Sisu (pastilli)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisu on Suomessa 1928 kehitetty arabikumista ja lakritsista valmistettu makeispastilli, jota nykyään valmistaa Cloetta.

Sisu-pastilleja ja niiden pakkaus keväällä 2015

Sisun historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1920-1960-luvut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisun toi markkinoille vuonna 1928 turkulainen makeistehdas Tehdas-Osakeyhtiö Seres (myöhemmin Oy Seres Ab), jonka tehdas sijaitsi Hämeenkadulla. Pastillin kehitystyön oli aloittanut vuotta aiemmin Sereksen kemisti Johan Ponkamo tarkoituksenaan löytää vastine ruotsalaisten Läkerol-pastilleille. Apuna hän käytti saksalaisesta kirjasta löytämäänsä arabikumia sisältäneiden viinikumitablettien ohjetta. Arabikumin ja lakritsin yhdistäminen koostumukseltaan sopivaksi pastilliksi osoittautui hankalaksi ja aikaa vieväksi työksi. Erikoinen Sisu-aromi syntyi vasta lukemattomien yritysten ja kokeilujen jälkeen. Sen koostumus oli – ja on edelleen – tarkkaan varjeltu salaisuus. [1]

Leafsisulogo.JPG

Sisun nimen keksijä ja nimen tarkka syntymähetki ovat hämärän peitossa. Todennäköisesti nimi syntyi Sereksen tehtaalla ryhmätyön tuloksena, kuten monet muutkin tehtaan tuotteiden nimet. Sisu oli selkeästi 1920-luvun muotitermi. Sisun pakkauksen ja logon kehitti Turun Kivipainossa työskennellyt, tuolloin 25-vuotias taiteilija Arnold Tilgmann. Sisun logo on säilynyt samanlaisena 1920-luvulta nykypäivään. Sana on logossa kirjoitettu vanhalla fraktuuralla ja näyttää nykyihmisestä pikemminkin sanalta ”Gifu”. [1] [2]

Ensimmäisenä vuonna Sisuja myytiin 28 000 rasiaa, mikä on vähän nykypäivän mittareilla. 1920-luvulla makeisia syötiin yleisesti vähän, karkkipussin sijaan lapsille annettiin yksi karkki silloin tällöin. [1]

Sisusta tuli menestystuote, vaikkei sitä juuri mainostettu. Suosion takasivat osuva nimivalinta ja suomalaiseen makuun sopivat aromit. Sisu voitti heti myyntiin tultuaan vuonna 1928 Liègen kansainvälisillä elintarvikemessuilla kultamitalin. Sisun voittaman mitalin kuva sijoitettiin pastillirasian kanteen. Kuva onkin ollut rasiassa aina siitä lähtien.[1]

1930-luvun mainoksissa pastillia, tai "rintatablettia" kuten pakkauksessa luki, suositeltiin erityisesti laulajille, puhujille ja tupakoitsijoille, käytännössä se oli suosittu hengityksen raikastaja ja yskänpastilli. Sereksen tehdas muutti vuonna 1938 Turun keskustaan Rauhankatu 14:ään. Tehdas oli huippumoderni, mutta sijaitsi 3 kerroksessa, mikä aiheutti kuljetusongelmia kerrosten välissä ja vaati paljon työvoimaa. 1930-luvun lopulla Sisua myytiin jo miljoona rasiaa vuodessa.[1]

Sota-aikana Sisun valmistus loppui muutamaksi vuodeksi - vuonna 1943 kiellettiin sokerin käyttö siviilien makeisiin. Sota-aikaan Sereksen tehdas selvisi valmistamalla muun muassa etikkaa, ruokasoodaa ja joulukuusenkoristeita, mutta sodan jälkeen keskityttiin pelkästään makeisiin. Ensimmäiset Sisut saatiin kauppoihin syksyllä 1946. Sokeri palasi täysin vapaille markkinoille vasta vuonna 1954.[1]

1950- ja 60-luvuilla Sisun mainoksia näkyi lähinnä paikallisessa lehdistössä, toisinaan valtakunnallisissa lehdissäkin, kuten Suomen Kuvalehdessä. Samoja mainoskuvia käytettiin vuodesta, ja jopa vuosikymmenestä toiseen. [1] 1950-luvun lopulla Sisua myytiin noin 900 000 rasiaa vuodessa ja se oli tunnettu ja suosittu pastilli koko maassa. Useista jäähalleista ostettiin mainostilaa jään alta - Sisu-logot sijoitettiin kentän kulmauksiin.[1]

Sisun raaka-aineet tulivat tehtaalle suurissa erissä, mikä oli työlästä. Palkkojen noustua Sisun valmistaminen Rauhankadulla oli hyvin kallista, joten muutto automatisoidumpaan tehtaaseen tuli ajankohtaiseksi.[1]

1970-1980-luvut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luvulla pakkausten rintatabletti-termi korvattiin ensin rintapastillilla ja sitten pastillilla. Arabikumista oli pulaa, joten myyntiä jouduttiin rajoittamaan - kauppiaille annosteltiin Sisua sen mukaan, miten paljon he olivat Sisuja aikaisemmin myyneet.[1]

1970-luvun alussa tuotiin markkinoille Sisun sorbitolilla makeutettu versio. Pastillia ehdittiin mainostaa sokerittomana, mutta säännösten mukaan sorbitolilla makeutettu tuote ei ole "sokeriton". Siksi käyttöön otettiin uusi sana "Sokton". Kun sokerin käytöstä luovuttiin, pastillin rakenne muuttui: siitä tuli pehmeä, mikä lisäsi makeisen kysyntää.[1]

1970-luvun puolivälissä myyntiin tuli myös ksylitolilla makeutettu versio, jota kehiteltiin yhdessä Turun yliopiston hammaslääketieteen laitoksen kanssa. Sisun ksylitoliversion kehittämisessä oli ollut haasteita, sillä pastillin rakennetta oli melkein mahdoton saada säilymään entisellään.

Vuonna 1973 valmistui uusi moderni tehdas Auran kuntaan, mikä nosti myös myyntiä - tehtaalla voitiin valmistaa aiempaa enemmän pastilleja. [1]

Kun Sereksen toimitusjohtaja Pekka Ponkamo kuoli yllättäen marraskuussa 1974, omistajat (Kaukopaasien ja Ponkamoiden suvut) päättivät myydä yrityksen tuotemerkkeineen Rettigille. [1] Tupakkafirmana tuttu Rettig oli jo pitkään mielinyt Sisua itselleen ja se olikin ainoa tuotemerkki, jonka valmistusta Rettig jatkoi vuonna 1975. [1]

1970-luvun puolivälissä Sisua alettiin markkinoida televisiossa. Klassikon asemaan nousseen ”Alussa oli suo, kuokka ja Jussi” -mainoksen loi mainostoimisto Lintas. Siinä käytettiin hyväksi Täällä Pohjantähden alla-kirjan pohjautuneiden elokuvien suosiota. Elokuvissa Jussi Koskelaa esittänyt Risto Taulo raivasi suota myös mainoksessa. Mainosta esitettiin vielä 1980-luvullakin ja sillä oli pitkään hallussaan ennätys Suomen useimmin esitettynä televisiomainoksena. Mainoksen avulla Sisusta kasvoi kansallinen instituutio. Sitä seuranneissa mainoksissa esiintyi muun muassa vuosasadan alun painonnostaja, rekeä itse vetävä hevosmies, Liisa Paatso Suomi-neitona, Risto Taulo kaivamassa syvää kaivoa ja pyörittämässä suurta kiveä ja konttoristimies, joka voitti pyöräkisassa ammattilaiset ja Pauli Kiurua takaa-ajanut vaaleaverikkö.[1]

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvun alkuun mennessä Sisusta oli tullut Suomen kuudenneksi myydyin makeinen. Sisun markkinointi liittyi vahvasti jääkiekkoon. Televisiomainoksissa oli otteita Suomen jääkiekkomaajoukkueen otteluista ja kaikissa liigatason jäähalleissa aloitusympyröiden sisään oli maalattu Sisun logo.[1]

Uutta kohderyhmää tavoiteltiin sokeriton Sisu 2000 -pastillilla, joka oli mainostekstien mukaan "pehmeä, spivasti sähäkkä ja luonteeltaan kuin suomalainen nainen". Kansa ei innostunut ja tuote vedettiin nopeasti pois markkinoilta.

Vuonna 1992 Rettigin ja Huhtamäen vaihtokaupassa Leaf sai omistukseensa Sereksen. Leaf oli kamppaillut Sisua vastaan Stop-pastillilla, jonka valmistuksen se nyt lopetti. Leaf jatkoi Sisun markkinointia Rettigin aloittamalla jääkiekkoteemalla ja teki sopimuksen SM-liigan kanssa. Sisun jääkiekkokampanja huipentui Suomen saavuttamaan jääkiekon maailmanmestaruuteen keväällä 1995. Sisu-jääkiekkokortit tulivat Suomeen vuonna 1993 ja niitä valmistettiin vuoteen 1996 asti, jolloin kansa oli maailmanmestaruusvuoden jälkeen hieman kyllästynyt teemaan. [1]

Ensimmäinen Leafin valmistama Sisu-uutuus oli 1994 lanseerattu Salmiakki-Sisu, joka nousi heti Suomen myydyimmäksi salmiakkipastilliksi. Tuotteen sokeriton versio, Xylitol Salmiakki Sisu tuli markkinoille 1995. Alkuperäisen, perinteisessä neliön muotoisessa rasiassa myydyn Sokeri-Sisun valmistus lopetettiin vuonna 1998[1].

Kun Sisu vuonna 1998 täytti 70 vuotta, juhlavuoden mainoksissa nähtiin vuorikiipeilijä Veikka Gustafsson. Gustafsson oli vuoden 1997 lopulla yhdessä Patrick Degermanin kanssa kiivennyt ensimmäisenä yhdelle Etelämantereen korkeimmista huipuista. Vuori sai nimekseen Mount Sisu eli Sisuvuori. [1]

Vuonna 1999 Leaf siirtyi hollantilaisen CSM:n omistukseen.lähde?

2000-2010-luvut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisu Xylitol -pastilleja

2000-luvulla Sisusta alettiin valmistaa useita uusia makuja. Sisu Horna poikkesi aiemmista Sisu-tuotteista koostumukseltaan ja pakkaukseltaan - sitä myydään pienissä paperipusseissa. Sisu Horna on makeutettu sokerilla. [1]

Kesällä 2002 julkaistiin Sisu Horna, jonka jälkeen Sisun markkinointi liitettiin kiinteästi osaksi rockfestivaaleja, sopimus tehtiin MoonTV:n kanssa. Hornan mainoshahmoja jopa tatuoitiin käsivarsiin. Vuonna 2007 Sisu alkoi sponsoroida Vaasassa vuonna 2004 perustettua suomenruotsalaisista, 16–17-vuotiaista nuorista muusikoista koostuvaa power metal -yhtyettä Sturm und Drangia. Vuonna 2002 alkaneissa Sisu-keräyskampanjoissa sai Sisu-pakkauksia keräämällä Sisu-aiheisia tuotteita kuten t-paitoja.[1]

Vuonna 2008 Sisu täytti 80 vuotta ja tapauksen kunniaksi julkaistiin Sisulla siitä selviää!-kirja, jossa kerrotaan Sisun historiasta. Juhlavuoden 2008 uutuus oli lakritsinmakuinen ja hiilenmusta Sisu Sysi. Sisua myytiin vuodessa yli 11 miljoonaa rasiaa. [2]

Leaf Suomi Oy:sta tuli osa Cloetta-konsernia kesäkuussa 2013. [3] Auran tehdas suljettiin vuonna 2013 ja Sisun tuotanto siirrettiin Italiaan. [4]

Vuonna 2015 Sisu-pastillirasiaa uudistettiin yleisökilpailun avulla. [2]

Sisun eri maut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2008 myynnissä oli kuusi erilaista Sisu-rasiaa: Sokton, Xylitol, Salmiakki, Xylitol Salmiakki, Raikas ja Sysi. Sisu Hornaa myytiin pusseissa. Sisua myytiin vuodessa yli 11 miljoonaa pakkausta ja myydyistä pastilleista yli kuudesosa oli Sisu-merkkisiä. [1]

Vuonna 2015 myynnissä on Sisu Horna-pussi ja kahdeksan erilaista Sisu-rasiaa: Xylitol Salmiakki(josta on kaksi kokoa, 70g ja 36g), Kekäle, Kipinä, Sokton, Sysi Xylitol, Sokeriton, Xylitol ja Raikas Sokeriton ja kaksi erilaista purukumipussia: Sisu Raikas Terva ja Sisu Salmiakki. [5]

Sisu-pastillien valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1928 Sisu-pastillien raaka-ainemassaa keitettiin suurissa padoissa koko yö, salaisen aromisekoituksen teki aina itse Ponkamo. Massa kaadettiin valukoneeseen, minkä jälkeen pastillit kiillotettiin öljyllä. Laadunvalvonnan teki Ponkamo henkilökohtaisesti, hän testasi mm. pastillin kovuuden: jos lattialle pudotettu pastilli ei hajonnut siruiksi, koko erä tehtiin uudelleen. Kovista Sisuista luovuttiin vasta 1970-luvulla.

1960-luvulla Sisun raaka-aineet tulivat Rauhankadun tehtaalle suurissa 50 tai 100 kilon säkeissä tai valtavina paaleina. Suuret lakritsipalat lyötiin kappaleiksi kirveellä, ainekset kuumennettiin erikseen isoissa padoissa avotulella, minkä jälkeen ne sekoitettiin yhteen tietyssä järjestyksessä.

Auran tehtaalla (1973-2013) arabikumirakeita liuotettiin veteen pari päivää ja epäpuhtaudet siivilöitiin pois. Lakritsiharkkoja pehmitettiin kahdeksan tuntia kuumassa vedessä. Raaka-aineliuosta sekoitettiin suurissa säiliöissä, joista se johdettiin keittoprosessiin ja vakuumisäiliöön ja valmismassasäiliöön, josta se otetaan pienempiin astioihin. Väriaineen lisäksi lisättiin salainen Sisu-aromi, jota säilytettiin kassakaapissa ja jonka salaisuuden tunsi vain kaksi ihmistä. Valmis massa valutettiin maissitärkkelyksestä tehdyille muottilevyille. Kuivauskaapeissa pastillit kuivuivat 30-60 tuntia, minkä jälkeen maissitärkkelys irrotettiin seuraavaa käyttöä varten seulaverkolla ja pastillit kiillotettiin öljyllä rummussa ennen pakkausta.

Sisu-taidetta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisu-pastilleja on käytetty jopa taiteessa, vuonna 2002 Kiasman Takaikkunassa oli näyttely suomalaisten sankareiden muotokuvista. Jaakko Veijolan ja Teemu Väätäisen tekemät työt oli valmistettu erikoisista materiaaleista, jotka kertoivat kuvattavastaan. Urho Kekkosen muotokuva oli tehty 17 000 Sisu-pastillista. [6] [1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w Rauno Lahtinen: Sisulla siitä selviää. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy, 2008. ISBN 978-951-796-519-4.
  2. a b c sisulla.fi/historia Cloetta. Viitattu 13.4.2015.
  3. cloetta.fi/cloetta-yrityksena Cloetta. Viitattu 2.6.2015.
  4. Sisun ja Jenkin valmistajan nimi vaihtuu Helsingin Sanomat. Viitattu 2.6.2015.
  5. sisulla.fi/tuotteet Cloetta. Viitattu 13.4.2015.
  6. Kekkosmuotokuva Sisu-pastilleista Kaleva. Viitattu 2.6.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]