Suoritin

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Prosessori)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”prosessori” ohjaa tänne. Prosessori oli myös elektroniikkaan ja tietokonetekniikkaan erikoistunut aikakauslehti.
Alkukantaisen tietokoneen suorittimeen kuuluvia kymmeniä elektroniputkia.

Suoritin tai prosessori (engl. Central Processing Unit eli CPU) on tietokoneen osa, joka suorittaa tietokoneohjelman sisältämiä konekielisiä käskyjä. Se on tietokoneen keskeisimpiä osia. Nykyisissä suorittimissa kaikki osat on pakattu yhdelle mikropiirille, joten ne ovat mikroprosessoreita (MPU).

Yksittäinen yksinkertainen suoritin voi suorittaa kerrallaan vain yhtä ohjelmaa, mutta sen tehtäviä voidaan vaihdella erittäin nopeasti, jolloin suoritus näyttää käyttäjästä rinnakkaiselta (ks. Moniajo). Monisäikeistetyssä suorittimessa voidaan suorittaa aidosti yhtä aikaa useampaa kuin yhtä tehtävää, samoin moniydinsuorittimessa on samaan mikropiiriin rakennettu kaksi tai useampia suorittimia.

Suorittimia suunnitellaan useisiin erilaisiin käyttötarkoituksiin. Suorittimia valmistetaan erilaisia supertietokoneisiin, sulautettuihin järjestelmiin ja henkilökohtaisiin tietokoneisiin. Erikoistuneita apusuorittimia ovat digitaalinen signaaliprosessori (DSP), grafiikkaprosessori (GPU) ja matematiikkasuoritin (FPU), joka nykyään usein integroidaan yleiskäyttöiseen suorittimiin. Osa optimoidaan erittäin pieneen tehonkulutukseen, osa suureen laskentatehoon tietynlaiselle datalle, osa taas mahdollisimman laajaan yleiskäyttöisyyteen, jolloin sama mikropiiri saattaa sisältää useita eri oheislaitteita ja kymmeniä liityntäväyliä. Näytöllisten älylaitteiden myötä tärkeäksi ryhmäksi ovat nousseet pitkälle integroidut ns. järjestelmäpiirit (SoC), joissa voi olla samassa piirissä mukana mm. muisteja, signaaliprosessori ja monipuolinen näytönohjain.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suoritinteknologian neljä sukupolvea: elektroniputket, diskreetit transistorit, mikropiirit ja mikroprosessorit.

Ensimmäinen yleiskäyttöinen tietokone, jossa ohjelma voitiin tallettaa tietokoneen muistiin, oli Manchesterin yliopiston Small-Scale Experimental Machine.[1] Koska suoritettava ohjelma voitiin vaihtaa lataamalla toinen ohjelma eikä käyttötarkoitusta siten rajattu tätä voitaneen pitää tietokonesuorittimien alkuna vastakohtana laskukoneelle. Aikaisemmissa laitteissa ohjelman muuttaminen saatoi tarkoittaa laitteen kytkentöjen muuttamista ohjelman lataamisen sijaan (ks. ENIAC).

Kuten tietokonetekniikka yleisesti voidaan suorittimet jakaa neljään sukupolveen teknologian mukaan:

  1. sukupolvi: elektroniputket
  2. sukupolvi: diskreetit transistorit: aluksi germanium-transistoreja ja myöhemmin piihin perustuvat
  3. sukupolvi: mikropiirit
  4. sukupolvi: mikroprosessorit

Kvanttitietokoneen toteutus voi olla merkittävä seuraava kehitysaskel teknologiassa.

Arkkitehtuurit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suoritinarkkitehtuurit voidaan jakaa ryhmiin esimerkiksi konekäskyjen perusrakenteen mukaan seuraavasti:

  • CISC (Complex Instruction Set Computer)
  • RISC (Reduced Instruction Set Computer)
  • VLIW (Very Long Instruction Word)
  • TTA (Transport Triggered Architecture)

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietokoneen yleisnopeus riippuu paljon juuri suorittimen nopeudesta.[2] Suorittimen nopeus riippuu sekä sen käyttämästä arkkitehtuurista että kellotaajuudesta. Kellotaajuus ilmoitetaan yleensä Hertsin monikertoina kuten megahertseinä (MHz) tai gigahertseinä (GHz), ja suoritin toimii sen tahdissa. Pelkän kellotaajuuden lisäksi suorittimen tehokkuuteen vaikuttavat monet tekniset ratkaisut, kuten:

  • kuinka leveitä prosessorin lukuja käsittelevät yksiköt ja liityntäväylät ovat (yleensä 4, 8, 16, 32 tai 64 bittiä),
  • kuinka monta ja minkä tyyppisiä käskyjä suoritin kykenee suorittamaan samanaikaisesti (liukuhihna),
  • kuinka suuria välimuisteja suorittimessa on,
  • miten tehokkaasti edelliset on toteutettu ja niihin liittyvät ongelmatilanteet on arkkitehtuurissa ratkaistu.

Prosessorin erikoiskäskyistä voi olla suurta hyötyä etenkin matemaattisissa sovelluksissa. Yksi erikoiskäsky voi korvata kymmeniä peruskäskyjä, vaikka sen suoritukseen aikaa kuluu vain saman verran yhden tai muutaman peruskäskyn suoritukseen. Välimuistin hyöty on, että muistista haettava ja sinne kirjoitettava tieto saadaan nopeasta välimuistista huomattavasti nopeammin kuin hitaammasta keskusmuistista. Merkittäviä nopeusetuja saadaan myös kirjoittamalla tehokasta ohjelmakoodia.

Valmistustekniikan kehittyessä mikropiirien sisältämien transistorien määrä kaksinkertaistuu noin puolessatoista vuodessa, kuten ns. Mooren laki on ennustanut. Suorittimien kohdalla tämä on toistaiseksi pitänyt melko hyvin paikkansa, mikä on mahdollistanut yhä monimutkaisempien ja paremman suorituskyvyn mahdollistavien arkkitehtuurien toteuttamisen. Lisäksi on mahdollista integroida samalle piirille useita suoritinytimiä, suurempia ja monitasoisempia välimuisteja, sekä tukipiirejä kuten 2D- tai 3D-grafiikan käsittelyyn erikoistunut grafiikkasuoritin tai muistinhallintayksikkö.

Suorittimen keskeiset osat ovat laskentayksikkö (engl. Arithmetic Logical Unit, ALU)[2], valvontayksikkö (engl. Control Unit, CU) [2] ja yleensä useita rekistereiksi kutsuttuja käsiteltävän tiedon tallentavia muistipaikkoja.[2] Prosessorin toimintaa on noutaa muistista käsky ja siihen liittyvä luku tai luvut, suorittaa kyseinen käsky ALU-yksikössään ja palauttaa tulos muistiin. Yksittäinen käsky voi olla esim. "laske yhteen rekisterin A ja muistipaikan xx sisältö ja siirrä tulos rekisteriin B".

Suorittimet tuottavat toimiessaan hukkalämpöä, joka saattaa vaikuttaa suorittimen toiminnan luotettavuuteen tai liiallisena jopa tuhota suorittimen. Hukkalämmön johtamiseksi pois suorittimesta voidaan käyttää esimerkiksi jäähdytysripaa, jota muotonsa vuoksi monesti kutsutaan jäähdytyssiiliksi, ja siihen usein liitettyä ilman virtausta tehostavaa tuuletinta, tai nestejäähdytystä.

Nykyaikaisissa suorittimissa on muistinhallintayksikkö (MMU) ja matematiikkasuoritin (FPU) integroituna samalle piirille.

Moniprosessointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Moniprosessointi

Yksittäinen tietokone voi sisältää yhden tai useampia suorittimia, jolloin kyseessä on moniprosessointi.

Moniytimellisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suorittimissa voi olla kaksi tai useampia ytimiä. Moniytimellisyys mahdollistaa sen, että monia raskaita laskutehtäviä vaativia ohjelmia voidaan ajaa tietokoneella samanaikaisesti ilman, että muiden prosessien suoritus häiriintyy, ja että monisäikeisien yksittäisien prosessien suoritus voidaan jakaa usean ytimen kesken nostaen sen suoritustehoa.

Ytimet voivat olla joko identtisiä, tai ne voivat olla erikoistuneita erilaisiin tehtäviin. Eräissä suorittimissa kuten järjestelmäpiireissä on integroituna apusuoritin kuten Digitaalinen signaaliprosessori (DSP) varsinaisen CPU-ytimen lisäksi.

Moniydinsuoritin voi useaan yksinkertaiseen suorittimeen verrattuna käyttää hieman vähemmän sähköä ja tuottaa vähemmän lämpöä.[3] Yleensä moniydinsuorittimen kaikki ytimet kuitenkin jakavat samat oheislaiteväylät ja käyttävät samaa keskusmuistia.

Monisäikeistys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monisäikeistys engl. multithreading on tekniikka, jolla sama ydin voi suorittaa kahta tai useampaa erillistä ohjelmasäiettä yhtäaikaisesti (rinnakkain). Tekniikka on yksi kehityssuunta suorituskyvyn lisäämiseen ja aiheesta on julkaistu useita tutkimuksia.[4]

Kaksi kehityssuuntausta ovat:

  • engl. Simultaneous multithreading (SMT), prosessorin on oltava superscalar
  • engl. Temporal multithreading, tai engl. Interleaved multithreading, myös nimellä engl. super-threading

Eri valmistajilla on eri tuotenimiä tekniikan toteuttamisesta, näitä ovat mm. Intelin Hyper-threading ja SPARC CoolThreads. IBM POWER8 käyttää yleistä termiä engl. Simultaneous Multi-Threading (SMT).[5]

Symmetrinen monisäikeistys on jatkokehitystä superscalar- ja moniprosessointi-tekniikkaan nähden ja hyödyntää ohjelmissa olevaa sekä käskytason rinnakkaisuutta (engl. Instruction Level Parallelism, ILP) että säietason rinnakkaisuutta (engl. Thread Level Parallelism, TLP).[6]

Suoritinperheitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suorittimet voidaan jakaa perheisiin niiden yhteensopivuuden mukaan. Tyypillisesti saman perheen uudempi suoritin pystyy suorittamaan ohjelmia, jotka on tehty saman perheen aikaisimmille suorittimille. Toisinpäin tämä ei välttämättä ole mahdollista erilaisten käskykantalaajennusten vuoksi.

Ensimmäisen sukupolven suorittimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen sukupolven suorittimet olivat osa laajempaa kokonaisuutta ja osa itse tietokoneen rakennetta ja suunnittelua.[7] Ensimmäisen sukupolven suorittimet perustuivat elektroniputkien käyttöön.

Toisen ja kolmannen sukupolven suorittimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Minitietokoneissa ja suurtietokoneissa käytetyissä tietokoneissa oli huomattavia mallikohtaisia eroja. Kaikki samaan mallisarjaan kuuluneet eivät välttämättä olleet yhteensopivia muiden saman sarjan mallien kanssa. Toisen sukupolven suorittimet perustuivat diskreettien (erillisten) transistorien käyttöön. Kolmannen sukupolven suorittimet käyttivät useita mikropiirejä.

  • IBM S/360 mahdollisti samojen ohjelmien ajamisen erilaisissa saman arkkitehtuurin mukaisissa tietokoneissa mikrokoodin avulla, tekniikka perustui SLT-transistoreihin
  • IBM S/370 käytti SSI-mikropiirejä
  • DEC PDP-11 suunniteltiin SSI-mikropiireillä, mutta käytti LSI-mikropiirejä kun ne tulivat käytännöllisiksi
  • Digitalin VAX arkkitehtuuri
  • Fairchild F8 julkaistiin aluksi kahden mikropiirin versiona, mutta myöhemmin julkaistiin yhdelle piirille integroitu versio[8]

Neljännen sukupolven suorittimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intel Pentium 100 MHz -suorittimen liitinpuoli.

Neljännen sukupolven suorittimet ovat mikroprosessoreja, joissa kaikki suorittimen toiminnot ovat integroituna yhdelle mikropiirille.

Suoritinperheet voidaan edelleen jakaa arkkitehtuureihin niiden iän ja sukupolven mukaan. Esimerkiksi SPARC-perheen aikaisemmat arkkitehtuurit, HyperSPARC ja SuperSPARC, toteuttavat SPARC v7 -käskykannan ja uudemmat arkkitehtuurit 64-bittisen SPARC v9 -käskykannan, jonka toteuttavia malleja ovat Sun Microsystemsin valmistaman UltraSPARCin eri mallit ja Fujitsun SPARC64.

x86 suorittimissa on ollut useita kilpailevia valmistajia, joiden suorittimet käyttävät yhteensopivaa käskykantaa (IA-32, AMD64 tai edeltävät). Suoritinvalmistajilla on useita arkkitehtuureita, jotka jakaantuvat useisiin malleihin, joita on saatavilla eri kellotaajuuksilla.

Käskylaajennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useat valmistajat ja suoritinsukupolvet laajentavat suorittimen käskykantaa uusilla käskyillä. Tällaisia laajennuksia ovat mm. MMX, VIS, 3DNow!, SSE ja AltiVec, joista on kaikista lisäksi useampia versioita uusien arkkitehtuurien mukana.

Toimintatilat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useat suorittimet toteuttavat supervisor tilan, jossa käyttöjärjestelmän kerneli yleensä suoritetaan. Tässä tilassa suoritin asettaa vähemmän rajoituksia kuin käyttäjätilassa (engl. user mode).

Nykyiset suorittimet lisäävät virtualisointitukea hypervisor ominaisuuksilla.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]