Svjatlana Tsihanouskaja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Svjatlana Tsihanouskaja
Sviatlana Cichanowskaja Vitebsk 01.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt11. syyskuuta 1982 (ikä 39)
Mikaševitšy, Valko-Venäjän SNT, Neuvostoliitto
Poliitikko
Puolue sitoutumaton
Tutkinnot Mozyrin pedagoginen valtionyliopisto
Puoliso Sjarhei Tsihanouski

Svjatlana Heorhieuna Tsihanouskaja, o.s. Piliptšuk (valkoven. Святла́на Гео́ргіеўна Ціхано́ўская; ven. Светла́на Гео́ргиевна Тихано́вская, Svetlana Georgijevna Tihanovskaja) s. 11. syyskuuta 1982 Mikaševitšy, Valko-Venäjän SNT, Neuvostoliitto) on valkovenäläinen poliitikko, joka lähti vuonna 2020 mukaan presidentinvaaleihin, kun hänen aktivistimiehensä Sjarhei Tsihanouski pidätettiin.

Svjatlana Piliptšuk syntyi vuonna 1982 Mikaševitšyn kaupungissa ja opiskeli Mazyrin valtion pedagogisessa yliopistossa, missä hän myös tapasi tulevan miehensä Sjarhei Tsihanouskin. He menivät naimisiin ja muuttivat Minskiin. Svjatlana jäi pian kotiäidiksi, ja hänen miehensä aloitti Youtube-aktivismin ja paljasti valtion korruptiota.[1]

Valko-Venäjän presidentti Aljaksandr Lukašenka alkoi keväällä 2020 jyrätä mahdollisia vastaehdokkaitansa syksyn 2020 vaaleja ennakoiden. Sjarhei Tsihanouski oli yksi lukuisista pidätetyistä. Syyttäjien mukaan Tsihanouskin kotona sohvan takaa löytyi melkein miljoonan dollarin arvosta Venäjä-kytköistä rahaa. Tsihanouskaja on kiistänyt syytteet.[2]

Svjatlana Tsihanouskaja alkoi kesäkuussa 2020 kerätä nimiä syksyn vaaleja varten. Hän on kertonut lähteneensä politiikkaan henkilökohtaisista syistä. ”Aviomieheni on tutkintavankeudessa. Hän ei ole siellä yksin. Poliittisten vankien määrä kasvaa päivä päivältä.”[2]

Tsihanouskaja nousi varsin nopeasti Valko-Venäjän opposition suosituimmaksi hahmoksi, ja hän on kertonut tavoitteeksi poliittisten vankien vapauttamisen ja oikeudenmukaisten presidentinvaalien järjestämisen. Hänen taakseen on noussut varsin laaja kannattajakunta, sillä heinäkuun lopulla Minskissä oli liikkeellä peräti yli 60 000 opposition kannattajaa. Mielenosoituksen on arveltu olleen suurin yli 10 vuoteen. Tsihanouskajan suosio on herättänyt myös Valko-Venäjän hallinnon, sillä häntä ja hänen lapsiaan on uhkailtu. Siksi Tsihanouskajan lapset on siirretty salaiseen paikkaan jossain päin Eurooppaa.[2]

Keskusvaalilautakunnan mukaan Tsihanouskaja sai vaaleissa 9,9 prosenttia äänistä ja Lukašenka sai 80,2 prosenttia äänistä, voittaen vaalit. Tsihanouskaja kertoi, ettei hyväksy hänen mukaansa vilpillisten vaalien lopputulosta ja että pitää itseään vaalivoittajana.[3] Käytyään tekemässä valituksen vaalilautakunnassa Tsihanouskaja poistui Valko-Venäjältä. Pian tämän jälkeen Liettuan ulkoministeri Linas Linkevičius kertoi Tsihanouskajan olevan turvallisesti Liettuassa.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tony Wesolowsky: The Accidental Candidate In Belarus Who Is Trying To Unseat 'Europe's Last Dictator' Radio Free Europe / Radio Liberty. 5.8.2020. RFE/RL, Inc. Viitattu 9.8.2020. (englanniksi)
  2. a b c Veera Pennanen: "Valko-Venäjän Jeanne d'Arc" kohtaa vaaleissa Euroopan viimeiseksi diktaattoriksi kutsutun presidentin – Opposition uusi toivo on politiikan keltanokka Yle Uutiset. 5.8.2020. Yleisradio. Viitattu 9.8.2020.
  3. Päivi Kerola & Veera Pennanen: Valko-Venäjän vaaleissa murskavoitto Lukašenkalle virallisten lukujen mukaan – Opposition Tsihanouskaja ei hyväksy tulosta: "Pidän itseäni vaalivoittajana" Yle Uutiset. 10.8.2020. Yleisradio. Viitattu 11.8.2020.
  4. Valko-Venäjän opposition Tsihanouskaja on Liettuassa, kertoo maan ulkoministeri HS.fi. 11.8.2020. Sanoma company. Viitattu 11.8.2020.