Suomen urheilu 1980
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 1980 käsittelee vuoden 1980 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Pertti Karppinen | Soutu |
| 2. | Jouko Törmänen | Mäkihyppy |
| 3. | Juha Mieto | Hiihto |
| 4. | Kaarlo Maaninka | Yleisurheilu |
| 5. | Tomi Poikolainen | Jousiammunta |
| 6. | Esko Rechardt | Purjehdus |
| 7. | Hilkka Riihivuori | Hiihto |
| 8. | Jouko Karjalainen | Yhdistetty |
| 9. | Mikko Huhtala | Paini |
| 10. | Mirja Puhakka | Hiihtosuunnistus |
| Lähde: [1] | ||
Naisten listalla kuusi parasta olivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Hilkka Riihivuori | Hiihto |
| 2. | Mirja Puhakka | Hiihtosuunnistus |
| 3. | Päivi Meriluoto | Jousiammunta |
| 4. | Helena Takalo | Hiihto |
| 5. | Liisa Veijalainen | Suunnistus |
| 6. | Carita Jussila | Jousiammunta |
| Lähde: [1] | ||
Olympialaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lake Placidin talviolympialaisissa Suomi saavutti yhden kultamitalin, viisi hopeaa ja kolme pronssia. Kisojen mitalitilastossa Suomi sijoittui seitsemänneksi.[2]
- Moskovan kesäolympialaisissa, joita Yhdysvallat ja monet sen liittolaismaat boikotoivat, Suomi saavutti kolme kultamitalia, yhden hopean ja neljä pronssia. Kisojen mitalitilastossa Suomi oli kahdestoista.[3]
Ampumahiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lake Placidin talviolympialaisissa suomalaisten ampumahiihtäjien paras saavutus oli Erkki Antilan viides sija 20 kilometrillä.[4]
Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jyväskylän suurajot voitti kolmannen peräkkäisen ja kaikkiaan neljännen kerran Fiat Abarthilla ajanut Markku Alén.[5]
Hiihtosuunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Pertti Tikka voitti miesten ja Mirja Puhakka naisten henkilökohtaisen mestaruuden. Naisten viestin voitti Suomen joukkue Mirja Puhakka, Kaija Silvennoinen ja Sinikka Kukkonen. Miesten viestijoukkue sijoittui hopealle ja Matti Väisänen saavutti henkilökohtaisessa kilpailussa pronssia. Naisten kilpailussa Kaija Silvennoinen oli hopealla.[6]
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Moskovan kesäolympialaisissa Suomi hävisi Jugoslavialle 0–2, pelasi Irakin kanssa maalittoman tasapelin ja voitti Costa Rican 3–0 eikä selviytynyt alkulohkostaan jatkoon.[7][8][9]
- Suomen miesten maajoukkue pelasi olympiakisojen lisäksi yhdeksän maaottelua, joista viimeiset joulukuussa Etelä-Amerikassa Boliviaa ja Uruguayta vastaan. Maailmanmestaruuskilpailujen karsinnat Suomi aloitti häviämällä kesäkuussa Helsingin olympiastadionilla Bulgarialle 0–2, syyskuun alussa Tiranassa Albanialle 2–0 ja myöhemmin syyskuussa Helsingissä Itävallalle 0–2. Vuoden ainoat tasapelit maaotteluissaan Suomi pelasi kesäkuussa Reykjavikissa Islantia vastaan lukemin 1–1 Suomen kokoonpanon koostuessa olympialaisiin valmistautuvista pelaajista ja joulukuussa Santa Cruzissa Boliviaa vastaan maalein 2–2. Kolme vuotta kestäneessä, neljän maan kesken pelatussa Pohjoismaiden-mestaruusturnauksessa Suomi jäi viimeiseksi. Suomen päävalmentajana toimi Esko Malm niin olympialaisissa kuin muissakin maaotteluissa.[10][11]
- Suomen naisten maajoukkue hävisi heinäkuussa Ruotsissa pelatussa Pohjoismaiden-mestaruusturnauksessa Ruotsille 0–7 sekä pelasi tasan Tanskan kanssa maalein 1–1 ja Norjan kanssa lukemin 0–0. Maajoukkueen valmentajana toimi Kaj Österberg.[12]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Oulun Palloseura, hopeaa sai Valkeakosken Haka ja pronssille sijoittui Helsingin Jalkapalloklubi.[13]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Helsingin Jalkapalloklubi, hopeaa sai Turun Palloseura ja pronssille sijoittui helsinkiläinen Puotinkylän Valtti.[14]
Jousiammunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Moskovan kesäolympialaisissa Tomi Poikolainen voitti kultaa miesten kilpailussa ja Päivi Meriluoto saavutti pronssia naisten kilpailussa.[15]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lake Placidin talviolympialaisten jääkiekkoturnauksessa Suomi sijoittui neljänneksi. Joukkue hävisi avausottelun Puolalle 4–5 mutta voitti Kanadan 4–3 ja menetti kolmannessa erässä johdon niin Ruotsia, Neuvostoliittoa kuin kultaa voittanutta Yhdysvaltojakin vastaan.[16]
- Suomen-mestaruuden voitti Helsingin IFK, hopeaa sai Porin Ässät ja pronssille sijoittui Oulun Kärpät.[17]
Jääpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti lappeenrantalainen Veiterä, joka voitti loppuottelussa Helsingin IFK:n maalein 4–3. Pronssille sijoittui kemiläinen Veitsiluodon Vastus.[18]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Veitsiluodon Vastus.[19]
Koripallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti helsinkiläinen Pantterit, hopeaa sai Tampereen Pyrintö ja pronssille sijoittui Hyvinkään Tahko.[20]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti kolmannen peräkkäisen kerran Nokian Urheilijat, hopeaa sai helsinkiläinen Karhun Pojat ja pronssille sijoittui espoolainen Playhonka.[21]
Käsipallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran karjaalainen BK-46, hopeaa sai Sjundeå IF ja pronssille sijoittui helsinkiläinen Dicken.[22]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Helsingin IFK, hopeaa sai Sjundeå IF ja pronssille sijoittui Grankulla IFK.[23]
Lentopallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti kuudennen peräkkäisen kerran Pieksämäen NMKY, hopeaa sai Turkuun muuttanut Raision Loimu -79 ja pronssille sijoittui Porin Pyrintö.[24]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti kolmannen peräkkäisen kerran Karhulan Veikot, hopeaa sai Euran Raiku ja pronssille sijoittui Helsingin Kiri -60.[25]
Moottoripyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Trialin maailmanmestaruussarjassa Yrjö Vesterinen saavutti pronssia.[26]
Paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Moskovan kesäolympialaisissa Mikko Huhtala saavutti pronssia kreikkalais-roomalaisen painin alle 74-kiloisten sarjassa. Reijo Haaparanta sijoittui alle 48-kiloisissa viidenneksi.[27]
Painonnosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Moskovan kesäolympialaisten painonnostokilpailuissa parhaiten suomalaisista sijoittuivat Tapio Kinnunen kuudenneksi alle 75-kiloisten sarjassa ja Juhani Avellan kahdeksanneksi alle 82,5-kiloisissa.[28]
Pesäpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Hyvinkään Tahko, hopeaa sai Alajärven Ankkurit ja pronssille sijoittui Seinäjoen Maila-Jussit.[29]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Riihimäen Pallonlyöjät, hopeaa sai Ulvilan Pesä-Veikot ja pronssille sijoittui Jyväskylän Kiri.[30]
- Naisten Itä–Länsi-ottelun 20.7. Lapualla voitti Itä juoksuin 6–5.[31]
- Miesten Itä–Länsi-ottelun 10.8. Jyväskylässä voitti Länsi juoksuin 6–12.[31]
Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lake Placidin talviolympialaisten pohjoismaisissa hiihtolajeissa Jouko Törmänen voitti mäkihypyn suurmäen kilpailussa kultaa ja samassa kisassa Jari Puikkonen ylsi pronssille. Yhdistetyssä Jouko Karjalainen saavutti hopeaa. Juha Mieto jäi 15 kilometrin hiihdossa hopealle vain 0,01 sekunnin verran Ruotsin Thomas Wassbergille hävinneenä ja saavutti hopeaa myös 50 kilometrillä sekä pronssia viestissä Harri Kirvesniemen, Pertti Teurajärven ja Matti Pitkäsen kanssa. Hilkka Riihivuori saavutti hopeaa 5 ja 10 kilometrillä, ja jälkimmäisellä matkalla Helena Takalo hiihti pronssille.[32]
Purjehdus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Moskovan kesäolympialaisten Tallinnan vesillä käydyissä purjehduskilpailuissa Esko Rechardt voitti kultaa Finnjollissa ja toisen mitalin Suomeen toivat pronssille 470-luokassa purjehtineet Jouko Lindgren ja Georg Tallberg.[33]
Soutu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Moskovan kesäolympialaisissa Pertti Karppinen voitti yksiköissä toisen kerran kultaa.[34]
Suunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tiomila-viestissä 10.–11.5. Södertäljessä, Ruotsissa Ikaalisten Nouseva Voima sijoittui parhaana suomalaisjoukkueena toiseksi.[35]
- Jukolan viestissä 14.–15.6. Rovaniemellä miesten viestin voitto meni Ruotsiin ja toiseksi sijoittui Iisu. Venlojen viestin voitti Hiidenkiertäjät.[35]
Taitoluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lake Placidin talviolympialaisissa Kristiina Wegelius sijoittui kymmenenneksi ja Susan Broman 17:nneksi naisten yksinluistelussa.[36]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Moskovan kesäolympialaisissa Kaarlo Maaninka, joka valittiin kisoihin vasta ylimääräisen katsastuksen jälkeen, saavutti hopeaa 10 000 metrin ja pronssia 5 000 metrin juoksussa. Reijo Ståhlberg sijoittui kuulantyönnössä neljänneksi, Lasse Virén 10 000 metrin juoksussa viidenneksi, Antero Puranen keihäänheitossa viidenneksi ja Pentti Sinersaari samassa lajissa kuudenneksi, Arto Bryggare 110 metrin aitajuoksussa kuudenneksi sekä Pirjo Häggman 400 metrin juoksussa seitsemänneksi.[37]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 2: 1979–80. Oy Scandia Kirjat Ab, 1980. ISBN 951-9466-25-8.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 153. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3.
- ↑ Arponen, s. 461–462
- ↑ Arponen, s. 271–272
- ↑ Arponen, s. 464
- ↑ Pihlaja, s. 135
- ↑ Pihlaja, s. 689–692
- ↑ Arponen, s. 286
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 234–235. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 385. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 233–236. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 99, 384–385. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 419. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Pihlaja, s. 201
- ↑ Pihlaja, s. 202
- ↑ Arponen, s. 271, 284
- ↑ Arponen, s. 466
- ↑ Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 142. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321.
- ↑ Siukonen & Ahola 1980, s. 218
- ↑ Pihlaja, s. 270
- ↑ Pihlaja, s. 316
- ↑ Pihlaja, s. 317
- ↑ Pihlaja, s. 329
- ↑ Pihlaja, s. 330
- ↑ Pihlaja, s. 340
- ↑ Pihlaja, s. 341
- ↑ Pihlaja, s. 407–408
- ↑ Arponen, s. 271, 277–278
- ↑ Arponen, s. 280
- ↑ Pihlaja, s. 532
- ↑ Pihlaja, s. 533
- ↑ a b Siukonen & Ahola 1980, s. 248
- ↑ Arponen, s. 461–463
- ↑ Arponen, s. 271, 283–284
- ↑ Arponen, s. 271, 282
- ↑ a b Siukonen & Ahola 1980, s. 271
- ↑ Arponen, s. 465
- ↑ Arponen, s. 271–275