Riihi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Riihi
Suomalaisia varstoja riihessä
Riihen kiuas paikalla, josta riihi on palanut. Kivikylä, Lappi, Rauma

Riihi on rakennus, jossa ennen kuivattiin ja puitiin viljaa. Vilja kuivattiin parsille pystytettyinä eli ahdettuina lyhteinä (ahos, riihos) ja puitiin lattialla (permannolla, maassa) lyömällä varstan avulla jyvät irti tähkistä. Joissain tapauksissa jyvät irrotettiin polkemalla. Riihi rakennettiin hirrestä salvomalla ja tilkittiin (eristettiin) lämpimäksi. Riihessä oli sisäänlämpiävä uuni, vanhempina aikoina kiuas. Riihen lattiana oli joko lankkulattia (silta), tasainen kallio tai savilattia. Palovaaran vuoksi riihi yleensä sijoitettiin hieman etäämmälle asuinrakennuksista.

Riihen kaltaisia rakennuksia tunnetaan eri muodoissa koko Pohjois-Euroopasta, missä ilmasto on viileä ja kostea. Varsinaisia riihiä tavataan aina Skandinavian savolaismetsistä ja Itä-Baltiasta Länsi-Siperiaan asti. Riihen voi sanoa olevan tyypillinen useille suomalais-ugrilaisille ja slaavilaisille kansoille.

Suomalainen riihi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riihien tarkempi rakenne kehittyi eri puolilla Suomea hieman erilaiseksi. Riihet ovat yksi- ja useampihuoneisia. Karjalassa ja Savossa riihessä myös puidaan eli siellä riihet ovat yksihuoneisia. Länsisuomalaisessa riihessä taas on kiuashuone ja puintihuone erikseen. Kyseessä on sattumoisin myös yleinen venäläisten, valkovenäläisten ym. riihien tyyppi. Myös inkeriläisessä riihessä oli yleensä puintihuone, kuomina, venäläiseen tapaan erikseen. Kun kuivatut lyhteet (ahos, riihos) puidaan kuivassa, lämpimässä riihessä saadaan jyvät tarkemmin irti kuin puimalla ne erillisessä viileässä ja kosteassa puintihuoneessa (luuva, kuomina, riihkatos). Uuni on aina sisään lämpiävä, eli palosavut tulevat riihen sisälle (vrt. savusauna) ja poistuivat erillisen rakennuksen päädyssä olevan luukun eli riihen ikkunan kautta, osin myös seinä- ja kattorakenteiden läpi. Savu ja lämpö kuivattivat viljan sekä tappoivat tuholaiset ja homeet. Savusta tuli lisäksi viljaan vieno tuoksu ja maku ja riihiviljasta valmistettu leipä olikin siksi monien mielestä maukasta.

Riihtä käytettiin maataloissa myös esimerkiksi pellavan ja hampun kuivatukseen, jos käsiteltävät määrät olivat hyvin suuria, muutoin nämä kuivattiin saunassa.

Riihessä puimalla saatiin jyvät tarkasti talteen ja näin kuivattu ja savustettu vilja säilyi hyvin, mutta työmäärä oli suuri. Riihien käyttö alkoi vähetä hevoskiertoisten puimakoneiden ilmaantuessa 1910-luvulla. Sen jälkeen levisivät maamoottorit (polttomoottorityyppi) sekä sähköistämisen myötä sähkömoottorit. Jo 1930-luvun lopulla suuressa osassa maata oli siirretty pääosin puimakoneen käyttöön. Tätä joudutti osaltaan vehnänviljelyn yleistyminen, sillä vehnänjyvä irtoaa huonosti varstalla puidessa. Talouksissa, joissa viljaa kasvatettiin lähinnä kotitarpeiksi, riihi pysyi kuitenkin pitempään käytössä ja kotoiseen leipään tarvittavaa ruista puitiin riihessä aina 1970-80-luvuille saakka. Nykyaikana riihessä puinti on erityistä perinteen harrastamista ja yleensä museoiden tiloissa. Nykyisin riihet on yleensä muutettu konevajoiksi tai viljankuivureiksi. Varhain konepuintiin siirtyneiltä paikkakunnilta riihet ovat jo lähes kokonaan hävinneet.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]