Tämä on lupaava artikkeli.

Raute

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee yritystä. Raute on myös nepalilainen etninen ryhmä.

Raute Oyj
Raute-logo.jpg
Yritysmuoto julkinen osakeyhtiö
Osake OMXH: RAUTE
Markkina-arvo 90,8 milj. € (31.12.2018)[1]
Toimitusjohtaja Tapani Kiiski
Puheenjohtaja Erkki Pehu-Lehtonen
Kotipaikka Lahti, Suomi
Liikevaihto Nousua 181,0 milj. € (2018)[2]
Liikevoitto Nousua 14,9 milj. € (2018)[2]
Tilikauden tulos Nousua 11,8 milj. € (2018)[2]
Henkilöstö Nousua 772(31.12.2018) [1]
Tytäryhtiöt Suomessa: RWS-Engineering Oy ja Raute WPM Oy, ulkomailla: Raute Canada Ltd., Delta, B.C., Kanada; Raute Inc., Delaware, USA; Raute US, Inc., Monroe, Louisiana, USA; Raute Group Asia Pte Ltd., Singapore; Raute Chile Ltda., Santiago, Chile; Raute Service LLC, Pietari, Venäjä; Raute (Shanghai) Machinery Co., Ltd, Shanghai, Kiina; Metriguard Technologies, Inc., Pullman, Washington, USA[1]
Kotisivu www.raute.fi

Raute Oyj on maailmanlaajuisesti toimivan viilun, vanerin sekä viilupuun ja -palkkien valmistuslaitteistoja rakentavan Raute-konsernin emoyhtiö[1]. Vanerin ja viilupuun tehdaskokonaisuuksien toimittajana Raute on ollut markkina-arvioiden mukaan maailman suurin jo vuosia ja sitä myös vuonna 2019.[3][4] Rauten edeltäjä Lahden Rauta- ja Metalliteollisuustehdas perustettiin vuonna 1908, ja nykyisen nimensä se sai vuonna 1983. Rauten pääomistaja on Mustakallion suku, joka on ollut yhtiön toiminnassa lähes alusta saakka. Yhtiötä ovat johtaneet muun muassa Henrik Schwartzberg ja hänen poikansa Aarne ja Heikki Mustakallio. Tapani Kiiski valittiin toimitusjohtajaksi vuonna 2004, ja yhtiön kotipaikka on Lahdessa.

Markkinat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rauten asiakastoimialoja ovat vaneri-, viilu- ja LVL-teollisuus. Vanerin ja viilupuun tehdaskokonaisuuksien toimittajana Raute on markkinajohtaja.[3][4] Se on maailman ainoa yritys, joka pystyy myymään kokonaisen vaneritehtaan, aina tukkien käsittelystä levyjen jatkokäsittelyyn. Yrityksen kilpailijat ovat yrityskooltaan pienempiä ja alueellisia toimijoita, jotka ovat erikoistuneet vain johonkin prosessin osaan. Esimerkiksi japanilainen Hashimoto on Rautea suurempi viilunsaumauksessa.[5] Rauten suurin kilpailija on japanilainen Meinan, jonka liikevaihto oli vuonna 2014 alle puolet Rauten liikevaihdosta.[3] Yrityksen liiketoiminta on poikkeuksellisen suhdanneherkkää,[6] mitä selittänee esimerkiksi se, että vanerin globaali tuotanto nousi 85 prosenttia vuodesta 2000 vuoteen 2017 ja LVL:n tuotanto lisääntyi vuosien 2011–2017 välillä 57 prosenttia.[7] Vuonna 2007 maailman viilupuutuotannosta (LVL) noin puolet tehtiin Rauten koneilla.[8]

Raute toimittaa projektitoimituksina kokonaisten tehtaiden ja tuotantolinjojen lisäksi myös yksittäisiä koneita ja niiden automaatioratkaisuja, konenäkösovelluksia ja mittausteknologiaa. Rauten teknologiapalveluihin kuuluvat laitteiden kunnossapito, modernisointi ja varaosat, koulutus, asiakkaan liiketoiminnan kehittäminen sekä digitaaliset palvelut.[8][4][6] Sen automaatiotuotteisiin kuuluvat esimerkiksi kuten ohjelmoitavat logiikat, laserin hyödyntäminen ja ultraäänimittaus.[5] Rauten tavoitteena on eri tavoin vähentää asiakkaiden puukustannuksia. Esimerkiksi Smartmill-tuotekonseptin avulla Rauten asiakkaat ovat säästäneet 15 prosenttia puukustannuksissaan.[5] [9]

Rauten liikevaihto oli vuonna 2018 noin 181,0 miljoonaa euroa.[1] Sen suurimmat markkinat olivat Euroopassa (43 %), Venäjällä (26 %) ja Pohjois-Amerikassa (18 %). Aasian ja Tyynenmeren alueen osuus oli kymmenen ja Etelä-Amerikan kolme prosenttia.[8] Toimitusjohtaja Kiiski arvioi loppuvuonna 2018, että Venäjän paino oli kasvussa.[7] Kiina on maailman suurin vanerin tuottaja, LVL-markkinoita hallitsee USA.[7]

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalainen Raute Oyj on Raute-konsernin emoyhtiö. Siihen kuuluvat päätoimipiste Lahden Nastolassa ja Kajaanissa sijaitseva konenäkö- ja kosteusmittausteknologiaan erikoistunut valmistus- ja suunnitteluyksikkö. Vuonna 2018 Raute Oyj:n osuus konsernin liikevaihdosta oli 80 prosenttia.[10] [3] Vuonna 2018 Rautella oli henkilöstöä kokoaikaisiksi työntekijöiksi muunnettuna keskimäärin 725 kymmenessä maassa.[1]

Vuonna 2018 konserniin kuului kahdeksan ulkomaista tytäryhtiötä:[10][3]

Näiden lisäksi yhtiöllä on myös agenttiverkostoja ja paikallisia palvelupisteitä.[10]

Projektitoimitusten osuus liikevaihdosta oli 70 prosenttia ja teknologiapalveluiden osuus 30 prosenttia. Vaneriteollisuuden osuus projektitoimitusten liikevaihdosta oli 67 prosenttia ja LVL-teollisuuden 33 prosenttia.[8]

Osake ja omistajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rauten pääomistaja on Mustakallion suku, joka on ollut mukana yhtiön toiminnassa yli sata vuotta, ja jonka osuus äänivallasta on yli puolet.[11] 1950-luvulla yhtiön omistus jakautui alle kymmenen suvun jäsenen kesken. Konsernin yhtiöjärjestyksessä oli lunastuspykälä, jonka mukaan Henrik Schwarzbergin jälkeläiset olivat etuoikeutettuja omistajia. 1970-luvun lopulla yhtiöllä oli alle 30 omistajaa.[12] Nykyään sukuomistajia, joilla on kantasarjan osakkeita, on yli viisikymmentä.[5] [1] [13]

Yhtiön A-osake on noteerattu Helsingin pörssissä. Suurimmat omistajat 31.12.2018 olivat:

% osakkeista / % äänistä

  1. Göran Sundholm 11,6 % / 2,1 %
  2. Mandatum Life Unit-Linked 3,1 % / 0,6 %
  3. Mikko Laakkonen, 2,8 % / 0,5 %
  4. Pekka Suominen, 2,6 % / 4,4 %
  5. Osku Siivonen 2,5 % / 4,6 %

Hallintarekisteröidyt 5,3 % / 1,0 % [14]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yrityksen nimi on vuosien varrella lyhentynyt ja muuttunut seuraavasti:[15]

  • 30.04.1908–15.03.1912 Lahden Rauta- ja Metalliteollisuustehdas Osakeyhtiö
  • 16.03.1912–26.11.1942 Lahden Rautateollisuus Osakeyhtiö
  • 27.11.1942–14.09.1983 Lahden Rautateollisuus Oy
  • 15.09.1983–21.06.1998 Raute Oy
  • 22.06.1998–Raute Oyj [16]

Lahden Rauta- ja Metalliteollisuustehdas Osakeyhtiö (1908–1912)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tehtailija P. Kuivalainen perusti vuonna 1908 Lahden Vesijärvenkadun varrelle entiseen splinttitehtaaseen konepajan, jossa korjattiin koneita ja valmistettiin rautasänkyjä.[17][11] Lahden Rauta- ja Metalliteollisuustehdas Oy:n alkuajat olivat hankalat. Vaikeudet aiheutti neljän sisävesilaivan (Kaila, Aallotar, Päijänne ja Vehoniemi) valmistaminen ja vuonna 1911 yhtiö joutui rahoittajana toimineen Kansallis-Osake-Pankin haltuun. Pankki kutsui yhtiön tekniseen johtoon laivanrakennusinsinööri Henrik Schwartzbergin ja isännöitsijäksi Edvin Kauppisen. Schwartzberg lopetti ensi töikseen laivanrakennuksen, koska ei nähnyt siinä kasvun mahdollisuuksia.[5][18]

Lahden Rautateollisuus Osakeyhtiö (1912–1942)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schwartzbergin johdolla konepajasta tuli kannattava.[19] Kun puusängyt syrjäyttivät Suomessa rautasängyt, yritys alkoi valmistaa vaakoja vuonna 1914.[17] Lahden Vaaka -tehdas valmisti kymmenys- ja pöytävaakoja kotitalouksille ja kaupalle. Konepajassa tehtiin sisävesilaivoja, höyrykattiloita sekä -koneita.

Ensimmäiset ulkomaankaupat tehtiin ns. omilla sisämarkkinoilla vuosina 1914-1917, kun metallisorveja ja puunjalostuskoneita myytiin Venäjälle.[5] Itsenäisyyden alkuvuosina Schwartzberg perheineen sai haltuunsa yhtiön osake-enemmistön.[19]

1930-luvulla yritys alkoi valmistaa kehäsahoja, vaakoja ja vanerikoneita. Ensimmäinen viilusorvi valmistui vuonna 1931.[5]

1930-luvun lopulla Aarne Mustakallio ja hänen veljensä Pauli Mustakallio jatkoivat Lahden Rautateollisuus Oy:n johdossa isänsä Henrik Schwartzbergin jälkeen. Paulista tuli teknillinen johtaja vuonna 1937 ja kun Henrik luopui toimitusjohtajuudesta seuraavana vuonna, Aarne Mustakalliosta tuli isännöitsijä ja toimitusjohtaja. Yritys luokiteltiin jo ennen talvisodan puhkeamista suurteollisuudeksi ja merkittävä osa sen tuotannosta meni vientiin.[19]

Lahden Rautateollisuus Oy (1942–1983)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aarne Mustakallion johdolla yhtiöstä tuli sotavuosien ja niitä seuranneen sotakorvaustuotannon jälkeen menestyvä vientiyritys, joka tunnettiin erityisesti mekaanisen puunjalostuksen koneiden ja tehtaiden laadukkaana valmistajana.[19] 1940-luvulla yritys palveli sotatarviketeollisuutta. Tuotanto oli niin laajaa, että Mustakalliot perustivat erillisen yhtiön, Mustakallio Oy:n, hoitamaan sotatarviketilauksia. Koska Lahden Rautateollisuuden tuotanto oli sodankäynnin kannalta merkittävää, esimerkiksi noin 60 prosenttia Suomen armeijan tykistön ammuskuorista,[5] suuri osa tehtaan vakituisesta työväestöstä vapautettiin asepalveluksesta.[19] Lahden Rautateollisuuden tuotevalikoimiin oli jo pitkään kuuluneet vaa’at, ja näiden valmistuksen edistämiseksi perustettiin 1943 tytäryhtiö Lahden Vaaka Oy.[19][12]

Sodan jälkeen Lahden Rautateollisuus osallistui sotakorvaustuotantoon, ja Aarne Mustakallio toimi oman toimensa ohella Sotevan (Sotakorvausteollisuuden valtuuskunta) teknillisenä johtajana 1945–1946. Vuonna 1951 yritys työllisti 430 henkilöä.[5] Raute toimitti vuoteen 1952 mennessä 1 200 konetta sotakorvauksina Neuvostoliittoon.[19]

Sotakorvaustoimitusten jälkeen Neuvostoliitto teki isoja tilauksia ja solmi yhtiön kanssa pitkiä sopimuksia. Tämän ansiosta toimitusjohtaja Mustakallio saattoi kehittää tehtaidensa tuotantoa ja palauttaa sotaa edeltäneitä vientiyhteyksiä muuhunkin maailmaan. 1950-luvulla Lahden Rautateollisuuden tuotannosta noin kolmasosa meni vientiin.[19] 1950-luvulla perustettiin Sopekaluste Oy markkinoimaan huonekaluja.

Mustakalliot olivat rakentaneet 1940- ja 1950-luvulla Lahden Rautateollisuuden ympärille konserninomaisen ryhmän yrityksiä, joilla oli samat omistajat ja johtajat, mutta muuten oma hallinto. Vuonna 1959 järjestely purettiin ja Lahden Vaaka Oy, Sopenkorpi Oy ja Mustakallio Oy fuusioitiin emoyhtiö Lahden Rautateollisuuteen. Lahden Vaaka ja Sudenkorpi jatkoivat konsernin sisällä omina tulosyksikköinään, mutta omistusyhtiö Mustakallio Oy lakkautettiin. Aarne Mustakallio jatkoi konsernin toimitusjohtajana.[19]

Yritys panosti verrattain varhain automaatioon, jo 1960-luvulla, jolloin ensimmäiset automaattiset tuotantolinjat tehtiin, muun muassa Pelloksen vaneritehtaalle Ristiinaan.[5]

Lahden Rautateollisuus oli aloittanut toimintansa Vesijärvenkadulla lähellä Lahden keskustaa ja hankkinut sodan jälkeen teollisuustontin myös Lahden Sopenkorvesta. Kun tila loppui kesken, Nastolasta ostettiin kymmenen hehtaarin maa-alue, jonne valmistui ensimmäinen tehdas- ja varastokiinteistö vuonna 1968. Uuden alueen myötä yritys otti tuotanto-ohjelmaansa vaneri- ja lastulevypuristinlinjat.[12] Aarne Mustakallio toimi yhtiön toimitusjohtajana kuolemaansa asti, jolloin hänen seuraajakseen nimitettiin Aarnen nuorempi veli Heikki Mustakallio, joka oli toiminut muun muassa Lahden Vaaka Oy:n johtajana.[19][12]

Kokonaisten tehtaiden toimittaminen pohjustettiin 1960-70-luvuilla, jolloin aiemmin yksittäisiä koneita ja konelinjoja valmistanut perinteikäs sorvintekijä muutti strategiaansa. Ensimmäisiä suurkauppoja oli vuonna 1970 valmistunut Bratskin vaneritehdas Neuvostoliitossa.[5]

Lahden Rautateollisuus teki vuonna 1975 kaksi yrityskauppaa. Nastolalainen Oy Infor Ab:n valmisti levytehtaiden tuotantolinjojen loppupään laitteita, mikä täydensi yhtiön omaa tuotantoa. Lahtelainen Enwe Oy:n fuusioitiin yhtiöön ja samalla Enwe Oy:n Nastolassa sijainnut huonekalutehdas yhdistettiin Mustakallioiden Sopenkorpi-huonekalutehtaaseen.[12]

Raute Oy (1983–1998)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1983 Lahden Rautateollisuus Oy:stä tuli Raute Oy.[15] 1990-luvulla puunjalostuskonetoimialan koko tuotanto siirtyi Nastolaan ja tuotannollinen toiminta Lahden Vesijärvenkadun tehtaalla lopetettiin.

Heikki Mustakallio panosti yrityksen markkinointiin, tuotekehitykseen ja vientiin ja loi siitä koko maailmassa keskeisen vaneri- ja levyteollisuuden koneiden ja tuotantolinjojen valmistajan.[19][12] Edistääkseen yhtiön asemaa maailmanmarkkinoilla, Mustakallio toimi aktiivisesti metalliteollisuuden vientijärjestössä Metexissä, perusti tytäryhtiöitä Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan ja loi tärkeimpiin vientimaihin oman edustajaverkoston.[12] Hänen johdolla Raute Oy osallistui myös laajasti hyväntekeväisyyteen ja tuki useita kulttuuri- ja sotaveteraanien järjestöjä ja laitoksia.[12] Heikki Mustakallion toimitusjohtajakausi kesti vuodesta 1970 vuoteen 1985, jolloin hän siirtyi päätoimiseksi hallituksen puheenjohtajaksi. Tämä oli ensimmäinen kerta lähes 75 vuoteen, kun Lahden Rautateollisuudetta johti suvun ulkopuolinen toimitusjohtaja.[12] Vuonna 1987 Mustakallio siirtyi hallintoneuvoston puheenjohtajaksi, jossa tehtävässä hän toimi vuoteen 1992 asti.[12]

Neuvostoliiton hajoaminen oli yritykselle vaikea paikka: Nastolaan jäi 76 miljoonan markan arvosta koneita, joita ei oltu maksettu.[5] Vienti Venäjälle ja entisiin neuvostotasavaltoihin saatiin kuitenkin palautettua muutamassa vuodessa.[12] Tilanteesta selviydyttiin rankan saneerauksen avulla ja vuonna 1992 Raute Oy yhtiöitettiin uudelleen. Yhtiöön kuuluivat Raute Oy, Raute Wood Processing Machinery Oy ja Raute Precision Oy (entinen Lahden Vaaka) sekä konsernin kotimainen tytäryhtiö RWS-Engineering Oy. Huonekaluja valmistanut Sope/Sopenkorpi Oy lakkautettiin vuonna 1994[5]. Samana vuonna Raute listautui pörssiin.[13] [20]

Rauten suuria asiakkaita 1990-luvulla olivat muun muassa maailman suurin lasinvalmistaja Saint-Gobain, jonka tehtaisiin Intiaan, Englantiin, Puolaan ja Tšekkiin Raute Precision toimitti raaka-ainejärjestelmät[21] sekä oregonilainen Roseburg Forest Productions -yhtiö, jolle Raute Wood valmisti puupalkkitehtaan eli niin sanotun LVL-tuotantolinjan, jolla tehdään puupalkkeja sorvatusta viilusta liimaamalla.[22]

Vuonna 1995 toimitusjohtajaksi nimetettiin yhtiön hallituksen puheenjohtaja Juha-Pekka Keskiaho, joka kuului Mustakallion sukuun äitinsä puolelta.[23] Keskiaho jatkoi yhtiön kansainvälistämistä, rationalisoi sen liiketoimintoja ja keksi uutta käyttöä yhtiön suurelle kiinteistöomaisuudelle, joka oli jäänyt tarpeettomaksi.[24]

Raute Oyj (1998–2009)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1998 konsernin liikevaihto oli 688 miljoonaa markkaa ja voitto 38 miljoonaa. Punnituslaitteita valmistava Raute-Precision teki kauppoja muun muassa Pohjois- ja Etelä-Amerikassa.[25]

Vuonna 1998 Rauten toimitusjohtajana aloitti Risto Mäkitalo.[26]

Vuonna 2003 Raute Precision kuului maailman kahden johtavan lasiteollisuuden raaka-ainelaitostoimittajan joukkoon ja oli kolmanneksi suurin laasti- ja tasoiteteollisuuden tehdastoimittaja. Suomessa se oli johtava punnitusalan yritys. Helmikuussa 2004 Raute-konserni myi Raute Precision (Lahti Precision Oy vuodesta 2007 lähtien) -liiketoiminnan pääomasijoitusyhtiö Eqvitec Partners Oy:lle ja Raute Precisionin toimivalle johdolle. Kaupasta saatu noin kahden miljoonan euron voitto käytettiin Raute Wood -liiketoimintaryhmän kehittämiseen.[13] [17]

Rauten toimitusjohtajaksi valittiin vuonna 2004 Tapani Kiiski.[27] Mecano Group Oy siirtyi vuonna 2005 kokonaan Rauten omistukseen.[28][29]

Vuoden 2008 finanssikriisi aiheutti yhtiön tilauskannassa romahduksen ja yhtiön liikevaihto tippui lähes 100 miljoonasta eurosta 37 miljoonaan euroon, ja tulos oli tappiollinen. Raute selvisi huonoista vuosista vahvan taseensa ja henkilöstöjärjestelyillä, kuten lomautuksilla. Suurilta irtisanomisilta vältyttiin, kun vähennykset kohdistuivat alihankintaan.[11]

Raute Oyj (2010–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rauten suurimpia tilauksia 2010-luvun alkupuolella olivat muun muassa 12 miljoonan euron arvoinen tuotantolinjojen uudistus venäläisen vaneriyhtiö Brjanskij Fanernyi Kombinatin tehtaassa kesällä 2010[30][31], 16 miljoonan euron arvoiset viilunsorvauslinja ja vanerin liimaus- ja puristuslinjat, jotka se toimitti CMPC:lle Maderasille Chileen vuonna 2012.[32], 14 miljoonan euron arvoinen tilaus Pollmeier Furnierwerkstoffelle Creuzburgiin rakentamalle LVL-tehtaalle vuonna 2012[33] ja 23 miljoonan euron arvoinen kone- ja laitetilaus Steico Spolkan uudelle viilupalkkitehtaalle Czarna Wodaan vuonna 2014.[34] Vuonna 2012 Raute sai kaikkien aikojen suurimman tilauksen, kun chileläisen Paneles Araucon vaneritehdas Nueva Aldeassa paloi ja se piti rakentaa uudelleen. Kaupan arvo oli yli 50 miljoonaa euroa.[35]

Vuonna 2014 viennin osuus tuotannosta oli noin 94 prosenttia, liikevaihto oli 94 miljoonaa euroa ja työntekijöitä 600, joista 400 työskenteli Suomessa.[3] Siinä missä muulla puutuoteteollisuudella ei mennyt kovin hyvin vuonna 2015, Raute joutui siirtymään Nastolan tehtaallaan kahdesta vuorosta kolmeen, jotta saisi kaikki tilauksensa toimitettua. Se oli saanut alkuvuonna ennätysmäärän uusia tilauksia, viisinkertaisen määrän edelliseen vuoteen verrattuna. Esimerkiksi Stora Enso tilasi Rautelta 30 miljoonan euron arvoisen viilupalkkilinjan Varkauteen[36], Latvijas Finieris 31 miljoonan euron viilutehtaan laajennuksen Viroon[37] ja UPM Plywood 13 miljoonan euron tilauksen tehtaalleen Otepäähän Viroon.[3]

Keväällä 2017 Raute osti Metriguard -yhtiön Yhdysvalloista Pullmanin kaupungista. Metriguard toimitti mittalaitteistoja viilu- ja vaneriteollisuudelle.[38]

Rauten suurimpia tilauksia 2010-luvun loppupuolella olivat muun muassa Metsä Woodin 25 miljoonan euron arvoinen kone- ja laitetilaus puuviilua valmistaviin tuotantolaitoksiinsa Lohjalla ja Äänekoskella[39] ja venäläisen Vyatskiy Fanernyi Kombinatin Kirovin seudulla sijaitsevan tehtaan laajennukseen liittyvä 32 miljoonan euron arvoinen tilaus vuonna 2016.[40] Vuonna 2017 UPM:n Chudovossa sijaitsevan koivuvaneritehtaansa laajennukseen liittyvä tilaus oli arvoltaan 21 miljoonaa euroa [41] ja Yhdysvalloissa Oregonin osavaltion Rosenburgissa sijaitsevan Roseburg Forest Productsin viilupalkin ladontalinjatilaus yli 11 miljoonan euroa.[42] Vuonna 2018 Metsä Group tilasi 23 miljoonan eurolla Punkaharjun viilupalkkitehtaansa laajennukseen liittyen linjat ja niihin liittyvät palvelut.[43]

Vuonna 2018 Raute teki historiansa suurimman liikevaihdon, 181 miljoonan euroa, josta liikevoittoa oli 15 miljoonaa euroa.[4] Työntekijöitä se palkitsi työehtosopimusta suuremmilla palkankorotuksilla ja viikon lisäpalkalla.[6] Yritys oli valitellut työvoimapulaa[44] ja työntekijöiden palkitsemisella haluttiin vaikuttaa työnantajakuvaan.[6]

Raute kirjoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Timo Sandberg on kertonut Rauten tarinaa kirjoissaan, esimerkiksi Mustamäessä.[5] Rautesta on kirjoitettu myös kaksi historiikkia, Laura Visapään vuonna 1997 kirjoittama Tarinoita Rautesta[45] sekä Sinikka Mustakallion ja Brian Flemingin vuonna 1998 julkaistu Raute 1908-1998[46].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Raute Oyj: Raute Oyj Tilinpäätös 2018 raute.fi. 14.2.2019. Viitattu 4.3.2019.
  2. a b c Tilinpäätöstiedote 1.1.-31.12.2018 Raute. Viitattu 26.2.2019.
  3. a b c d e f g Kun muut irtisanovat, nastolalainen Raute palkkaa lisää Helsingin Sanomat. 15.6.2015. Viitattu 27.2.2019.
  4. a b c d Ilkka Sinervä: Rauten tahti liikevoitossa hidastui loppuvuodesta, koko vuoden tulos oli kuitenkin historian paras Kauppalehti. Viitattu 27.2.2019.
  5. a b c d e f g h i j k l m n Kalle Puttonen: Sukuyritys on maailman suurin alallaan: rautasänkyjen ja vaakojen tekijästä kokonaisten tehtaiden toimittajaksi ESS.fi. 25.8.2017. Viitattu 4.3.2019.
  6. a b c d Olli Herrala: Konepajan joululahja duunareille: Palkankorotus ja viikon lisäpalkka Kauppalehti. Viitattu 28.2.2019.
  7. a b c Olli Herrala: Puurakentamisen suosio kasvaa, ”Suomen buumikin liian pieni” Kauppalehti. Viitattu 2019-02-28i.
  8. a b c d Vuosikertomus 2007 (PDF) Raute Oyj. Viitattu 10.6.2008.
  9. Raute Smart Mill www.rautesmartmill.com. Viitattu 5.3.2019.
  10. a b c Raute Oyj: Raute Oyj Vuosikertomus 2018 raute.fi. 27.2.2019. Viitattu 5.3.2019.
  11. a b c Matti Kankare: Rauten ote pitää Talouselämä. Viitattu 28.2.2019.
  12. a b c d e f g h i j k Etusivu kansallisbiografia.fi. Viitattu 1.3.2019.
  13. a b c Lahden Kaupunginmuseo :: Metalliteollisuus sotien jälkeen www.lahdenmuseot.fi. Viitattu 5.3.2019.
  14. 20 suurinta omistajaa 31.12.2018. Raute Oyj. Viitattu 26.2.2019.
  15. a b Kansallisarkisto: Arkistonmuodostaja: Lahden Rautateollisuus Oy narc.fi. Viitattu 1.3.2019.
  16. Kauppalehti: Raute Oyj | Y-tunnus 0149072-6 | Yritystiedot, Taloustiedot Kauppalehti. Viitattu 27.2.2019.
  17. a b c Historia | Yritys | Lahti Precision www.lahtiprecision.com. Viitattu 1.3.2019.
  18. Raute Oy — Historiaa vanhojen osakekirjojen keräilijöille www.porssitieto.fi. Viitattu 1.3.2019.
  19. a b c d e f g h i j k Etusivu kansallisbiografia.fi. Viitattu 1.3.2019.
  20. Tietoa osakkeesta | Raute Oyj www.raute.fi. Viitattu 5.3.2019.
  21. Raute sai suurtilauksen Yle Uutiset. Viitattu 28.2.2019.
  22. Puristimia Nastolasta USA:han Yle Uutiset. Viitattu 28.2.2019.
  23. Suvun mies nimitettiin Rauten toimitusjohtajaksi Helsingin Sanomat. 30.9.1995. Viitattu 5.3.2019.
  24. Etusivu kansallisbiografia.fi. Viitattu 5.3.2019.
  25. Rauten tulos odotettua parempi Yle Uutiset. Viitattu 28.2.2019.
  26. Taloussanomat: RISTO MÄKITALO RAUTEN TOIMITUSJOHTAJAKSI Ilta-Sanomat. 1.5.1998. Viitattu 5.3.2019.
  27. Toimitusjohtaja Raute Oyj. Viitattu 26.7.2011.
  28. Historia vuodesta 1908 Raute Oyj. Viitattu 4.10.2007.
  29. Lahden historia: Metalliteollisuus sotien jälkeen Lahden kaupunginmuseo. Viitattu 20.3.2013.
  30. Rautelle miljoonatilaus Yle Uutiset. Viitattu 28.2.2019.
  31. Rautelle vaneritehdastilaus Venäjältä Yle Uutiset. Viitattu 28.2.2019.
  32. Rautelle tilaus Etelä-Amerikasta Yle Uutiset. Viitattu 28.2.2019.
  33. Rautelle iso tilaus Saksasta Yle Uutiset. Viitattu 28.2.2019.
  34. Rautelle iso tilaus: Nastolasta viilupalkkikoneita Puolaan Yle Uutiset. Viitattu 28.2.2019.
  35. Tehdas paloi Chilessä – Raute teki kaikkien aikojen suurimman kauppansa T&T. Viitattu 5.3.2019.
  36. Rautelle 30 miljoonan euron tilaus Suomesta Yle Uutiset. Viitattu 28.2.2019.
  37. Rautelle yli 30 miljoonan euron tilaukset Viroon Yle Uutiset. Viitattu 28.2.2019.
  38. Rauten yrityskauppa tuo muutoksia myös Kajaaniin Kainuun Sanomat. 6.6.2017. Viitattu 5.3.2019.
  39. Rautelle 25 miljoonan euron tilaus – “Tilauksen ansiosta työllisyys on turvattu” Yle Uutiset. Viitattu 28.2.2019.
  40. Talouselämä: Suomalaisfirmalle pamahti yli 30 miljoonan euron tilaus Venäjältä Talouselämä. Viitattu 28.2.2019.
  41. UPM laajentaa paperitehdastaan Venäjällä. Etelä-Suomen Sanomat, 25.10.2017, s. A17.
  42. Antti Mustonen: Raute sai merkittävän tilauksen USA:sta – "Vahvistaa vuoden 2018 tilauskantaa" Talouselämä. Viitattu 5.3.2019.
  43. Pirjo Kamppila: Rautelle suuret tilaukset Suomeen ESS.fi. 29.1.2018. Viitattu 5.3.2019.
  44. Rauten kova tahti jatkuu loppuvuotta kohti Yle Uutiset. Viitattu 28.2.2019.
  45. Laura Visapää: Tarinoita Rautesta. [Raute], 1997. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.3.2019).
  46. Sinikka Mustakallio: Raute 1908-1998. Edita, 1998. ISBN 9789513725563. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.3.2019).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]