Tämä on lupaava artikkeli.

Novak Đoković

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 1. elokuuta 2011 kello 21.57 käyttäjän Soppakanuuna (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Novak Đoković
Новак Ђоковић
[[Tiedosto:
Đoković vuoden 2011 Hopman Cupissa|250px|]]
Henkilötiedot
Syntynyt [1]
Belgrad [2]
Kansalaisuus  Serbia
Tennispelaaja
Pituus 188 cm
Paino 80 kg
Kätisyys oikea
Ammattilaisena –
Palkintorahat 181 658 118 USD
Kaksinpeli
Paras sijoitus 1. (4. heinäkuuta 2011)
Turnausvoittoja 26
Voitot/tappiot 1098–217
Grand Slam -turnauksissa
Australian avoimet voitto (2008, 2011)
Ranskan avoimet välierät (2007, 2008, 2011)
Wimbledon voitto (2011)
Yhdysvaltain avoimet loppuottelu (2007, 2010)
Nelinpeli
Paras sijoitus 155 ()
Voitot/tappiot 63–80
Aiheesta muualla
novakdjokovic.com
ITF
ATP
Mitalit
Maa:  Serbia
Miesten tennis
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Peking 2008 Kaksinpeli

Novak Đoković (kyrill. Новак Ђоковић, yleinen kirjoitusasu Novak Djokovic) (s. 22. toukokuuta 1987 Belgrad, Jugoslavia) on serbialainen ammattilaistennispelaaja.[3] Hän voitti ensimmäisen Grand Slam -mestaruutensa Australian avoimissa 2008 ja toisen jälleen Australian avoimissa 2011.[4] Kolmas Grand Slam -mestaruus tuli Wimbledonissa 2011.[5] Yhteensä hän on voittanut urallaan 26 ATP-turnausta kaksinpelissä ja yhden turnauksen nelinpelissä.[6] Pekingin olympialaisissa vuonna 2008 hän otti kaksinpelissä pronssia.[7]

Đoković on ollut tenniksen maailmanlistalla viiden parhaan joukossa 11. kesäkuuta 2007 lähtien.[8] 4. heinäkuuta 2011 julkaistulla maailmanlistalla Đoković nousi maailmanlistan ykköseksi.[9] Hänet on valittu kahdesti Serbian vuoden urheilijaksi, vuosina 2007 ja 2010.[10][11]

Tennisura

Uran alku

Đoković aloitti tenniksen peluun 4-vuotiaana ja harjoitteli lajia 12-vuotiaana Nikola Pilićin johtamassa tennisakatemiassa Münchenissä.[3] Junioreiden Grand Slam -kilpailuissa hän ylsi parhaimmillaan välieriin, mikä tapahtui vuonna 2004 Australian avointen poikien kaksinpelissä ja nelinpelissä.[12] Hän oli junioreiden kaksinpelin maailmanlistalla parhaimmillaan sijalla 34 (9. kesäkuuta 2003).[13]

Đokovićin ammattilaisura alkoi vuonna 2003.[3] Hän kiersi vuosina 2003 ja 2004 pääasiassa ITF Futures- ja ATP Challenger -turnauksia. Hän voitti vuonna 2003 Belgradissa pelatun Futures-turnauksen kaksinpelin ja vuonna 2004 neljä kaksinpeliturnausta: Aachenin ja Budapestin haastajaturnaukset sekä Čačakin ja Szolnokin Futures-turnaukset. Čačakin Futures-turnauksessa hän voitti myös nelinpelin. Vuonna 2004 hän pelasi ensimmäiset turnauksensa ATP-kiertueella.[14][15]

Vuoden 2005 heinäkuussa Đoković nousi ATP:n kaksinpelin maailmanlistalla sadan parhaan joukkoon ja päätti vuoden listan sijalla 78.[8] Hän voitti Sanremon haastajaturnauksen ja pelasi ensimmäistä kertaa kaksinpelin pääsarjassa kaikissa neljässä Grand Slam -turnauksessa. Parhaiten hän menestyi Yhdysvaltain avoimissa ja Wimbledonissa, joissa hän eteni kolmannelle kierrokselle.[15]

Kohti tenniksen kärkisijoja (2006)

Đoković Yhdysvaltain avoimissa 2007.

Đokovićin läpimurtokausi oli kausi 2006, jolloin hän voitti kaksi ATP-kiertueen kaksinpeliturnausta, Amersfoortissa massa-alustalla pelatun turnauksen heinäkuussa ja Metzissä kovalla alustalla pelatun turnauksen lokakuussa. Amersfoortin turnauksen loppuottelussa hän voitti Nicolás Massún suoraan kahdessa erässä ja Metzin turnauksen loppuottelussa Jürgen Melzerin kolmen erän jälkeen. Hän pelasi myös Umagin massaturnauksen loppuottelussa, mutta turnauksen voitto meni Stanislas Wawrinkalle Đokovićin jouduttua luovuttamaan ensimmäisen erän loppupuolella. Grand Slam -turnauksista hän menestyi parhaiten Ranskan avoimissa, joissa hän pääsi puolivälieriin. Hän voitti turnauksen toisella kierroksella maailmanlistan yhdeksäntenä olleen Fernando Gonzálezin, kolmannella kierroksella Tommy Haasin ja neljännellä kierroksella Gaël Monfilsin.[15] Puolivälierässä hän joutui selkävamman vuoksi jättämään Rafael Nadalia vastaan pelaamansa ottelun kesken kahden hävityn erän jälkeen.[16] Wimbledonissa Đoković selviytyi neljännelle kierrokselle, jossa hävisi Mario Ančićille viisieräisen ottelun. Yhdysvaltain avoimissa hän hävisi kolmannella kierroksella Lleyton Hewittille. Loppukaudesta hän pääsi puolivälieriin Madrid Masters -turnauksessa.[15]

Đoković nousi kaksinpelin maailmanlistalla kahdenkymmenen parhaan pelaajan joukkoon lokakuussa 2006 ja hän oli kauden päättyessä sijalla 16.[8] Kesäkuussa 2006 hän sai uudeksi valmentajakseen Marián Vajdan. Vajdan edeltäjä Đokovićin valmentajana oli Riccardo Piatti.[17]

Grand Slam -finaali ja maailmanlistan kolmanneksi (2007)

Đoković aloitti kauden voittamalla kovalla alustalla pelatun Adelaiden turnauksen. Finaalissa hän voitti australialaisen Chris Guccionen. Seuraavassa turnauksessaan, Australian avoimissa Đoković hävisi neljännellä kierroksella maailmanlistan ykköselle, Roger Federerille, suoraan kolmessa erässä. Maaliskuussa hän pääsi sekä Indian Wells Mastersin että Miami Mastersin finaaliin. Indian Wellsissä hän hävisi finaalissa maailmanlistan kakkoselle, Rafael Nadalille, mutta Miamissa hän voitti turnauksen loppuottelussa Guillermo Cañasin. Miamin puolivälierässä hän pudotti jatkosta Nadalin. Turnausten jälkeen hän nousi maailmanlistalla ensimmäistä kertaa kymmenen parhaan joukkoon. Monte Carlo Mastersissa Đoković hävisi kolmannella kierroksella David Ferrerille ja voitti Estorilin turnauksen finaalissa Richard Gasquet'n. Hän pääsi puolivälieriin sekä Internazionali BNL d'Italia -turnauksessa että German Open Tennis Championships -turnauksessa. Ranskan avoimissa Đoković pääsi ensimmäistä kertaa Grand Slam -turnauksen välieriin. Välierässä hän hävisi Rafael Nadalille. Wimbledonissa hän voitti puolivälierässä tasan viisi tuntia kestäneen ottelun Marcos Baghdatisia vastaan luvuin 7–6 (4), 7–6 (9), 6–7 (3), 4–6, 7–5.[15] Välierässä hän kohtasi jälleen Nadalin, jota vastaan joutui luovuttamaan kolmannessa erässä. Đoković voitti ottelun ensimmäisen erän.[18]

Đoković otti uransa kuudennen ja kauden neljännen turnausvoittonsa Rogers Cupissa, Montréalissa. Turnauksessa hän voitti kaikki maailmanlistan kolme kärkipelaajaa. Puolivälierässä hän voitti Andy Roddickin, välierässä Rafael Nadalin ja finaalissa Roger Federerin. Đoković sanoi, että voitto Federeristä oli hänen uransa suurin voitto tähän asti.[19] Turnauksen jälkeen hän nousi maailmanlistalla kolmanneksi. Yhdysvaltain avoimissa Đoković pääsi ensimmäisen kerran Grand Slam -turnauksen finaaliin. Finaalissa hän hävisi kuitenkin Roger Federerille luvuin 6–7(4), 6–7(2), 4–6. Lokakuussa hän voitti Wienin turnauksen finaalissa Stanislas Wawrinkan, ja hävisi Madrid Mastersin välierässä David Nalbandianille. Pääsy maailmanlistan kahdeksan parhaan joukkoon tiesi paikkaa vuoden päättävään Tennis Masters Cup -turnaukseen Shanghaihin. Siellä Đoković hävisi jo alkulohkossaan kaikki ottelunsa, Espanjan David Ferrerille, Ranskan Richard Gasquet'lle ja Espanjan Rafael Nadalille. Näin hän jäi turnauksen välierien ulkopuolelle.[15]

Australian avointen voitto ja pronssia olympialaisista (2008)

Đoković voittoisan Tennis Masters Cupin finaalin jälkeen 2008.

Đoković aloitti kauden pelaamalla Hopman Cupissa yhdessä Jelena Jankovićin kanssa. Đoković voitti kaikki lohkovaiheen ottelunsa, ja serbialaiset selviytyivät turnauksen finaaliin. Finaalissa he hävisivät Yhdysvaltain Serena Williamsille ja Mardy Fishille ratkaisevassa nelinpelissä.[20]

Tammikuussa Đoković saavutti uransa toistaiseksi suurimman turnausvoiton. Australian avointen kaksinpelissä hän voitti alkukierroksilla kolme sijoittamatonta pelaajaa: Saksan Benjamin Beckerin, Italian Simone Bolellin ja Yhdysvaltain Sam Querreyn. Neljännellä kierroksella hän voitti maailmanlistan sijalla 22 olleen Australian Lleyton Hewittin, puolivälierissä sijalla viisi olleen Espanjan David Ferrerin ja välierissä maailmanlistan ykkösen, mestaruutta puolustaneen Roger Federerin. Näissä kuudessa ottelussa Đoković ei hävinnyt erääkään. Loppuottelussa hän hävisi Ranskan Jo-Wilfried Tsongalle ensimmäisen erän 4–6, mutta voitti kolme seuraavaa 6–4, 6–3, 7–6 (7–2), ja vei mestaruuden.[15] Hänestä tuli ensimmäinen serbialainen joka on voittanut Grand Slam -turnauksen. Samalla hän lopetti Federerin ja Nadalin 12 peräkkäisen grand slamin sarjan. Đoković tienasi turnausvoitosta 1 370 000 Yhdysvaltain dollaria.[21]

Maaliskuussa Dubai Tennis Championships -turnauksessa Đoković hävisi välierässä Andy Roddickille. Indian Wells Masters -turnauksessa hän eteni loppuotteluun. Turnauksen välierässä hän voitti Rafael Nadalin 6–3, 6–2 ja loppuottelussa Mardy Fishin 6–2, 5–7, 6–3. Monte Carlo Masters -turnauksessa hän hävisi välierässä Roger Federerille, mutta voitti heti seuraavan turnauksen, Internazionali BNL d'Italian Roomassa. Finaalissa hän voitti Stanislas Wawrinkan luvuin 4–6, 6–3, 6–3, ja otti näin uransa kymmenennen turnausvoittonsa. German Open Tennis Championships -turnauksen finaalissa hän hävisi Rafael Nadalille. Ranskan avoimissa hän selviytyi välieriin hävittyään viidessä ottelussa vain yhden erän, mutta välierässä Rafael Nadal oli parempi lukemin 4–6, 2–6, 6–7(3). Hän hävisi Nadalille myös pari viikkoa myöhemmin Queen's Clubin ruohoturnauksen finaalissa, kun espanjalainen oli parempi luvuin 6–7 (6–8), 5–7. Wimbledonissa Đoković hävisi jo toisella kierroksella Marat Safinille luvuin 4–6, 6–7 (3–7), 2–6. Rogers Cupissa Đoković hävisi puolivälierässä Andy Murraylle. Cincinnati Masters -turnauksessa hän pääsi finaaliin voitettuaan välierässä Nadalin. Finaalissa hän hävisi kuitenkin jälleen Murraylle.[15]

Pekingin olympialaisissa Đoković voitti olympiapronssia. Välierissä hän hävisi pitkän kamppailun päätteeksi Rafael Nadalille. Pronssiottelussa Đoković kaatoi kuitenkin Yhdysvaltain James Blaken 6–3, 7–6.[7] Olympialaisten jälkeen oli vuorossa Yhdysvaltain avoimet, joissa hän hävisi välierissä Roger Federerille luvuin 3–6, 7–5, 5–7, 2–6. Thailand Openissa Đoković hävisi finaalissa Jo-Wilfried Tsongalle. Lokakuussa pelatuissa molemmissa Masters-turnauksissa, Madridissa ja Pariisissa, Đoković putosi kolmannella kierroksella. Kauden päätteeksi hän voitti marraskuussa Tennis Masters Cupin, voitettuaan loppuottelussa Nikolai Davydenkon lukemin 6–1, 7–5.[15] Kauden päättyessä hän oli ATP-listalla kolmantena, mutta vain kymmenen pistettä toisena olevaa Roger Federeriä jäljessä.[22]

Kymmenen finaalipaikkaa, viisi turnausvoittoa (2009)

Đoković Ranskan avoimissa vuonna 2009.

Đokovićin kausi alkoi vaisusti, kun hän hävisi Brisbanen turnauksessa jo avauskierroksella Latvian Ernests Gulbisille. Seuraavalla viikolla Sydneyssä hän hävisi välierässä Suomen Jarkko Niemiselle.[15] Vuoden ensimmäisessä Grand Slam -turnauksessa, Australian avoimissa, Đoković luovutti puolivälieräottelunsa Andy Roddickia vastaan neljännessä erässä voitettuaan ensimmäisen erän, mutta hävittyään kaksi seuraavaa. Hän luovutti kramppien ja lämpimän sään takia.[23]

Helmikuussa Đoković hävisi Open 13 -turnauksen välierässä Jo-Wilfried Tsongalle. Kauden ensimmäisen turnausvoittonsa hän saavutti helmikuussa Dubai Tennis Championships -turnauksessa voittamalla loppuottelussa David Ferrerin luvuin 7–5, 6–3. Maaliskuussa hän hävisi puolivälierässä Indian Wells Masters -turnauksessa Andy Roddickille. Sen jälkeen hän selviytyi kolmessa peräkkäisessä Masters-turnauksessa loppuotteluun, mutta hävisi joka kerta: Miamissa Andy Murraylle 2–6, 5–7, Monte Carlossa Rafael Nadalille 3–6, 6–2, 1–6 sekä Roomassa jälleen Nadalille lukemin 6–7(2), 2–6. Sekä Miamin että Rooman turnauksen välierissä hän voitti maailmanlistan kakkospelaajan Roger Federerin.[15] 11. toukokuuta julkaistulla maailmanlistalla Đoković putosi neljänneksi, oltuaan 81 peräkkäisenä viikkona maailmanlistan kolmantena.[8]

Toukokuussa Đoković voitti pienemmän turnauksen syntymäkaupungissaan Belgradissa, jossa hän kukisti loppuottelussa Łukasz Kubotin numeroin 6–3, 7–6(7). Seuraavalla viikolla hän hävisi Madridin Masters-turnauksen välierässä Rafael Nadalille yli neljä tuntia kestäneessä ottelussa. Ranskan avoimissa Đoković putosi jo kolmannella kierroksella jatkosta hävittyään Saksan Philipp Kohlschreiberille 4–6, 4–6, 4–6. Gerry Weber Openin finaalissa hän hävisi Tommy Haasille. Wimbledonissa Đoković selviytyi puolivälieriin, jossa hävisi jälleen Tommy Haasille. Elokuussa hän hävisi Kanadan Masters-turnauksen puolivälierissä Andy Roddickille ja Cincinnatin Masters-turnauksen finaalissa Roger Federerille.[15]

Yhdysvaltain avoimissa Đoković hävisi välierässä Roger Federerille 6–7(3), 5–7, 5–7. Seuraavaksi hän pelasi China Openissa, jonka finaalissa hän voitti Kroatian Marin Čilićin suoraan kahdessa erässä. Shanghai Rolex Masters -turnauksessa hän hävisi välierässä Nikolai Davydenkolle. Marraskuussa hän otti kaksi turnausvoittoa, voittamalla maailmanlistan ykkösen, Roger Federerin Davidoff Swiss Indoors -turnauksen finaalissa, sekä maailmanlistan kakkosen, Rafael Nadalin Pariisin Masters-turnauksen välierässä. Pariisin finaalissa Đoković voitti Gaël Monfilsin 6–2, 5–7, 7–6(3). Kauden päättäneessä ATP World Tour Finals -turnauksessa ei selvinnyt lohkovaiheesta jatkoon, vaikka voitti Davydenkon ja Nadalin.[15]

Vain kaksi turnausvoittoa (2010)

Đoković Rogers Cupissa vuonna 2010.

Australian avoimissa Đoković eteni puolivälieriin häviten siellä kuitenkin ranskalaiselle Jo-Wilfried Tsongalle luvuin 6–7(8), 7–6(5), 6–1, 3–6, 1–6.[15] Đoković nousi kuitenkin avointen jälkeen julkaistulla maailmanlistalla toiseksi, ohi espanjalaisen Rafael Nadalin.[24]

ABN AMRO World Tennis Tournament -turnauksessa Đoković hävisi välierässä Mihail Južnyille. Dubai Tennis Championships -turnauksessa hän selviytyi finaaliin, jossa voitti tällä kertaa Južnyin 7–5, 5–7, 6–3. Tämä oli Đokovićin vuoden ensimmäinen turnausvoitto. Indian Wells Mastersissa hän hävisi neljännellä kierroksella Ivan Ljubičićille ja Miami Mastersissa toisella kierroksella Olivier Rochusille. Đoković hävisi sekä Monte Carlon Masters-turnauksen välierässä että Rooman Masters-turnauksen puolivälierässä Fernando Verdascolle. Belgradissa hän ei pystynyt puolustamaan viime vuotista voittoaan, vaan putosi jatkosta puolivälierässä hävittyään maailmanlistan sijalla 319 olleelle Filip Krajinovićille, jota vastaan hän luovutti toisessa erässä.[15]

Ranskan avoimissa hän pääsi puolivälieriin asti, mutta hävisi sen yli neljä tuntia kestäneen ottelun jälkeen Jürgen Melzerille luvuin 3–6, 2–6, 6–2, 7–6(3), 6–4. Wimbledonissa Đoković pääsi välieriin asti voittamalla Olivier Rochusin, Taylor Dentin, Albert Montañésin, Lleyton Hewittin ja Lu Yen-hsunin. Välierän hän kuitenkin hävisi maailmanlistan sijalla 13 olleelle Tomáš Berdychille erin 6–3, 7–6(9), 6–3. Kanadan Masters-turnauksessa Đoković hävisi välierässä Roger Federerille luvuin 6–1, 3–6, 7–5.[15] Hän pelasi turnauksessa myös nelinpeliä maailmanlistan ykkösen, Rafael Nadalin kanssa. Edellisen kerran vuonna 1976 kaksi maailmanlistan parasta oli pelannut yhdessä nelinpeliä. Tuolloin pelasivat yhdessä Jimmy Connors sekä Arthur Ashe.[25] Đoković ja Nadal putosivat jatkosta kuitenkin avauskierroksella hävittyään kanadalaisille Milos Raonicille ja Vasek Pospisilille.[26]

Cincinnatin Masters-turnauksessa Đoković hävisi puolivälierässä Andy Roddickille. Elokuun lopulla alkaneissa Yhdysvaltain avoimissa Đoković voitti ensimmäisellä kierroksella Viktor Troickin viisieräisessä kamppailussa luvuin 6–3, 3–6, 2–6, 7–5, 6–3. Seuraavaksi hän voitti Philipp Petzschnerin toisella kierroksella, James Blaken kolmannella kierroksella ja Mardy Fishin neljännellä kierroksella. Puolivälierässä hän voitti Gaël Monfilsin ja kohtasi välierässä Roger Federerin. Viisieräisen välierän voitti Đoković, joka pääsi toisen kerran urallaan Yhdysvaltain avointen loppuotteluun. Hän voitti Federerin lukemin 5–7, 6–1, 5–7, 6–2, 7–5. Loppuottelussa maailmanlistan ykkönen, Rafael Nadal voitti hänet neljässä erässä 4–6, 7–5, 4–6, 2–6.[15]

Lokakuussa Đoković voitti Pekingin turnauksen finaalissa David Ferrerin. Shanghain Masters-turnauksen välierässä sekä Baselin turnauksen finaalissa hän hävisi Roger Federerille. Pariisin Masters-turnauksessa hän hävisi toisella kierroksella Michaël Llodralle ja ATP World Tour Finals -turnauksen välierässä Federerille. Kauden päättyessä hän oli jälleen maailmanlistan kolmosena.[15]

Pitkä voittoputki ja maailmanlistan ykköseksi (2011)

Đoković voittoisan Australian avointen finaalin jälkeen vuonna 2011.

Đoković aloitti kauden Hopman Cupilla, jossa hän pelasi yhdessä Ana Ivanovićin kanssa. He selvittivät tiensä turnauksen loppuotteluun, mutta Serbia joutui vetäytymään loppuottelusta, koska Ivanović loukkaantui edellisessä ottelussa.[27]

Australian avointen puolivälierässä Đoković voitti Tomáš Berdychin, välierässä hallitsevan mestarin Roger Federerin ja finaalissa Andy Murrayn suoraan kolmessa erässä. Kauden toisen ja uransa 20:nnen turnausvoittonsa hän otti Dubaissa voitettuaan finaalissa Roger Federerin suoraan kahdessa erässä 6–3, 6–3. [15] Đokovićin voittokulku jatkui maaliskuussa, kun hän voitti Indian Wells Mastersin. Välierässä hän voitti Roger Federerin ja finaalissa Rafael Nadalin, ottaen näin jo 20:nnen peräkkäisen otteluvoittonsa. Samalla hän nousi maailmanlistalla toiseksi ohi Roger Federerin.[28] Đoković sanoikin pelaavansa tällä hetkellä elämänsä parasta tennistä.[29] Voittoputki venyi Miamin Masters-turnauksessa, kun Đoković voitti finaalissa Rafael Nadalin luvuin 4–6, 6–3, 7–6(4). Se oli hänen 26:s otteluvoitto jo peräjälkeen, ja kauden 24:s.[30]

Huhtikuussa Đoković joutui jättämään väliin kauden ensimmäisen massakenttäturnauksen, Monte Carlo Mastersin, polvivamman takia.[31] Kauden viidennen turnausvoittonsa Đoković saavutti Serbia Openissa, jonka loppuottelussa hän voitti Feliciano Lópezin luvuin 7–6, 6–2.[32] Seuraavalla viikolla Đoković juhli voittoa Madridin Masters-turnauksessa, jonka finaalissa hän päihitti Rafael Nadalin. Samalla hän katkaisi Nadalin 37 ottelun pituisen voittoputken massankentillä. Voitto oli Đokovićille myös kaikkien aikojen ensimmäinen Nadalista massakentällä.[33] Seuraavalla viikolla pelatussa Rooman Masters-turnauksessa Đoković jatkoi pitkää voittoputkeaan päihittämällä finaalissa jälleen Nadalin, tällä kertaa luvuin 6–4, 6–4. Voiton myötä hänestä tuli ensimmäinen pelaaja, joka on pystynyt voittamaan Nadalin massakentällä kaksi kertaa saman vuoden aikana.[34]

Đokovićin 43 ottelun voittoputki, ja vuoden alusta lähtien 41 ottelun voittoputki, katkesi vasta Ranskan avoimissa, missä hän hävisi Roger Federerille luvuin 7–6(5), 6–3, 3–6, 7–6(5).[35] Hän jäi vain yhden voitetun ottelun päähän kaikkien aikojen pisimmästä voittoputkesta vuoden alusta lähtien, joka on John McEnroen hallussa. Đoković sanoi, että hänen kauden alkunsa oli viisi parasta kuukautta hänen elämässään, ja sen oli loputtava joskus, vaikkakin tällä kertaa huonoon aikaan.[36] Đoković joutui vetäytymään seuraavalla viikolla pelattavasta Queensin turnauksesta polvivamman takia.[37] Wimbledonissa Đoković pääsi ensimmäistä kertaa urallaan loppuotteluun voitettuaan välierissä Jo-Wilfried Tsongan luvuin 7–6(4), 6–2, 6–7(9), 6–3. Samalla hän varmisti nousunsa maailmanlistan ykköseksi ohi Rafael Nadalin. Nadal ja Roger Federer olivat pitäneet ykköspaikkaa hallussaan helmikuusta 2004 lähtien.[9] Turnauksen loppuottelussa Đoković voitti Nadalin luvuin 6–4, 6–1, 1–6, 6–3.[5]

Davis Cup

Miesten maajoukkueiden välisessä tenniskilpailussa, Davis Cupissa, Đoković on edustanut Serbiaa 15 maaottelussa vuodesta 2004 lähtien.[38] Vuonna 2010 hän kuului Serbian joukkueeseen, joka voitti maan ensimmäisen Davis Cupin. Turnauksen loppuottelussa Serbia voitti Ranskan otteluvoitoin 3–2. Đoković voitti loppuottelussa molemmat kaksinpelinsä. Voiton Serbialle ratkaisi kuitenkin Viktor Troicki.[39][40]

Pelityyli

Novak Đoković tunnetaan erinomaisena "all-round"-pelaajana, jolla on voimakas kämmenlyönti ja erinomainen syöttötyöskentely. Hän pelaa useimmiten kentän takarajalla, mutta on hyvä myös verkolla voimakkaine volley- ja pudotuslyönteineen.[41] Đokovićia pidetään yhtenä maailman parhaimmista syötön palauttajista.[42][43]

Đokovićia on kritisoitu siitä, että hän pomputtaa palloa usein kauan aikaa, ennen kuin aloittaa syöttämisen.[44][45]

Yksityiselämä

Đokovićin vanhemmat ovat isä Srđan, ja äiti Dijana. Hänellä on kaksi nuorempaa veljestä, Marko ja Djordje, jotka molemmat pelaavat tennistä.[46][47] Đokovićin tyttöystävä on serbialainen Jelena Ristić.[48] Đoković on hyvä ystävä naistennispelaaja Ana Ivanovićin kanssa. He ovat tunteneet toisensa jo lapsuudesta asti.[49]

Đoković oli erikoisvieraana vuoden 2008 Euroviisuissa Belgradissa. Hän heitti ison tennispallon yleisön joukkoon merkkinä äänestyksen alkamisesta, ja lauloi yhdessä juontajien kanssa osan Belgradista kertovasta kappaleesta.[50] 28. huhtikuuta 2011 Serbian ortodoksisen kirkon patriarkka Irinej myönsi Đokovićille St. Savan kunniamerkin. Se myönnettiin hänelle, koska hän on osoittanut rakkautta seurakuntaa kohtaan, ja koska hän on auttanut serbialaisia ihmisiä, seurakuntia ja luostareita erityisesti Kosovossa ja Metohijassa.[51]

Turnausvoitot

[52][15]

Kaksinpeli (26)

s = sisäkenttä

Voitot turnausluokittain (ennen/jälkeen 2009)
Grand Slam -turnaukset (3)
ATP World Tour Finals (1)
ATP Masters Series /
ATP World Tour Masters 1000 (9)
ATP International Series Gold /
ATP World Tour 500 (7)
ATP International Series /
ATP World Tour 250 (6)
Voitot kenttätyypeittäin
Kova (18)
Massa (7)
Ruoho (1)
Matto (0)
# Pvm Turnaus Kenttä Loppuotteluvastustaja Tulos
1. 17. heinäkuuta 2006 Amersfoort, Alankomaat Massa Chile Nicolás Massú 7–6(5), 6–4
2. 2. lokakuuta 2006 Metz, Ranska Kova (s) Itävalta Jürgen Melzer 4–6, 6–3, 6–2
3. 1. tammikuuta 2007 Adelaide, Australia Kova Australia Chris Guccione 6–3, 6–7(6), 6–4
4. 1. huhtikuuta 2007 Miami, Yhdysvallat Kova Argentiina Guillermo Cañas 6–3, 6–2, 6–4
5. 29. huhtikuuta 2007 Estoril, Portugali Massa Ranska Richard Gasquet 7–6(7), 0–6, 6–1
6. 12. elokuuta 2007 Montréal, Kanada Kova Sveitsi Roger Federer 7–6(2), 2–6, 7–6(2)
7. 14. lokakuuta 2007 Wien, Itävalta Kova (s) Sveitsi Stanislas Wawrinka 6–4, 6–0
8. 27. tammikuuta 2008 Australian avoimet, Melbourne, Australia Kova Ranska Jo-Wilfried Tsonga 4–6, 6–4, 6–3, 7–6(2)
9. 23. maaliskuuta 2008 Indian Wells, Yhdysvallat Kova Yhdysvallat Mardy Fish 6–2, 5–7, 6–3
10. 11. toukokuuta 2008 Rooma, Italia Massa Sveitsi Stanislas Wawrinka 4–6, 6–3, 6–3
11. 16. marraskuuta 2008 Shanghai, Kiina Kova (s) Venäjä Nikolai Davydenko 6–1, 7–5
12. 28. helmikuuta 2009 Dubai, Arabiemiirikunnat Kova Espanja David Ferrer 7–5, 6–3
13. 10. toukokuuta 2009 Belgrad, Serbia Massa Puola Łukasz Kubot 6–3, 7–6(0)
14. 11. lokakuuta 2009 Peking, Kiina Kova Kroatia Marin Čilić 6–2, 7–6(4)
15. 8. marraskuuta 2009 Basel, Sveitsi Kova (s) Sveitsi Roger Federer 6–4, 4–6, 6–2
16. 15. marraskuuta 2009 Pariisi, Ranska Kova (s) Ranska Gaël Monfils 6–2, 5–7, 7–6(3)
17. 27. helmikuuta 2010 Dubai, Arabiemiirikunnat Kova Venäjä Mihail Južnyi 7–5, 5–7, 6–3
18. 11. lokakuuta 2010 Peking, Kiina Kova Espanja David Ferrer 6–2, 6–4
19. 30. tammikuuta 2011 Australian avoimet, Melbourne, Australia Kova Yhdistynyt kuningaskunta Andy Murray 6–4, 6–2, 6–3
20. 26. helmikuuta 2011 Dubai, Arabiemiirikunnat Kova Sveitsi Roger Federer 6–3, 6–3
21. 20. maaliskuuta 2011 Indian Wells, Yhdysvallat Kova Espanja Rafael Nadal 4–6, 6–3, 6–2
22. 3. huhtikuuta 2011 Miami, Yhdysvallat Kova Espanja Rafael Nadal 4–6, 6–3, 7–6(4)
23. 1. toukokuuta 2011 Belgrad, Serbia Massa Espanja Feliciano López 7–6(4), 6–2
24. 8. toukokuuta 2011 Madrid, Espanja Massa Espanja Rafael Nadal 7–5, 6–4
25. 15. toukokuuta 2011 Rooma, Italia Massa Espanja Rafael Nadal 6–4, 6–4
26. 3. heinäkuuta 2011 Wimbledonin tennisturnaus, Wimbledon, Englanti Ruoho Espanja Rafael Nadal 6–4, 6–1, 1–6, 6–3

Nelinpeli (1)

s = sisäkenttä

Voitot turnausluokittain (ennen/jälkeen 2009)
Grand Slam -turnaukset (0)
ATP World Tour Finals (0)
ATP Masters Series /
ATP World Tour Masters 1000 (0)
ATP International Series Gold /
ATP World Tour 500 (0)
ATP International Series /
ATP World Tour 250 (1)
Voitot kenttätyypeittäin
Kova (0)
Massa (0)
Ruoho (1)
Matto (0)
# Pvm Turnaus Kenttä Pari Loppuotteluvastustaja Tulos
1. 13. kesäkuuta 2010 Lontoo, Iso-Britannia Ruoho Israel Jonathan Erlich Slovakia Karol Beck
Tšekki David Škoch 		6–7, 6–2, [10–3]

Tilastot

Kaksinpelimenestys Grand Slam -turnauksissa

[53]

Turnaus 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011
Australian avoimet 1R 1R 4R W QF QF W
Ranskan avoimet 2R QF SF SF 3R QF SF
Wimbledon 3R 4R SF 2R QF SF W
Yhdysvaltain avoimet 3R 3R F SF SF F

Lähteet

  1. ↑ ATP:n kotisivutView and modify data on Wikidata . Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. ↑ (de) Saksan kansalliskirjasto, GND-tunnisteView and modify data on Wikidata . Tieto on haettu Wikidatasta.
  3. ↑ a b c Novak Đoković – Profile ATP World Tour. atpworldtour.com. Viitattu 27.3.2011. (englanniksi)
  4. ↑ Djokovic jyräsi Australian avointen mestariksi YLE Urheilu. Viitattu 27.3.2011.
  5. ↑ a b Uusi maailman ykkönen Djokovic Wimbledonin mestari YLE Urheilu. Viitattu 3.7.2011.
  6. ↑ Novak Đoković – Career Titles/Finals ATP World Tour. atpworldtour.com. Viitattu 27.3.2011. (englanniksi)
  7. ↑ a b Herman, Martyn: Djokovic wins bronze medal for Serbia uk.reuters.com. 16.8.2008. Reuters. Viitattu 16.8.2008. (englanniksi)
  8. ↑ a b c d Novak Đoković – South African Airways ATP Rankings History atpworldtour.com. ATP World Tour. Viitattu 5.6.2011. (englanniksi)
  9. ↑ a b Djokovic finaaliin ja maailmanlistan kärkeen YLE Urheilu. Viitattu 2.7.2011.
  10. ↑ Trofej OKS – Najuspešniji sportisti oks.org.rs. Viitattu 5.6.2011. (serbiaksi)
  11. ↑ Sport: Novak Đoković najbolji sportista godine sportske.net. Viitattu 5.6.2011. (serbiaksi)
  12. ↑ Australian Open Junior Championships 2004 itftennis.com. Viitattu 6.6.2011. (englanniksi)
  13. ↑ DJOKOVIC, Novak (SRB) – Biography itftennis.com. Viitattu 27.3.2011. (englanniksi)
  14. ↑ DJOKOVIC, Novak (SCG) itftennis.com. Viitattu 18.7.2011. (englanniksi)
  15. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Novak Đoković – Playing Activity ATP World Tour. atpworldtour.com. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  16. ↑ Nadal Beats Djokovic to Reach French Open Semifinals (Update1) bloomberg.com. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  17. ↑ Djokovic Is on the Rise, Just as He Expects to Be nytimes.com. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  18. ↑ Nadal reaches final after Djokovic retires canada.com. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  19. ↑ Djokovic upsets Federer in Montreal thestar.com.my. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  20. ↑ Past Results - Hopman Cup XX (29th Dec 2007 - 4th Jan 2008) hopmancup.com. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  21. ↑ Novak Djokovic wins Australian Open couriermail.com.au. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  22. ↑ Federer bows to king of Spain Nadal in greatest Grand Slam final ever thestar.com.my. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  23. ↑ Novak Djokovic withdraws from Australian Open dailytelegraph.com.au. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  24. ↑ Nadal drops down the rankings timeslive.co.za. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  25. ↑ Maailman kaksi parasta liittoutuvat pariksi iltasanomat.fi. Viitattu 28.3.2011.
  26. ↑ Pospisil and Raonic, Polansky Pull off Big Upsets at Rogers Cup tsn.ca. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  27. ↑ Ivanovic hurt, Belgium replaces Serbia in Hopman Cup final cbbsports.com. Viitattu 14.3.2011. (englanniksi)
  28. ↑ Djokovicin voittokulku jatkuu ja jatkuu YLE Urheilu. Viitattu 21.3.2011.
  29. ↑ Ken pysäyttää Djokovicin? iltalehti.fi. Viitattu 28.3.2011.
  30. ↑ Järkkymätön Djokovic löi Nadalin finaalissa YLE Urheilu. Viitattu 4.4.2011.
  31. ↑ Voittamattomalle Djokovicille raju takaisku YLE Urheilu. Viitattu 9.4.2011.
  32. ↑ Djokovic jatkoi jyräämistään kotiturnauksessa YLE Urheilu. Viitattu 1.5.2011.
  33. ↑ Djokovic katkaisi Nadalin huikean putken YLE Urheilu. Viitattu 9.5.2011.
  34. ↑ Djokovic kukisti taas Nadalin massalla YLE Urheilu. Viitattu 16.5.2011.
  35. ↑ Vihdoinkin se tapahtui - Djokovicin voittoputki poikki! YLE Urheilu. Viitattu 4.6.2011.
  36. ↑ Djokovic Reflects On 'Best Five Months Of My Life' atpworldtour.com. Viitattu 4.6.2011. (englanniksi)
  37. ↑ Djokovic ei pelaa Wimbledonin lämmittelyturnauksessa YLE Urheilu. Viitattu 4.6.2011.
  38. ↑ Novak DJOKOVIC Profile daviscup.com. Viitattu 4.6.2011. (englanniksi)
  39. ↑ Serbia crowned Davis Cup champion daviscup.com. Viitattu 4.6.2011. (englanniksi)
  40. ↑ World Group Final: Serbia – France daviscup.com. Viitattu 4.6.2011. (englanniksi)
  41. ↑ Novak Djokovic Playing Style us.open-tennis.com. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  42. ↑ Nieminen: Djokovic suosikkina finaaliin - katso video! YLE Urheilu. Viitattu 28.3.2011.
  43. ↑ Andy Murray: The tactics to beat Novak Djokovic in Australian Open final guardian.co.uk. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  44. ↑ Djokovic beats Moya; Ferrer cruises past Chela sports.espn.go.com. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  45. ↑ Djokovic earns U.S. Open semis and leaves impression nydailynews.com. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  46. ↑ Biography novakdjokovic.rs. Viitattu 5.6.2011. (englanniksi)
  47. ↑ Biography, brothers novakdjokovic.rs. Viitattu 5.6.2011. (englanniksi)
  48. ↑ Novak Djokovic and Girlfriend Jelena Ristic Swim with Dolphins gotennis.com. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  49. ↑ Ana steels for Cup charge perthnow.com.au. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  50. ↑ Novak took part in the first semifinal evening of Eurovision Song Contest ontennis.com. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  51. ↑ Novak Djokovic awarded with the highest distinction of the Serbian Church spc.rs. Viitattu 6.6.2011. (englanniksi)
  52. ↑ Career Titles/Finals ATP World Tour. atpworldtour.com. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  53. ↑ Novak Đoković – ITF Profile itftennis.com. Viitattu 4.6.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Novak Đoković.

Malline:Link FA

Malline:Link GA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Novak_Đoković&oldid=10496847”