Suomen urheilu 2005
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 2005 käsittelee vuoden 2005 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Janne Ahonen | Mäkihyppy |
| 2. | Tanja Poutiainen | Alppihiihto |
| 3. | Tommi Evilä | Yleisurheilu |
| 4. | Sami Hyypiä | Jalkapallo |
| 5. | Kimi Räikkönen | Autourheilu |
| 6. | Tero Pitkämäki | Yleisurheilu |
| 7. | Hannu Manninen | Yhdistetty |
| 8. | Mika Kallio | Moottoripyöräurheilu |
| 9. | Antti Autti | Lumilautailu |
| 10. | Virpi Kuitunen | Maastohiihto |
| Lähde: [1] | ||
Vuoden naisurheilijaksi valittiin alppihiihtäjä Tanja Poutiainen ja vuoden valmentajaksi jalkapallovalmentaja Michael Käld.[1]
Aerobic[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- FISAF-liiton maailmanmestaruuskilpailuissa 3.–8.5. Gentissä, Belgiassa Tiia Piili voitti naisten sarjassa kolmannen kerran urallaan kultaa ja Jouni Viitanen saavutti miesten sarjassa hopeaa.[2]
- FISAF-liiton Euroopan-mestaruuskilpailuissa 14.–20.11. Moskovassa, Venäjällä Tiia Piili voitti kolmannen kerran urallaan kultaa ja Rita Niemi saavutti pronssia.[3]
Alppihiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 28.1.–13.2. Bormiossa, Italiassa Tanja Poutiainen saavutti ensimmäisenä suomalaisnaisena MM-mitaleja alppihiihdossa, hopeaa suurpujottelussa ja pujottelussa. Kalle Palander sijoittui suurpujottelussa neljänneksi, Henna Raita pujottelussa 11:nneksi ja Jouni Kaitala pujottelussa 13:nneksi.[4]
- Maailmancupissa 2004–2005 Tanja Poutiainen voitti sekä pujottelu- että suurpujottelucupin ja sijoittui kokonaiscupissa viidenneksi.[5]
Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rallin maailmanmestaruussarjassa Peugeotilla ajanut Marcus Grönholm sijoittui kolmanneksi ja Ford-kuljettaja Toni Gardemeister neljänneksi. Grönholm voitti Suomen ja Japanin rallit.[6]
- Formula 1:n maailmanmestaruussarjassa McLarenilla ajanut Kimi Räikkönen sijoittui toiseksi. Hän voitti Espanjan, Monacon, Kanadan, Unkarin, Turkin, Belgian ja Japanin osakilpailut.[7]
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailuissa 5.–19.6. Englannissa Suomi pelasi ensi kertaa aikuisten jalkapallon arvokisojen lopputurnauksessa. Michael Käldin valmentama Suomi sijoittui alkulohkossaan toiseksi hävittyään Englannille 2–3, pelattuaan Ruotsin kanssa tasan 0–0 ja voitettuaan Tanskan 2–1. Välierissä Suomi hävisi Saksalle 1–4 ja sijoittui turnauksessa jaetulle kolmannelle sijalle.[8]
- Sami Hyypiä voitti englantilaisseura Liverpoolin joukkueessa Mestarien liigan. Istanbulissa, Turkissa 25.5. pelatussa loppuottelussa Liverpool nousi kolmen maalin tappioasemasta tasoihin italialaista AC Milania vastaan ja voitti rangaistuspotkukilpailun 3–2.[9][10]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailuissa 2.–10.4. Ruotsissa Hannu Saintulan valmentama Suomi sijoittui neljänneksi hävittyään välierissä Kanadalle 0–3 ja pronssiottelussa Ruotsille 2–5.[11]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailuissa 30.4.–15.5. Itävallassa Erkka Westerlundin valmentama Suomi sijoittui seitsemänneksi oltuaan neljän joukkueen alkulohkossaan toinen ja kuuden joukkueen jatkolohkossaan neljäs sekä hävittyään puolivälierissä Venäjälle rangaistuslaukauskilpailun jälkeen 3–4.[12]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Kari Jalosen valmentama Oulun Kärpät, joka oli SM-liigan loppuottelusarjassa Helsingin Jokereita parempi otteluvoitoin 3–1. Pronssille sijoittui Hämeenlinnan Pallokerho.[13]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti espoolainen Blues, joka voitti loppuottelusarjassa Tampereen Ilveksen voitoin 3–0. Pronssille sijoittui Oulun Kärpät.[14]
Keilailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Euroopan-mestaruuskilpailuissa 2.–13.6. Moskovassa, Venäjällä suomalaiset voittivat kaikki kuusi kultamitalia. Kai Virtanen voitti singlen, Petteri Salonen all eventsin ja Petri Mannonen mastersin. Parikilpailun voittivat Salonen ja Jari Ratia sekä triokilpailun Salonen, Kimmo Lehtonen ja Lasse Lintilä. Viiden miehen joukkuekilpailussa Suomi teki kisaennätyksen 6 782 pistettä. Lintilä sai hopeaa all eventsissa ja mastersissa ja Lehtonen samoissa lajeissa pronssia.[15]
- Henkilökohtaisessa Euroopan cupissa 7.–10.9. Böblingenissä, Saksassa Lasse Lintilä sijoittui miesten ja Piritta Kantola naisten kilpailussa kolmanneksi.[16]
Lumilautailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 15.–23.1. Whistlerissa, Kanadassa Antti Autti voitti kultaa hypyissä ja lumikourussa. Hypyissä Jukka Erätuli sijoittui neljänneksi, Risto Mattila viidenneksi ja Jaakko Ruha seitsemänneksi.[17]
Moottoripyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ratamoottoripyöräilyn MM-sarjassa Mika Kallio sijoittui toiseksi 125-kuutioisten luokassa viisi pistettä mestari Thomas Lüthille hävinneenä. Kallio saavutti uransa ensimmäisen osakilpailuvoiton 17.4. Portugalin Estorilissa ja voitti sen jälkeen 31.7. Saksan Sachsenringilla, 18.9. Japanin Motegissa ja 6.11. päätöskilpailun Espanjan Valenciassa. Malesian GP:ssä 25.9. Kallio hävisi Lüthille vain kaksi tuhannesosasekuntia, ja Qatarin GP:ssä Kallion tallitoveri Gábor Talmácsi ohitti hänet juuri ennen maalilinjaa.[18]
- Ratamoottoripyöräilyn sivuvaunuluokan MM-sarjassa Tero Manninen ja Pekka Kuismanen saavuttivat hopeaa ja pari Pekka Päivärinta / Peter Wall sijoittui neljänneksi.[19]
- Enduron maailmanmestaruussarjassa Samuli Aro voitti Enduro 2 -luokassa mestaruuden. Enduro 3 -luokassa Marko Tarkkala sijoittui toiseksi ja Mika Ahola neljänneksi. Joukkuekilpailussa Suomi saavutti MM-hopeaa.[20]
- Enduron GNCC-sarjassa Yhdysvalloissa Juha Salminen voitti mestaruuden.[21]
Nyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailuissa 8.–14.5. Tønsbergissä, Norjassa Eva Wahlström saavutti hopeaa alle 60-kiloisten sarjassa ja Maarit Teuronen pronssia alle 52-kiloisissa.[22]
Paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 26.9.–2.10. Budapestissa, Unkarissa Marko Yli-Hannuksela saavutti pronssia kreikkalais-roomalaisen painin alle 74-kiloisten sarjassa. Juha Ahokas sijoittui alle 120-kiloisten sarjassa seitsemänneksi.[23]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 12.–17.4. Varnassa, Bulgariassa Ari Härkänen sijoittui kreikkalais-roomalaisen painin alle 66-kiloisten sarjassa yhdeksänneksi, kuten myös Pasi Huhtala alle 60-kiloisissa. Ville Käki oli alle 55-kiloisten sarjassa kymmenes.[24]
Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sprinttimaailmanmestaruuskilpailuissa 21.–23.1. Salt Lake Cityssä, Yhdysvalloissa Pekka Koskela luisteli 500 metrillä ensimmäisenä suomalaisena alle 35 sekunnin ajallaan 34,80 ja sijoittui yhteispisteissä 12:nneksi.[25]
- Matkakohtaisissa maailmanmestaruuskilpailuissa 3.–6.3. Inzellissä, Saksassa Pekka Koskela saavutti 1 000 metrillä pronssia. Tämä oli Suomen ensimmäinen pikaluistelun MM-mitali 33 vuoteen. Janne Hänninen oli samalla matkalla seitsemäs. Risto Rosendahl sijoittui seuraavana päivänä 1 500 metrillä neljänneksi.[26]
Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 16.–27.2. Oberstdorfissa, Saksassa Suomi oli mitalitilastossa viides yhdellä kulta-, kolmella hopea- ja yhdellä pronssimitalillaan. Janne Ahonen voitti kultaa suurmäessä ja saavutti pronssia suurmäessä. Suurmäen joukkuekilpailussa Ahonen, Risto Jussilainen, Tami Kiuru ja Matti Hautamäki saavuttivat hopeaa. Riitta-Liisa Lassila ja Pirjo Manninen saavuttivat hopeaa vapaan hiihtotavan sprinttiviestissä sekä Virpi Kuitunen 30 kilometrin perinteisen tyylin yhteislähtökilpailussa. Aino-Kaisa Saarinen oli 30 kilometrillä neljäs, naisten viestijoukkue 4 × 5 kilometrillä viides ja Lassila yhdistelmäkilpailussa kahdeksas. Sprintissä Kuitunen sijoittui viidenneksi, Mona-Liisa Malvalehto seitsemänneksi ja Saarinen kahdeksanneksi. Mieshiihtäjistä Teemu Kattilakoski sijoittui 15 kilometrin vapaan tyylin kilpailussa yhdeksänneksi. Suurmäessä Hautamäki sijoittui kuudenneksi ja Jussilainen kahdeksanneksi. Normaalimäen joukkuekilpailussa Suomi oli neljäs. Yhdistetyn joukkuekilpailussa Suomi sijoittui neljänneksi. Yhdistetyn normaalikilpailussa Antti Kuisma oli viides, Jaakko Tallus kahdeksas ja Hannu Manninen yhdeksäs sekä sprinttikilpailussa Anssi Koivuranta kuudes ja Manninen kahdeksas.[27]
- Maastohiihdon maailmancupissa 2004–2005 Virpi Kuitunen sijoittui kolmanneksi ja Aino-Kaisa Saarinen kahdeksanneksi.[28]
- Mäkihypyn maailmancupin 2004–2005 voitti Janne Ahonen. Kolmanneksi sijoittui Matti Hautamäki.[28]
- Yhdistetyn maailmancupin 2004–2005 voitti Hannu Manninen.[28]
- Keski-Euroopan mäkiviikolla 2004–2005 Janne Ahonen voitti kokonaiskilpailun ja kolme osakilpailua. Bischofshofenin päätöskilpailussa hän sijoittui toiseksi.[29]
Pyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maastomaratonpyöräilyn Euroopan-mestaruuskilpailuissa 26.6. Frammersbachissa, Saksassa Pia Sundstedt voitti kultaa lähes kuuden minuutin erolla seuraavaan ajajaan.[30]
Rullakiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rullakiekon maailmanmestaruuskilpailut pelattiin 9.–16.7. Kuopiossa. Suomi saavutti hopeaa voitettuaan puolivälierissä Slovenian rangaistuslaukauskilpailun jälkeen 7–6 ja välierissä Tšekin 4–1 mutta hävittyään loppuottelussa Ruotsille 2–4. Alkulohkossa Suomi oli voittanut Ruotsin 8–6.[31]
Salibandy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailuissa 30.5.–5.6. Singaporessa Suomi saavutti hopeaa voitettuaan välierissä Ruotsin 3–2 mutta hävittyään loppuottelussa Sveitsille 3–4.[32]
Suunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 7.–14.8. Aichissa, Japanissa Suomi saavutti neljä mitalia. Heli Jukkola saavutti pitkällä matkalla hopeaa. Pronssille ylsivät Minna Kauppi ja Jarkko Huovila keskimatkalla sekä Jani Lakanen sprintissä.[33]
- Suomen maajoukkueen päävalmentajana 12 vuotta toimineen Torsten Smedslundin seuraajaksi valittiin Janne Salmi.[34]
Taitoluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Taitoluistelun maailmanmestaruuskilpailuissa 14.–20.3. Moskovassa, Venäjällä Susanna Pöykiö sijoittui kahdeksanneksi ja Ari-Pekka Nurmenkari 28:nneksi.[35]
- Taitoluistelun Euroopan-mestaruuskilpailuissa 25.–30.1. Torinossa, Italiassa Susanna Pöykiö saavutti ensimmäisenä suomalaisnaisena yksinluistelussa arvokisamitalin sijoittuessaan hopealle. Elina Kettunen oli yhdestoista ja Kiira Korpi kolmastoista. Miesten kilpailussa Ari-Pekka Nurmenkari sijoittui 24:nneksi.[36]
- Muodostelmaluistelun maailmanmestaruuskilpailuissa 22.–23.4. Göteborgissa, Ruotsissa Rockettes saavutti hopeaa ja Marigold IceUnity pronssia.[37]
Tennis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jarkko Nieminen eteni Australian avoimessa turnauksessa kolmannelle kierrokselle mutta joutui vatsalihasvamman vuoksi luovuttamaan toisessa erässä ottelunsa maailmanlistan ykköstä Roger Federeriä vastaan. Ranskan avoimissa Nieminen voitti ensimmäisellä kierroksella entisen maailmanlistan ykkösen Andre Agassin viisieräisessä ottelussa mutta hävisi toisella kierroksella Igor Andrejeville. Wimbledonissa Nieminen pelasi ensi kertaa keskuskentällä mutta hävisi ensimmäisellä kierroksella Tim Henmanille viidessä erässä. Myös Tuomas Ketola pääsi pääsarjaan mutta hävisi ensimmäisellä kierroksella. Yhdysvaltain avoimissa Nieminen selviytyi puolivälieriin voitettuaan muun muassa kolmannella kierroksella Maks Mirnyn ja neljännellä kierroksella Fernando Verdascon. Puolivälierissä hän hävisi Lleyton Hewittille viidessä erässä.[38]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin 6.–14.8. Helsingissä. Tommi Evilä saavutti pronssia pituushypyssä. Tero Pitkämäki sijoittui keihäänheitossa neljänneksi, Olli-Pekka Karjalainen moukarinheitossa viidenneksi, Paula Tarvainen keihäänheitossa kuudenneksi ja Ville Tiisanoja kuulantyönnössä kahdeksanneksi.[39]
- Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailuissa 4.–6.3. Madridissa, Espanjassa neljänneksi sijoittuivat Tommi Evilä pituushypyssä ja Ville Tiisanoja kuulantyönnössä sekä kahdeksanneksi Heidi Hannula 60 metrin juoksussa.[40]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 27. Minerva Kustannus Oy, 2006. ISBN 952-5591-41-7.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Siukonen 2006, s. 21
- ↑ Siukonen 2006, s. 120, 225
- ↑ Siukonen 2006, s. 193, 225
- ↑ Siukonen 2006, s. 38–39, 43–44, 92
- ↑ Siukonen 2006, s. 103–104, 225–226
- ↑ Siukonen 2006, s. 281–282
- ↑ Siukonen 2006 s. 281
- ↑ Siukonen 2006, s. 16, 129–132, 249
- ↑ Siukonen 2006, s. 16, 125, 250
- ↑ Bairner, Robin: What was the Miracle of Istanbul? Liverpool's 2005 Champions League final comeback explained Goal. 21.5.2019. Viitattu 10.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Siukonen 2006, s. 112, 259
- ↑ Siukonen 2006, s. 121, 256–257
- ↑ Siukonen 2006, s. 113–115, 258–259
- ↑ Siukonen 2006, s. 260
- ↑ Siukonen 2006, s. 129–132, 265
- ↑ Siukonen 2006, s. 171, 265
- ↑ Siukonen 2006 s. 85, 275
- ↑ Siukonen 2006 s. 114–115, 151, 173, 175, 177, 189, 285
- ↑ Siukonen 2006 s. 173, 285
- ↑ Siukonen 2006 s. 173, 179, 285
- ↑ Siukonen 2006 s. 179
- ↑ Siukonen 2006, s. 121, 290
- ↑ Siukonen 2006, s. 177, 292
- ↑ Siukonen 2006, s. 114, 292
- ↑ Siukonen 2006, s. 85–86, 297
- ↑ Siukonen 2006, s. 99–100, 297
- ↑ Siukonen 2006, s. 45, 53–55
- ↑ a b c Siukonen 2006 s. 242
- ↑ Siukonen 2006, s. 81, 242–243
- ↑ Siukonen 2006, s. 135, 302–303
- ↑ Siukonen 2006, s. 141–143, 260–261
- ↑ Siukonen 2006, s. 128–129, 307
- ↑ Siukonen 2006, s. 157–158, 160, 314
- ↑ Siukonen 2006, s. 134, 160
- ↑ Siukonen 2006, s. 106, 319
- ↑ Siukonen 2006, s. 86, 88, 319
- ↑ Siukonen 2006, s. 116, 319–320
- ↑ Siukonen 2006, s. 84–85, 124–125, 134, 168–169
- ↑ Siukonen 2006, s. 70–77
- ↑ Siukonen 2006, s. 99–100, 341