Puinti

Eläinvoimalla toimiva puimakone.

Puintia.

Puinti eli puiminen on sadonkorjuuseen liittyvä maataloustyö. Sillä tarkoitetaan tuleentuneen viljan siementen irrottamista ja puhdistamista muista viljakasvin osista.

Puintitapoja

Nykyisin puiminen tapahtuu yleisesti koneellisesti leikkuupuimureilla jo pellolla. Puimisesta jää pellolle jäljelle leikatun viljan korret (oljet) ja akanat sekä maahan sänki. Oljet yleensä varastoidaan paalaamalla olkipaaleihin, joita käytetään karjataloudessa eläimien makuualustoina ja kuivikkeina.

Aikaisemmin puimisella tarkoitettiin jo korjattujen viljakasvin korsien käsittelyä niin että jyvät saadaan erotettua. Tällöin puiminen tapahtui riihessä, jossa kuhilaista korjatut viljalyhteet kuivattiin niskahirsien varassa olevilla parsilla, kun riihtä ensin oli lämmitetty muutamia päiviä. Puimisen avuksi on kehitetty puimakone, joka koneellisesti irrottaa jyvät viljankorsista. Tätä varten viljalyhteet on kuivattava esimerkiksi seipäillä tai kuhilailla.

Riihipuinti

Miehet puivat riihessä varstoilla Ruotsissa 1903.

Puintia varten lyhteet ajettiin pellolta tai kannettiin elohaasialta riiheen. Samalla niitä ruvettiin ahtamaan eli pystyttämään vieri viereen parsille. Parret ovat noin puolentoista metrin korkeudella seinästä seinään riihen poikki kulkevia paksuja riukuja. Tämän jälkeen riihtä ruvettiin lämmittämään, mikä lyhteiden kuivuuden mukaan kesti yleensä 2–3 vuorokautta. Lämmittäminen oli hyvin tarkkaa työtä ja se uskottiin mieluusti kokeneelle henkilölle, sillä liika kuumuus olisi vienyt viljan itävyyden tai riihi olisi voinut palaa. Puiminen aloitettiin, kun vilja oli kuivaa ja riihen savu haihtunut.

Puiminen aloitettiin tavan mukaan yleensä aamuyöllä ja aamiaiseen mennessä ahdos (riihos) oli jo puitu. Puiminen tapahtui seuraavasti: parsilta laskettiin lyhteitä ja ne ladottiin lattialle riveihin (räätyyn) tähkät vastakkain. Ruislyhteet iskettiin ensin seinää vasten, jolloin parhaimmat jyvät jo irtosivat. Täyteen ladottua lattiaa kutsuttiin lattialliseksi eli maaksi. Ruislyhteistä leikattiin siteet auki, toukolyhteet puitiin avaamatta. Riihessä puitiin varstoilla (vartoilla) pareittain, jolloin kaksi ihmistä, harvemmin kolme, pui samaa riviä ja iski varstallaan aina samaan kohtaan. Puinnin ääni oli rytmikästä kolketta ja usealla parilla puitaessa hyvin kuuluvaa. Kun rivi oli puitu, käännettiin lyhteet ja puitiin ne toiseltakin puolen. Paikoitellen voitiin puida myös ns. kepakoilla, jolloin piestään nelijalkaiselle, pyöreistä kepeistä valmistetulle lavalle eli puintireslalle levitettyjä lyhteitä. Puidut oljet koottiin suuriin kupoihin, jotka sidottiin ruisoljista kierretyllä siteellä. Pahnat (t. pehku) eli murskaantuneet oljet talletettiin erikseen.

Puinnin jälkeen jyvät täytyi puhdistaa, mikä ennen siihen kehitettyjen koneiden aikaa oli monivaiheinen ja raskas työ. Puidun viljan puhdistukseen keksityt koneet (viskurit eli viskuukoneet) levisivätkin paljon nopeammin kuin puimakoneet. Viljan puhdistamiseen oli useita tapoja, joista yleisin oli viskaaminen. Viskatessa jyvät koottiin seinän juureen keoksi ja viskaaja istui keon viereen ja alkoi erityisellä pikku lapiolla heitellä jyviä kohti vastapäistä seinää. Tällöin suurimmat jyvät raskaimpina lensivät lähimmäksi seinää ja pienet jyvät, rikkaruohonsiemenet ja ruumenet (akanat) jäivät matkalle. Suurimpia jyviä sanottiin paikoin pääomaksi. Vilja voitiin myös tuultaa eli puhdistaa tuulessa, jolloin varistettiin jyviä ylhäällä pidettävästä vakasta alas hurstille (karkea kangas), jolloin tuuli vei ruumenet ja suurimmat jyvät putosivat suoraan alas. Keskikokoisten ja pienten jyvien puhdistus sekä rikkaruohonsiementen poisto vaativat erilaisia työvaiheita, kuten pohtimisen eli puohtamisen. Pohdin eli puohdin oli puinen, pitkä, kevyt astia, jota pideltiin sen päissä olevista kahvoista ja heiluteltiin siinä olevaa viljaa edestakaisin, jolloin ruumenet kevyempinä nousivat pintaan, mistä ne poimittiin. Kaikkia rikkaruohonsiemeniä ei näillä keinoin kuitenkaan saatu pois. Yhtenä puhdistuskeinona käytettiin vielä kaskessa viljeltyä siementä, sillä useat peltorikkaruohot eivät menestyneet poltetussa maassa.

Kun vilja iltapäivään mennessä oli saatu puhdistetuksi, riihi lakaistiin, minkä jälkeen se voitiin ahtaa uudelleen. Riihessä puimalla saatiin jyvät tarkasti talteen ja näin kuivattu ja savustettu vilja säilyi hyvin. Manner-Euroopassa yleinen, myrkyllinen torajyvä oli ehkä riihikuivatuksen ansiosta pohjoisessa hieman harvinaisempi. Riihipuinnin työmäärä oli kuitenkin suuri. Vehnän puinti varstoilla oli kohtuuttoman työlästä, sillä vehnänjyvät ovat hyvin tiukasti kiinni lapakossaan. Vehnänviljelyn yleistyminen joudutti osaltaan riihistä luopumista.

Sanan muut merkitykset

Nyrkin puimisella tarkoitetaan nyrkkiin puristetun käden hieromista tai lyömistä toiseen, avoimena olevaan kämmeneen. Tätä tehdään lähinnä silloin kun ollaan vihaisia jostakin.

Puiminen voi myös liittyä keskusteluun. Kun jotakin asiaa selvitetään perusteellisesti, sitä sanotaan usein puimiseksi.

Katso myös

• Riihi

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Puinti Wikimedia Commonsissa