Telkkämäen perinnetila

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Telkkämäen luonnonsuojelualue
Telkkämäen perinnetila
Telkkämäen päärakennus
Telkkämäen päärakennus
Sijainti kartalla
Sijainti kartalla
Sijainti Kaavi, Pohjois-Savo
Koordinaatit 63°02′20″N, 28°29′32″E
Pinta-ala 1 km²
Perustettu 1989
Kävijämäärä 2 100[1] (vuonna 2016)
Hallinto Metsähallitus

Telkkämäen luonnonsuojelualue (myös Telkkämäen perinnetila tai Telkkämäen kaskiperinnetila) sijaitsee Kaavin kunnassa Pohjois-Savossa. Telkkämäen alue on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi perinnemaisemaksi.[2]

Metsähallitus perusti Telkkämäen luonnonsuojelualueen vuonna 1989. Alue on muodostettu kymmenestä eri palstasta.[3] Suojelualueen pinta-ala on yksi neliökilometri.[4] Alueen ytimen muodostaa perinnetila.

Telkkämäessä vaalitaan perinteistä savolaista kaskikulttuuria sekä suojellaan kulttuurimaisemalle tyypillistä eliölajistoa.[3] Vuosittain osa Telkkämäen metsistä kasketaan. Tilalla viljellään maata perinteisiä työmenetelmiä käyttäen.[5][6]

Kaskiperinteen vaaliminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaskettua maata Telkkämäessä (2013).

Telkkämäen alueella on kaskettu vähintään viimeisen 300 vuoden ajan - mahdollisesti pitempäänkin, sillä Kaavin alueella on ollut pysyvää asutusta 1620-luvulta saakka.

Telkkämäen luonnonsuojelualue on saanut nimensä Telkkämäen tilasta (torppa), joka on sijainnut paikalla jo vuosina 1828 – 1830. Varsinainen Telkkämäen tila on perustettu vuonna 1870.[3] Tilalla on kaskettu vielä sotienkin jälkeen. Maata on viljelty 1960-luvulle saakka.[7]

Metsähallitus on kaskennut metsää Telkkämäessä vuodesta 1993 lähtien. Kaskiviljelyssä käytetään perinteisiä työvälineitä ja -menetelmiä. Telkkämäen maisemaan kuuluvat olennaisesti merkit alueen kaskikulttuurista: runsaiden lehtimetsien lisäksi maastossa on kiviraunioita ja nauriskuoppia.[4][6][7]

Erilaisia kaskia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsähallituksen tavoitteena on ollut polttaa Kaavin Telkkämäessä vuosittain vähintään yksi kaski. Eniten Telkkämäessä on poltettu nuorta lehtimetsää eli niin sanottuja tavallisia kaskia. Vuonna 2000 eräässä kuusikossa poltettiin ensimmäinen huuhtakaski eli havumetsässä poltettu kaski. Alueella on poltettu myös rieskakaskia. Rieskamaa eli tuoreskaski on tehty nuoreen, pensasmaiseen lehtimetsään.

Seuraavaksi kaskettavan metsän tunnistaa puista, jotka on koluttu pystyyn kuivumaan, eli niiden alaosasta on poistettu kuorikerros. Tällainen pykälikkökaski kaadetaan kuivumaan huhtikuussa. Tavallinen kaski kaadetaan kuivumaan heinäkuussa. Kaski poltetaan seuraavan vuoden touko-kesäkuun vaihteessa. Rieska- eli tuorekaski poltetaan samana kesänä.

Kaski sytytetään tuohilla. Ennen vanhaan kaski sytytettiin sekä kitka- että kipinätulella. Ajateltiin, että kaksi kilpailevaa tulta polttaa maan erityisen tehokkaasti.[7] Kasken poltossa maan kamaran annetaan palaa parin sentin syvyydeltä. Polttamisen myötä puiden ja maaperän ravinteet saadaan viljelykasvien käyttöön.[4][6]

Viljelykasvien kasvatus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaskiruis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Telkkämäessä kasvatettava ruis on alkuperäistä kaavilaista kaskiruista, jonka siemeniä on talletettu geenipankkiin. Ruiskanta on pysynyt puhtaana ja terveenä paloviljelyn ja riiheämisen ansiosta. Rikkakasvit tai torajyvää aiheuttava sieni eivät ole selviytyneet kuumuudessa ja savussa.[7]

Peltorukiin maatiaiskantoihin verrattuna kaskiruis on kapeatähkäisempi ja pienijyväisempi. Kaskirukiit ovat parisen viikkoa peltorukiita myöhäisempiä. Tämä on voinut aikanaan estää pelto- ja kaskirukiita risteytymästä ja sekoittumasta keskenään. Kaskiruis on herkästi karisevaa.[8]

Kaskiruis kylvetään Telkkämäen perinnetilalla Laurin päivänä 10. elokuuta. Viljeltävä alue kynnetään paloaatralla ja karhitaan risukarhilla ennen kylvämistä. Risukarhi on tehty halkaistuista kuusista. Hevosvetoinen risukarhi kääntää kaskimaata kevyesti juuttumatta kantoihin tai kiviin.[7]

Vanhan muistisäännön mukaan kavionalalle kylvettiin yksi tai lötön (tuohinen "jalkine") alalle kolme siementä. Yhdestä siemenestä versoo aikanaan jopa parikymmentä kortta. Ruis talvehtii talven kaskessa. Telkkämäessä on todettu, että rukiin talvehtimista parantaa ikiaikainen tapa polkea rukiin oraat alkutalvesta maata vasten. Tiedetään myös, että rukiin talvehtimista auttaa se, jos jänikset syövät oraan syksyllä.[7]

Seuraavan vuoden syksyllä sato korjataan rukiinleikkuutalkoissa: ruis leikataan sirpillä, rukiista tehdään lyhteitä, joista kootaan kuhilaita. Vilja puidaan riihessä.[7]

Ennen vanhaan kaskesta otettiin yksi tai kaksi, joskus jopa kolme satoa. Ensimmäinen sato on paras. Telkkämäessä on havaittu, että toisen vuoden sato jää noin puoleen ensimmäisestä.[7]

Nauris[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nauris on yksi Telkkämäen kaskessa kasvatettavista viljelyskasveista. Kaskinauriin vanha lajikenimi Petrovski viittaa sen kylvöajankohtaan. Juhannusviikolla Petruksen eli Petrin päivänä 29. kesäkuuta kylvetty nauris säästyy alkukesän tuholaisilta. Nauris kylvetään töpeksimällä eli sylkemällä. Sylki kostuttaa siemenet ja parantaa itävyyttä. Naurissato korjataan syksyllä ennen pakkasia.[7]

Nauriskuopat Ennen vanhaan nauriita varastoitiin tuoreena nauriskuoppiin, joista niitä haettiin ruokapöytään tarpeen mukaan. Naurista varastoitiin myös haudutettuina naatteineen tai ilman naatteja. Naatit säilyivät talven yli happokäymisen ansiosta talven yli.[7]

Telkkämäen tilalta on löydetty 49 aikoinaan käytössä ollutta nauriskuoppaa. Alueen nauriskuopat ovat usein pitkänomaisia hautamaisia painanteita (pituus noin 2,5–4 m, leveys noin 1,5–2 m ja syvyys noin 0,5-0,8 m). Ne sijaitsevat yleensä kaskialueiden laitamilla, usein moreenikumpareen rinteellä tai sen laella.[3]

Muut viljelyskasvit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Telkkämäen kaskiperinnetilalla kasvatetaan myös ohraa, tattaria, kauraa ja pellavaa[9]

Pihapiiri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Telkkämäki on monipuolinen luontomatkailukohde.
Suomenlampaat laiduntavat kesällä Telkkämäen niityillä.

Telkkämäessä on ollut torppa peltoineen jo ennen 1749 alkanutta isojakoa. Telkkämäen tila erotettiin virallisesti omaksi tilakseen Mustolanmäestä 1870-luvulla, ja sinne asettui asumaan Mustolanmäen tilan poika Matti Mustonen.[10]

Tilan rakennuksia on entistetty, muun muassa talo on kunnostettu 1900-luvun alkupuolen asuun. Useana kesänä Telkkämäen pelloilla ovat laiduntaneet maatiaisrotuiset eläimet, kuten kyytöt, suomenlampaat ja suomenhevoset. Kanat ja kukko kuuluvat myös talon kotieläimiin.[9][10]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Telkkämäen maisema on tyypillistä 1800 – 1900 -luvun taitteen savolaista kaskimaisemaa, joka on luokiteltu arvokkaaksi perinnemaisemaksi.[3]

Kaavin Telkkämäki sijaitsee etelä- ja keskiboreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen rajalla. Suurin osa alueesta on tuoretta kangasmetsää tai lehtomaista kangasmetsää. Alueella virtaa kolme puroa. Niiden varrella on kosteita lehtoja. Telkkämäellä on myös vanhoja peltoja, niittyjä sekä soita, suopeltoja ja -niittyjä.[3]

Maa- ja kallioperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Telkkämäen kallioperä koostuu enimmäkseen karjalaisesta kiillegneissistä. Alueella on myös kvartsidioriittia ja vaaleaa graniittia. Telkkämäen luonnonsuojelualueella on kaksi kalliopaljastumaa. Ne sijaitsevat Makkolanmäen eteläosassa ja Pässinmäellä, joka sijaitsee Susikorven alueella.[3]

Telkkämäen maasto viettää etelään ja kaakkoon. Alueen maaperä on pääosin moreenia. Alueen korkein kohta on 195 metriä merenpinnan yläpuolella. Se sijaitsee Susikorven Pässinmäellä. Matalimmat alueet (140 m mpy) ovat luonnonsuojelualueen lounaiskulmassa Matojoella ja kaakkoiskulmassa Riehtilänsuolla.[3]

Metsät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Telkkämäen luonnonsuojelualue on pääosin lehtipuumetsää. Tavallisimmat puulajit ovat koivu ja leppä. Alueella on myös kuivia kankaita. Kolme puroa halkovat luonnonsuojelualueen metsiä. Metsissä kasvaa mustikkaa ja metsämansikkaa.

Yleisimpiä lintuja Telkkämäessä ovat peippo, pajulintu ja mustarastas. Myös harvinaisemmat lapinuunilintu ja idänuunilintu pesivät alueella.[9]

Pellot, niityt ja kedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Telkkämäen maisemaan kuuluvat olennaisesti myös pienet pellot, niityt ja kedot. Luonnonsuojelualueelta on löytynyt kaikkiaan 39 erillistä kaskialuetta. Kaskeaminen, laiduntaminen ja niittäminen ovat luoneet monille eliölajeille suotuisat elinolosuhteet. Alueen vanhoilla pelloilla ja niityillä on runsas heinä- ja ruoholajisto kaskeamisen ansiosta.[3]

Telkkämäen yleisimpiä kaskiaholajeja ovat

Yleisimpiä niittykukkia ovat

Telkkämäessä kasvaa myös hirvenkello, joka on valtakunnallisesti uhanalainen laji.[9]

Kaskiröykkiöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikoin Telkkämäen peltoja reunustavat kiviaidat, joita on rakennettu vanhojen peltojen kivistä. Joissakin paikoin kiviä on koottu kasoiksi, joita kutsutaan kaskiraunioiksi tai kaskiröykkiöiksi.[7]

Telkkämäen tilan ympäristöstä on löydetty kaikkiaan 976 kivenraivausröykkiötä.[3] Kaskiröykkiöistä osa on taidokkaasti ladottuja kivikasoja, osaa voidaan luonnehtia epämääräisiksi kyhäelmiksi. Kaskiröykkiöksi voidaan lukea sellainen kiviraunio, jossa maakiven päälle on ladottu vähintään kolme kiveä. Telkkämäen luonnonsuojelualueen sammaloituneet kaskiröykkiöt ovat noin 0,3–1 metriä korkeita. Ne on kasattu maapohjalle tai maakiven päälle tai maakiven sivuun.[3]

Retkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Telkkämäen pihapiiri rakennuksineen on yleisölle avoin. Lähimaastossa on kaksi luontopolkua. Metsähallituksen opas palvelee vierailijoita kesä-elokuussa.

Telkkämäkeen tutustuu vuosittain 2 000 - 3 000 vierailijaa.[1]

Yleisötapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Telkkämäessä järjestetään vuosittain useita erilaisia pääsymaksuttomia yleisötapahtumia. Kaskenpoltto, rukiinleikkuu ja puinti ovat yleisölle avoimia tilaisuuksia. Tilalla on järjestetty talkoita, joissa on rakennettu mm. pisteaitaa.

Valtakunnallisena luonnonkukkien päivänä Telkkämäessä on järjestetty opastettuja kasviretkiä. Akustisen kansanmusiikin tapahtuma Puskasoitto kuuluu myös perinnetilan kesään.[11] Telkkämäessä on jo useiden vuosien ajan heinäkuussa vietetty Suven ja runon päivää.[12] Telkkämäessä on järjestetty myös konsertteja, valokuvanäyttelyitä ja perinnejumalanpalveluksia.[13][14][15]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Käyntimäärät Metsähallituksen suojelualueilla ja retkeilykohteissa 2016 (pdf) Metsähallitus. Viitattu 15.2.2017.
  2. Pohjois-Savon kulttuuriympäristöselvitys, osa 2, s. 74. Pohjois-Savon liiton julkaisu A:66. Kuopio: Pohjois-Savon liitto, 2011. ISBN 952-5759-28-0. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 15.11.2013).
  3. a b c d e f g h i j k Telkkämäen luonnonsuojelualueen kulttuuriperintöinventointi 2010. Metsähallitus. Viitattu 2.11.2013.
  4. a b c Telkkämäen perinnetila Metsähallitus. Viitattu 16.10.2012.
  5. Telkkämäki Kaavin kunta. Viitattu 16.10.2012.
  6. a b c Kaskiviljelijän työmaa on keskellä roihuavaa metsää Yle. Viitattu 24.5.2013.
  7. a b c d e f g h i j k Tulesta uutta elämää kesäkuu 2012. Kantri. Viitattu 2.11.2013.
  8. Kaskiruis Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT. Viitattu 2.11.2013.
  9. a b c d Telkkämäen luonnonsuojelualue Metsähallitus. Viitattu 16.10.2012.
  10. a b Telkkämäen perinnetila, Luontoon.fi (archive.org 3.11.2012)
  11. Luonnonkukkien päivän kasviretki ja valtakunnallinen puskasoitto Metsähallitus. Viitattu 2.11.2013.
  12. Savon Sanomat; Menoinfo.fi: Runon ja suven ilta
  13. Huojuva lato
  14. Luontoon.fi: Kasken kierto -valokuvanäyttely
  15. Tapahtuu: Kirkkohetkiä. Kirkko & Koti, 14.8.2013, 100.. vsk, nro 13, s. 6. Kuopion ev.lut. seurakunnat. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 2.11.2012.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eisto Kaija, Leivo Anneli, Sapattinen Auvo: Telkkämäen luonnonsuojelualueen kasvillisuus. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 85. Metsähallitus, 1997. ISBN 952-446-046-7.
  • Laine, Sirkku: Kaskeaminen Telkkämäen luonnonsuojelualueella. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 22. Metsähallitus, 1994, (2. painos 1997). ISBN 951-47-9152-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Videoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]