Laumanvartija

Sarplaninac-pari laumansa kanssa rodun kotiseudulla Serbian ja Pohjois-Makedonian rajan seudun Sar-vuorilla.

Laumanvartija on joillekin koiraroduille tyypillinen käyttötarkoitus. Laumanvartijarodut ovat yleensä isokokoisia koiria, jotka elävät kotieläinlaumassa vartioiden sitä lähinnä suurpedoilta, mutta myös muilta uhkilta. Laumanvartijat eivät paimenna, eivätkä siis ole paimenkoiria. Niillä ei myöskään ole juurikaan riista- tai saalisviettiä. Laumanvartijoilla on äärimmäisen korkealle kehittynyt hoivavietti omaa laumaansa kohtaan. Ne ovat yleensä valmiita suojelemaan laumaansa vaikka oman henkensä uhalla. Koirat hyväksyvät omistajaansa mukaillen laumaansa lähes mitä hyvänsä.

Laumanvartijarotujen käyttö on tyypillistä seuduilla, joissa lampaita paimennetaan laumoissa. Koirien tulee olla itsenäisiä ja rohkeita. Laumanvartijat ovat ns minimireaktion koiria vaikuttaen laiskoilta tai flegmaattisilta makoillessaan laumansa keskellä tai sen läheisyydessä. Ne kuitenkin tarkkailevat herkeämättä ympäristönsä tapahtumia ja uhkan havaitessaan nämä suuret koirat valpastuvat välittömästi ja ovat kokoisekseen hämmästyttävän nopeita ja ketteriä.

Laumanvartijoilla on tyypillisesti paksu ja säätäkestävä turkki. Monet rodut ovat valkoisia väritykseltään, jolloin ne eivät erotu suojeltavasta laumasta.

Koiria ei tarvitse varsinaisesti kouluttaa laumanvartioimiseen, vaan ne käyttävät luonnollisia vaistojaan. Pennun on kuitenkin päästävä elämään vartioitavan lauman eläinten kanssa jo varhaisella sosiaalistumiskaudella (7–12 viikon iässä) leimaantuakseen ensisijaisesti niihin.

Laumanvartijarodut

FCI tunnustaa seuraavat laumanvartijarodut:

• Aidi (FCI 2)
• Alentejonkoira (FCI 2)
• Bukovinankoira (FCI 2)
• Castro laboreironkoira (FCI 2)
• Etelävenäjänkoira (FCI 1)
• Espanjanmastiffi (FCI 2)
• Estrelanvuoristokoira (FCI 2)
• Kangalinkoira (FCI 2)
• Karpaattienkoira (FCI 1)
• Karstinpaimenkoira (FCI 2)
• Kaukasiankoira (FCI 2)
• Keskiaasiankoira (FCI 2)
• Komondor (FCI 1)
• Kuvasz (FCI 1)
• Maremmano-abruzzese (FCI 1)
• Owczarek podhalanski (FCI 1)
• Pyreneittenkoira (FCI 2)
• Pyreneittenmastiffi (FCI 2)
• Romanianpaimenkoira (FCI 1)
• Sarplaninac (FCI 2)
• Slovakiancuvac (FCI 1)
• Tiibetinmastiffi (FCI 2)
• Tornjak (FCI 2)

On kuitenkin lukuisia muitakin vanhoja laumanvartiointiin käytettyjä rotuja, kuten musta romanianvuoristokoira, kreikanpaimenkoira, turkkilainen akbash, valkoinen kreikanpaimenkoira, epeiroksenmolossi, serbianvuoristokoira ja makedonianvuoristokoira (karaman), jotka ovat kaikki kotimaidensa kenneljärjestöjen tunnustamia.

Lisäksi keskiaasiankoirasta on Lähi-idässä ja sitä ympäröivillä alueilla lukuisia eri paikallismuunnoksia, joita paikalliset pitävät omana kansallisena rotunaan, kuten afganistaninpaimenkoira, armenialainen gampr, turkmenistanilainen alabai, kazakstanilainen tobet ja uzbekistanilainen torkuz. Kaukasiankoiran sukulaisina pidetään vastaavasti georgianvuoristokoiraa, eteläkaukasianvuoristokoiraa ja pohjoiskaukasianpaimenkoiraa. Samaten tiibetinmastiffista on Kiinassa, Intiassa, Bhutanissa, Mongoliassa ja Nepalissa erillisiä muunnoksia jotka ovat eläneet jo pitkään toisistaan eristyksissä, mutta joiden yhdennäköisyys kantarotuunsa on silti huomattava. Kenties tunnetuin muunnos on tiibetiläinen kyi apso, joka on käytännössä karkeakarvainen tiibetinmastiffi.

Laumanvartijarotujen käyttö Suomessa

Suomessa ei ole vuosisatojen mittaisia pitkiä perinteitä laumanvartijarotuisten koirien käytöstä muun Euroopan tai Keski-Aasian tavoin. Tähän ovat osaltaan vaikuttaneet Suomen laajat jokamiehenoikeudet sekä etenkin suurten asumattomien vuoristoseutujen puute ja suurpetojen vähäinen lukumäärä etenkin sotien aikaan ja jälkeen.

Koska Suomeen ei ole päässyt syntymään vuosisatojen mittaista perinnetietoa koskien näitä rotuja, eivät ihmiset osaa vältellä koirien vahtimia alueita esimerkiksi laidunalueiden liepeillä marja- tai sienimetsällä liikuttaessa. Suomen suurpetokannan kasvaessa ja maaseudun autioituessa näitä rotuja on kuitenkin alettu hiljalleen hyödyntämään etenkin syrjäseuduilla karjan- sekä muiden kotieläinten suojelemisessa ja pihapiirien pitämisessä petovapaina vyöhykkeinä.

Monilla laumanvartijoilla on taipumusta laajentaa reviiriään omatoimisesti jopa kilometrien säteelle, etenkin ilman vartioitavaa kotieläinlaumaa. Lukuunottamatta varsinaisia syrjäseutuja, jolloin naapurit ja yleiset tiet ja muut kulkureitit ovat riittävän etäällä (kilometrien päässä), tulisi koirien vartioiman alueen olla aina huolellisesti ja riittävän jämerästi aidattu. Suositus on noin 2 metriset aidat, vaikka joidenkin yksilöiden tiedetään menneen sellaisistakin ylitse, alitse tai lävitse.

Kotimaisten kokemusten perusteella suurpedot välttelevät alueita joilla vartioi laumanvartijakoiria. Pääsääntöisesti suositus on, että työkäytössä tiheillä suurpetoalueilla koiria tulisi olla 2-4 kappaletta suurempaa kotieläinlaumaa kohden.

Susien suojelun kasvattessa suosiotaan on myös havaittu, että näiden koirien käyttö vähentää painetta salakaadoille ja yleisesti ottaen lieventää esimerkiksi tilallisten kokemaa susivihaa, koska elinkeino ei enää kärsi vahinkoja petojen takia. Näiden koirien käyttöä voidaankin perustella myös luonnonsuojelullisin näkökulmin.

Vartioidessaan kotieläinlaumaa tai aluetta laumanvartija luottaa ennen kaikkea ääneensä ja kokoonsa. Koirien ei siis tule hakea aktiivisesti yhteenottoja suurpetojen kanssa, eikä käydä matalalla kynnyksellä kiinni ihmisiin, paitsi jos uhka kaikista varoittavista eleistä huolimatta yhä vain jatkaa etenemistään vartioitavan lauman tai alueen suuntaan. Roduissa on tässä suhteessa jonkin verran eroavaisuuksia ja yleisesti ottaen voidaan todeta Etelä-ja Länsi-Eurooppalaisten rotujen olevan jossain määrin pitkämielisempiä, vaikkakin yksilökohtaisia eroja löytyy myös rotujen sisältä.

Laumanvartijarotuiset koirat sopeutuvat yleensä huonosti elämään tiheästi asutetuilla taajama- ja kaupunkialueilla niiden voimakkaan vahti- ja etenkin haukkuherkkyyden takia. Koirien haukku on syvä ja erittäin kantava. Koirat partioivat alueellaan ja ilmoittavat läsnäolostaan etenkin ilta-ja yöaikaan. Koirien havaitessa uhan haukun intensiteetti kasvaa huomattavasti. Koirat saattavat aistia laumaa tai aluettaan lähestyvän petoeläimen varsin kaukaa, jopa useamman kilometrin säteeltä.

Perimässä olevan vartiointivietin huomioiden koirat sopivatkin elämään parhaiten maaseudulla, missä ne pääsevät toteuttamaan alkuperäistä työtehtäväänsä ja saavat viettää runsaasti aikaa ulkoilmassa siellä jopa kokoaikaisestikin eläen. Tässä tapauksessa koiralla täytyy luonnollisesti olla käytössään huolellisesti lämpöeristetty ja tilava koppi mihin se pääsee aina halutessaan säänsuojaan sekä lämmittelemään.

Ongelmatapauksia- ja pitovaikeuksia on esiintynyt jonkin verran, kun näitä koiria on otettu joko kaupunkioloihin tai ottamatta selvää niiden luonteen erityispiirteisiin ja käyttötarkoitukseen liittyvistä seikoista.

Ulkonäöllisesti asiaan perehtymätön erehtyy helposti sekoittamaan laumanvartijarotuiset koirat esimerkiksi hyvin saman näköisiin, mutta käyttötarkoitukseltaan ja luonteeltaan erilaisiin leonberginkoiraan tai newfoundlandinkoiraan. Monien rotujen ulkonäkö on kieltämättä hämäävä, koska esimerkiksi kuvasz tai pyreneittenkoira vaaleine turkkeineen näyttävät lähinnä hellyttäviltä perhekoirilta.

Etymologia

Moni laumanvartijarotu kulki ennen nimen ”paimenkoira” alla, jollaisina ne vielä nykyisinkin monilla muilla kielillä, kuten englanniksi, tunnetaan. Rotujen harrastajat olivat kuitenkin toivoneet jo pitkään nimimuutosta väärinkäsitysten välttämiseksi, ja halusivat nimien kuvastavan paremmin rotujen käyttötarkoitusta. Vuonna 2012 Suomen Kennelliitto alkoi työstää asiaa, ja niin luovuttiin nimistä ”anatolianpaimenkoira”, ”etelävenäjänpaimenkoira”, ”kaukasianpaimenkoira” ja ”keskiaasianpaimenkoira”, minkä lisäksi alkuperäiseltä nimeltään ”karpaattienpaimenkoirana” ja ”bukovinanpaimenkoirana” tunnetut rodut käännettiin suomeksi jättäen ”paimen”-osan suoraan pois. Enää ainoastaan karstinpaimenkoira ja romanianpaimenkoira tunnetaan virallisesti virheellisillä nimityksillä, ja niistäkin jälkimmäinen osittain sen takia, että se luokitellaan virallisesti FCI-ryhmään 1 eli ”Lammas- ja karjakoirat”.