoamaan Dylanille levytyssopimusta Columbia Recordsilta saman vuoden lokakuussa. Dylanin esiintymiset ja hänen ensimmäinen albuminsa Bob Dylan (1962) koostuivat enimmäkseen folkmusiikista, bluesista, gospelista sekä muutamasta hänen omasta kappaleestaan. Samoihin aikoihin Dylan nauhoitti yli tusinan lauluja musiikkilehti ja levy-yhtiö Broadside Magazinelle salanimellä Blind Boy Grunt. Elokuussa 1962 Robert Allen Zimmerman meni New York County Supreme Courtiin ja muutti nimensä Robert Dylaniksilähde?.
Menestyksen ensimmäiset vuodet
Alkukauden folkmusiikkilevyistä tärkeimpänä pidetään perinteisesti Dylanin toista albumia nimeltään The Freewheelin' Bob Dylan. Se ilmestyi vuonna 1963. Levyllä on monia hänen kuuluisimpia kappaleitaan, kuten "Don't Think Twice, It's All Right", "A Hard Rain's a-Gonna Fall" ja "Blowin' in the Wind", josta tuli folkmusiikin klassikko ja 60-luvun nuorisoliikkeen tunnus.
Dylan teki vielä kaksi akustista levyä. The Times They Are a-Changin' oli synkähkö, yhteiskunnallisesti kantaaottava levy. Another Side of Bob Dylan oli kevyempi ja sisälsi monia humoristisempia lauluja.
Akustinen kitara vaihtuu sähköiseen
Vuonna 1965 Dylan alkoi esiintyä rockyhtyeen säestämänä, mikä sai jotkut folkpuristit suuttumaan hänelle. Albumi Bringing It All Back Home sisälsi sekä akustisia lauluja, muun muassa klassikon "Mr. Tambourine Man", että sähköisiä rock-kappaleita, kuten Maggie's Farm, joilla Dylan teki eroa 1960-luvun folkliikkeeseen. Kokonaan sähköinen albumi Highway 61 Revisited sisälsi singlenäkin julkaistun hitin "Like a Rolling Stone", joka on yksi Dylanin kuuluisimpia kappaleita. Levyn julkaisun jälkeen Dylan lähti kiertueelle The Hawks -yhtyeen kanssa, joka myöhemmin nousi maineeseen The Bandinä.
Bringing it all back home, Highway 61 revisited ja vuoden 1966 Blonde on Blonde -albumi ovat Dylanin tunnetuinta ja monien kriitikoiden mielestä myös taiteellisesti merkittävintä tuotantoa yhdessä 1960-luvun alun folklevyjen kanssa.
1966 heinäkuussa Dylan joutui moottoripyöräonnettomuuteen ja vetäytyi pariksi vuodeksi julkisuudesta. Hän palasi levytysstudioon 19 kuukauden tauon jälkeen 1967, albumi John Wesley Harding menestyi hyvin, vaikka musiikillisesti erosikin huomattavasti sitä edeltäneistä rockalbumeista. Levyltä löytyy kappale "All Along the Watchtower", josta tuli menestys Jimi Hendrixin versiona.
Seuraavalla levyllä Nashville Skyline Dylan lauloi uudella matalammalla äänellä kantrityylisiä lauluja sekä yhden kappaleen duettona Johnny Cashin kanssa.
1970-luku
Dylan levytti tasaiseen tahtiin uusia albumeja, joiden suosio vaihteli. Kriitikoiden mielestä Dylanin tuotanto oli 1970-luvulla taiteelliselta tasoltaan epätasaista. Poikkeuksen muodostaa Dylanin ehkä koskettavin ja tunteellisesti latautunein albumi Blood on the Tracks, joka ilmestyi vuonna 1975. Monet pitävät sitä yhtenä hänen parhaista lp-levyistään. Vuonna 1976 ilmestyneellä albumilla Desire osa sanoituksista on Dylanin ja runoilija Jaques Levyn yhteistyönä tekemiä. Desire sisälsi klassikot "One More Cup of Coffee" ja "Sara". Laulussa esiintyvä Sara oli Dylanin ensimmäinen vaimo, josta hän erosi 1977. Levyllä oli pitkästä aikaa myös selkeästi yhteiskunnallinen laulu, mustasta nyrkkeilijästä Rubin "Hurricane" Carterista kertova "Hurricane".
1979 Dylan kertoi tulleensa uskoon ja levytti gospelalbumin Slow Train Coming.
1980-luku
Gospelalbumeja ilmestyi vielä kaksi, Saved ja Shot of Love. Shot of Lovella oli kuitenkin jo kuultavissa joitakin maallisempia lauluja. Vuonna 1983 ilmestyneellä Infidelsillä Dylan palasi tavanomaisemman rockmusiikin pariin. 1980-luvun levytysten tasoa on pidetty hyvin vaihtelevana. Dylan levytti omien laulujensa lisäksi paljon cover-versioita vanhoista lauluista sekä kokeili laulujen kirjoittamista yhteistyössä muiden artistien, muun muassa Tom Pettyn kanssa. Vuonna 1988 ilmestynyttä, Daniel Lanois'n tuottamaa Oh Mercyä pidetään melko yleisesti Dylanin parhaana 1980-luvulla julkaistuna lp-levynä.
1980-luvun lopulla Dylan oli mukana The Traveling Wilburys -yhtyeessä.
1990-luku
Vuoden 1990 Under The Red Sky -levyllä vieraili mm. Stevie Ray Vaughan, Slash, George Harrison ja Elton John, mutta levy sai huonot arvostelut ja myi heikosti. Vuonna 1992 ilmestyi Good As I've Been To You ja 1993 World Gone Wrong, joilla Dylan palasi juurilleen ja esitti vanhoja folk- ja bluesklassikkoja pelkän akustisen kitaran säestyksellä.
Vuonna 1997 ilmestyi pitkästä aikaa Dylanin omia lauluja sisältävä albumi Time Out of Mind, joka sai myönteisen vastaanoton. Levyn tuotti Daniel Lanois, kuten vuoden 1988 Oh Mercynkin.
2000-luku
Dylanin levytystahti harveni, mutta uusien albumien menestys oli hyvä. Vuoden 2001 albumilla Love and Theft Dylan kokeili erilaisia, hänelle uusia musiikkityylejä kuten rockabillyä, swingiä ja jazzia.
Vuonna 2004 julkaistiin Dylanin muistelmien ensimmäinen osa, joka sai hyvän vastaanoton. Muistelmiensa ensimmäisessä osassa Dylan kertoo uransa alkuvaiheista, sekä New Morning ja Oh Mercy -levyjen synnystä, jättäen siis jopa vuosikymmenien aukkoja eri lukujen välille.
Dylan jatkaa yhä musiikin tekemistä ja aktiivista keikkailua, ja esiintyy noin sata kertaa vuodessa kiertueella, joka tunnetaan Never Ending Tourina ("Päättymätön kiertue"). Helsingissä hän kävi vuosina 2003 ja 2008. Modern Times -albumi ilmestyi vuonna 2006 ja nousi Yhdysvaltain albumilistan ykköseksi, kuten myös 2009 ilmestynyt Together Through Life.
Elokuussa 2009 kerrottiin julkisuuteen, että Dylan on levyttänyt albumillisen joululauluja. Levy Christmas in the Heart ilmestyi lokakuussa, ja sen tuotto menee hyväntekeväisyyteen, Feeding America -projektiin, joka avustaa köyhyydestä ja nälästä kärsiviä yhdysvaltalaisia.
Kuvataiteilija
Dylan on pitänyt näyttelyitä taidemaalarina. Hänen akvarellejaan oli esillä Saksassa Chemnitzissä 2007, ja 2010 hänen 40 akryylimaalaustaan on Tanskan valtion taidemuseossa näyttelyssä The Brazil Series.[2] Töiden joukossa on myös kahdeksan piirustusta.[3]
Maailmankatsomus
Monissa Bob Dylanin lauluissa esiintyy pasifistisia ja rasisminvastaisia näkemyksiä. Lehtihaastattelussa kesällä 2008 hän ilmaisi tukensa Barack Obaman presidenttiehdokkuudelle.
Dylan on esiintynyt monissa hyväntekeväisyyskonserteissa. Hän oli mukana George Harrisonin järjestämässä Concert for Bangladesh -tapahtumassa. Harrison muisteli myöhemmin, että erityisesti Dylan oli innoissaaan siitä, että voisi musiikillaan auttaa pakolaisia. Dylan oli mukana USA:n Band Aid -levyllä ja -konserteissa. Eräässä konsertissa Dylan lausui esiintymislavalla toivomuksen, että pieni osa konsertin tuotosta voitaisiin käyttää vaikeuksissa olevien yhdysvaltalaisten viljelijöiden auttamiseen. Lausuntoa pidettiin sopimattomana, mutta se antoi Willie Nelsonille kipinän järjestää Farm Aid -hyväntekeväisyyskonsertit.
Dylanin uskoontulo 1979 hämmensi monia hänen ihalilijoitaan. John Lennon kirjoitti "Gotta Serve Somebody" -kappaletta ivailevan laulun "Serve Yourself", joka julkaistiin postuumisti 1990-luvulla. Dylan on etniseltä ja uskonnolliselta taustaltaan alun perin juutalainen. Dylan kommentoi aiempaa uskonnollisuuttaan vuonna 1997 sanoen, ettei hän "enää ole kiinnostunut mistään järjestäytyneestä uskonnosta".
Lehtihaastattelussa samana vuonna Dylan sanoi: "Tässä minun suhteeni uskonnollisiin asioihin, yksinkertainen totuus: musiikista löytyy minun uskonnollisuuteni ja filosofiani. Ei mistään muualta. Sellaiset laulut kuin "Let Me Rest on a Peaceful Mountain" tai "I Saw the Light" - siinä minun uskontoni. En välitä rabeista, papeista, evankelistoista ynnä muusta sellaisesta. Olen oppinut lauluista enemmän kuin mistään tuollaisista yhteisöistä. Uskon lauluihin."
Dylan esittää edelleen uskoontulonsa aikaisia gospel-sävelmiään.
Muuta
Bob Dylanin nuorin lapsi Jakob Dylan on myös muusikko.
Diskografia
Albumit
Elokuvat
Pääosassa
- Älä katso taaksesi (Dont Look Back) (1967) – Dokumentti vuoden 1965 Englannin-kiertueesta
- Eat the Document (1969) – Dokumentti
- Renaldo and Clara (1978)
- Masked & Anonymous (2003)
- No Direction Home (2005) – Dokumentti
Sivuosassa
- Pat Garrett ja Billy the Kid (Pat Garrett and Billy the Kid, 1973)
- Tähdenlento (Hearts of Fire) (1987)
- Tulileikki (Backtrack, 1990)
- Paradise Cove (1999)
Esiintyjänä
- Festival (1967) – Dokumentti
- The Concert For Bangladesh (1972) – Dokumentti
- The Last Waltz (1978) – Dokumentti
Muut
- I'm Not There (2007) – elämäkerta, jossa useat eri näyttelijät esittävät Dylania
Kirjat
- Tarantula (1971)
- Writings And Drawings (1972)
- Lyrics: 1962–1985
- Drawn Blank (1994)
- Chronicles: Vol. One (2004)
- Lyrics: 1962–2001 (2004)
- The Bob Dylan Scrapbook, 1956–1966 (2005)
Bob Dylan -dokumentit
- No Direction Home: Bob Dylan (ohj. Martin Scorsese, 2005)
Lähteet
- ↑ The Pulitzer Price Winners 2008 - Special Citation The Pulitzer Board. Viitattu 18.6.2010. (englanniksi)
- ↑ Anu Uimonen: Dylan maalasi tauluja. Helsingin sanomat, 5.9.2010, s. C1.
- ↑ Rocklegenda Bob Dylanin taidenäyttely avattin Tanskassa 5.9.2010. Yle.fi. Viitattu 5.9.2010.
Aiheesta muualla
- Virallinen kotisivusto
- Suomenkielinen Dylan-foorumi Winterlude
- Bob Dylan Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Bob Dylan: Chords and Lyrics Dylanin kaikkien biisien soinnut (mirror)
- Frequently Asked Questions usein kysyttyjä kysymyksiä lauluista
- Self-Ordained Professors. Learned Talk about Bob Dylan's Music akateemisia kirjoituksia
Kirjallisuutta
- Tenho Immonen: Bob Dylan – Ikuinen vaeltaja. Pop-Kirja, 2003.
- Bob Dylan: Muistelmat, osa 1. WSOY, 2005.
- Michael Gray: Song & Dance Man III. The Art of Bob Dylan. Continuum, 2000.
Malline:Link GA Malline:Link GA