Mustavalas

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mustavalas
Eubalaena glacialis with calf.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Erittäin uhanalainen [1]
Erittäin uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Valaat Cetacea
Alalahko: Hetulavalaat Mysticeti
Heimo: Silovalaat Balaenidae
Suku: Eubalaena
Laji: glacialis
Kaksiosainen nimi
Eubalaena glacialis
(Müller, 1776)
Levinneisyyskartta
Mustavalaan levinneisyys
Mustavalaan levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Mustavalas Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Mustavalas Commonsissa

Mustavalas eli pohjanmustavalas (Eubalaena glacialis) on silovalaisiin kuuluva uhanalainen valaslaji. Niitä on jäljellä noin 350 yksilöä Pohjois-Atlantilla.[2]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustavalas on 11–18 metriä pitkä, josta pään osuus on noin neljännes. Eläin painaa noin 30–75 tonnia. Sen iho on sileä, pääosin musta, joskus valkoläikkäinen. Mustavalaan pään päällä voi olla pintaloisten muodostamia möykkyjä. Mustavalaalla ei ole selkäevää.[3] Grönlanninvalaasta lajin erottavat muun muassa vähemmän kaarevat huulet, joiden pinnalla on pieniä kyhmyjä. Hetuloita on noin 250 paria. Ne ovat enimmillään kolmen metrin pituisia.[4]

Levinneisyys ja taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjanmustavalasta tavataan Atlantin pohjoisosissa. Aiemmin samaksi lajiksi luettua tyynenmerenmustavalasta (Eubalaena japonica) tavataan vastaavasti Tyynenmeren pohjoisosissa. Kolmatta mustavalaslajia, etelänmustavalasta (Eubalaena australis), tavataan eteläisen pallonpuoliskon valtamerialueilla Eteläistä jäämerta myöten.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Reilly, S.B., Bannister, J.L., Best, P.B., Brown, M., Brownell Jr., R.L., Butterworth, D.S., Clapham, P.J., Cooke, J., Donovan, G., Urbán, J. & Zerbini, A.N.: Eubalaena glacialis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.8.2014. (englanniksi)
  2. Kivipelto, Arja: Grönlanninvalas on merten metusalem. Tiede, 8.2.2017, 37. vsk, nro 2, s. 41. Tieteen tiedotus ry. ISSN 1457-9030.
  3. Hammas- ja hetulavalaiden esittely Sarkanniemi.fi. Viitattu 15.11.2007.
  4. Vallardi, Francesco (päätoimittaja): Suuri Eläinkirja, Nisäkkäät, s. 404. WSOY, 1965.
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.