Tapani Rantala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tapani Rantala taidenäyttelynsä avajaisissa Rovaniemellä 1960-luvulla.
Nils Osara oli metsähallituksen pääjohtaja vuosina 1952–1960. Tapani Rantalan teos Osara on puhunut (1969) kommentoi Suomessa tehtyjä laajoja avohakkuita.
Tapani Rantala: Kevät talven kohdussa (1967). Kemin taidemuseo.

Jaakko Tapani Rantala (7. toukokuuta 1934 Ylitornio[1]14. joulukuuta 2022 Rovaniemi[2][3]) oli suomalainen taidemaalari. Ylitornion Pessalompolossa syntyneen Rantalan ensimmäinen yksityisnäyttely järjestettiin vuonna 1966 Rovaniemellä.

Rantala valmistui opettajaksi Rauman seminaarista 1961 ja opiskeli taidemaalausta Repin-instituutissa Leningradissa 1973–1975.

Rantala työskenteli taidemaalarina Helsingissä 1960- ja 1970-luvulla. 1980-luvulta alkaen hän asui ja työskenteli pysyvästi Lapissa.

Rantala aloitti taidemaalarin uransa abstraktin informalistisilla ja kantaaottavilla teoksilla 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa. Parhaiten hänet tunnetaan Pohjois-Suomessa Lapin luontoa ja ihmisiä kuvaavista realistisista (1970-luvulta 1990-luvulle) ja realismia fantasiaan yhdistävistä (1990-luvulta 2020-luvulle) öljy- ja vesiväriteoksista sekä tilaustyönä tehdyistä muotokuvista ja suurikokoisista maalauksista yritystiloihin ja julkisiin tiloihin.[4][5][6][7][8][9][10][11]

Aavasaksanvaaralla Ylitorniolla on Tapani Rantalan muistoreliefi.[12]

Tapani Rantala: Timo K. Mukka (1967–82). Pellon kunta.

Muotokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapani Rantala: Kesäkuu Pessalompolossa (1990). Tornionlaakson luonto ja maisema ovat keskeisiä aiheita Rantalan tuotannossa.
Tapani Rantala: Fantasia Lapponica (Lapin lumo) (2000). Ivalon lentoasema.

Suurikokoisia maalauksia julkisissa tiloissa ja yritystiloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Erotustulilla 1981 ja Vasan merkintä 1990, n. 6 m. Hotelli Santa Clausin aula, Rovaniemi
  • Kunnon paikka, 1980-luku, Siilinjärven kuntoutuskeskus, Siilinjärvi
  • Savotta ja uitto 1990, 10 m. Veitsiluodon tehtaiden pääaula, Kemi (2022 alkaen Kemin taidemuseo)
  • Pohjolan ikuinen kierto 1992, 11,5 m. Ylitornion kunnanviraston pääaula, Ylitornio
  • Lapin lumo 2000, 5 m. Ivalon lentoaseman aula, Ivalo
  • Uitto, Savotta ja Ihmisiä Lapinmaan raitilla, Uitto Pub, Rovaniemi
  • Vesa-Matti Loirin muotokuva Inarin Ukonjärvellä, 2009, Ivalon lentoasema, Ivalo (2009–2013)
  • Kultainen leikkaus ja sen tekijöitä, 2016, 3,3 m. Kaivosyhtiö Agnico Eaglen Suurikuusikon kaivoskonttori, Kittilä
  • Tietäjien aika 2017–2019, 4,9 m. Lapin yliopisto, Rovaniemi

Kuvituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vierola, Sakari & Siirtola, Leena: Tapani Rantala – muotokuvan ja maiseman mestari. Rovaniemi: Väyläkirjat 2014

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]