Tuomasmessu

Tuomasmessu Ylämaan kirkossa Lappeenrannassa 25.9.2016.

Tuomasmessu on Tuomasyhteisön evankelis-luterilainen ehtoollisjumalanpalvelus eli messu. Sen nimi viittaa ”epäilijänä” tunnettuun apostoli Tuomaaseen. Tuomasyhteisö haluaa koota messuun erilaisia ihmisiä riippumatta katsomuksesta, etnisestä taustasta, seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuolesta, tai sosioekonomisesta asemasta. Tervetulleita ovat uskovaiset ja epäilijät sekä epäilevät uskovaiset. Tuomasyhteisö rohkaisee avaraan, itseä ja toista armahtavaan uskoon.

Messun historia ja levinneisyys

Syksyllä 1987 noin kolmenkymmenen ihmisen ryhmä pääkaupunkiseudulla alkoi pohtia uudenlaisen, kaikille sopivan jumalanpalvelusyhteisön perustamista. Tähän ryhmään kuuluivat muun muassa Olli Valtonen, Miikka Ruokanen, Anna-Maija Raittila (joka keksi messulle nimen), Aila Arajuuri ja Ahti Hirvonen. Maailman ensimmäistä tuomasmessua vietettiin 10. huhtikuuta 1988 Agricolan kirkossa Helsingissä. Samassa kirkossa messua vietetään edelleen lähes joka sunnuntai-ilta klo 18 alkaen. Messu on levinnyt moniin muihinkin suomalaisiin kaupunkeihin sekä ulkomaille. Eri paikkakunnilla tuomasmessutoiminta on organisoitunut eri tavoin. Helsingissä Tuomasyhteisö on järjestäytynyt omaksi yhdistykseksi. Turussa tuomasmessuja järjestää Suomen Liikemiesten Lähetysliitto yhteistyössä paikallisseurakuntien kanssa. Tampereella ja Kuopiossa tuomasmessut ovat osa paikallisen seurakuntayhtymän toimintaa. Lisäksi useissa seurakunnissa järjestetään tuomasmessuja kerran kuussa tai muutaman kerran kuukaudessa. Suomen lisäksi tuomasmessua on vietetty ainakin Ruotsissa, Norjassa, Islannissa, Tanskassa ja Saksassa.

Musiikki

Tuomasmessulle on ominaista vaihteleva ja monipuolinen musiikki. Messussa käytetään virsiä, Taizé-lauluja ja muita, messuun sopivia hengellisiä lauluja. Välillä Tuomaslaulut kaikuivat pop- tai lattarityyliin ja välillä swingin tahtiin. Musiikinjohtaja kokoaa pyhän teemaan ja sovituksiin soveltuvan esilauluryhmän ja soitinyhtyeen. Joskus seurakuntaa säestää jousikvartetti tai puhallinorkesteri, välillä jazzyhtye, kansanmusiikkiyhtye  tai Taizé-soitinyhtye. Mukana on usein myös kuoro. Tuomasyhteisössä on tuotettu useita laulukirjoja, jotka ovat levinneet ympäri Suomea: Tuomaslauluja (1991), Messulauluja (1997), Uusia messulauluja (2007) ja Messulauluja 3 (2023).

Vapaaehtoiset

Tuomasmessut toteutetaan suurelta osin vapaaehtoisten voimin. Mukana on muusikoita, rukousavustajia, sivualttarien rakentajia, ehtoollisavustajia sekä pikarin kerääjiä ja pesijöitä. Maallikkovapaaehtoinen juontaa messun. Ehtoollista jakavat rukousavustajat yhdessä pappien kanssa. Messun esirukousjaksolla rukousavustajat ovat valmiita kuuntelemaan ja rukoilemaan halukkaiden kanssa, mikä antaa mahdollisuuden keskinäiseen vuorovaikutukseen.

Muoto ja tavoitteet

Tuomasmessu on liturginen erityismessu, jossa hyödynnetään symboliikkaa ja kokemuksellisuutta. Se kehitettiin alun perin etsimään uusia tapoja viettää jumalanpalvelusta, kun kävijämäärät kirkoissa vähenivät. Messua on käytetty koekenttänä uusille ideoille. Osa näistä ideoista siirtyi jumalanpalvelusuudistuksessa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkokäsikirjaan ja paikallisseurakuntien messuihin. Myös tuomasmessun musiikki on ollut esimerkkinä ja innoittajana monelle uudelle messulle ja kokeilulle.

Vaikutus muihin messuihin

Nykyisin useiden paikallisseurakuntien messut sisältävät tuomasmessun tyyppisiä elementtejä ja tuomaslaulut ovat vakiinnuttaneet paikkansa jumalanpalveluslauluina. Erilaisia erityismessuja ovat esimerkiksi pop-messu ja metallimessu. Myös erilaisia jumalanpalvelusyhteisöjä on syntynyt useita, esimerkiksi Verkosto, Tampereen Uusi Verso ja Vanha kirkko^lähde?.

Katso myös

• Agricolaliike

Lähteet

• Toim. Kotila, Heikki: Tuomasmessu - uskon juhla. Helsinki: Kirjapaja, 1993. ISBN 951-625-199-4

Aiheesta muualla

• Tuomasmessu Helsingissä
• Tuomasmessu Turussa
• Tuomasmessu Tampereella