Solomija Krušelnytska

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Solomija Krušelnytska
Salomea Krushelnytska.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 23. syyskuuta 1872
Biljavinši, Ternopilin alue, Galitsia, Itävalta-Unkari Itävalta-Unkarin lippu
Kuollut 16. marraskuuta 1952 (80 vuotta)
Lwow Ukrainan sosialistisen neuvostotasavallan lippu
Ammatti Oopperalaulaja
Puoliso Alfredo Cesare Augusto Riccioni (1868-1936)
Vanhemmat
Isä: Amvrosij Krušelnytska (1841-1902)
Äiti: Theodora Maria Savtšinska (1844-1907 )
Aiheesta muualla
Kotisivu

Solomija Krušelnytska (ukr. Соломія Крушельницька, (23. syyskuuta 1872 Biljavinši16. marraskuuta 1952 Lwow) oli ukrainalainen dramaattinen sopraano ja 1900-luvun ensimmäisen neljänneksen suuria oopperatähtiä. Oopperauransa aikana hän lauloi 60 eri oopperassa 62 eri roolissa. Hänet tunnetaan nimiosan laulamisesta Giacomo Puccinin oopperan Madama Butterflyn uudistetun version ensi-illassa Bresciassa 1904.

Varhaiset elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Solomija Krušelnytska syntyi Amvrosin ja Theodoran seitsemänlapsiseen perheeseen Biljavinšissä Itävalta-Unkarin autonomisessa Galitsiassa. Amvrosij oli Ukrainan kreikkalaiskatolisen kirkon pappi ja Solomijan äidinisä oli kirjailija Hrihoryi Savtšinskyi. Perhe muutti muutaman kerran ja asettui lopulta asumaan Bilaan Ternopilin alueelle.

Galitsian musiikkiyhdityksen konservatoriossa Solomija Krušelnytskaa opetti professori Walery Wysocki ja valmistuttuaan 1893 sai hopeamitalin tunnustukseksi. Hieman ennen valmistumistaan hän debytoi mezzosopraanona Gaetano Donizettin oopperassa La Favorita pääroolissa Leonora di Gusmana. Lembergissä Solomija tapasi vierailevana oopperalaulajana olleen Gemma Bellincionin, joka suositteli Solomijalle laulun opiskelua Italiassa. Isä Amvrosij rahoitti Solomijan opiskelun ottamalla 2000 rynin pankkilainan ja hänen lankonsa Daškevich sitoutui maksamaan korot. Galitsijan sejm[1] myönsi myös pienen rahallisen tuen[2].

Tapahtumia oopperauran aikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Milanossa professori Fausta Crespin johdolla 1893-1896 Krušelnytskan äänialaksi muutettiin lyyris-dramaattinen sopraano ja samoina vuosina näyttämötaidetta opetti professori Conti. Wienissä Krušelnytska kävi opiskelemassa 1895 Wagnerin oopperoita professori Josef Gensbacherin johdolla. Sopraanouransa aikana Solomija lauloi kaksi mezzo -roolia Carmenin ja Balladynan (Goplana).

Solomija Krušelnytskalla oli voimakas, soiva ääni, jossa oli erityinen samettinen timbre[3]. Solomijan äänialansa oli 3 oktaavia,hänellä oli hieno esitystapa, loistava näyttämöllinen taito sekä erinomainen virtuoositeknniikka lisäksi hyvän muistinsa avulla hän pystyi oppimaan roolit 2-3 päivässä[4].

Solomija Krušelnytska Aidana.

Vuosina 1893 – 1895 esiintyi Lembergissä ja Krakovassa. Solomija 22 –vuotiaana 1894 opiskeli 10 oopperaa ohjelmistoonsa, jotka hän myös esitti. Vuoden 1895 jälkeen hän asettui Italiaan, josta hän matkusti eripuolille Italiaa ja Eurooppaa esiintymään. Vuosiksi 1898 – 1902 Krušelnytska teki kuitenkin nelivuotisen sopimuksen Varsovan Teatr Wielkiin. Tämän periodin aikana aina vuoden vaihteessa hän lauloi muutaman viikon Pietarin Mariinski-teatterissa. Vuosina 1897, 1905, 1908, 1910, 1912 ja 1913 hän osallistui Italialaisten oopperatalojen järjestämiin Etelä-Amerikan kiertueisiin.

Marraskuussa 1899 Solomija Krušelnytska kutsuttiin pitämään yksityiskonsertti Tsaari Nikolai II ja hänen perheelleen[5] ja 1909 Italian kuninkaallinen perhe antoi tunnustuksen ja järjesti juhlan hänen kunniakseen[6].

1903 Solomija Krušelnytska osti kahdessa kerroksessa olevan asunnon Lembergistä osoitteesta 23 Kraszewkiego (nykyisin вул. С. Крушельницької, 23), jossa hänen perheensä sittemmin asui.

Joulukuussa 1895 Cremonassa esitettävää Manon Lescautia varten Puccini suositteli Solomijaa valmistautumaan Manonin rooliin Milanossa professori Carlo Carignanin[7]johdolla. Puccini tuli henkilökohtaisesti vaimonsa Elviran ja tämän tyttären Foscan kanssa seuraamaan esitystä[8]. 1908 Solomija Krušelnytska ja Carlo Riccioni matkustivat Giacomo ja Elvira Puccinin kanssa Kairoon. Siellä esitetyn Madama Butterflyn johti Maestro itse[9]. Arturo Toscaniniin Solomija tutustui Torinossa 1904 ja Toscanini kiinnitti Solomijan Italian ensiesitysten 1906 Richard Straussin Salomen ja 1909 Electran nimiosiin. Salomen esityksessä lisäsensaationa oli Solomijan itsensä esittämä ”seitsemän hunnun tanssi”[10].

Cesare Riccioni ja Solomija Krušelnytska Villa Salomeassa.

Kesäkuussa 1904 entinen Metropolitan Operan ja Covent Gardenin impressario Maurice Grau keskusteli Solomija Krušelnytskan kanssa esiintymisestä näissä taloissa. Keskustelu ei johtanut sopimukseen. Kuitenkin 1913 Solomija sai kutsun esiintyä Metropolitan Operassa mutta väärinkäsityksistä johtuen hän ei hyväksynyt kutsua[11].

Solomija Krušelnytska avioitui 19. heinäkuuta 1910 Buenos Airesissa asianajaja Cesare Riccionin kanssa. Aviopari hankki talon Viareggiosta viale Carducci 25. Talo nimettiin ”Villa Salomeaksi” ja aviopari asettui sinne asumaan. Cesare Riccioni valittiin myöhemmin Viareggion pormestariksi.

Koko oopperauransa aikana Solomija konsertoi useilla paikkakkunnilla. Ohjelmistossaan hänellä oli ooppera-aarioiden lisäksi ukrainalaisia ja puolalaisia kansanlauluja. Viimeisen kerran Solomija Krušelnytska lauloi oopperalavalla Napolissa 1920. Vuosina 1923 – 1937 Solomija konsertoi Argentinassa, Italiassa, Espanjassa, Portugalissa, USA:ssa ja Kanadassa.

Brescia, Teatro Grande 28. toukokuuta 1904[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Solomija Krušelnytska Cio-Cio-Sanina.

Madama Butterlyn ensi-ilta epäonistui Milanossa helmikuussa 1904. Puccini muokkasi oopperaansa ja halusi uudistetun Madama Butterflyn ensi-illan pääosan laulajaksi dramaattisen sopraanon. Puccinin ensimmäisen elämänkerran kirjoittaja ja paikalla ollut Arnoldo Fraccaroli kuvaa tätä toista ensi-ilaa:

»… Ensimmäisen näytöksen lopun rakkaudueton aikana kuului suosionosoituksia sieltä täältä, mutta kun Cio-Cio-San aloitti rakkausdueton loppuosan Dolce notte, quanto stelle yleisön aplodit peittivät laulajien ja orkesterin äänet. Esiripun laskun jälkeen duetto jouduttiin uusimaan ja esiintyjät sekä Puccini kutsutiin kuusi tai seitsemän kertaa esille. Esitys vaikutti suurenmoiselta ja La Krušelnytska osoittautui ihaltavaksi laulajaksi ja näyttelijäksi. Toisen näytöksen lopussa jouduttiin uusimaan Butterflyn aaria Un bel di vedremo, kirjeenlukukohtaus, kukkaisduetto sekä hymisevä kuoro. Esityksen jälkeen liikuttunut Puccini kutsuttiin esiin kymmenen kertaa”[12]

Viimeiset vuodet 1939 – 1952[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehensä kuoleman jälkeen Solomija päätti käydä kotonaan Lwówissa[13]. Solomija saapui kaupunkiin elokuussa 1939. Toisen maailmansodan sytyttyä syyskuun alussa hän ei päässyt enää palaamaan Italiaan. Sodan loputtua Länsi-Ukraina liitettiin perustettuun Ukrainan Sosialistiseen Neuvostotasavaltaan. Venäläiset takavarikoivat Solomijan asunnon. Hänelle ja hänen perheelleen jäi vain yksi huone toisesta kerroksesta. Solomija ei päässyt lähtemään Lwowista, koska hänen Italian kansalaisuutensa oli peruutettu. Vuodesta 1946 Solomija toimi musiikinopettajana Lysenko-konservatoriossa yksinlauluosastolla. Hän yritti anoa Neuvostoliiton kansalaisuutta ja sai sen vasta kun oli siirtänyt Viareggion talon Neuvostoliitolle. Venäläiset myivät talon ilmoittamatta siitä Solomijalle.

Solomija piti 1950 viimeisen konserttinsa 77- vuotiaana. Hän sai 1951 Ukrainan Sosialistisen Neuvostotasavallan Ansioitunut kulttuuritaitelija[14] –arvonimen ja kuukausi ennen hänen kuolemaansa kurkkusyöpään 1952 hänet nimitettiin professoriksi. Solomija Krušelnytska on haudattuna Lviv:ssä Lychakivsken hautausmaalla (ukr. Личаківський цвинтар).

Äänityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ooppera-aarioiden ja laulujen taltiointeja Solomija Krušelnytska teki 35 kappaletta. Ensimmäiset äänitykset ovat Varsovasta 1902 Gramophone and Typewriter Co tekeminä ja Milanossa hän äänitti vuosina 1906 ja 1907 Fonotipia records -yhtiölle.

Muistomerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Solomija Krušelnytska 125-vuotis muistoraha vuonna 1997.
  • Lvivin valtionooppera ja -baletti (Lvivin valtiollinen, akateeminen ooppera- ja balettiteatteri S. Krušelnytskan kunniaksi).
  • The Solomiya Krushelnytska Musical Memorial Museum Lvivissä.
  • Solomija Krushelnytska Museum Bilassa.
  • Solomija Krushelnytska patsas Ternopilissä.
  • Marmoripysti La Scalassa Milanossa.
  • Katuja nimetty Lvivssä, Ternopilissä, Kiovassa, Kremenchukissa, Zalischykyssä, Ivano-Frankievskissä ja Rivnessä.
  • Solomijasta on tehty kaksi postimerkkiä Ukrainassa.
  • Solomijan 125 -vuotis syntymäpäivänään 1997 lyötiin kahden hryvnian juhlaraha.

Solomija Krušelnytskan esittämät oopperat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Solomija Krušelnytska lauloi 31 eri säveltäjän oopperoita 32 oopperatalossa 29 kaupungissa. Hänen esittämistään 60 oopperasta 37 oli saanut ensi-iltansa hänen syntymänsä jälkeen. Krušelnytska esitti 1800-luvun lopun sekä 1900-luvun alun aikaisia ”nykyoopperoita”, joista moni on edelleen oopperatalojen ja -seurueiden kantaohjelmistoa. Mainintoja Krušelnytskan muista mahdollisista rooleista ja esityspaikoista on eri tietolähteissä, mutta tiedot ovat ristiriitaisia.

Solomija Krušelnytskan esiintymisen tunnetuimpia oopperataloja olivat mm. Liceu Barceona, Teatro Colón Buenos Aires, Kairon kuninkaallinen ooppera Kairo, Lviv Opera Lviv, Teatro Real Madrid, Teatro alla Scala Milano, l'Opéra de Monte-Carlo Monte Carlo, Teatro San Carlo Napoli, Odessa City Theatre Odessa, Théȃtre National de l’opera Pariisi, Mariinski-teatteri Pietari, Teatro Costanzi Rooma, Teatr Wielki w Warszawie Varsova

Ensi-ilta- ja eri maiden tai oopperatalojen ensiesityksiä Krušelnytskalle kertyi yhteensä 13.

  • Maailman ensi-illat: Madama Butterfly, Cassandra, Cecilia, Fedra, Gloria ja Mazzeppa.
  • Argentiinan ensiesitykset: Feuersnot ja Louise.
  • Italian ensiesitykset: Salome ja Electra.
  • Lissabonin ensiesitys: Madama Butterfly.
  • Varsovan ensiesitykset: Ero e Leandro ja Livia Quintilla. Varsovassa hän lauloi myös Halkan 500. juhlaesityksen.
  • Uruguain ensiesitys: Louise.
Vuosi[15] Ikä Säveltäjä Ooppera[16] Rooli Esityskaupungit[17]
1893 21 Donizetti La Favorita Leonora di Gusma Lemberg
1893 21 Mascagni Cavalleria Rusticana Santuzza Lemberg, Varsova
1894 22 Verdi Aida Aida Buenos Aires, Krakova, Lemberg, Napoli, Pietari, Santiago de Chile, Varsova
1894 22 Meyerbeer Robert le Diable Alice Lemberg, Pietari, Varsova
1894 22 Verdi Naamiohuvit Amelia Krakova, Lemberg, Odessa, Pietari, Santiago de Chile, Varsova, Zadar
1894 22 Moniuszko Halka Halka Lemberg, Varsova
1894 22 Moniuszko Straszny dwór Hanna Lemberg, Varsova
1894 22 Verdi Trubaduuri Leonora Krakova, Lemberg, Odessa, Pietari, Varsova
1894 22 Puccini Manon Leacaut Manon Lescaut Cremona, Santiago de Chile, Varsova
1894 22 Gounod Faust Margareta Krakova, Lemberg, Odessa, Santiago de Chile, Udine,Varsova
1894 22 Bizet Carmen Micaëla Krakova, Lemberg
1894 22 Halévy Juutalaisnainen Rachel Krakova, Lemberg, Odessa, Pietari, Santiago de Chile, Varsova
1894 22 Meyerbeer Afrikkalainen nainen Selka Lemberg, Pietari, Varsova
1895 23 Wagner Lohengrin Elsa Buenos Aires, Krakova, Lemberg, Napoli, Palermo, Pariisi, Parma, Pietari, Udine, Varsova
1895 23 Meyerbeer Hugenotit Valentine Cremona, Lemberg, Pietari, Varsova
1895 23 Ponchielli Marion Delorme Marion Delorme Cremona
1896 24 Ponchielli La Gioconda La Gioconda Buenos Aires, Odessa, Pietari, Varsova
1896 24 Żeleński Goplana Alisa Krakova
1896 24 Verdi Ernani Elvira Pietari, Varsova, Zadar
1896 24 Verdi Kohtalon voima Leonora Pietari, Santiago de Chile, Trieste, Varsova
1896 24 Massenet Manon Manon Cremona, Lemberg, Napoli, Varsova
1897 25 Verdi Otello Desdemona Odessa, Pietari, Varsova
1897 25 Wagner Tannhäuser Elisabeth Odessa, Pietari, Varsova
1897 25 Ortiz de Zárate La florista di Lugano Laura Santiago de Chile
1898 26 Puccini La bohème Mimi Parma, Napoli, Varsova
1898 26 Żeleński Goplana Balladyna Varsova
1898 26 Moniuszko Kreivitär Kreivitär Lemberg, Varsova
1898 26 Auber Fra Diavolo Zerlina Varsova
1899 27 Boito Mefistofele Margherita ja Elena Buenos Aires, Pietari, Varsova
1899 27 Donizetti Maria di Rohan Maria Pietari, Varsova
1899 27 Tšaikovski Jevgeni Onegin Tatjana Monte Carlo, Pietari, Varsova
1900 28 Müncheimer Mazeppa Amelia Varsova
1900 28 Rubinstein Anton Demon Tamara Monte Carlo, Varsova
1901 29 Massenet Werther Charlotta Varsova
1902 30 Bizet Carmen Carmen Varsova
1902 30 Mancinelli Ero e Leandro Ero Varsova
1902 30 Noskowski Livia Quintilla Livia Quintilla Varsova
1902 30 Tšaikovski Patarouva Lisa Pietari, Varsova
1903 31 Cilea Adriana Lecouvreur Adriana Lecouvreur Napoli, Milano, Ravenna, Rooma
1904 32 Mancinelli Paolo e Franceska Franceska Rooma
1904 32 Puccini Madama Butterfly Cio-Cio-San Brescia, Barcelona, Bologna, Buenos Aires, Genova, Kairo, Lissabon
1904 32 Catalani Loreley Loreley Buenos Aires, Napoli, Torino
1904 32 Giordano Andrea Chénier Maddalena Napoli
1905 33 Montefiore Cecilia Cecilia Ravenna
1905 33 Gnecchi Cassandra Klytemnestra Bologna
1905 33 Wagner Valkyria Brünnhilde Buenos Aires, Madrid, Rooma
1905 33 Filiasi Manuel Menendez Fermina Rooma
1905 33 Wagner Tristan ja Isolde Isolde Buenos Aires, Milano
1905 33 Puccini Tosca Tosca Buenos Aires
1905 33 Catalani La Wally Wally Buenos Aires
1906 34 Strauss Salome Salome Milano
1907 35 Cilea Gloria Gloria Milano
1908 36 Wagner Jumalten tuho Brünnhilde Buenos Aires
1909 37 Strauss Elektra Elektra Milano
1910 38 Charpentier Louise Louise Buenos Aires, Montevideo
1911 39 Catalani La False Zoxra Rooma
1912 40 Strauss Feuersnot Dimut Buenos Aires
1915 43 Pizzetti Fedra Fedra Milano
n/a[18] Wagner Siegfried Brünnhilde n/a
n/a Verdi Don Carlos Elisabeth n/a
n/a Goldmark Saban kuningatar Sulamith n/a

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Galitsija oli autonominen alue Itävalta-Unkarin keisarikunnassa, jossa Sejm eli oma parlamentti teki päätökset
  2. Данута Білавич: Соломія Крушельницка Хроника 1893 - 1920 років. Дьвив: Растр-7, 2019. ISBN 978-617-7726-78-3. (ukrainaksi)
  3. Timbre musiikkiterminä tarkoittaa äänenväriä
  4. Ukrainan historian tietosanakirja (ukrainaksi)
  5. Білавич, s. 100.
  6. Білавич, s. 183.
  7. Carlo Carignani oli hyvä pianisti ja hänet tunnetaan Puccinin vokaalipartituurien (vocal score) järjestelijänä
  8. Білавич, s. 52.
  9. Білавич, s. 177.
  10. Білавич, s. 174.
  11. Білавич, s.109 ja 214.
  12. Arnaldo Fraccaroli: La vita di Giacomo Puccini, s. 132-133. Milano: G. Ricordi & C. Editori, 1925. (italiaksi)
  13. Koko Itä-Galitsija oli joka oli liitetty Puolan toiseen tasavaltaan ensimmäisen maailmansodan rauhansopimuksissa
  14. Ansioitunut kulttuuritaileilija = Заслуженного деятеля искусств УССР
  15. Solomija Krušelnytska esitti roolin ensimmäisen kerran
  16. Oopperalistaus on kooste Danuta Bilavychin kirjasta
  17. Мар'яна Зубеляк: Оперний світ Соломіі Крушельницької. Дьвив: Апріорі, 2018. (ukrainaksi)
  18. Krušelnytskan tiedetään esittäneen roolit, mutta aikoja ja paikkoja ei pystytä vahvistamaan

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Solomija Krušelnytska.