New Morning
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
| New Morning Bob Dylan | ||
|---|---|---|
| ||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Äänitetty | kesä-syyskuussa 1970 Studiot E ja B Columbia Studio Building 49 East 52nd Street New York[1][2] | |
| Julkaistu | 19. lokakuuta 1970 | |
| Tyylilaji | folk rock, country rock, country | |
| Kesto | 35.21 | |
| Levy-yhtiö | Columbia | |
| Listasijoitukset | ||
|
| ||
| Bob Dylanin muut julkaisut | ||
| Self Portrait 1970 |
New Morning 1970 |
Bob Dylan’s Greatest Hits Vol. II 1971 |
New Morning on yhdysvaltalaisen laulaja-lauluntekijä Bob Dylanin 11. studioalbumi. Se julkaistiin 19. lokakuuta 1970.
New Morning julkaistiin vain neljä kuukautta kriitikoiden mielipiteitä jakaneen Self Portrait -albumin jälkeen. Lyhyempi New Morning sai paljon lämpimämmän vastaanoton niin faneilta kuin kriitikoiltakin. Dylanin tuttu nasaalinen ääni teki albumilla paluun. Vaikka hänellä oli hieman nasaalinen sävy äänessään ”Alberta #1” -kappaleessa Self Potraitilla, New Morning oli ensimmäinen kokonainen albumi Dylanin tutulla äänellä sitten John Wesley Hardingin vuonna 1967; Dylan oli käyttänyt country-tyyppistä sävyä äänessään sen julkaisusta lähtien. Jälkeenpäin ajateltuna albumia pidetään yhtenä Dylanin vähäsuosioisista julkaisuista, etenkin vuonna 1975 julkaistun Blood of the Tracksin jälkeen, jota usein pidetään hänen tosiasiallisena pinnallepaluuna.
Albumi saavutti seitsemännen listasijoituksen Yhdysvalloissa myyden nopeasti kultaa sekä oli Dylanin kuudes ja viimeinen ensimmäisen sijan saavuttanut albumi Yhdistyneessä kuningaskunnassa[3] aina vuonna 2009 julkaistuun Together Through Life -albumiin asti. Albumin menestynein kappale myyntimääriä katsoessa on todennäköisesti ”If Not for You”, jonka myös George Harrison nauhoitti. Harrison oli soittanut kitaraa eräällä kappaleen versiolla, jota ei kuitenkaan julkaistu kuin vasta vuonna 1991 albumilla Bootleg Series Volume 2. Se oli myös kansainvälinen menestys Olivia Newton-Johnille vuonna 1971. Myös Bryan Ferry sisällytti kappaleen Dylanesque-albumilleen.
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kriitikot olivat nopeita kehuessaan New Morningia sen julkaisun alla. Ralph Gleasonin Rolling Stone -lehdelle tekemä arvostelu kuvasi vallinneita tunteita julistaen: "WE’VE GOT DYLAN BACK AGAIN." (Olemme saaneet Dylanin takaisin.) Vain muutamat kriitikot sijoittivat albumin Dylanin 1960-luvun mestariteosten rinnalle, mutta sitä pidettiin merkittävänä parannuksena edeltäjäänsä nähden. Sillä Self Potraitin julkaisusta oli kulunut vain neljä kuukautta, monet kriitikot eivät voineet vastustaa albumien vertailua keskenään. "Mikäli mietitte, kuinka ehdoton omakuva oli, täältä saapuu sen peilikuva neljä kuukautta myöhemmin", Robert Christgau kirjoitti, ennen kuin antoi albumille arvosanaksi A-.
Kun New Morning lähestyi valmistumistaan, Dylan ja hänen managerinsa, Albert Grossman, purkivat liikesuhteensa 17. kesäkuuta 1970. Grossman säilytti tiettyjä oikeuksia aikaisemmista sopimuksista, mukaan lukien rojaltit hänen hallinnan alla tehdyistä teoksista, mutta heidän julkaisuyhtiönsä, Big Sky Music, tultiin korvaamaan Ram’s Horn Musicilla ennen vuoden 1971 loppua, mikä merkitsi kaiken yhteisomistuksen loppumista julkaisun saralla. Dylan tuli saamaan täyden hallinnan omasta urastaan ja musiikinjulkaisustaan. Toinen kiivas sopimusneuvottelu odotti vuonna 1972 CBS:n kanssa. Dylanin uran hiljaisin aikakausi kesti kyseisten neuvottelujen loppumiseen asti.
Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- If Not for You – 2.39
- Day of the Locusts – 3.57
- Time Passes Slowly – 2.33
- Went to See the Gypsy – 2.49
- Winterlude – 2.21
- If Dogs Run Free – 3.37
- New Morning – 3.56
- Sign on the Windows – 3.39
- One More Weekend – 3.09
- The Man in Me – 3.17
- Three Angels – 2.07
- Father of Night – 1.27
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Clinton Heilin: Bob Dylan: The Recording Sessions 1960-94, s. 84. St. Martin’s Press, 1997. ISBN 0312150679. Google Books (viitattu 27.11.2016). (englanniksi)
- ↑ Olof Bjorner: Still on the Road: 1970 Recording sessions bjorner.com. Viitattu 27.11.2016.
- ↑ a b Number 1 Albums – 1970s Official UK Charts Co. Web Archive 9.2.2008.(englanniksi)