Tämä on hyvä artikkeli.

Amissit

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 5. heinäkuuta 2013 kello 16.22 käyttäjän Savir (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Amissit
[[Tiedosto:|250px|]]
Väkiluku 249 000
Asuinalueet  Yhdysvallat (Ohio, Pennsylvania, Indiana, New York)
 Kanada (Ontario)
Kielet Pennsylvaniansaksa, sveitsinsaksa, englannin kieli
Uskonnot Anabaptismi

Amissit (usein myös amishit; saks. Amisch, engl. Amish) ovat noin 240 000 ihmisen kristitty ryhmä. Amisseja asuu etenkin Pennsylvaniassa, Ohiossa ja Indianassa Yhdysvalloissa. Amissit ovat anabaptisteja kuten mennoniitat ja hutteriitit. He ottavat kasteen vasta aikuisiän kynnyksellä, jolloin yhteisön jäsen valitsee, haluaako liittyä seurakuntaan.

Amissit elävät vanhanaikaista, yhteisökeskeistä elämää ja välttävät useimpien modernien laitteiden kuten autojen ja sähkölaitteiden käyttöä. Amissien perinteinen pääelinkeino on maatalous.[1] Amissit noudattavat tiukkaa uskonnollista kuria ja pyrkivät torjumaan useimmat ulkopuoliset vaikutteet. Tämän vuoksi heidän kulttuurinsa on edelleen hyvin omaleimainen.[2] Amissit vastustavat väkivaltaa eivätkä suorita minkäänlaista asepalvelusta.

Väestö

Amissipariskunta ostoksilla Kanadan Ontariossa.

Vuonna 2010 Yhdysvalloissa asui väestönlaskennan mukaan 241 000 amissia.[3] Noin 70 prosenttia heistä elää Pennsylvaniassa, Ohiossa ja Indianassa.[4] Viime aikoina amisseja on muuttanut myös Keskilänteen, ja nopeimmin heidän määränsä kasvaa New Yorkin osavaltiossa.[5] Vuonna 1992 amisseja oli vain 124 000. Heidän lukumääränsä on arvioitu kaksinkertaistuvan nykyisin noin 20 vuoden välein[6]. Amissien nopea väestönkasvu perustuu lähes kokonaan korkeaan syntyvyyteen ja vähäiseen yhdyskunnista poistumiseen, sillä käännynnäisiä amisseihin on liittynyt koko maassa alle 100.[5] Amissien lapsista yli 90 prosenttia liittyy amissikirkkoon aikuisina.[7] Alaikäisten osuus väestöstä on suuri (52 %) ja yli 65-vuotiaiden osuus pieni (6 %).[8]

Amissit voidaan jakaa useisiin suuntauksiin. Näistä selvästi vanhoillisimpia ovat Ohion Swartzentruberit ja Nebraskan amissit. Muita pääsuuntauksia ovat, vanhoillisimmasta liberaaleimpaan, Andy Weaver, Alte Ordnung (”vanha järjestys”, Old Order) ja Neue Ordnung (”uusi järjestys”, New Order).[9][10]

Amisseilla oli vuonna 2001 noin 250 yhdyskuntaa ja 1 300 seurakuntaa Yhdysvalloissa 24 osavaltiossa ja Kanadassa Ontariossa.[4] Ohion Holmesin piirikunnan amissiyhdyskunta on asukaskuvultaan Yhdysvaltain suurin.[11] Pennsylvanian Lancasterin piirikunnan yhdyskunta on kaikkein tiheimmin asuttu ja yhtenäisin amissiyhdyskunta.[12] Lancasterin yhdyskunnassa oli vuonna 2001 noin 22 000 asukasta, ja he edustavat melko vanhakantaista Old Order -suuntausta.[13] Amissit ovat hyvin kotipaikkauskollisia eivätkä yleensä muuta koskaan pois omasta piirikunnastaan.[14]

Historia

Amissit ovat 1500-luvun sveitsiläisten anabaptistien jälkeläisiä. Anabaptistit vaativat kasteen suorittamista vasta aikuisiällä ja Raamatun tarkempaa noudattamista kuin muut protestantit. He joutuivat kastekantansa vuoksi riitoihin paitsi protestanttien ja katolisten myös viranomaisten kanssa ja joutuivat pakenemaan vainoja ja murhia Saksaan, Hollantiin ja Ranskaan. 1690-luvulla anabaptisteista erkani elsassilaisen anabaptistin Jakob Ammannin johtama ryhmä. Tiukat ammannilaiset (joita alettiin pian kutsua amisseiksi) ajoivat muun muassa yhteisöstä erotettujen sosiaalista hylkimistä, parran kasvattamista, kovaa kuria ja vaatimatonta pukeutumista, mitkä ovat edelleenkin amissien tapoja ja periaatteita. Ammannilta ei jäänyt kirjoituksia, joten nykyamissien uskonnollinen kirjallisuus onkin peräisin Ammannia edeltävältä ajalta.[15]

Amissit muuttivat Yhdysvaltoihin toisen anabaptistiryhmän mennoniittien tapaan 1700-luvun alussa. Heidän ensimmäiset kaksi siirtokuntaansa sijaitsivat nykyisen Lancasterin lähistöllä Pennsylvaniassa. Vuoteen 1880 mennessä Yhdysvalloissa oli jo kuusi amissiseurakuntaa.[16] Euroopan viimeinen amissiyhdyskunta yhdistyi mennoniitteihin vuonna 1937.[17]

Kieli

Amissit puhuvat yläsaksan murretta pennsylvaniansaksaa, josta he käyttävät nimitystä Deitsch. Lapset oppivat koulussa myös englantia, ja aikuiset puhuvatkin englantia sujuvasti ulkopuolisten kanssa. Kouluissa opiskellaan myös vanhaa saksaa, jota käytetään uskonnollisissa asiakirjoissa. Puheessa käytetään joskus englanninkielisiä sanoja, kuten refrigerator ja computer. Jotkut amissit ovat huolissaan englannin käytön yleistymisestä.[18] Amissit viittaavat kaikkiin ulkopuolisiin yhteisnimityksellä ”englantilaiset” (English).[19]

Amissinimet ovat useimmiten sveitsiläisperäisiä. Yleisimpiin sukunimiin kuuluvat muun muassa Miller, Stolzfus, Hershberger, Yoder, Hochstetler, Troyer, King, Schwarz, Fisher ja Lapp. Etunimet ovat perinteisen raamatullisia.[20] Lancasterin yhteisössä kuusi yleisintä sukunimeä kattavat yli 70 prosenttia koko väestä, minkä vuoksi ihmiset käyttävät toisistaan usein kuvaavia lempinimiä.[14]

Yhteiskunta

Amissiyhteiskunnat jaetaan kolmeen tasoon: setlementti, piiri (’district’) ja yhteenliittymä (’affiliation’). Setlementtiin kuuluu samalla alueella asuvia perheitä kymmenestä jopa tuhansiin. Piiriin eli seurakuntaan kuuluu kolmisenkymmentä perhettä, jotka asuvat samoilla tienoilla ja käyvät toistensa luona jumalanpalveluksissa. Seurakuntien yhteenliittymät noudattavat keskenään samanlaisia uskonnollisia käytäntöjä.[4] Seurakunnilla on kolme pappia ja diakoni sekä piispa, jonka toimi on yleensä jaettu kahden seurakunnan kesken. Pappien, diakonin ja piispan vaalit ovat monimutkaisia toimituksia, joista ei ole sopivaa keskustella etukäteen.[21]

Amisseilla ei ole keskitettyä organisaatiorakennetta, vaan yhteisöt ovat autonomisia.[22] Amissiyhteisöjen organisaatiorakenteet ovat löyhiä ja epämääräisiä, eikä heillä ole byrokratiaa, päämajoja tai toimitusjohtajia. Sen sijaan yhteisö on henkilökohtaisten suhteiden verkosto. Pienen ja yhtenäisen seurakunnan piispan alapuolella kaikki aikuiset miehet ovat suhteellisen tasa-arvoisia.[23] Amissien yhteiskuntarakenteet ovat pieniä, tiiviitä, paikallisia, epämuodollisia ja homogeenisia. Tuloerot ovat pienet: rikkaita on vähän eikä köyhyyttä käytännössä lainkaan.[24] Amissiyhteisöissä rikkomusten tekijöitä kuulustellaan koko seurakunnan edessä ja piispa antaa tuomion.[25] Ankarin rangaistus on kuuden viikon erotus seurakunnasta.[26] Jos väärintekijä ei sinä aikana kadu tekojaan, hänet erotetaan koko yhteisöstä. Katuva jäsen otetaan kuitenkin senkin jälkeen takaisin.[27] Erotettua jäsentä on hyljeksittävä: Hänen kanssaan saa keskustella, muttei esimerkiksi kätellä eikä häneltä saa ottaa vastaan mitään.[28]

Amissiyhteisössä mies on kirkon, työelämän, yhteisön ja kodin pää. Naisen elämä pyörii kotitöiden ympärillä. Naisilla on äänioikeus seurakunnassa, mutta heillä ei ole pääsyä yhteisön johtovirkoihin. Lähes kaikki opettajat ovat naimattomia naisia. Liikkeenomistajista naisia on noin 15 prosenttia.[29]

Amissit ovat historiallisista syistä olleet aina epäluuloisia hallituksia kohtaan ja he käsittelevät asiansa mielummin omissa yhteisöissään kuin vievät ne viranomaisille. He eivät juurikaan käytä sairausvakuutuksia eivätkä sosiaaliavustuksia. Veronsa he kuitenkin maksavat, kouluverot jopa kaksinkertaisina omien koulujen vuoksi. Amissit kieltäytyvät toimimasta julkisissa viroissa ja äänestävät laiskasti. Asepalvelus on ankarasti kielletty. Vietnamin sodan kutsuntojen aikana amisseja työskenteli siviilipalveluksessa.[30]

Perhe

Amissit menevät naimisiin 19–25-vuotiaina, ja 90 % aikuisista on naimisissa. Avioero on tuomittavaa, ja se johtaa yhteisöstä erottamiseen; asumuserotkin ovat harvinaisia.[31] Amissinainen synnyttää keskimäärin noin 7 lasta 45-vuotiaaksi mennessä, ja 10 prosentilla perheistä on vähintään kymmenen lasta.[31] Perheiden koko on viime vuosina kuitenkin hiukan pienentynyt joissain yhteisöissä.[32] Lasten kasvattaminen on halpaa yhteisössä, jossa ei ole kalliita harrastuksia ja jossa lapset osallistuvat kotitöihin jo nuorina.[31] Amissit tuomitsevat ehkäisyn, mutta asenteen lieventymisestä on nähty merkkejä liberaaleimmissa yhteisöissä.[33]

Lasten kasvatus

Amissilapsia koulutiellä.

Amissit kasvattavat lapsistaan kilttejä ja kuuliaisia, ja he kitkevät huonot käytöstavat ja niskuroinnin jo nuorina, usein piiskan avulla. Lapset osallistuvat kotitöihin jo varhain, ja heidät kasvatetaan epäitsekkäiksi yhteisön jäseniksi. Koulussa käytetyn moton mukaan: ”Jeesus tulee ensin, sinä viimeisenä, muut siinä välissä”.[34] Lapsia ei laiteta päiväkoteihin tai lastentarhoihin, vaan vanhemmat kasvattavat esikouluikäiset lapsensa kotona.[35]

Vuonna 1996 Yhdysvaltain työministeriö sakotti kolmea Pennsylvanian amissien omistamaa sahaa lapsityövoiman käytöstä. Asiasta syntyi maanlaajuinen kiista, ja lakiin tehtiin vuonna 1999 tiettyjen uskonnollisten yhteisöjen kohdalla poikkeus.[36]

Koulunkäynti

Amissilapset käyvät koulua kahdeksannelle luokalle asti, sillä se riittää amissien mielestä heidän elämäntapaansa noudattavalle. Kahdeksannen luokan jälkeen amissinuoret jatkavat opintojaan oppipoikina omissa yhteisöissään.[37]

Amissilapset kävivät julkista koulua 1900-luvun puoliväliin saakka. 1930- ja 1940-luvuilla amissit joutuivat kiistaan opetusviranomaisten kanssa, sillä peruskoulun oppivelvollisuus oli heidän mielestään kasvanut kohtuuttomaksi ja opetusmenetelmät yhteisöstä vieraannuttaviksi. Satoja amissivanhempia pidätettiin kiistan aikana. Vuoden 1956 jälkeen amissit alkoivat järjestää itse opetusta omille lapsilleen.[35] Vuonna 1972 he saivat oikeuden ottaa lapsensa pois koulusta kahdeksannen luokan jälkeen. Joissain liberaaleimmissa yhteisöissä moni amissilapsi viedään edelleen julkiseen kouluun.[38]

Nykyajan amissikoulujen opetusohjelma on käytännöllinen: oppilaille opetetaan etenkin maataloutta, käsitöitä ja liikkeenhoitoa. Uskontoa ei opeteta, mutta rukouksia luetaan aamuisin. Vanhemmat valvovat koulun toimintaa tarkasti.[39]

Uskonto ja opit

Amissit ovat kristittyjä, jotka uskovat Kristuksen jumalallisuuteen, taivaaseen ja helvettiin, Raamatun sanaan sekä kirkkoon Jeesuksen ruumiina. Heidän uskonkappaleensa ovat säilyneet muuttumattomina vuodesta 1632. Amisseille usko on kokonaisvaltainen ja erottamaton osa elämää, ja varsinaisia uskonnollisia toimituksia he harjoittavat vain harvoin: tunti sunnuntaiaamuisin, sekä häissä ja konfirmaatiossa. He pitävät jumalanpalvelukset toistensa kotona joka toisena sunnuntaina ja pitävät pysyvää kirkkorakennusta kerskailuna.[40]

Amissit pyrkivät palvelemaan Jumalaa parhaansa mukaan ja antavat pelastumisensa Herran haltuun. Pelastuminen riippuu heidän mielestään teoista eikä uskosta.[41] Elämänsä he perustavat Raamatulle, vaikka harvoin siteeraavatkaan sitä suoraan puheessaan. Raamattua luetaan yhteisissä kokoontumisissa, eikä omia tulkintoja sallita yksilöllisyyden nousun pelossa.[42] Amissit käyttävät saksankielistä Martti Lutherin Raamattua tai englanninkielistä Kuningas Jaakon Raamattua. He käyttävät myös vanhaa Ausbund-laulukirjaa.[43]

Vanhoillisimmat amissit eivät harjoita evankeliointia, ja avioliitot yhteisön ulkopuolisten kanssa on kielletty.[44] Amisseja pidetään suvaitsevaisina muita uskontokuntia kohtaan.[45]

Amissit korostavat tottelevaisuutta, nöyryyttä, kieltäymystä, alentumista, säästeliäisyyttä ja yksinkertaisuutta. Amissien ihanteena on lauhkea ja nöyrä ihminen, joka saa tyydytystä yhteisönsä palvelemisesta. Amissit pitävät tärkeinä Jeesuksen sanomaa vihollisensa rakastamisesta ja Jumalalle alistumisesta.[46] Vuonna 2006 amissit saivat osakseen paljon julkista myötätuntoa Pennsylvanian koulusurmien yhteydessä. Ulkopuolinen mies hyökkäsi amissikouluun, surmasi viisi tyttöä ja haavoitti viittä. Amissit antoivat murhaajalle kuitenkin anteeksi, osallistuivat tämän hautajaisiin ja lahjoittivat leskelle rahaa.[47]

Amissit karsastavat ylellisyyksiä, nautiskelua ja viihdettä. He eivät myöskään suosi korkeaa koulutusta, käsitteellistä ajattelua, kilpailemista tai ammatillista tai tieteellistä kunnianhimoa. He näkevät yksinkertaisen ja epäitsekkään elämäntyylin puhdistavan ihmisen itsekkäistä haluista ja olevan Jumalan tahdon toteuttamista.[48] Amissit arvostavat perinteitä ja pitävät asioiden säilyttämistä arvokkaampana kuin niiden muuttamista.[49] Amissit eivät pidä nautintoa sinänsä pahana asiana, ja he hyväksyvät tupakanpolton, hyvän ruoan, virkistyksen, huumorin, leikin ja aviollisen seksin. Pahana he pitävät vain ylenpalttisen nautiskelun himoa.[50] Ylpeyttä amissit pitävät erityisen vahingollisena.[51] Amissit eivät käytä koruja, kosmetiikkaa, koreilevaa pukeutumista, hienoja kankaita tai kirkkaita värejä, sillä he katsovat niiden kuvastavan ylpeyttä.[52] Myöskään seiniä ei koristella tauluin, mutta kankaita tai esineitä voidaan koristella hillitysti.[53]

Kulttuuri

Elämäntapa

Amissien perinteistä maanviljelyä Lyndenvillessä, New Yorkissa.

Amissien mielestä tekninen kehitys on mennyt liian pitkälle. Heille yksinkertainen elämä on ihanne, joten he elävät elämäänsä ja harjoittavat maanviljelyä vanhanaikaisin menetelmin. Eri amissiryhmillä on erilaiset sääntönsä (saks. Ordnung[10]), joiden tiukkuus vaihtelee kylästä toiseen.[54]

Amissit erottavat itsensä jyrkästi modernista maailmasta ja pyrkivät suojelemaan kirkkokuntansa puhtautta. He näkevät ulkopuolisen maailman pahuuden, väkivallan, rikoksen ja turmeltuneisuuden paikkana. He omaksuvat itselleen kuitenkin sellaisia asioita ja tapoja, joita he pitävät vaarattomina, kuten tiettyjä sähkölaitteita ja synteettisiä materiaaleja.[55]

Amissien elämän tärkein asia on työnteko, jota he pitävät jumalallisena kutsumuksenaan. Amissit tekevät ruumiillista työtä pelloillaan ja kaupoissaan, usein ryhmissä. Toimettomuus on heille saatanallista. Korkeakoulutusta pidetään haitallisena, sillä se vieraannuttaa ruumiillisesta työstä.[56] Amissit eivät halua helpottaa työtään tarpeettomasti koneiden avulla.[57]

Amissien elämänrytmi on verkkainen kaikin tavoin.[58] He arvostavat hillittyä käyttäytymistä puheesta kädenpuristukseen.[59]

Amissit välttävät kaikenlaisia ristiriitoja ja voimankäyttöä eivätkä siksi palvele armeijassa tai poliisissa eivätkä toimi poliitikkoina, asianajajina eikä valamiehistön jäseninä.[60] Vaikka amissit vastustavat väkivaltaa, he harjoittavat metsästystä.[61]

Pukeutuminen

Amissinaisia Lancasterin piirikunnassa Pennsylvaniassa.

Amissit pukeutuvat vaatimattomasti ja perinteisesti. He ilmentävät pukeutumisellaan paitsi nöyryyttään, myös yhteenkuuluvuuttaan ja keskinäistä tasa-arvoaan. Myös lapset pukeutuvat jo nuorina vanhempiensa lailla. Vaatteet valmistetaan usein itse, mutta alusvaatteet ja miesten takit ostetaan.[62]

Naiset pitävät päähinettä, jolla ilmennetään alistumista Jumalan ja miehen edessä. Nelivuotiaana tyttöjen tukka solmitaan nutturoille. Aikuisilla naisilla on jakaus keskellä ja nuttura takana. Naiset eivät leikkaa tukkaansa tai aja ihokarvojaan.[63] Nuorten naisten mekko ulottuu vähintään polvien alapuolelle. Mekot ovat yksivärisiä harmaasta siniseen tai viininpunaiseen, ja naiset käyttävät esiliinaa ja hartiaviittaa kahdeksanvuotiaasta lähtien. Sukat ovat mustia. Myös šaalia ja hilkkaa käytetään. Suruaikana käytetään mustia vaatteita.[64]

Miehet leikkaavat hiuksensa korvalehden tasalta. Jakausta ei ole ja otsatukka ulottuu puoliväliin otsaa. Naimattomat miehet ajavat partansa, mutta naimisiin mentyään tai 40 vuotta täytettyään miehet antavat parran kasvaa. Ylähuuli kuitenkin ajetaan, sillä amissit yhdistävät viikset edelleen eurooppalaisiin upseereihin. Miehet käyttävät leveälieristä hattua aina ulkosalla. Pojat alkavat käyttää hattua kaksivuotiaina. Kesällä käytetään olkihattuja, talvella mustia villahattuja. Housujen kanssa käytetään henkseleitä, ei vöitä. Värinä on yleensä musta, mutta paita voi olla värikkäämpi.[65]

Joidenkin amissimiesten pukeutuminen oli uhattuna 1970-luvulla, kun laki alkoi vaatia kypärien käyttöä rakennustyömailla. Amissit saivat kuitenkin poikkeusluvan käyttää edelleen jäykkiä lierihattujaan.[66]

Amissinuoriso pyrkii joskus uhmaamaan pukeutumissääntöjä. Kirkonisät ovat olleet huolissaan pojista, jotka eivät käytä hattua, ja tytöistä, jotka käyttävät liian niukkaan päähuivia. 1950-luvulla kapinalliset amissipojat leikkasivat hiuksensa liian lyhyiksi ja 1970-luvulla liian pitkiksi.[66]

Rituaalit

Amissien rituaalit ovat perinteiset ja muuttumattomat: häät, kaste ja hautajaiset noudattavat tiukkaa, kaikkien tuntemaa protokollaa.[67] Amissit viettävät tavallisimpia amerikkalaisia juhlapäiviä kuten pääsiäistä, joulua, kiitospäivää ja uuttavuotta sekä joitain vanhoja sveitsiläisiä juhlapäiviä.[68] Sunnuntaisin ei tehdä töitä eikä rahaa saa käyttää.[69]

Jumalanpalvelukset pidetään joka toisena sunnuntaiaamuna jonkun amissin kotona. Miehet ja naiset tulevat sisään eri ovista ja istuvat eri penkeillä. Naisilla ei ole osaa jumalanpalveluksessa, mutta he valmistavat aterian sen jälkeen. Seremoniaan kuuluu yhteislaulua ja kaksi saarnaa, joista pitempi kestää tunnin. Rukouksiin polvistutaan. Amisseilla ei ole alttareita, urkuja eikä muitakaan yleisiä jumalanpalveluksen ulkoisia tunnusmerkkejä, vaan kaikki on mahdollisimman vaatimatonta ja perinteistä. Jumalanpalvelus etenee verkkaisesti ja loppuu noin kello 15.[70] Kahdesti vuodessa nautitaan ehtoollinen.[71] Ripittäytyminen voi olla vapaaehtoinen tai vaadittu.[72]

Amissit kastetaan noin 16–22 vuoden ikäisinä, usein vuosi ennen naimisiinmenoa tai juuri ennen sitä. Kaste merkitsee yhteisön sääntöjen omaksumista loppuelämäkseen. Kasteen torjuvat nuoret eroavat lopulta yhteisöstä. Kuusitoistavuotissyntymäpäivästään kasteeseen asti amissinuoret viettävät niin sanottua rumspringaa, jona aikana he muodostavat muiden nuorten kanssa ryhmiä, joissa he viettävät viikonloppuja.[73]

Häitä järjestetään marraskuisin tiistaina ja torstaina. Kolme ja puoli tuntia kestävä ja ulkoisesti vaatimaton seremonia järjestetään morsiamen kotona. Hääyön jälkeen nuoripari asuu erillään toisistaan omien vanhempiensa luona kevääseen asti, jolloin he perustavat yhteisen kodin. Kuherruskuukautta ei ole, mutta pariskunta viettää viikonloppuja yhdessä vuoronperään eri sukulaistensa luona.[74]

Amissien hautajaisperinne vaihtelee jonkin verran alueittain. Kuitenkin omaiset pesevät vainajan ennen hauturin saapumista. Vainaja puetaan pääasiassa valkoisiin, vaimot toisinaan hääpukuunsa. Itse toimitus on hyvin säännelty ja juhlallinen. Hautakivet ovat yksinkertaisia.[75]

Terveys

Amissiperhe maatilallaan New Yorkin Morristownissa.

Amissit suosivat kotisynnytystä tai synnytyskeskusta suhteellisen useasti. Sairaaloissa synnyttää noin 59 prosenttia Old Order- ja New Order -amisseista ja vain 18 prosenttia vanhoillisimmista Swartzentruber-amisseista.[76]

Amissit eivät juurikaan käytä ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa eivätkä tarkastuksia, vaan menevät lääkäriin vasta sairaina. Amissien käsityksen mukaan jos ihmisellä on hyvä olo, hyvä ruokahalu ja hän on työkykyinen, hoitoa ei tarvita. Amissit rokotuttavat lapsensa harvemmin kuin muut yhdysvaltalaiset: keskimäärin 63 % ja vanhoillisimpien suuntausten edustajista vain 6 % antaa lapsilleen perusrokotukset.[77]

Amisseilla esiintyy joitain perinnöllisiä sairauksia tavallista useammin, koska yhteisön perustajajoukko oli pieni. Näitä ovat kystinen fibroosi ja Crigler–Najjarin oireyhtymä sekä Ellis–van Creveldin oireyhtymä. Holmesin piirikunnan amisseilla esiintyy runsaasti verenvuototautia.[78] Rusto-hiushypoplasiaa eli RHH:ta esiintyy poikkeuksellisen runsaasti Yhdysvalloissa Old Order -yhdyskunnissa.[79] Joissakin tapauksissa amisseilla on tavattu tieteelle ennestään tuntemattomia sairauksia.[80]

Amissien elämäntapa on terveellinen, sillä he tekevät ruumiillista työtä ja syövät tuoretta ruokaa eivätkä käytä kovinkaan paljon alkoholia. Tämän seurauksena lihavuus on harvinaista. Toisaalta maataloustyö ja puusepäntyö sekä raskaat kotityöt aiheuttavat työtapaturmia ja työsairauksia. Lopetettuaan työnteon amissit alkavat vanhalla iällä kärsiä ylipainon kertymisen seurauksista.[81]

Amissiperhe hevosvaunussaan Lancasterissa.

Teknologia

Amissit ottavat nykyajan teknologiaa käyttöön valikoivasti. He torjuvat kokonaan television, mutta sallivat sähkön. Puhelimen käyttö on sallittua muttei sen omistaminen.[82] Kodeissa ei ole sähköllä toimivia kodinkoneita. Kaasua käytetään usein valaisuun ja lämmittämiseen. Laitumilla on kuitenkin sähköaitoja ja hevosrattaissa sähkövaloja. Paristokäyttöisiä lamppuja käytetään lukulamppuina ja sahoilla käytetään moottorisahoja.[83] Monet amissiperheet vuokraavat pakastinta kotinsa ulkopuolella.[84]

Liikenne

Amissit kulkevat hevosilla, sillä autojen ja polkupyörien ajaminen ja omistaminen on kielletty. Myös potkulaudat sallitaan[85]. Tavallisella amissiperheellä on yksi tai kaksi ajohevosta ja 6–8 työhevosta, ja hevonen on tärkeä osa amissien identiteettiä, kulttuuria ja kansanperinnettä. Amissien hevosajoneuvoja on monenlaisia, jotkin avokärryjä ja toiset katettuja vaunuja, joihin mahtuu koko perhe. Nykyisin hevosajoneuvoissa on oltava valot ja heijastimet. Kärryt ovat ulkopuolelta vaatimattomia ja yhdenmukaisia, mutta vaunujen sisällä käytetään joskus erilaisia lisälaitteita ja koristeita. Amisseilta ei vaadita ajolupaa eikä katsastuksia, ja hevosten teille aiheuttamat vauriot käytännössä rahoitetaan turismituloilla, joita amissit kunnille tuottavat.[86]

Amissit voivat matkustaa autoissa ja julkisissa kulkuneuvoissa, mutta eivät lentokoneissa, sillä se on heistä tarpeetonta ja edellyttää suurille kaupunkialueille menemistä.[85] Traktorin ajamisesta on kiistelty. Nykyisin se on kiellettyä, mutta esimerkiksi traktorin moottoria voidaan käyttää voimanlähteenä.[87]

Elinkeinot

Maanviljely oli pitkään useimpien amissien pääelinkeino ja oleellinen osa heidän elämäntyyliään ja kristityn velvollisuuttaan. Muut elinkeinot alkoivat yleistyä 1930-luvun laman jälkeen, ja viljelymaan hinnannousu pakotti nopeasti laajentuneen amissiväestön hakeutumaan muunlaisiin töihin 1970-lukuun mennessä.[88] Vuonna 2001 enää yksi kolmasosa amisseista työskenteli peltotöissä. Naisista noin 85 prosenttia on kotiäitejä, mutta monella heistä on osa-aikainen työ, joskin usein kotonaan. Amissit pyrkivät yhä tekemään töitä mahdollisimman lähellä kotiaan, ja miehistäkin 60 prosenttia työskentelee kotona. Amissit työskentelevät yleensä yhdessä toisten amissien kanssa.[89] Amissien yleisimpiä yritysmuotoja ovat pienet kaupat, valmistuspajat ja liikkuvat työporukat.[90] Amissiyrityksiä on nykyisin noin 9000–10 000. Amissit vastaavat noin 10 prosentista Yhdysvaltain huonekalutuotannosta. He valmistavat myös muun muassa tilkkutäkkejä ja järjestävät huutokauppoja.[91]

Amissien liiketoiminta menestyy hyvin, minkä on katsottu johtuvan muun muassa amissien ahkeruudesta, verkostoitumisesta ja hyvästä maineesta.[92] Amissiyrityksistä yli 90 % selviää viiden ensimmäisen vuotensa yli.[91]

Jotkut amissijohtajat ovat huolissaan amissien työnteosta yhteisön ulkopuolella ja pelkäävät ulkopuolisten vaikutteiden olevan yhteisölle vahingoksi.[93]

Turismi

Amissien elämäntyyli on viime vuosikymmeninä alkanut kiinnostaa tavallisia amerikkalaisia, jotka haluavat nähdä yksinkertaista elämäntapaa. Amissien asuinalueilla käy vuosittain yli 19 miljoonaa turistia.[94] Matkailuyritykset tarjoavat amissialueilla kiertokäyntejä, vaunuajeluja sekä vierailuja ja yöpymisiä amissien kodeissa. Amissit myyvät turisteille käsitöitään ja ruokaa, ja heitä toimii matkailuyrityksissä oppaina sekä myös omistajina.[95]

Kiinnostuksen kasvuun vaikutti osaltaan vuoden 1985 Hollywood-elokuva Peter Weirin todistaja, joka kuvattiin Lancasterissa. Pennsylvanian turismivirasto pyrki elokuvan avulla houkuttelemaan osavaltioon turisteja, mutta amissit vastustivat elokuvaa eivätkä osallistuneet sen tekemiseen.[96]

Amissien suhde turismiin on kaksijakoinen. Turistit tuovat alueelle rahaa, mutta toisaalta monet amissit eivät pidä huomiosta ja kokevat, että turismi tekee heidän pyhinä pitämistään asioista ja perinteistään markkinatavaraa.[97][95]

Lähteet

  • Kraybill, Donald B.: The Riddle of Amish Culture. Baltimore: Johns Hopkins University, 2001. ISBN 9780801876318.
  • Hurst, Charles E. & McConnell, David L.: Amish Paradox : Diversity and Change in the World's Largest Amish Community. Baltimore: Johns Hopkins University Press, 2010. ISBN 9780801897900.

Viitteet

  1. ↑ Kraybill 2001, s. 13
  2. ↑ Kraybill 2001, s. 22
  3. ↑ Indiana's Amish Population inContext. Viitattu 25.4.2013.
  4. ↑ a b c Kraybill 2001, s. 13–14
  5. ↑ a b Amish Population Growth: Numbers Increasing, Heading West huffingtonpost.com. Viitattu 25.4.2013.
  6. ↑ How fast are the Amish growing? Amish America: Amish Online Encyclopedia. Viitattu 25.4.2013.
  7. ↑ Kraybill 2001, s. 16
  8. ↑ Kraybill 2001, s. 80
  9. ↑ An interview with “An Amish Paradox” authors Charles Hurst and David McConnell Amish America: Amish Online Encyclopedia. Viitattu 25.4.2013.
  10. ↑ a b How many types of Amish are there? Amish America: Amish Online Encyclopedia. Viitattu 25.4.2013.
  11. ↑ Hurst & McConnell 2010, s. 1
  12. ↑ Kraybill 2001, esipuhe xii
  13. ↑ Kraybill 2001, s. 12
  14. ↑ a b Kraybill 2001, s. 90–93
  15. ↑ Kraybill 2001, s. 4–8
  16. ↑ Kraybill 2001, s. 9–10
  17. ↑ Do Amish live in Europe? Amish America: Amish Online Encyclopedia. Viitattu 25.4.2013.
  18. ↑ Kraybill 2001, s. 55–56
  19. ↑ Kraybill 2001, esipuhe xiii
  20. ↑ What are common Amish names? Amish America: Amish Online Encyclopedia. Viitattu 25.4.2013.
  21. ↑ Brad Igou: Amish Religious Traditions Amish Country News. 1995. Amishnews.com. Viitattu 26.6.2013.
  22. ↑ VUMC Religious Cultural Manual: Amish Vanderbilt University. Viitattu 26.6.2013.
  23. ↑ Kraybill 2001, s. 98
  24. ↑ Kraybill 2001, s. 110
  25. ↑ Kraybill 2001, s. 132
  26. ↑ Kraybill 2001, s. 133
  27. ↑ Kraybill 2001, s. 136
  28. ↑ Kraybill 2001, s. 137–139
  29. ↑ Kraybill 2001, s. 82–84
  30. ↑ Kraybill 2001, s. 272–275
  31. ↑ a b c Kraybill 2001, s. 87–88
  32. ↑ How many children do Amish have? Amish America: Amish Online Encyclopedia. Viitattu 25.4.2013.
  33. ↑ Do Amish use birth control? Amish America: Amish Online Encyclopedia. Viitattu 25.4.2013.
  34. ↑ Kraybill 2001, s. 33–34, 38
  35. ↑ a b Kraybill 2001, s. 161–172
  36. ↑ Kraybill 2001, s. 285–286
  37. ↑ Why do Amish only go to school until 8th grade? Amish America: Amish Online Encyclopedia. Viitattu 25.4.2013.
  38. ↑ Do Amish children go to school? Amish America: Amish Online Encyclopedia. Viitattu 25.4.2013.
  39. ↑ Kraybill 2001, s. 178–180
  40. ↑ Kraybill 2001, s. 95
  41. ↑ Kraybill 2001, s. 36
  42. ↑ Kraybill 2001, s. 37
  43. ↑ Which Bible do the Amish use? Amish America: Amish Online Encyclopedia. Viitattu 25.4.2013.
  44. ↑ Do Amish accept outsiders? Amish America: Amish Online Encyclopedia. Viitattu 25.4.2013.
  45. ↑ Kraybill 2001, s. 38
  46. ↑ Kraybill 2001, s. 29
  47. ↑ Shapiro, Joseph: Amish Forgive School Shooter, Struggle with Grief 2.10.2007. npr. Viitattu 11.5.2013.
  48. ↑ Kraybill 2001, s. 31–33
  49. ↑ Kraybill 2001, s. 52
  50. ↑ Kraybill 2001, s. 32
  51. ↑ Kraybill 2001, s. 40
  52. ↑ Kraybill 2001, s. 43
  53. ↑ Kraybill 2001, s. 47
  54. ↑ Kaufmann, Eric: Shall the Religious Inherit the Earth. London: Profile Books.
  55. ↑ Kraybill 2001, s. 44–45
  56. ↑ Kraybill 2001, s. 46–47
  57. ↑ Kraybill 2001, s. 48–49
  58. ↑ Kraybill 2001, s. 50
  59. ↑ Kraybill 2001, s. 34
  60. ↑ Kraybill 2001, s. 30
  61. ↑ Do Amish use guns? Amish America: Amish Online Encyclopedia. Viitattu 25.4.2013.
  62. ↑ Kraybill 2001, s. 57–60
  63. ↑ Kraybill 2001, s. 60–60
  64. ↑ Kraybill 2001, s. 60–63
  65. ↑ Kraybill 2001, s. 63–65
  66. ↑ a b Kraybill 2001, s. 67
  67. ↑ Kraybill 2001, s. 112–113
  68. ↑ Kraybill 2001, s. 149
  69. ↑ Kraybill 2001, s. 125
  70. ↑ Kraybill 2001, s. 119–124
  71. ↑ Kraybill 2001, s. 125–126
  72. ↑ Kraybill 2001, s. 131
  73. ↑ Kraybill 2001, s. 116–117, 145
  74. ↑ Kraybill 2001, s. 148
  75. ↑ Brad Igou: Amish Religious Traditions Amish Country News. 1995. Viitattu 26.6.2013.
  76. ↑ Hurst & McConnell 2010, s. 222
  77. ↑ Hurst & McConnell 2010, s. 227–228, 231
  78. ↑ Hurst & McConnell 2010, s. 227–230
  79. ↑ Lyhytkasvuisuus lastenendokrinologit.net. Viitattu 23.6.2008.
  80. ↑ Genetic Disorders Hit Amish Hard CBS News. Viitattu 23.6.2008. (englanniksi)
  81. ↑ Hurst & McConnell 2010, s. 232–233
  82. ↑ Kraybill 2001, s. 188
  83. ↑ Kraybill 2001, s. 197–198
  84. ↑ Kraybill 2001, s. 210
  85. ↑ a b Kraybill 2001, s. 213
  86. ↑ Kraybill 2001, s. 70–78
  87. ↑ Kraybill 2001, s. 224–227
  88. ↑ Kraybill 2001, s. 239–241
  89. ↑ Kraybill 2001, s. 245–247, 254
  90. ↑ Kraybill 2001, s. 251–252
  91. ↑ a b What are typical Amish businesses? Amish America: Amish Online Encyclopedia. Viitattu 25.4.2013.
  92. ↑ Kraybill 2001, s. 257–258
  93. ↑ Kraybill 2001, s. 267
  94. ↑ Selling the Amish: The Tourism of Nostalgia 2012. The Johns Hopkins University Press: Project MUSE. Viitattu 27.4.2013.
  95. ↑ a b What do Amish think about tourism? Amish America: Amish Online Encyclopedia. Viitattu 12.5.2013.
  96. ↑ Kraybill 2001, s. 280–284
  97. ↑ Hartman, Joel (Associate Professor Emeritus): The Amish and Tourism: Understanding the Dangers web.missouri.edu. Viitattu 12.5.2013.

Aiheesta muualla

 

Malline:Link FA Malline:Link GA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Amissit&oldid=13368140”