María Farantoúri
| Maria Farantouri Μαρία Φαραντούρη |
|
|---|---|
 Maria Farantouri Bremenissä vuonna 2015. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. marraskuuta 1947 Ateena, Kreikka  |
| Ammatti | laulaja, poliitikko[1] |
| Muusikko | |
| Laulukielet | kreikka, espanja, italia, englanti, ranska, griko, turkki |
| Aktiivisena | 1963→ |
| Tyylilajit |
kreikkalainen taidemusiikki laikómusiikki jazzmusiikki maailmanmusiikki poliittinen musiikki nueva canción |
| Levy-yhtiöt | EMI, Polydor, Pläne, Tropical Music, Legend, Peregrina Music |
| Aiheesta muualla | |
| [www.farantouri.gr Kotisivut] | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Maria Farantouri (kreik. Μαρία Φαραντούρη (María Farandoúri) (s. 28. marraskuuta 1947, Ateena[1]) on kreikkalainen laulajatar, poliitikko ja kulttuuriaktivisti, joka on tullut kansainvälisesti tunnetuksi erityisesti Mikis Theodorakiksen ja Manos Hadzidakisin sävellysten esittäjänä[1]. Farantouri on esiintynyt Theodorakiksen mukana maailmalla muun muassa Canto General -oratorion ja Mauthausen-sarjan puitteissa. Hän on tehnyt kansainvälistä yhteistyötä erimaalaisten säveltäjien kanssa ja yhdistelee musiikissaan vaikutteita ympäri maailmaa kreikkalaiseen perinteeseen[2].
Farantouri on vaikuttanut 1990-luvulla myös Kreikan politiikassa ja edustanut parlamentissa keskusta-vasemmistolaista PASOK-puoluetta[3]. Farantouria pidetään yhtenä suurista kreikkalaisista naislaulajista Nana Mouskourin ja Melina Mercourin ohella[4]. Hän on tunnettu syväntummasta, suuresta äänestään ja hänen äänialansa on kontra-altto, puolentoista oktaavin äänialalla[1].
Elämä ja ura
Varhainen elämä
Maria Farantouri syntyi marraskuussa 1947 Ateenassa, Néa Ionían esikaupunkialueella[5]. Hänen isänsä oli kotoisin Kefalonián saarelta ja äitinsä Kytheralta[2]. Hän kärsi lapsuudessaan terveysongelmista[2]. Laulamisen hän aloitti kouluikäisenä Syllogos Filon tis Ellinikis Mousikis -kuorossa, jonka riveistä vuonna 1963 säveltäjä Mikis Theodorakis nosti esille Farantourin ja pyysi häntä tulemaan mukaan orkesteriinsa[6]. Farantouri oli ottanut klassisen laulun oppitunteja, mutta Theodorakis keskeytti hänen mezzosopraanon urasuunnitelmansa ja alkoi itse kouluttaa Farantouria lauluilleen sopivaksi[7].
Farantouri sekä Theodorakisin orkesteri vierailivat Moskovassa vuonna 1965. Tällöon armenialainen säveltäjä Aram Hatšaturjan mieltyi Farantourin ääneen ja pyysi häntä jäämään Neuvostoliittoon. Farantouri kuitenkin kieltäytyi ja jatkoi yhteistyötään ja suosiollisesti alkanutta uraansa Theodorakisin kanssa Kreikassa.[2]
Uran alkuvaiheet ja diktatuurin aika
Farantouri levytti 1966 Mikis Theodorakisin sävellysteoksen, Mauthausen-sarjan, debyyttialbumilleen I ballada tou Mauthausen. Hän oli yksi teoksen kantaesittäjistä, ja Theodorakis oli juuri sovittanut teoksen osat juuri Farantourin äänelle. Juuri tämän vuoksi Mauthausenia kutsutaan yhdeksi osaksi Theodorakisin "Kyklos Farantouria" eli "Farantouri-sarjaa"[6] Farantouri pakeni Kreikassa noussutta sotilashallintoa Pariisiiin sekä Lontooseen. Tällöin, vuosina 1967–1974, hän levytti Theodorakisin kanssa useita juntanvastaisia protesti- ja rauhanlauluja. Näistä lauluista ajalle tyypillisimmäksi ovat nousseet muiden muassa ”To yelasto pedi” ja ”Ligo akoma”. Tuona aikana myös Theodorakisia pidettiin poliittisena vankina Kreikassa sekä myös Farantouri joutui olemaan maanpaossa Ranskassa, josta hän kiersi Eurooppaa esittämässä Theodorakisin, kotimaassaan kiellettyjä sävelmiä.[2]
Farantouri levytti Lontoona-aikanaan vuonna 1971 kitaristi John Williamsin kanssa levyllisen Federico García Lorcan runoja Theodorakisin säveltämänä albumille Theodorakis Songs of Freedom «Romancero Gitano». Samana vuonna Theodorakis alkoi kehittää orkesterilleen oratoriota chileläisrunoilija Pablo Nerudan runokokoelma Canto Generaliin. perustuen[8] Farantourista tuli yksi oratorion kantaesittäjistä Arja Saijonmaan ja Petros Pandisin kanssa.
Itsenäinen ura alkaa
Vuonna 1977 Farantouri levytti albumin Tragoudia diamartirias apo olo ton kosmo, johon oli koottu aikakauden suosittuja, etenkin latinalaisamerikkalaisia lauluja. Albumi sisältää muun muassa Victor Jaran ja Violeta Parran lauluja sekä negrospirituaaleja. Saman vuosikymmenen lopulla Farantouri levytti myös albumillisen Bertolt Brechtin ja Kurt Weillin lauluja ("I Jane ton peiraton", "Alabama song") ja teki yhteistyötä kreikkalaissäveltäjä Manos Loizosin kanssa levyttäen hänen kappaleitaan muun muassa albumille Ta negrika.
Farantouri aloitti sittemmin vuosia kestäneen yhteistyönsä kreikkalaissäveltäjä Manos Hadzidakisin kanssa albumilla I epochi tis Melissanthis vuonna 1980. Seuraavana vuonna hän esiintyi puolestaan Theodorakisin kanssa Kuubassa konsertissa, jossa oli edustettuna Kuuban silloinen poliittinen johto, mukaanlukien Fidel Castro.[2] Samana vuosikymmenenä hän piti useita suuria konsertteja Ateenassa Herodes Atticuksen odeion -stadionilla muun muassa Zubin Mehtan ja Eleni Karaindroun kanssa[2]. Karaidroun kanssa Farantouri levytti myöhemminkin muun muassa konserttitallenteen Elegy of the Uprooting vuonna 2005. Tällöin hän myös vetäytyi julkisuudesta parin vuoden ajaksi lapsensa syntymän sekä kansanedustajuuden vuoksi.
Vuonna 1991 Farantouri levytti muun muassa Mercedes Sosan ja Dionissos Savvopoulosin kanssa albumin 17 Songs, joka sisältää yhteensä 17 laulua, osa kreikaksi, englanniksi, portugaliksi, italiaksi, saksaksi, ranskaksi ja espanjaksi[9][10]. Orkesteria johti kuubalainen Leo Brouwer ja tuottajana toimi Vangelis, jonka kanssa Farantouri on tehnyt aiemminkin yhteistyötä. Farantourin pitkäaikainen ystävä ja työtoveri on myös turkkilainen säveltäjä ja kirjailija Zülfü Livaneli, jonka kanssa hän on pitänyt useita konsertteja 1970-luvun lopulta lähtien. Tunnetuimpia heidän yhteisistä lauluistaan ovat Livanelin säveltämät ”San ton metanasti” ja ”Leilim lei”[2]. Farantouri on myös konsertoinut naistriona kreikkalaiskollegoidensa Elli Paspalan ja Savina Yiannatoun kanssa 1990-luvun lopulta lähtien[2].
Vuonna 1998 hän levytti yhteistyössä saksalaisen levy-yhtiö Peregrina Musicin kanssa kaksi albumia (Serenates sekä Asmata) Mikis Theodorakisin ennen julkaisemattomia kappaleita. Vuosituhannen alussa Farantouri julkaisi säveltäjä Lena Platonosin kanssa yhteistyöalbumin I Triti Porta sekä konseettitallenteen Enas aionas Elliniko tragoudi, joka on kokoelma kreikkalaisista kansanlauluista vuosisadan ajalta. Lisäksi Farantouri piti Federico Garcia Lorcan syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi konsertin Ateenan Megaros Mousikis -konserttisalissa vuonna 2002. Tällöin hän esitti kappaleita Theodorakisin säveltämästä, kreikankielisestä Romanceros Gitanos -laulusarjasta, Hadzidakisin niin ikään kreikankielisestä Matomenos Gamos -kokoelmasta sekä Lorcan runoihin tehtyjä espanjalaisia lauluja, Canciones Populares. Konsertti taltioitiin albumille Tou Fengariou ta Pathi.[11]
Farantouri levytti vuonna 2010 yhdysvaltalaisen jazzsaksofonistin Charles Lloydin kanssa yhteisen Athens Concert -albumin, joka yhdistelee perinteikästä kreikkalaista kansanmusiikkia ja uutta jazzia. He tekivät Ateenan-konsertin lisäksi useita konsertteja ympäri Eurooppaa ja vierailivat Yhdysvalloissa.[12] Farantouri esiintyi myös vierailevana tähtenä New Yorkissa, Metropolitan Museum of Artissa Lloydin 75-vuotisjuhlakonsertissa alkuvuodesta 2013. Farantouri ja Lloyd olivat tavanneet toisensa ensimmäisen kerran vuonna 2002 Kalifornian Santa Barbarassa, jossa Farantouri oli pitämässä konserttia[7].
Vuonna 2011 Farantouri levytti berliiniläisen kamarimusiikkiorkesterin ja turkkilaisen säveltäjän ja saz-muusikon Taner Akyolin kanssa kreikkalaista ja anatolialaista musiikkiperinteitä sekoittavan albumin, Maria Farantouri Sings Taner Akyol.[13] Syyskuussa 2013 hän juhlisti 50-vuotistaiteilijajuhlavuottaan Ateenassa Herodes Atticuksen odeion -stadionilla, Chtes archisa na tragoudo -konsertilla useiden kreikkalaisartistien kanssa[14].
Farantouri on tehnyt useita Euroopan-kiertueita Theodorakisin kanssa, mutta viime vuosikymmeninä hänen säestäjinään ovat toimineet saksalaiset Henning Schmiedt, Volker Schlott ja Jens Naumilkat[2]. Syksyllä 2015 Farantouri teki Mikis Theodorakis 90 -kiertueen Euroopassa; hän vieraili sen aikana muun muassa Helsingissä. Farantouri on ollut Suomessa aiemminkin, muun muassa heinäkuussa 2003 Kaustisella ja Helsingin Kulttuuritalolla 1967[15][16].
Kesällä 2016 Farantouri osallistui Yhdistyneiden kansakuntien alaisen Fundación Onuart -säätiön järjestämään Mediterranean Concert -konserttiin YK:n päämajassa Genevessä. Konsertin muita osanottajia olivat muun muassa Maria del Mar Bonet sekä Yosra Zekri[17].
Kunnianosoitukset
| ” | Tunsin ensimmäisistä nuoteista lähtien valtavaa ihmisluonnon voimaa ja syvyyttä hänen laulussaan. Hän on tämän päivän ihme, joka nousee ylös sivilisaation raunioista – Universumin Äiti. | ” |
– Charles Lloyd[18] | ||
Vuonna 2004 Kreikan silloinen presidentti Konstantinos Stefanopoulos myönsi Farantourille Gold Cross of the Order of the Phoenix -ansioristin työstään kreikkalaisen musiikin edistämisestä[6]. Ranskalaislehti Le Monde kutsui Farantouria "Välimeren Joan Baeziksi" sekä brittiläisen The Guardian kertoi arvostelussaan Farantourin äänen olevan "lahja Olympuksen jumalilta"[19].
Lokakuussa 2014 Farantouri vastaanotti San Remossa, Italiassa laulaja Luigi Tencon kunniaksi perustetun palkinnon, Premio Tencon. Palkinto myönnettiin Farantourille tunnustuksena kreikkalaisen musiikin levittämisestä maan rajojen ulkopuolella[20]. Palkinto on myönnetty aikaisemmin muun muassa Leonard Cohenille, Cesaria Evoralle sekä Joni Mitchellille.
Yksityiselämä
Farantourin puoliso on PASOK-puolueen poliitikko Telemachos Hitiris[21]. Farantouri tapasi Hitirisin ollessaan diktatuurin aikana Italiassa maanpaossa[22]. Heillä on vuonna 1985 syntynyt poika, Stéfanos, [2] joka asuu New Yorkissa ja on niin ikään muusikko. Theodorakisin maailmankiertueella 1970-luvulla Farantouri ystävystyi suomalaislaulaja Arja Saijonmaan kanssa[23].
Poliittinen toiminta
Sotilasjuntan aikaan Farantouri muutti useiden kreikkalaisten tavoin maastaan pois vastalauseena diktatuurille[24]. Kotimaassaan tiukasti kielletyn Theodorakisin musiikin avulla hän toi esille maanmiestensä kärsimyksen ja antoi näkyvyyttä Kreikan tapahtumille. Hän onkin sanonut tuota aikaa ajaksi, jolloin "artistien täytyi olla eturintamassa".[25] Hän saikin lauluillaan kansainvälistä huomiota.
Vuonna 1989 Farantouri valittiin vaalikaudeksi Kreikan parlamenttiin sosialidemokraattisen PASOK-puolueen listoilta. Hän oli parlamentin jäsen vuosina 1989–1993.[26] Tällöin hän työskenteli Melina Mercourin sekä Stavros Benosin kanssa kulttuuriasioissa[2].Farantouri on tehnyt työtä myös demokratian ja ihmisoikeuksien puolestapuhujana ja on käynyt esimerkiksi Iranissa tapaamassa naisten oikeuksien agendalla Maryam Rajavia, joka on toinen Kansan mujahedin -järjestön johtajista.[27][2] Farantouri pitää itseään kuitenkin ensisijaisesti taiteilijana, eikä poliitikkona [7]. Albumillaan Maria Farantouri Sings Taner Akyol hän ottaa kantaa kurdien asemaan Turkissa[28].
Musiikillinen tyyli
[[:File:Aftoktonia.ogg|Maria Farantouri laulaa: Aftoktonia afidrou minos (Poetica, 1996)]]
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Farantouri on yleisesti tunnettu raskaasta, sävyltään tummasta, eeppisestä äänestään. Hänen musiikillinen skaalansa on hyvin vaihteleva. Hän on laulanut uransa aikana niin kreikankielisiä vastarintalauluja kuin myös George Gershwinin ja Charles Lloydin amerikkalaista jazzia[7]. Uransa alkuvaihessa sotilasjuntan aikana hänen ääntänsä pidettiin lähes symbolisena Kreikan vastarintaliikkeelle. Theodorakisin laulut vaihtelivat eeppisistä suurteoksista (Canto General) rock-tyylisiin poliittisiin lauluihin (To sfageio) sekä melodisiin laulelmiin (Sto perigiali to krifo).
Maailmanmusiikkia Farantouri levytti ensimmäisen kerran levyllään Tragoudia diamartirias apo olo ton kosmo, johon oli koottu aikakauden suosittuja, etenkin latinalaisamerikkalaisia nueva cancion -liikkeen lauluja sekä negrospirituaaleja. Farantouri on tehnyt useita levyjä kreikkalaista éntehno-taidemusiikkia käyttäen. Tämä musiikki on orkesterijohtoista taidemusiikkia, jossa laadukas teksti ja melodisuus ovat keskeisessä osassa[29].
Albumit
Listasta on jätetty pois singlejulkaisut, sekä albumit, joissa Farantouri on vierailevana artistina.
| Vuosi | Albumin nimi | Lauluntekijöinä |
|---|---|---|
| 1966 | I ballada tou Mauthausen | Mikis Theodorakis - Iakovos Kambanellis |
| 1967 | Enas Omiros | Mikis Theodorakis - Brendan Behan |
| 1970 | Pnevmatiko Emvatirio | Mikis Theodorakis - Angelos Sikelianos |
| 1970 | Katastasi Poliorkias | Mikis Theodorakis - Rena Chatzidaki |
| 1971 | Theodorakis diefthini Theodorakis 2 | Mikis Theodorakis - Federico Garcia Lorca & George Seferis |
| 1971 | Theodorakis Songs of Freedom «Romancero Gitano» | Mikis Theodorakis - Federico Garcia Lorca & John Williams |
| 1971 | Mikis Theodorakis & Maria Farantouri | |
| 1974 | Greek popular music | |
| 1974 | Arkadia 6 & 8 | Mikis Theodorakis & Manolis Anagnostakis |
| 1974 | I Ellada tou Miki Theodoraki | |
| 1975 | O ilios ke o Chronos | |
| 1975 | I megali agripnia | Eleni Karaindrou - K. H. Myris |
| 1975 | Canto General | Mikis Theodorakis - Pablo Neruda |
| 1975 | Ta negrika | Manos Loisos - Yannis Negrepontis |
| 1977 | Tragoudia diamartirias apo olo ton kosmo | mm. Victor Jara, Violeta Parra, Carlos Puebla, Franco Corliano |
| 1979 | Farantouri sings Bertolt Brecht | Hanns Eisler & Kurt Weill - Bertolt Brecht |
| 1979 | I gitonies tou kosmou | Mikis Theodorakis - Jannis Ritsos |
| 1979 | Maria Farantouri Live | |
| 1980 | Lieder aus Griechenland | |
| 1980 | I agapi ine o fovos | Michalis Grigoriou - Manolis Anagnostakis |
| 1981 | Canto General | Mikis Theodorakis - Pablo Neruda |
| 1981 | O Epivatis | Mikis Theodorakis - Kostas Tripolitis |
| 1982 | I Maria Farantouri tragouda Livaneli | Zülfü Livaneli - Lefteris Papadopoulos & Nazim Hikmet |
| 1984 | Maria Farantouri Söylüyor | Zülfü Livaneli - Lefteris Papadopoulos & Nazim Hikmet |
| 1985 | I Maria Farantouri sto Olympia | |
| 1988 | Skotini mitera | Manos Hadjidakis |
| 1990 | The Very Best of Maria Farandouri | |
| 1990 | 17 Songs | mm. Vangelis, Nicola Piovani, Michel Legrand, Kurt Weill |
| 1994 | Veatriki stin odo Miden | Mikis Theodorakis - Dionissis Karatzas |
| 1995 | I Maria Farantouri tragouda Lucio Dalla | Lucio Dalla - G. Spyropoulos |
| 1996 | Poetica | Mikis Theodorakis - Dionissis Karatzas |
| 1997 | Arkadies 1, 7 & 8 | Mikis Theodorakis, Takis Sinopoulos, Manolis Anagnostakis |
| 1998 | Asmata | Mikis Theodorakis |
| 1998 | Serenates | Mikis Theodorakis - Lefteris Papadopoulos |
| 1999 | O Ilios kai o Chronos | Mikis Theodorakis - Rainer Kirchmann |
| 2000 | I triti porta | Lena Platonas - Thodoros Poala |
| 2000 | Nostalgia | |
| 2001 | Enas aionas Elliniko tragoudi | |
| 2002 | Oi megalyteres epitychies tis | mm. Lucio Dalla |
| 2002 | Tou Fengariou ta Pathi | mm. Manos Hadzidakis, Federico Garcia Lorca, Odysseas Elytis |
| 2004 | I Maria Farantouri tragouda Miki Theodoraki | Mikis Theodorakis |
| 2003 | The poetry in Hellenic music | |
| 2004 | Mosaic | |
| 2005 | I Mnimi tou Nerou | Zülfü Livaneli |
| 2006 | I Maria Farantouri tragouda Mano Hadzidaki | Manos Hadzidakis |
| 2006 | Erimia | Mikis Theodorakis - Lefteris Papdopoulos |
| 2007 | Way Home | |
| 2007 | Sings George Gershwin | George Gershwin |
| 2007 | Odysseia | Mikis Theodorakis - Kostas Kartelias |
| 2008 | Mythoi Gynaikon | mm. Manos Hadzidakis, Nikos Gatsos |
| 2009 | Afieroma ston Miki Theodoraki | mm. Mikis Theodorakis, Tasos Leivaditis |
| 2011 | Maria Farantouri Sings Taner Akyol | Taner Akyol |
| 2011 | Athens Concert | Charles Lloyd |
| 2014 | Chtes archisa na tragoudo |
Lähteet
- Farantouri.gr - Biography Virallisen sivuston biografia
Viitteet
- ↑ a b c d Matt Collar: Maria Farantouri on Allmusic Allmusic. Viitattu 12.1.2016.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Maria Farantouri (official) - Biography; pages 1-6 farantouri.gr. Viitattu 12.1.2016.
- ↑ Maria Farandouri - Kulttuuri - Helsingin Sanomat hs.fi Viitattu 14.1.2016
- ↑ Mikis Theodorakisin luottolaulaja Helsinkiin hs.fi Viitattu 14.1.2016
- ↑ Maria Farantouri's biography at Last.fm last.fm Viitattu 12.1.2016
- ↑ a b c Tzinas Davila: Μαρία Φαραντούρη: το γελαστό κορίτσι, της Τζίνας Δαβιλά iporta.gr. Viitattu 10.10.2016.
- ↑ a b c d Andrew Ford: Maria Farantouri - The Music Show - ABC Radio National (Australian Broadcasting Corporation), interview mp3 ABC Radio National. 31. toukokuuta 2014. Viitattu 21.9.2016.
- ↑ About Canto General sbmasterchorale.org. Viitattu 13.1.2016.
- ↑ 17 Songs -albumin kansilehtinen
- ↑ Maria Farantouri - 17 songs vangelismovements.com Viitattu 13.1.2016
- ↑ Του Φεγγαριού τα Πάθη - Federico Garcia Lorca - Maria Farantouri farantouri.gr Viitattu 9.10.2016
- ↑ Athens Concert Press farantouri.gr Viitattu 13.1.2016
- ↑ Maria Farantouri: Sings Taner Akyol maailmankuvalehti.fi Viitattu 13.1.2016
- ↑ Maria Farantouri Concerts farantouri.gr Viitattu 13.1.2016
- ↑ Demokratian ja aidon taiteen puolustaja kp24.fi Viitattu 13.1.2016
- ↑ Römpötti, Harri: Suomessa laulava kreikkalaistähti vaatii kotimaansa rahaherroja osallistumaan uudistusten maksuun - Musiikki - Kulttuuri - HS Helsingin Sanomat. 22.9.2015. Viitattu 13.1.2016.
- ↑ The Mediterranean Concert unaoc.org Viitattu 9.9.2016
- ↑ Jazzrytmit| Charles Lloyd / Maria Farantouri jazzrytmit.com Viitattu 17.9.2016
- ↑ Peregrina Music- Maria Farantouri peregrinamusic.de Viitattu 9.9.2016
- ↑ Il Premio Tenco 2014 assegnato @ Maria Farantouri puntogrecia.gr Viitattu 9.10.2016
- ↑ Τηλέμαχος Χυτήρης - Άρθρα - Ελευθεροτυπία enet.gr. Viitattu 21.1.2015. (kreikaksi)
- ↑ Maria Farantouri - The High Priestess sings to remember grhomeboy.wordpress.com' Viitattu 23.9.2016
- ↑ Saijonmaa, Arja: Nuori alaston nainen: Mikis ja minä, s. 196. Keuruu: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-25221-4.
- ↑ Happy Birthday, Mikis -albumin kansilehti
- ↑ Singing insurgent Maria Farantouri melds two worlds during search for a better place - SMH smh.com.au Viitattu 17.9.2016
- ↑ Συνέντευξη: Μαρία Φαραντούρη thepressproject.gr Viitattu 21.9.2016 kreikaksi
- ↑ Maryam Rajavi meets renowed Greek diva Maria Farantouri maryam-rajavi.com. Viitattu 13.1.2016.
- ↑ 'Sings Taner Akyol -albumin kansilehtinen
- ↑ "When Progress Fails, Try Greekness: From Manolis Kalomiris to Manos Hadjidakis and Mikis Theodorakis" . Paris Konstantinidis, When Progress Fails, Try Greekness: From Manolis Kalomiris to Manos Hadjidakis and Mikis Theodorakis, στο Nikos Maliaras (επίμ.), "The National Element in Music" (Conference proceedings, Athens, 18-20 January 2013), University of Athens, Athens 2014. s. 314-320. Viitattu 28.5.2013.