Owczarek podhalanski

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Owczarek Podhalanski
Polski Owczarek Podhalanski.jpg
Avaintiedot
Alkuperämaa  Puola
Määrä maailmassa n. 2000
Suomessa rekisteröity 736[1]
Rodun syntyaika 1600-luku
Alkuperäinen käyttö paimenkoira, vahtikoira
Nykyinen käyttö paimen-, vahti- ja seurakoira
Elinikä noin 10 vuotta
Muita nimityksiä Podhalanski, Tatra Shepherd, berger des Tatras, Tatra-Schäferhund, pastor polaco de Podhale
FCI-luokitus ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat
alaryhmä 1 Lammaskoirat
#252
Ulkonäkö
Säkäkorkeus uros 65-70 cm
narttu 60-65 cm
Väritys valkoinen

Owczarek podhalanski (polski owczarek podhalanski) on Puolasta lähtöisin oleva iso valkoinen paimenkoirarotu, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 1. Se on hyvin harvinainen: maailmassa arvellaan olevan noin pari tuhatta yksilöä.[2]

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotu on vahva ja kookas: urokset ovat säkäkorkeudeltaan yleensä 65–70 cm, nartut 60–65 cm. Kallo on hieman kaareva ja otsapenger selvästi erottuva olematta jyrkkä. Kuono on paksu, kärkeä kohden vähitellen kapeneva ja kallon kanssa samanpituinen tai tätä hieman pidempi. Kirsu on keskikokoinen ja musta. Silmät ovat hieman vinoasentoiset, keskikokoiset ja tummanruskeat. Korvat ovat riippuvat, keskipitkät, kolmionmuotoiset ja melko paksut. Helppohoitoinen karvapeite on säänkestävä, ja sen ansiosta rotu tulee toimeen ulkona läpi vuoden. Karvapeitteen väri on aina puhtaanvalkoinen.[3]

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Owczarek podhalanski tunnetaan tyynenä, älykkäänä ja valppaana rotuna. Se on usein varautunut vieraita kohtaan, mutta erittäin lämminhenkinen ihmisille ja eläimille, jotka kuuluvat sen laumaan. Se tulee hyvin toimeen sekä aikuisten että lasten kanssa ja on tarpeen tullen valmis puolustamaan heitä. Muita koiria kohtaan rotu käyttäytyy yleensä suopeasti. Se vartioi ja puolustaa sinnikkäästi, mutta hyökkää yleensä vain, jos sitä uhataan.

Owczarek podhalanskia koulutettaessa on pidettävä mielessä sen erityispiirteet: toisaalta itsenäisyys, ylpeys ja verkkaisuus, toisaalta miellyttämisenhalu sekä taito tulkita eleitä ja kehonkieltä. Laumanvartijakoiraa koulutettaessa johdonmukaisuus ja lempeä määrätietoisuus ovat ensiarvoisen tärkeitä. Podhalanski on onnellinen saadessaan juosta vapaana ja omistaessaan reviirin, jota se voi vartioida. Siitä on myös seuraksi pidemmille lenkeille.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotu on peräisin Tatran vuoristosta Etelä-Puolasta. Sen esi-isät olivat samoja itämaisia koiria kuin muillakin suurilla valkoisilla laumanvartija- ja paimenkoirilla - erään teorian mukaan ne olisivat olleet muinaisia, yli tuhat vuotta sitten Eurooppaan saapuneita aasialaisia mastiffeja. "Isojen valkoisten" rotujen uskotaan kehittyneen noin 1600-luvulla. Owczarek podhalanski on maantieteellisen sijaintinsa ansiosta länsieurooppalaisia sukulaisrotujaan vanhempi, koska idästä vaeltaneet kansat saavuttivat ensin Euroopan itäiset osat.[2] Voimakkaimpia yksilöitä on perinteisesti kutsuttu "liptovilaisiksi", mikä viittaa alueeseen Slovakian puolella. Tätä pidetään merkkinä siitä, että podhalanski polveutuisi slovakiancuvacista, joka on kotoisin Etelä-Tatralta.[4]

Podhalanski Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1990 Suomeen tuotiin ensimmäiset rodun edustajat, ja vuonna 1992 maassamme syntyi ensimmäinen pentue. Nykyisin puolalaiset linjat ovat hyvin edustettuina suomalaisessa populaatiossa, mutta myös Saksasta, Ranskasta, Alankomaista ja Tanskasta on tuotu jonkin verran rodun edustajia. Suomessa on tänä päivänä noin 300 yksilöä.[2]

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Owczarek podhalanski on tullut toimeen vuosisatojen ajan ilman erityistä huolenpitoa. Se onkin alkukantaisuutensa vuoksi rotuna varsin terve.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen Kennelliitto. Owczarek podhalanski. Koiranet Jalostustietojärjestelmä, 2016. Haettu 11.8.2016.
  2. a b c Rodun taustaa. Suomen Owczarek Podhalanskit ry. Viitattu 1.2.2020.
  3. Owczarek podhalanski. Suomen Kennelliitto, 8.10.2013. Viitattu 1.2.2020.
  4. Slovakiancuvac. Suomen Kennelliitto, 2.9.1993. Viitattu 3.2.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]