Liisa Peltola

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Liisa Kaarina Peltola (o.s. Liukkonen, aik. Veijalainen[1], s. 4. huhtikuuta 1951 Piikkiö) on suomalainen suunnistaja ja maailmanmestari.

Peltola osallistui ensimmäisiin suunnistuksen MM-kilpailuihinsa vuonna 1970, jolloin hän oli henkilökohtaisella matkalla neljäskymmenes ja viestijoukkueen mukana viestissä neljäs. Vuoden 1972 MM-kisoissa viestijoukkue voitti MM-kultaa, henkilökohtaisella matkalla Peltola (tuolloin Veijalainen) oli kuudes. Sijoitus henkilökohtaisessa kilpailussa oli sama myös vuoden 1974 MM-kisoissa, jolloin viestijoukkue saavutti viidennen tilan. Vuoden 1976 Skotlannin MM-kisoissa Peltola voitti 24. syyskuuta henkilökohtaisella matkalla MM-kultaa ja saavutti kaksi päivää myöhemmin viestissä hopeaa[2]. Kulta oli ensimmäinen suomalaisen suunnistajan MM-kisoissa voittama henkilökohtainen kultamitali. Kisojen jälkeen hän ilmoitti olevansa raskaana.

Peltola ja hänen tuolloinen puolisonsa ja valmentajansa Seppo Veijalainen saivat esikoisensa Mikon vuonna 1977. Tämän jälkeen Liisa Peltola pystyi palaamaan vielä suunnistuksen huipulle. Vuosien 1978 ja 1979 MM-kisoissa hän oli mukana kultaa voittaneessa viestijoukkueessa ja sijoittui henkilökohtaisessa kilpailussa hopealle. Vuoden 1981 MM-kisoissa viestistä tuli hopeaa ja henkilökohtaisesta kilpailusta seitsemäs tila. Peltola osallistui viimeisiin MM-kisoihinsa vuonna 1983, tuloksena oli kuudestoista tila henkilökohtaisessa kilpailussa.

PM-kisoissa Peltola voitti kultaa 1980 ja hopeaa 1975. Hän oli mukana myös 1973 PM-hopeaa voittaneessa viestijoukkueessa. SM-kisoista Peltolalla on neljä kultaa normaalimatkalla (1973, 1974, 1977 ja 1979) ja kaksi pitkällä matkalla (1978 ja 1979). Yösuunnistuksessa hän voitti kaksi kultamitalia (1974 ja 1978) sekä oli mukana viestin Suomen mestaruuden voittaneessa joukkueessa vuosina 1976, 1981, 1982 ja 1986.

Vuonna 2006 hänelle myönnettiin valtion Pro Urheilu -tunnustuspalkinto.

Urallaan Peltola edusti Piikkiön Karhua, Liedon Parmaa ja MS Parmaa.[3] Nykyisin Liisa Peltola on oppilaanohjaajana ruskolaisessa Maunun koulussa.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kilpakenttien sankarit, Tammi 1992, s. 92–95

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Litmanen, Uunila ja Peltola urheilun Hall of Fameen Yle Urheilu. 15.1.2013. YLE. Viitattu 15.1.2013.
  2. Lounasheimo, Ilmo. Teoksessa Mitä Missä Milloin 1978, s. 465, 476. Helsingissä: Otava, 1977. ISBN 951-1-04521-0.
  3. Siukonen, Markku: Itsenäisen Suomen urheilusankareita, s. 198. Minerva, 2007. ISBN 978-952-492-055-1.
  4. Mattsson, Ulla: Mestarisuunnistajat eksyivät tunturituuleen ts.fi. 2.2.2016. Viitattu 6.2.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]