Saksan maantiede
| Saksan maantiede | |
|---|---|
 Topografinen kartta Saksan valtiosta. Paikannimet ovat saksaksi. |
|
| Maanosa | Eurooppa |
| Naapurimaat | Ranska, Luxemburg, Belgia, Sveitsi, Itävalta, Tšekki, Alankomaat, Tanska ja Puola. |
| Tilastot | |
| Pinta-ala | 357 021 km² |
| Rantaviiva | 2 389 km |
| Rajan pituus | 3 714 km |
| Ennätykset | |
| Korkein kohta | Zugspitze, 2962 m |
| Matalin kohta | Neuendorf-Sachsenbande, −3,54 m |
| Pisin joki | Rein, 1 230 km |
| Suurin järvi | Bodenjärvi, 536 km² |
| Ilmasto | |
| Ilmasto | meri-ilmasto |
| Luonnonvarat | |
| Luonnonvarat | kupari, hiili, nikkeli, uraani, rautamalmi |
Saksa sijaitsee läntisessä Keski-Euroopassa lauhkean ilmaston vyöhykkeellä. Sen pinta-ala on noin 357 000 km², josta metsää on noin 114 000 km². Maatalousmaata on hieman yli puolet pinta-alasta. Saksa rajoittuu luoteessa Pohjanmereen ja koillisessa Itämereen. Etelässä Saksa ulottuu aina Alpeille asti. Saksalla on maaraja yhdeksän valtion kanssa. Pohjoisessa on Tanska, idässä Puola ja Tšekki, etelässä Itävalta ja Sveitsi ja lännessä Ranska, Luxemburg, Belgia ja Alankomaat.[1]
Saksan alue käsittää maastotyyppejä alavista tasangoista vuoristoihin. Pohjois-Saksan viljavat alangot vaihtuvat Keski-Saksassa metsien ja peltojen täplittämäksi kumpuilevaksi ylängöksi. Maan eteläisimmät alueet ovat vuoristoa; lounaassa on Schwarzwaldin matalahko, asutettu vuoristo ja etelässä Alpit.
Saksa sijoittuu osapuilleen pohjoisten leveysasteiden 47° ja 55° sekä itäisten pituusasteiden 6° ja 15° väliin.[1]
Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Saksan ilmasto
Saksa kuuluu lauhkeaan vyöhykkeeseen. Maan pohjoisosassa vallitsee merellinen ilmasto lämpimine kesineen ja leutoine, pilvisine talvineen. Etelämpänä mantereisempi ilmasto tuo enemmän vaihtelua: kuumemmat kesät ja kylmemmät talvet. Lisäksi Alpeilla ja paikoin Keski-Saksan ylängöillä on vuoristoilmasto.[2]
Atlantilta tulevat keskileveysasteiden liikkuvat matalat vuorottelevat Azoreilta Keski-Eurooppaan ulottuvien korkeapaineen selänteiden kanssa, mikä pitää sään ympäri vuoden vaihtelevana. Ajoittain Alpeilta tuleva lämmin ja kuiva laskutuuli, föhn, vaikuttaa maan eteläosien säähän ja keväällä sulattaa sieltä lumet.[2]
Pohjois-Saksan alangolla ilmasto on viileätalvinen ja lämminkesäinen. Esimerkiksi Berliinissä keskimääräinen alin lämpötila on vajaan kaksi celsiusastetta pakkasen puolella joulu-, tammi- ja helmikuussa. Kuumimmat kuukaudet ovat heinä- ja elokuu, jolloin keskimääräinen ylin lämpötila on 24 astetta. Sateita saadaan ympäri vuoden 30–70 mm kuussa.[3]
Etelä-Saksassa ilmasto on mantereisempi, ja vuoristossa on viileämpää kuin pohjoisen alangoilla. Esimerkiksi Münchenissä keskimääräinen alin lämpötila on 2–4 astetta pakkasen puolella joulu-, tammi- ja helmikuussa. Kuumimmat kuukaudet ovat heinä- ja elokuu, jolloin keskimääräinen ylin lämpötila on 23 astetta. Sateet painottuvat kesään: kesä-, heinä- ja elokuussa saadaan yli sata millimetriä kuukaudessa, tammi- ja helmikuussa alle 50 mm.[4]
Vesistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksaa halkovat Euroopan suurimmat joet: Rein ja Elbe, jotka laskevat Pohjanmereen (Rein Hollannin ja Elbe Pohjois-Saksan alankojen kautta[5]), sekä Tonava, joka saa alkunsa Schwarzwaldin vuoristosta, virtaa itään ja laskee Mustaanmereen.[6] Saksassa on myös järviä, suurimpana niistä Reinin suvannon Bodenjärvi sekä järvialueita, joista laajimmat, jääkauden muovaamat Mecklenburgin ja Pommerin järvialueet sijaitsevat maan koillisosassa.[7][8]
Luonto ja luonnonsuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karhu on Berliinin symboli, mutta villejä karhuja ei ole tavattu Saksassa vuoden 1835 jälkeen, lukuun ottamatta vuonna 2006 Italian puolelta harhaillutta sinne istutettua Brunoa. Vuonna 2009 IUCN tutki 102 nisäkäslajin tilaa Saksassa ja julisti seitsemän niistä olevan suuressa vaarassa: sillivalas, mustavalas, villihevonen, baijerintunnelimyyrä, vesikko, siiseli ja karhu. Alpeilla elää murmeleita, jäniksiä ja villejä vuohia sekä harvinaisia maakotkia. Pesukarhu on Saksaan levinnyt vieraslaji. Pohjoisrannikko on muuttolintujen suosima levähdyspaikka. Merikotka oli lähes kadonnut Länsi-Saksasta, mutta se on lisääntynyt maan itäosassa. Idässä on nähty myös hirviä ja susia, jotka tulevat Puolasta Oderjoen yli.[9]
Saksassa on neljätoista kansallispuistoa. Vattimeren rannikko muodostaa kolme puistoa, koska se ulottuu sekä Tanskan, Saksan että Alankomaiden alueelle. Itämeren rannikolla on kaksi puistoa; Pommerin ja Brandenburgin sisämaassa kaksi muuta. Harzin kansallispuisto sijaitsee Keski-Saksan ainoalla vuoristoalueella. Hainichin ja Kellerwald-Ederseen kansallispuistoissa on Keski-Euroopan viimeisiä laajoja luonnontilaisia pyökkimetsiä.[10]
Saksan yleisimmät puulajit ovat kuusi (25 % metsäalasta), mänty (22 %), pyökki (15 %) ja tammi (10 %).[1]
Saksan korkein kohta on Zugspitze, joka on 2 962 metriä merenpinnan yläpuolella. Se kuuluu Alppeihin ja sijaitsee eteläisessä Saksassa. Zugspitzen rinteellä oleva Garmisch-Partenkirchenin kaupunki on yksi Saksan merkittävimmistä talviurheilukeskuksista. Vuoren huipulla on aina lunta.[11] Muita korkeita huippuja ovat Watzmann (2 713 m), Fellhorn (2 038 m), Wendelstein, Feldberg ja Großer Arber.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Deutschland: Geografie, Landkarte Goruma. Viitattu 8.12.2020. (saksaksi)
- ↑ a b Climate Germany: A Country Study. Library of Congress, 1995. (englanniksi)
- ↑ Climatological Information Berlin World Metorological Organization (englanniksi)
- ↑ Climatological Information Munich World Metorological Organization (englanniksi)
- ↑ Germany The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi) (englanniksi)
- ↑ Drainage Germany: A Country Study. Library of Congress, 1995. (englanniksi)
- ↑ Holiday in the Mecklenburg Lake District Havel Tourist. Viitattu 21.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Mecklenburg Lakes/Mecklenburgische Seenplatte Visit Germany. Arkistoitu 5.11.2011. Viitattu 21.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Lonely Planet s. 93−95 (englanniksi)
- ↑ National parks – nature in its original state (ja linkatut alasivut) Germany Travel. Viitattu 8.7.2018. (englanniksi)
- ↑ Glacier ski area – Pure natural snow! Zugspitze. Arkistoitu 2.11.2013. Viitattu 21.12.2011. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saksan maantiede Wikimedia Commonsissa
