Estrelanvuoristokoira
| Estrelanvuoristokoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |  Portugali |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 1 209[1]: 1 207 pitkäkarvaista ja 4 lyhytkarvaista[2] |
| Alkuperäinen käyttö | laumanvartija |
| Nykyinen käyttö | seura- ja vahtikoira |
| Elinikä | keskimäärin 9 vuotta[3] |
| Muita nimityksiä | cão da Serra da Estrela, Estrela Mountain Dog, chien de la serra da Estrela, Serra-da-Estrela-Berghund, perro de la sierra de la Estrela, cane della Serra da Estrela, estrela mäestikukoer, Portuguese Mountain Dog, estrela |
| FCI-luokitus | ryhmä 2 Pinserin ja snautserin tyyppiset, molossikoirat ja sveitsinpaimenkoirat alaryhmä 2.2 Vuoristotyyppiset molossikoirat #173 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | uros 45–60 kg narttu 35–45 kg |
| Säkäkorkeus | uros 65–73 cm narttu 62–69 cm |
| Väritys | keltainen, punainen, sudenharmaa tai brindle - maskilla tai ilman |
Estrelanvuoristokoira (port. cão da Serra da Estrela) on Portugalin Estrelanvuoristosta kotoisin oleva laumanvartijarotu. Lyhyt- ja pitkäkarvaisilla muunnoksilla on yhteinen rotumääritelmä.[4] Rotu oli vuonna 2019 kotimaassaan suosituin portugalilainen rotu ja kaikkien rotujen rekisteröintilistalla sijalla 4.[5] Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi muutamia estrelanvuoristokoiran pentueita vuosittain.[6] Koko kanta on yli 1 200 koiraa.[1]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Estrelanvuoristokoira on ruumiinrakenteeltaan melko suuri, pitkänomainen ja kaarevalinjainen. Sen kaartuva rintakehä ei ole kovin leveä. Rotu liikkuu sujuvasti, mahdollisimman vähällä vaivalla. Sillä on vahva raajaluusto, melko niukat kinnerkulmaukset ja soikeahkot käpälät. Lisäksi monilla estrelanvuoristokoirilla on kannukset. Rodulla on ominaista pitkä riippuva häntä, jonka päässä on J-koukku ja koiran seistessä häntä kohoaa melko korkealle.[4]
Estrelanvuoristokoiralla on lyhyt kaula ja jykevä, lievästi kupera pää, jossa on loiva otsapenger. Rodulla on pitkä kuono ja sen huulet eivät riipu. Sillä on keskikokoiset, soikeat silmät ja tiiviit luomet. Estrelanvuoristokoiralla on pienet, riippuvat, kolmiomaiset korvat, jotka taipuvat taaksepäin vasten päätä niin, että korvan tyvestä näkyy hieman korvan sisäpintaa.[4]
Urosten säkäkorkeus vaihtelee 65–73 cm (2 cm korkeampi sallitaan) ja paino 45–60 kg välillä. Nartuilla vastaavat mitat ovat 62–69 cm (2 cm korkeampi sallitaan) ja 35–45 kg.[4]
Karvapeite ja väritys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Estrelanvuoristokoirasta on kaksi karvamuunnosta: lyhyt- ja pitkäkarvainen. Karva on suoraa ja kevyesti laineikasta. Turkin vahvuus vaihtelee rungon eri osissa. Karva on lyhyempää raajoissa kintereiden alapuolella, samoin päässä. Korvientyvessä on pitempää karvaa, samoin hännässä, joka pitkäkarvaisella on hapsuinen. Pitkäkarvaisella estrelanvuoristokoiralla on pieni karvakaulus ja selvät hapsut raajojen takana. Pitkäkarvaisen estrelanvuoristokoiran runsas pohjavilla on peitinkarvaa vaaleampaa.[4]
Väri on useimmiten kellanruskea (fawn) tai punaruskea ja harvemmin sudenharmaa. Myös brindle eri sävyissään (keltainen, punaruskea tai harmaa pohjaväri) mustin raidoin sallitaan. Päässä on usein tumma maski. Pienet valkoiset merkit sallitaan ainoastaan kaulan alapuolella, rinnassa ja käpälissä.[4]
Pitkäkarvainen, fawn
Pitkäkarvainen, brindle
Lyhytkarvainen, brindle
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Estrelanvuoristokoira omaa alkukantaisen luonteen joka asettaa omat vaatimuksensa koiran arkielämään. Nykyisin koirat toimivat enimmäkseen maatilojen ja pihojen vahteina ja sekä seuralaisina. Estrelanvuoristokoira soveltuu ominaisuuksiltaan parhaiten maaseudulle ja harvaan asutuille alueille. Rodulla on voimakas vartiointitaipumus ja äänekäs haukku.[7]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jo vuosisatojen ajan syrjäisen Estrelanvuoriston rinteillä on käytetty tämäntyyppisiä koiria laumojen vartiointiin, suojeluun ja jopa vetokoirina. Rotua pidetään yhtenä Pyreneiden niemimaan vanhimmista. Kun lampaiden paimennus luonnonlaitumilla oli vielä yleistä estrelanvuoristokoirat suojelivat niitä susilta ja karhuilta. 1900-luvun alussa petojen määrä väheni ja pienikokoisemmat koirat yleistyivät ja estrelanvuoristokoira vastaavasti harvinaistui.[8]
Terveys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rodun keskimääräinen elinikä on noin yhdeksän vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä luuston ja nivelien sairaudet.[3] Estrelanvuoristokoiran tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia ja dilatoiva kardiomyopatia.[9]
Luuston sairauksista huolestuttavin on lonkkaniveldysplasia. Noin 77 %:lla estrelanvuoristokoirista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 11 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E).[10] Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 9 %:lla rodun edustajista.[11] Estrelanvuoristokoiran PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto ja kyynärkuvauslausunto.[12][13]
Rodussa esiintyy jonkun verran dilatoivaa kardiomyopatiaa. Dilatoiva kardiomyopatia on sydänlihaksen sairaus, jossa sydämen vasen kammio laajenee ja sen pumppauskyky heikkenee. Sairaus saattaa johtaa sydämen vajaatoimintaan ja sitä myöten koiran menehtymiseen jo melko nuorella iällä.[9]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Estrelanvuoristokoirat. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, Suomen Kennelliitto. Haettu 30.3.2021.
- ↑ Estrelanvuoristokoira, lyhytkarvainen. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, Suomen Kennelliitto. Haettu 30.3.2021.
- 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.5.2026.
- 1 2 3 4 5 6 Rotumääritelmä (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 6.5.2026.
- ↑ "Registos 2019". Clube Português de Canicultura. Viitattu 29.2.2020.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.5.2026.
- ↑ Estrela Estrelanvuoristokoirat ry. Viitattu 6.5.2026. (englanniksi)
- ↑ Historia Estrelanvuoristokoirat ry. Viitattu 6.5.2026. (englanniksi)
- 1 2 Jalostuksen tavoiteohjelma 2026-2030 (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 6.5.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.5.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kyynärniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.5.2026.
- ↑ Pevisa ja rotukohtaiset erityisehdot (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.4.2026.
- ↑ PEVISA ja rotukohtaiset erityisehdot 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.5.2026.