Rita Hayworth

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rita Hayworth
Rita Hayworth 1942.jpg
Syntymäaika 17. lokakuuta 1918
Syntymäpaikka New York, New York, Yhdysvallat
Aktiivisena 1934–1974
Kuolinaika 14. toukokuuta 1987 (68 vuotta)
Kuolinpaikka New York, New York, Yhdysvallat
Oikea nimi Margarita Carmen Cansino
Ammatti näyttelijä
Puoliso Edward C. Judson (1937–42)
Orson Welles (1943–48)
prinssi Aly Khan (1949–53)
Dick Haymes (1953–55)
James Hill (1958–61)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Ehdokkuudet

Golden Globe (1965)

Rita Hayworth (alk. Margarita Carmen Cansino; 17. lokakuuta 1918 New York14. toukokuuta 1987 New York) oli yhdysvaltalainen elokuvanäyttelijä. Hän oli 1940-luvun suosituimpia naistähtiä ja seksisymboleita, joka näytteli useita vietteleviä femme fataleja. Hän teki tunnetuimmat roolinsa film noireissa ja musikaaleissa ja oli muutamassa elokuvassa Fred Astairen tanssipari. Hayworth oli toisessa maailmansodassa yhdysvaltalaissotilaiden suosituimpia pin-up-tyttöjä. Hayworth sairastui uransa loppuvaiheessa Alzheimerin tautiin, joka kuitenkin todettiin vasta 1979. Hänen tyttärensä Yasmin Aga Khan hoiti häntä 1980-luvulla ja toimi samalla Alzheimer-tutkimuksen varhaisena puolestapuhujana.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rita Cansino 12-vuotiaana tanssijana.

Margarita Carmen Cansino syntyi 1918 Brooklynissä.[1] Hänen isänsä oli espanjalaissyntyinen tanssija Eduardo Cansino ja hänen äitinsä Ziegfeld Follies -showryhmään kuulunut Volga Haworth.[2]

Margarita Cansino alkoi käyttää itsestään lyhennettyä nimeä Rita, kun hän alkoi 12-vuotiaana tanssia ammattimaisesti. Hänet tunnettiin nimellä Rita Cansino vielä elokuvauransa alussa.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanssijasta elokuviin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduardo Cansinon uran takia perhe muutti Los Angelesiin. Rita alkoi esiintyä isänsä rinnalla Meksikon Tijuanan ja Agua Calienten klubeilla. Cansino oli 16-vuotias, kun Fox Film Companyn tuottaja löysi hänet Meksikosta ja teki hänen kanssaan sopimuksen.[2]

Cansinon ensimmäinen elokuva oli Under the Pampas Moon (1935). Sen jälkeen hän esiintyi useissa pienissä rooleissa, muun muassa elokuvissa Danten Helvetti, Charlie Chan Egyptissä, Human Cargo ja Meet Nero Wolfe. Cansino jäi kuitenkin sopimuksettomaksi, kun Fox Company yhdistyi Twentieth Century Picturesin kanssa.[2]

Uudella imagolla Columbia Picturesiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hayworth ja Fred Astaire tanssimassa pr-kuvassa.

Cansino tapasi vuonna 1937 liikemies Edward Judsonin, jonka kanssa hän meni naimisiin. Judson toimi vaimonsa managerina ja avusti tätä muuttamaan imagoaan. Cansino otti käyttöön äitinsä tyttönimen ja lisäsi siihen y-kirjaimen lausumisen selventämiseksi. Hayworthin ulkonäköä muutettiin tummahiuksisesta latinosta kastanjanruskeaksi maailmannaiseksi. Judson palkkasi myös lehdistöavustajia, joiden avulla Hayworth sai nimensä ja kuvansa sanomalehtiin ja fanijulkaisuihin. Tämän avulla Hayworth sai lopulta seitsemänvuotisen sopimuksen Columbia Picturesiin.[2]

Hayworthin ensimmäiset elokuvat Columbialla olivat pääosin pienen budjetin b-elokuvia. Näistä poikkeus oli Vain enkeleillä on siivet (1939). Hän esitti siinä naissivuosassa petollista vaimoa ja sai ensimmäiset myönteiset huomionsa kriitikoilta.[2]

Ollessaan Warner Brothersilla lainasopimuksella Hayworth teki vuonna 1941 elokuvan Kilpakosijat juhlimassa. Columbialle hän teki Häätanssin, jossa hän näytteli Fred Astairen tanssiparia. Roolin ansiosta Hayworth pääsi Time-lehden kanteen, ja se teki hänestä julkkiksen. Hayworth näytteli vuonna 1942 suosituissa elokuvissa Kaunis Sally, Manhattan ja Karnevaalit Riossa.[2]

1940-luvun seksisymboli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rita Hayworth Yank, the Army Weekly -lehden pin-up-kuvassa.

Gene Kellyn vastanäyttelijänä Hayworth oli elokuvassa Kansikuvatyttö (1944). Rooli herätti myös Life-lehden. Lehti julkaisi hänestä pin-up-kuvan, jossa hän poseerasi viettelevästi mustassa pitsiasusteessa.[2] Siitä tuli toisessa maailmansodassa palvelleiden yhdysvaltalaissotilaiden unohtumattomia pin-up-kuvia.[1]

Vuonna 1946 Hayworth näytteli elokuvassa Gilda. Film noir -elokuvassa hän oli lajityypin perushahmo, nainen, joka oli sekä petollinen viettelijä että pahoinpidelty uhri. Gilda oli aikaansa nähden huomattavan rohkea elokuva, ja siinä oli seksuaalisesti vihjailevaa kuvastoa ja dialogia. Hayworthin uran tunnetuin kohtaus lienee striptease-esitys, jonka aikana hän lauloi kappaletta ”Put the Blame on Mame”.[1]

Kaksi vuotta Gildan jälkeen Hayworth teki silloisen miehensä Orson Wellesin ohjaaman film noirin Nainen Shanghaista. Rooli kyynisenä viettelijänä oli yksi hänen uransa kehutuimpia. Life-lehti alkoi samoihin aikoihin kutsua Hayworthia ”rakkauden jumalattareksi”.[1]

Uran hiipuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hayworth piti 1949–1951 taukoa ollessaan naimisissa prinssi Aly Khanin kanssa. Hän myös alkoi turhautua ammattiin, sillä hän ei missään vaiheessa täysin sopeutunut julkisuuselämän kiroihin. Turhautumista lisäsi myöhemmin 1950-luvun aikana hänen vaikea liittonsa laulaja Dick Haymesin kanssa. Hayworthin 1950-luvun parhaimpia elokuvia olivat Trinidad (1952) Salome (1953), Sade (1953), Ystävämme Joey (1957), Eri pöydissä (1958), Tie Corduraan (1959).[1]

Hayworth esiintyi 1960-luvulla enää hajanaisesti.[1] Hänen elokuviinsa kuuluivat muun muassa Areenan hurjapäät (1964), josta hän oli Golden Globe -ehdokkaana, ja Operaatio Opium (1966).[2][3] Hayworthin viimeinen elokuva oli Pappi vai paholainen (1972). Hän yritti 1970-luvun alussa käynnistää Broadway-uraa, mutta se epäonnistui, kun hänellä oli vaikeuksia muistaa vuorosanojaan.[1]

Hayworth tunnettiin uransa aikana erityisesti sensuelleista viettelijöiden rooleista, mutta 1950-luvulla hän siirtyi entistä enemmän kypsempiin elokuviin. Hayworth edusti toimittaja Albin Krebsin mukaan Hollywoodin glamouria ja viehätysvoimaa. Hän esiintyi monissa musikaaleissa, ja Fred Astaire kertoi omaelämäkerrassaan Hayworthin olleen hänen miellyttävin tanssikumppaninsa. Laulajana Hayworth ei kuitenkaan ollut erityisen hyvä, ja esimerkiksi Anita Ellis toimi hänen lauluäänenä neljässä elokuvassa.[2]

Vuonna 1999 American Film Institute valitsi Hayworthin vuosisadan 25 tärkeimmän yhdysvaltalaisen naisnäyttelijän joukkoon.[4] Hollywood Walk of Famelle hän oli saanut tähden vuonna 1960.[5]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avioliitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hayworthin ja Aly Khanin häät.

Hayworth oli naimisissa kaikkiaan viidesti. Hänen ensimmäinen miehensä oli häntä 22 vuotta vanhempi liikemies Edward Judson. He menivät naimisiin vuonna 1937.[2] Judson alkoi liiton aikana käyttäytyä omistushaluisesti ja väkivaltaisesti, mikä johti avioeroon toukokuussa 1942.[6] Hayworthia tuki näyttelijä Victor Mature, joka oli tuolloin myös Hayworthin rakastaja.[7]

Hayworthin toinen mies oli elokuvaohjaaja Orson Welles, jonka kanssa hän meni naimisiin syyskuussa 1943. He saivat tyttären. Liitto päättyi virallisesti joulukuussa 1948.[7] Hayworth oli tuossa vaiheessa jo tavannut prinssi Aly Khanin. He menivät naimisiin toukokuussa 1949. Seitsemän kuukautta myöhemmin syntyi prinsessa Yasmin Aga Khan. Hayworth kyllästyi kuitenkin pian naistenmiehenä tunnetun miehensä seikkailuihin.[8] He erosivat 1953[6] ja ajautuivat tämän jälkeen pitkään huoltajuuskiistaan, joka päättyi vasta Aly Khanin kuolemaan vuonna 1961.[8] Hayworthin neljäs ja viides liitto olivat myös lyhytikäisiä. Hänen neljäs miehensä oli laulaja Dick Haymes ja viides tuottaja James Hill.[6][3]

Alzheimerin tauti ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hayworthin elokuvauran hiipumisen syyksi laitettiin vakavat alkoholiongelmat. Heikkenevä kunto pääsi otsikoihin asti, kun sotkuista ja vihaista Hayworthia saatettiin lentokoneesta.[3] Alkoholismin syyksi laitettu käytös ja muistiongelmat johtuivat kuitenkin todennäköisesti Alzheimerin taudin varhaisoireista.[2]

Hayworthin sairaus diagnosoitiin vuonna 1979, ja tieto siitä tuli julkisuuteen 1981.[9] Losangelesilainen oikeus totesi kesäkuussa 1981 Hayworthin olevan kykenemätön pitämään huolta itsestään. Hänen tyttärensä Yasmin Khan alkoi hoitaa häntä ja toi hänet New Yorkiin. Yasmin alkoi tehdä uraauurtavaa työtä Alzheimerin taudin hoitamiseksi, ja hän antoi lausunnon muun muassa kongressissa tutkimusrahoituksen saamiseksi. Hän myös oli aktiivinen Alzheimer-järjestöissä.[2] Hayworth oli ensimmäisiä julkisuuden henkilöitä, jonka Alzheimerin tautia käsiteltiin julkisuudessa.[9]

Hayworthin kunto heikkeni tasaisesti 1980-luvulla, ja hän kuoli 68-vuotiaana vuonna 1987 kotonaan Manhattanilla.[2]

Valikoitu filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat[10]
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1935 Under the Pampas Moon Carmen
Charlie Chan Egyptissä Charlie Chan in Egypt Nayda
Danten Helvetti Dante’s Inferno tanssija
1936 Paddy O’Day Tamara Petrovitch
Human Cargo Carmen Zoro
Meet Nero Wolfe Maria Maringola
Rebellion Paula Castillo
1937 Old Louisiana Angela Gonzales
Hit the Saddle Rita
Trouble in Texas Carmen Serano
Criminals of the Air Rita Owens
Girls Can Play Sue Collins
The Game That Kills Betty Holland
Paid to Dance Betty Morgan
The Shadow Mary Gillespie
1938 Who Killed Gail Preston? Gail Preston
Special Inspector Patricia Lane
Convicted Jerry Wheeler
Juvenile Court Marcia Adams
Henkipattojen legioona The Renegade Ranger Judith Alvarez
1939 Homicide Bureau J. G. Bliss
The Lone Wolf Spy Hunt Karen
Vain enkeleillä on siivet Only Angels Have Wings Judy MacPherson
1940 Music in My Heart Patricia O’Malley
Blondie on a Budget Joan Forrester
Susan and God Susan and God Leonora Stubbs
Tervetuloa Natalie The Lady in Question Natalie Roguin
Enkeleitä yllä Broadwayn Angels Over Broadway Nina Barona
1941 Kilpakosijat juhlimassa The Strawberry Blonde Virginia Brush
Affectionately Yours Irene Malcolm
Verta ja hiekkaa Blood and Sand Doña Sol
Häätanssi You’ll Never Get Rich Sheila Winthrop
1942 Kaunis Sally My Gal Sal Sally Elliott
Manhattan Tales of Manhattan Ethel Halloway
Karnevaalit Riossa You Were Never Lovelier Maria Acuña
1944 Kansikuvatyttö Cover Girl Rusty Parker / Maribelle Hicks
1945 Nyt ja joka ilta Tonight and Every Night Rosalind Bruce
1946 Gilda Gilda Gilda
1947 Tanssin jumalatar Down to Earth Terpsikhore / Kitty Pendleton
Nainen Shanghaista The Lady from Shanghai Elsa Bannister
1948 Carmen – Mustalainen The Loves of Carmen Carmen
1952 Trinidad Affair in Trinidad Chris Emery
1953 Salome Salome prinsessa Salome
Sade Miss Sadie Thompson Sadie Thompson
1957 Intohimojen satama Fire Down Below Irena
Ystävämme Joey Pal Joey Vera Prentice-Simpson
1958 Eri pöydissä Separate Tables Ann Shankland
1959 Tie Corduraan They Came to Cordura Adelaide Geary
Etusivun sensaatio The Story on Page One Josephine Brown / Jo Morris
1961 Meidän varkaitten kesken The Happy Thieves Eve Lewis
1964 Areenan hurjapäät Circus World Lili Alfredo
1965 Lain väärällä puolella The Money Trap Rosalie Kenny
1966 Operaatio Opium The Poppy Is Also a Flower Monique Marko
1967 Viimeinen merirosvo L’avventuriero Caterina-täti
1968 Kelvottomat I bastardi Martha
1970 Salinan painajainen Road to Salina Mara
The Naked Zoo rouva Golden
1972 Pappi vai paholainen The Wrath of God Señora de la Plata

Teatteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Broadway-näytelmät[11]
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli Paikka
1923–1924 The Greenwich Village Follies [1923] Tanssija Winter Garden Theatre[12]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Rita Hayworth Encyclopædia Britannica. 2018. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 3.7.2018. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l m n Krebs, Albin: Rita Hayworth, Movie Legend, Dies NYTimes.com. 2018. The New York Times Company. Viitattu 3.7.2018. (englanniksi)
  3. a b c Rita Hayworth Biography Biography.com. 27.4.2017. A&E Television Networks. Viitattu 3.7.2018. (englanniksi)
  4. Afi's 50 Greates American Screen Legends American Film Institute. Viitattu 3.7.2018. (englanniksi)
  5. Rita Hayworth Hollywood Chamber of Commerce. Viitattu 3.7.2018. (englanniksi)
  6. a b c Rousset, Aurore: Rita Hayworth : la déesse de l’amour Marie Claire. 16.10.2017. Viitattu 3.7.2018. (ranskaksi)
  7. a b Edwards, Anne: The Goddess and the Playboy Vanity Fair. 6/1993. Condé Nast. Viitattu 3.7.2018. (englanniksi)
  8. a b Woodson, Michelle: Rita Hayworth and Aly Khan's life in review EW.com. 27.5.1994. Meredith Corporation. Viitattu 3.7.2018. (englanniksi)
  9. a b Lerner, Barron H.: Rita Hayworth's misdiagnosed struggle 20.11.2006. Los Angeles Times. Viitattu 3.7.2018. (englanniksi)
  10. Rita Hayworth Internet Movie Database. IMDb.com, Inc.. Viitattu 10.7.2018. (englanniksi)
  11. Rita Hayworth Internet Broadway Database. The Broadway League. Viitattu 10.7.2018. (englanniksi)
  12. The Greenwich Village Follies [1923] Internet Broadway Database. The Broadway League. Viitattu 10.7.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]