Terjo Markkanen

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 8. helmikuuta 2012 kello 15.31 käyttäjän Soppakanuuna (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Terjo Tapani Markkanen
[[Tiedosto:Terjo Markkanen vuonna 1958|250px|]]
Eteenpäin Osakeyhtiön hallituksen 13. puheenjohtaja
19751988
Edeltäjä Paavo Ropa
Seuraaja ?
Henkilötiedot
Syntynyt24. maaliskuuta 1934
Kotka, Suomi
Kuollut24. heinäkuuta 2007 (73 vuotta)
Kotka, Suomi
Ammatti puhelinasentaja, radisti, poliitikko
Puoliso Seija Marita Halm
Tiedot
Puolue SDP
Uskonto -


Terjo Tapani Markkanen (24. maaliskuuta 1934, Kotka24. heinäkuuta 2007, Kotka)[1] oli kotkalainen järjestöaktiivi ja paikallispoliitikko, sekä Eteenpäin Osakeyhtiön hallituksen puheenjohtaja ennen eteläisen Kymenlaakson sanomalehtiuudistusta vuonna 1989, jolloin paikalliset lehdet Eteenpäin ja Etelä-Suomi yhdistyivät Kotkan Sanomiksi (myöh. Kymen Sanomat).

Hän toimi Kotkan kaupunginhallituksessa 19731981[2][1], Metallityöväen Liiton liittotoimikunnassa telepuolen edustajana vuosina 19751983[3][1] ja Eteenpäin Osakeyhtiön johtokunnan jäsenenä vuosina 19721974, sekä sen puheenjohtajana 19751988[4][1].

Lisäksi Markkanen oli paikallisen Länsi-Kotkan sosiaalidemokraattisen työväenyhdistyksen johtokunnassa 19701983, sekä 19962003 ja toimi sen puheenjohtajana 19731976[1].

Elämä

Varhaiset vaiheet

Terjon isoisä, kaupunginvaltuutettu Abel Markkanen, kuvattuna toukokuussa 1928 Kotkan kaupungin 50-vuotisjuhlan yhteydessä.

Terjo Markkasen vanhemmat olivat kotkalaissyntyinen osuuskauppamies, toimitusjohtaja Arvo Abelinpoika Markkanen ja hänen vaimonsa Ida Rissanen[5][6]. Terjon lisäksi perheeseen kuuluivat kuusivuotiaana kuollut isosisko Raija, Lahdessa 1939 syntynyt veli Ilpo ja Turtolassa, Lapissa 1947 syntynyt kuopus Arimo[6].

Isänsä ammatin takia nuori Terjo Markkanen joutui muuttamaan jo vuoden vanhana 1935 Lahteen, josta Arvo Markkanen oli saanut työpaikan myymälänhoitajana. Lahdesta Arvo-isä siirtyi toimitusjohtajaksi Torniolaakson Osuusliikkeeseen sota-aikana 1942, minkä takia perhe asui Pellossa aina vuoteen 1948. Terjo tosin muutti isovanhempiensa Abel ja Venla Markkasen luokse Kotkaan heti jatkosodan päätyttyä syksyllä 1944 ja siirtyi Kotkan kaupungin kansakoulun oppilaaksi syyslukukaudella 1944[6][7].

Markkanen oli aloittanut koulutiensä Lahdessa, josta hän siirtyi Pellon kansakoulun oppilaaksi syksyllä 1942. Takaisin vanhempiensa luokse Markkanen muutti vuonna 1948, kun Arvo siirtyi Turtolasta Ikaalisiin Osuusliike Oman toimitusjohtajaksi ja keskikoulun päästötodistuksen Terjo saikin Ikaalisten yhteiskoulusta vuonna 1952[5]. Keskikoulunsa hän oli aloittanut Kotkan Lyseossa vuonna 1945[8].

Asepalveluksen Markkanen suoritti 1953 Mikkelissä ja aliupseerikoulun käytyään hänen sotilasarvonsa oli alikersantti[5]. Aina vuoteen 1956 Terjo työskenteli sähköasentajana Lahti-Tampere alueella, jonka jälkeen hän aloitti radiosähköttäjän opinnot Helsingissä[5].

Arvo Markkanen perheineen noin vuonna 1943. Vasemmalta oikealle Ida, Arvo, Ilpo ja Terjo.

Radiosähköttäjänä & avioliitto

Terjo Markkanen suoritti II luokan radiosähköttäjän tutkinnon 27. huhtikuuta 1957 ja pian tämän jälkeen hän pestautui valtamerilaiva s/s Hermeksen radistiksi. Markkanen työskenteli kolmella eri laivalla radiosähköttäjänä vuosina 1957-1960 kiertäen maailmaa Venezuelasta Ranskan Länsi-Afrikkaan, kunnes hän 1960 rantautui takaisin Suomeen ja nyt kotikaupunkiin Kotkaan[5][1].

Markkanen avioitui Seija Marita Halmin kanssa 10. tammikuuta 1959.[5]

Kasvava perhe veti Markkasen takaisin maihin ja työpaikka valtion Posti- ja lennätinlaitoksella mahdollisti pysyvän asettumisen Kotkaan. Samoihin aikoihin tapahtui myös Markkasen poliittinen valveutuminen, kun hän 1963 liittyi SDP:n paikallisosastoon ja päätyi Metallityöväen Liiton jäseneksi telealan kautta[1].

Poliittinen ura

Markkanen pääsi Länsi-Kotkan sosiaalidemokraattisen työväenyhdistyksen johtokuntaan 1970, ja sitä seuraavina vuosina hän otti vastaan useita poliittisia luottamustehtäviä.

Vuodesta 1972 Terjo istui sosiaalidemokraattisesti sitoutuneen, Eteenpäin -sanomalehteä julkaisseen, Eteenpäin Osakeyhtiön johtokunnassa ja kolme vuotta myöhemmin, 1975, hän nousi johtokunnan puheenjohtajaksi. Samana vuonna Terjo Markkanen valittiin myös Metallityöväen Liiton liittotoimikuntaan.

Kotkan kaupunginhallituksessa Markkanen oli vuodesta 1973 aina vuoteen 1981, jona aikana hän muun muassa johti peruskoulujärjestelmään siirtymiseksi määriteltyä suunnitelutoimikuntaa 1970-luvulla[9]. Kaupunginhallituksen jäsenenä Markkanen osallistui myös muihin merkittäviin toimikuntiin, mukaan luettuna satama lautakunta, matkailu lautakunta, sekä ammattioppilaitos lautakunta[1][2]

Terjo Markkasen puheenjohtajakaudella Eteenpäin Osakeyhtiössä Eteenpäin-lehti kasvoi levikiltään alueen suurimmaksi sanomalehdeksi. Vielä 1960-luvulla sen kilpailija Etelä-Suomi oli pitänyt selkeää johtoasemaa Kotkan alueen johtavana sanomalehtenä ja kilpailu oli näyttänyt jo lähes turhalta[10]. Kuitenkin joukko mittavia uudistuksia muutti tilannetta, ja 1980-luvun loppuun tultaessa Etelä-Suomi ja Eteenpäin olivat levikiltään lähes tasavertaisia ja Eteenpäin oli noussut alueellisesti johtavaksi 7-päiväiseksi sanomalehdeksi[11].

1978 oli Eteenpäin Osakeyhtiölle valmistunut uusi toimitalo Kotkan Hovinsaarelle vanhan ja auttamattoman ahtaaksi käyneen painotalon tilalle. Vuonna 1980 oli lehden julkaisu muuttunut seitsenpäiväiseksi, ja 1980-luvun puoliväliin mennessä osakeyhtiön toimintaa oli hajautettu tytäryhtiölle, jotka julkaisivat useita muita lehtiä (muun muassa Kotkansilmää ja PK-lehteä)[12][13]. Tämän lisäksi Eteenpäin Osakeyhtiön painettavaksi oli siirtynyt muita painotuotteita, joista merkittävimpinä mainittakoon Anjalankosken Sanomat ja AKT:n sekä Paperiliiton jäsenlehdet[14].

Kaikesta huolimatta 1980-luvun loppupuolella osakeyhtiön tulos kääntyi miinusmerkkiseksi ja Kotkan päivälehdet päätyivät yhidstymään 1989 Kotkan Sanomiksi (joskin Eteenpäin työtä sosiaalidemokraattisena päivälehtenä jatkoi Viikko-Eteenpäin)[15].

Loppuelämä

Jo 1980-luvun puolivälissä huoli terveydestä astui Terjo Markkasen elämään, ja hän vetäytyi vähitellen poliittisista tehtävistään. Markkanen toimi kuitenkin SDP:n paikallisosaston johtokunnassa vielä 1996-2003[1].

Markkanen menehtyi kotikaupungissaan Kotkassa 73 vuoden iässä vaikean sairauden murtamana 24. heinäkuuta 2007[1] .

Tunnustukset

Keskuskauppakamari myönsi Terjo Markkaselle pronssisen ansiomerkkinsä 11. marraskuuta 1986 maan elinkeinoelämän tunnustuksena 15 vuotta jatkuneesta ansiokkaasta työstä Eteenpäin Osakeyhtiön hallituksen puheenjohtajana[16].

Entinen kansanedustaja ja Eteenpäin -lehdessä vuosina 1961-1988 toimittajana työskennellyt[17] Risto Tuominen kirjoitti Markkasen muistokirjoituksen Kymen Sanomiin elokuussa 2007 tunnustuksena hänen pitkästä urastaan Eteenpäin Osakeyhtiössä ja kotkalaisessa paikallispolitiikassa[1].

Katso myös

Lähteet

  • Honka-Hallila, Helena: Eteenpäin 1905-1988. Eteenpäin Osakeyhtiö, 1995.
  • Ketola, Eino: Suomen Metallityöväen liitto 1961–1983. Otava, 2007. Sivut 569 ja 721.

Viitteet

  1. a b c d e f g h i j k Tuominen, Risto: Tuonen viita - Terjo Markkanen. Kymen Sanomat, ?.8.2007
  2. a b Kuka Kukin Kotkassa 1978-1979. Kotkan Urheilun Tuki ry., 1978, s. 65
  3. Ketola, Eino: Suomen Metallityöväen liitto 1961–1983. Otava, 2007, s. 721
  4. Honka-Hallila: s. 170
  5. a b c d e f Koivisto, Erkki (toim.): Suomen Radiosähköttäjäliitto r.y.. Erikoispaino Oy., 1961, s. 118
  6. a b c Osuuskauppamiehiä 2 – 1950. Kulutusosuuskuntien Keskusliitto, 1950, s. 73
  7. Terjo Markkasen lukukausitodistus Kotkan kaupungin kansakoulusta 1944
  8. Savolainen, Pekka (toim.): Kotkan lyseon juhlakirja 1896-1996. Kotkan Teksti-Paino Oy, 1996, s. 135
  9. Saarinen, Juhani: Kotkan kaupungin kansa- ja peruskoululaitos 1880-1980. Eteenpäin Osakeyhtiö, 1980, s. 284
  10. Honka-Hallila: s. 153
  11. Honka-Hallila: s. 153, 154, 155
  12. Markkanen, Terjo: Puhe Eteenpäin Osakeyhtiön hallituksen yleiskokoukseen., 1987
  13. Honka-Hallila: s. 138-140, 144
  14. Honka-Hallila: s. 140
  15. Honka-Hallila: s. 148-149
  16. Eteenpäin palkitsi väkeään. Eteenpäin, 12.11.1986
  17. Honka-Hallila, s. 172