Terceirandoggi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Terceirandoggi
Fila de Terceira.jpg
Avaintiedot
Alkuperämaa Azorit,  Portugali
Määrä uhanalainen
Alkuperäinen käyttö karjakoira
Nykyinen käyttö karja- ja vahtikoira
Muita nimityksiä cão de fila da Terceira[1], rabo torto[1], Terceira-Dogge[1], Terceira Island Watch-Dog[2]
FCI-luokitus ei FCI-rotu
Ulkonäkö
Paino 54 kg
Säkäkorkeus n. 55 cm tai 58 cm
Väritys fawn ja keltainen
- harmaa maski

Terceirandoggi (cão de fila da Terceira) on portugalilainen koirarotu, joka tunnetaan myös nimellä rabo torto - vapaasti käännettynä "korkkiruuvihäntä" (rabo = häntä, torto = kiertynyt, mutkainen). FCI ei ole tunnustanut sitä ja Portugalissa sen elvytys on paraikaa käynnissä.

Ulkomuoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terceirandoggin on kuvailtu muistuttavan bullmastiffia, joskin olevan tätä lyhytraajaisempi.[2] Se on keskikokoinen, fila-tyyppinen molossikoira, joka muistuttaa sukulaistaan são miguelinfilaa.[1] Pää on leveä ja raskas. Korvat perinteisesti typistetään alkuperämaassa.[2] Rodun tunnusomaisimpiin piirteisiin lukeutuu synnynnäisesti lyhyt, korkkiruuvimaisesti kiertyvä häntä.[1] Karvapeite on lyhyt ja sileä[2]; väriltään Eva-Maria Krämerin mukaan joko fawn tai keltainen, ja siinä tulee olla vaalea maski[1] - Desmon Morriksen mukaan vastaavasti fawn, keltainen, oranssi tai valkoinen keltaisin tai punaruskein merkein[2]. Keskimääräinen säkäkorkeus on noin 55 cm[1] tai noin 58 cm[2] ja paino 54 kg[2].

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotua käytetään talojen vahtikoirana.[2]

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksi terceirandoggia vuoden 1937 Lissabonin näyttelyssä.

Rotu on kotoisin Azoreilla sijaitsevalta Terceiran saarelta, ja polveutunee alentejonkoirasta.[2] Se on mitä todennäköisimmin sukua myös naapurisaaren são miguelinfilalle. 1900-luvun puolivälissä hallitus oli mukana rahoittamassa sen jalostusohjelmaa, joka sittemmin epäonnistui. Vuonna 1970 sen katsottiin käytännössä kuolleen sukupuuttoon, mutta jäljellä oli kuitenkin joitain yksilöitä, joiden avulla saatiin käynnistettyä nykyinen elvytystyö.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Krämer, E.-M. (2009). Der grosse Kosmos Hundeführer, s. 229. Kosmos: Stuttgart.
  2. a b c d e f g h i Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 608. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.