Sulkavan seurakunta

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sulkavan evankelis-luterilainen seurakunta
Suuntautuminen Luterilaisuus
Kirkkokunta Suomen evankelis-luterilainen kirkko
Hiippakunta Mikkelin hiippakunta
Rovastikunta Savonlinnan rovastikunta
Perustettu 1630
Kirkkoherra Hanne-Maaria Rentola
Pääkirkko Sulkavan kirkko
Jäseniä 2224, 83,6% kunnan väkiluvusta (v. 2016)[1]
Kotisivu Sulkavan seurakunta

Sulkavan seurakunta on Sulkavalla toimiva Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunta, joka kuuluu Mikkelin hiippakuntaan ja Savonlinnan rovastikuntaan. Seurakunnan jäsenmäärä oli vuonna 2014 2376 henkeä. Seurakunnan toiminta tapahtuu Sulkavan kirkossa ja seurakuntatalossa, Lohikosken kirkossa sekä Tapiolan leirikeskuksessa. Seurakunnan kirkkoherra on Hanne-Maaria Rentola.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seurakunnan synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sulkavan seurakunta sai alkunsa oletettavasti vuonna 1630, jolloin Viipurin piispa Nicolaus Magni Carelius nimitti Lauri Matinpojan kirkkoherraksi ja kenraalikuvernööri Niilo Tuurenpoika Bielke määräsi kirkkoherralle virkatalon maiksi autiotiloja kappelikunnan alueelta. Asiakirjoja perustamisesta ei ole säilynyt. Uusi kirkkopitäjä muodostettiin Säämingin Iitlahden kappelikunnasta. Uuteen pitäjään liitettiin Karjulanmäen, Ryhälän, Kammolan, Partalan ja Linkolan alue Puumalan neljänneskunnasta sekä Ruottilan ja Sairalanmäen, Mäntysen ja Leipämäen kylät Juvan pitäjästä. Rantasalmesta pitäjään liitettiin Halttula ja osa Maaralaa. Näin pitäjä sai muodon, jollaisena myös nykyinen Sulkavan kunta tunnetaan.

Perustamisaikana pitäjässä on arveltu olleen asukkaita noin 1600 henkeä. Tästä määrä ei seuraavien sadan vuoden aikana kohonnutkaan. Seurakunnan varhaisten aikojen tapahtumista ei ole säilynyt tietoja asiakirjojen katoamisen johdosta.[2]

Kirkkopitäjän hallinnosta 1600-luvulla vastasi kirkkoherra, jonka vastuulla oli että kirkon tilit olivat "selkiänä" ja varat tallessa "kircon arcusa" jossa oli "colme lucua ja awainda". Seurakunnalla oli kirkkoväärti, jonka lisäksi kirkkokurin ja siveellisyyden säilymistä valvoivat kuudennusmiehet. Sulkavalla sunnuntaisin järjestystä kirkonmäellä piti piispannimismies, josta on tietoa vuodelta 1653. [3]

Kahden maan kansalaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun rauhan raja jakoi vuonna 1743 seurakunnan kahteen osaan, joista toinen kuului entiseen tapaan Ruotsin valtakuntaan, toinen itäinen osa Venäjään. Seurakunnan toiminta jatkui kuitenkin lähes entiseen tapaan koko valtakunnanrajan olemassaolon ajan. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Venäjän puoleisista kylistä Lohilahdesta ja Telataipaleelta käytiin kirkossa Sulkavalla, vainajat haudattiin Sulkavan hautausmaahan, Sulkavan papit kastoivat ja vihkivät entiseen tapaan ja ensimmäiseen kirkkoneuvostoon vuonna 1779 valittiin myös Venäjän puoleisten seurakuntalaisten edustaja. Myöskään koko seurakuntaa koskevasta väestökirjanpidosta ei luovuttu. [4]

Seurakunta yhdistyy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen sodan jälkeen seurakunta yhdistyi jälleen. 1800-luvun alkupuolen suurhankkeena oli uuden kirkon rakentaminen. Erityisesti 1800-luvulla seurakunta toimi edistyksen edelläkävijänä. Kansanopetuksen olivat aloittaneet jo 1700-luvulla Aron ja Klas Molander (kirkkoherra ja kappalainen), ja lukutaitoisia oli opetuksen ansiosta 118. Kirjasto perustettiin Sulkavalle seurakunnan aloitteesta 1861. Lukkari toimi rokottajana vuoteen 1859 asti, mutta diakoniatyöllä oli roolinsa terveydenhoidossa aina vuoteen 1973 jolloin kansanterveyslaki astui voimaan. Seurakunnan ja kunnan hallinnon erottamisesta määrättiin asetuksella vuonna 1865, mutta Sulkavalla ero astui voimaan käytännössä vasta vuonna 1871. [5]

Jäsenmäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seurakunnan jäsenmäärä vuonna 2015 oli 2311 henkeä[6]. Vielä 1700-luvulla väkiluku on ollut 3000 asukkaan paikkeilla, mistä kasvu aina 1950-luvulle oli tasaista. Suurimmillaan jäsenmäärä on ollut tuolloin yli 7000 henkeä. Sen jälkeen pudotus on ollut jyrkkää erityisesti 1970-luvulla pääasiassa muuttoliikkeen ja myöhemmin erityisesti jäsenistön ikärakenteen ja siitä johtuvan luonnollisen poistuman johdosta. Vuonna 2007 jäsenmäärän lasku oli 75 henkeä, josta valtaosa johtui luonnollisesta poistumasta. Kirkosta eronneita oli tuona vuonna 16[7]. Jäsenmäärä on alueen väestökehitystä mukaillen voimakkaassa ennakoitavassa laskussa.

Seurakunnan toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jumalanpalveluselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jumalanpalveluselämän keskipisteenä on luonnollisesti ollut Sulkavan kirkko. Vuonna 1852 alettiin järjestää lisäksi vesikansalaisille eli järviyhteyden takana asuville Lohilahden asukkaille kerran vuodessa jumalanpalvelus, joka kiersi isommissa taloissa. Lohikosken kirkko valmistui vuonna 1934 palvelemaan lohilahtelaisia. Maakirkkojen pito eri puolilla pitäjää yleistyi 1800-luvun lopulla. Saarna oli jumalanpalveluksessa pitkä - saattaen kestää tunninkin ja tilaisuus kokonaisuudessaan useita tunteja. Se ei sulkavalaisia tunnu häirinneen: liikenne sisään ja ulos kirkosta oli 1880-luvulla sen verran vilkasta, että piispa seurakuntaa tarkastaessaan arvosteli 'hevosen luona käyntiä'. Vilkasta oli kirkossa sisälläkin. Muistitietojen mukaan kappalainen J.H. Lindh oli kesken saarnaa puuskahtanut: "Mittee työ akat huuvatatte niitä lapsia!"[8]

Kristillistä elämää tukenut opetusmuoto, kinkerit, on Sulkavalla jatkunut läpi vuosisatojen. Kinkerit järjestetään edelleen vuosittain vaikka kinkeripiirejä kylillä onkin jouduttu väen vähentyessä yhdistelemään.

Vuosien varrella jumalanpalveluksissa kävijöiden määrä on hiljalleen vähentynyt. Vielä 1900-luvun alkupuolella kävijöitä saattoi olla 2-300. Myöhemmin erityisesti 2000-luvulla määrät ovat laskenee alle sadan. Prosentuaalisesti jumalanpalvelukset ovat jo kauan tavoittaneet 4-5 prosenttia seurakunnan jäsenistöstä, eikä tässä ole tapahtunut muutoksia. Taisto Salmenkiven ollessa kirkkoherrana jumalanpalveluksiin panostettiin erityisesti: osallistuttiin jumalanpalvelusuudistuksen kokeiluun ja järjestettiin kylien omia kirkkopyhiä. [9]

Nykyisin jumalanpalvelusta vietetään Sulkavan kirkossa ja talvisin vaihtoehtoisesti seurakuntatalossa. Lohikoskella järjestetään jumalanpalvelus kerran kuussa. Sulkavan seurakunnassa järjestetään myös aika ajoin Tuomasmessuja. Kesällä toimintaan kuuluvat kylillä järjestettävät suosituiksi tulleet metsäkirkot.

Kirkkomusiikki Sulkavalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen urkujen hankkimista Sulkavalla lukkarit johtivat virrenveisuuta ja virsien opetusta. Sulkavan seurakunnan ansiokas lukkari David Vauhkonen julkaisi Suomalaisten virtten nuottikirja[10] nimisen julkaisun vuonna 1884. Urut Sulkavan kirkkoon hankittiin 1892.[11] Koska lukkari ei ollut urkujensoittotaitoinen urkurin tehtävässä toimi opettaja Antti J. Hämäläinen, jonka johdolla Sulkavalla ensimmäisen kerran esitettiin kirkossa Hoosianna moniäänisesti vuonna 1886. Seurakunnan ensimmäiseksi vakinaiseksi lukkari-urkuriksi valittiin vuonna 1908 Yrjö Valtter Teittinen. Vuonna 1910 aloitti toimintansa hengellinen naiskuoro rovastinna Anna Cleven johdolla. Seurakuntalaisten musiikillinen osaaminen alkoi vahvistua kanttorin toiminnan myötä. Kanttori Teittinen aloitti kirkkokonserttien järjestämisen. Kirkkokuoron toiminta alkoi vuonna 1923. 1950-luvulla musiikkitoiminta oli vilkasta. Paikkakunnan omin voimin valmistettiin musiikkiesityksiä suurella kokoonpanolla ja kyläkuoroja syntyi Lohikoskelle, Leipämäelle ja Väätälänmäelle. Kirkko sai uudet urut vuonna 1964.[12] Seurakunnassa toimii kirkkokuoron lisäksi lastenkuoro Pieni Liekki ja naperomuskari sekä projektiluonteisesti Tuomasmessujen yhteydessä Tuomaskuoro.

Lähetystyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sulkavan seurakunnan lähetystyö alkoi jo 1859 Suomen lähetysseuran perustamisen myötä, jolloin lähetystyölle alettiin kerätä kolehteja. 1800-luvun loppupuoliskolla Sulkavalla virisi lähetystyöinnostus. Sulkavalta kotoisin ollut Albin Savola (ent. Popoff) hakeutui lähetyskouluun, josta hänet lähetettiin vuonna 1893 lähetyssaarnaajaksi Ambomaalle. Hän ansioitui ndongankielisen virsikirjan laatijana. Koko 1900-luvun lähetyskannatus seurakunnassa oli vahvaa: lähetyspiirejä ja ompeluseuroja on ollut kymmenittäin kylillä. Savolan jälkeen Sulkavalta lähetystyöhön lähteneitä ovat olleet Marikka Hintsanen (Karhumäki), Lea Juutilainen ja Kaija Julkunen[13].

Sulkavan seurakunnan lähetystyön tämänhetkisiä kohteita ovat Nepal lähetyskenttänä sekä nimikkolähetteinä Sirkka Rautiainen Pakistanissa ja Kaija Julkunen Tansaniassa.[14]

Diakoniatyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sulkavan seurakunnan diakoniatyössä diakonin kumppaneina toimii laaja vapaaehtoisverkosto auttamassa avun tarpeessa olevia. Diakoniatyö järjestää ryhmiä ja tapahtumia sureville, työikäisille, päihdeongelmista kärsiville ja muille kohderyhmille. Ruohonjuuritason toimintaa ovat saunaillat Tapiolan leirikeskuksessa. Sulkavalla osallistutaan myös aktiivisesti yhteisvastuukeräykseen.[15]

Nuoriso- ja lapsityö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seurakunnan lapsityöhön koostuu päiväkerhosta, pyhäkoulusta ja naperomuskarista. Seurakuntalaisten kannalta tärkeätä toimintaa ovat lapsia vanhempineen kirkkoon tuovat perhemessut, lasten kauneimmat joululaulut ja vuosittaiset kouluun lähtevien siunaustilaisuudet. Varhaisnuoret tavoitetaan koulujen päivänavausten, kouluilla järjestettävien kinkereiden ja leiritoiminnan kautta. Kerhoista erityisesti sirkuskerho on lasten suosiossa. Partio on tärkeä osa seurakunnan varhaisnuoriso- ja nuorisotyötä. Nuorisotyönohjaaja toimii lippukunnanjohtajana Linnavuoren Tähyilijät -lippukunnassa.

Nuorisotyössä pääpaino on rippikouluissa. Nuorille järjestetään retkiä tapahtumiin. Sulkavan seurakunnassa toimii Changemaker-paikallisryhmä. Seurakunnan nuorisotyönohjaajana toimii Taru Piiroinen.[16]

Kirkon herätysliikkeet Sulkavalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikään kirkon herätysliikkeistä ei ole onnistunut saamaan vahvaa asemaa Sulkavalla. Vaikutteita Sulkavalle on saatu Säämingin herännäisyydestä. Herättäjä-Yhdistyksen paikallisosasto järjestää kirkkopyhiä ja siioninvirsiseuroja. Myös Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys järjestää säännöllisesti kirkkopyhiä ja tapahtumia seurakunnassa.

Seurakunnan kiinteistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seurakunnan toimintaan liittyvät kiinteistöt ovat Sulkavan kirkko ja Lohikosken kirkko. Seurakuntatalo sijaitsee kirkon lähellä. Alun perin 1970-luvulla rakennettu seurakuntatalo remontoitiin vuonna 2003, jolloin sinne hankittiin Maire Pyykön ja Arkadi Aništšikin toteuttama lasimaalaus Ad lumen. Seurakunnan leirikeskus Tapiola sijaitsee Tuonilahdessa noin neljän kilometrin päässä kirkonkylästä. Seurakunnalla on Sulkavan kirkonkylässä kaksi hautausmaata, joista vanha hautausmaa on jonkinmatkaa kirkosta pohjoiseen, uusi välittömästi kirkkopihan kyljessä. Lohikosken kirkkoa ympäröi myös Sulkavan seurakunnan hautausmaa. Lisäksi seurakunnan hallinnassa olevia kiinteistöjä ovat asuintalo ja asuin-/virastotalo Uitonvirran rannalla.

Seurakunnan hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sulkavan kirkkovaltuuston puheenjohtajana (2015-2018) toimii Kaarina Virta. Seurakunnan hallinnossa työskentevät talouspäällikkö ja kanslisti.

Seurakunnan viranhaltijoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkkoherrat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laurentius Matthiae (Lauri Matinpoika) 1630-1636
Ericus Georgii (Eerik Yrjönpoika) 1638-1663
Claudius Samuelii (Klaus Samulinpoika) Molander 1663-1680
Andreas Claudii Molander 1682-1720
Claudius Andreae Molander 1722-1745
Gustaf Lindblad 1748-1776
Kristian Herman Carlquist 1780-1789
Karl Stenius 1791-1810
Berndt Johan Gadd 1812-1824
Jakob Fredrik Neovius 1827-1842
Gustaf Vilhelm Vikstén 1843-1853
Klas Molander 1855-1886
Ludwig Alexander Wennerström 1888-1902
Fredrik Eliel Cleve 1904-1924
Otto Hj. Pakarainen 1926-1942
Lauri Ahva 1944-1959
Kalervo Seppänen 1960-1964
Eino Mankinen 1966-1977
Taisto Salmenkivi 1977-2001
Helena Hirn 2003-2009
Erkki Kosonen 2010-2016
Hanne-Maaria Rentola 2017-

Kappalaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bernhardus Nicolai Petraeus 1640-l-1662?
Johannes Martini Borgoensis (Allenius) 1664-1696
Martinus Johannis Allenius 1696-1716
Aron Molander 1722-1742
Daniel Tuderus 1744-1766
Johan Montan 1766-1797
Henrik Adolf Logrén 1800-1822
Karl Gustaf Melartin 1823-1853
Ernst Johan Harlin 1854-1858
Gustaf Adolf Cajander 1863-1869
Julius Henrik Lind 1869-1894
Theofil Gideon Warén 1896-1901
Otto Hjalmar Pakarainen 1902-1924
Aarne Tikkanen 1926-1936
Lauri Ahva 1937-1944
Pertti Virtaniemi 1945-1955
Kalervo Seppänen 1956-1958
Kalevi Toiviainen 1959-1960
Taisto Salmenkivi 1971-1977
Erkki Lemetyinen 1978-1980
Jairi (Eero) Attila 1981-2003

Lukkarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekka Leinonen 1739-1742, 1750-1762
Eerikki Haatanen 1742-1750
Henrik Hagman 1771-1787
Jeremias Bask 1787-1793
Anders Grönlund 1793-1795
Matias Sederholm 1795-1812
Henrik Sederholm 1812-1843
Henrik Huhtinen 1844-1874
David Vauhkonen 1876-1903

Kanttorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yrjö V. Teittinen 1908-1948
Eero Varha 1950-1957
Pauli Pesonen 1958-1966
Martti Oikarinen 1967-1974
Paavo Viitamäki 1975-1978
Heikki Valojärvi 1978-1984
Martti Räisänen 1988-1990
Katariina Kokkonen 1994-2009
Kaija Ravolainen 2011-

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Seppänen, Paavo: Sulkavan historia I: Sulkava vuoteen 1860. Sulkava: Sulkavan kunta, 1999. ISBN 951-98270-0-5.
  • Seppänen, Paavo & Hannu Soikkanen: Sulkavan historia II: Vuosien 1860-2000 Sulkava. Sulkava: Sulkavan kunta, 2002. ISBN 951-98270-1-3.
  • Pirjo Partanen: Sulkavan seurakunta täyttää 380 vuotta. Sulkava-Lehti, 18.11.2010, nro 46, s. 4. Sulkava:

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Seurakuntatalouksien jäsenmäärä ja muita tunnuslukuja 2016 Kirkon tilastot. Suomen ev.lut. kirkko. Viitattu 12.7.2017.
  2. Paavo Seppänen: Sulkavan historia I, s. 229. Sulkava: Sulkavan kunta, 1999.
  3. Pirjo Partanen, Sulkava-Lehti, 18.11.2010.
  4. Paavo Seppänen: Sulkavan historia I, s. 398. Sulkava: Sulkavan kunta, 1999.
  5. Sulkava-Lehti 18.11. 2010.
  6. Suomen evankelis-luterilainen kirkko: Suomen evankelis-luterilainen kirkko - Seurakuntien väkiluvut 2015 sakasti.evl.fi. 2016. Viitattu 16.9.2016.
  7. Kirkkohallitus: Kirkon tilastollinen vuosikirja 2007. Helsinki: Suomen evankelis-luterilainen kirkko, 2008. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 26.4.2009).
  8. Sulkavan historia II, s. 321. .
  9. Sulkavan historia II, s. 318, 648. .
  10. Wauhkonen, D. & A. Nordlund: Suomalaisten virtten nuottikirja aakkosilla merkitty.. Mikkeli: Wartiainen, 1884 (1885).
  11. Sulkavan historia II, s.332
  12. Sulkavan historia II, s. 665
  13. Sulkavan historia II s. 658.
  14. Sulkavan seurakunta - lähetystyö sulkavanseurakunta.fi. Viitattu 26.4.2009.
  15. Sulkavan seurakunta: Diakoniatyö sulkavanseurakunta.fi. Viitattu 14.5.2009.
  16. Sulkavan seurakunta, lapsi- ja nuorisotyö sulkavanseurakunta.fi. Viitattu 12.5.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]