Emolevy

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Asus PBH67-V ATX-emolevy Sandy Bridge -tuella vuodelta 2011.

Emolevy on tietokoneen keskeinen piirilevy, johon tietokoneen muut osat kiinnitetään, ja jonka avulla muut osat kommunikoivat.[1] Emolevyä aiempi ja yksinkertaisempi ratkaisu oli backplane kuten Altair 8800 tietokoneessa, jossa useimmat komponentit sijaitsivat erillisillä piirilevyillä. Backplane on vielä nykyisin käytössä esimerkiksi reitittimissä.[2]

Osa näistä osista on juotettu emolevyyn kiinni,[3] kun taas esimerkiksi virtajohdot, laajennuskortit, keskusmuistit ja suorittimet voidaan kiinnittää helposti niille varattuihin paikkoihin lukitusmekanismin tai ruuvikiinnityksen avulla. Yleensä myös kotelon sisällä olevat kiintolevyt, optiset levyasemat sekä prosessorin ja kotelon tuulettimet kytketään emolevyllä oleviin liittimiin.

Emolevy saa tarvitsemansa käyttövirran virtalähteestä.

Piirisarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaaviokuva emolevyn rakenteesta
PC/XT 386DX-40-emolevy Octek Jaguar V vuodelta 1993.

ATX-emolevyt (ja sitä uudemmat) sisältävät useita laajennuskortteja, jotka on kiinteästi asennettu emolevylle. Näitä integrointeja hoitaa tavallisesti emolevyn piirisarjaksi kutsutun ohjainryppään eteläsilta. Suorittimen, muistin, näytönohjaimen ja emolevyn välisestä kommunikoinnista huolehtii emolevyn piirisarjan pohjoissilta, eteläosa hoitaa hitaammat datavirrat: kiintolevyohjaimen, sarja- ja rinnakkaisportin sekä PCI-väylän.

Erillisestä pohjoissillasta on usein luovuttu integroimalla muistiohjain itse suorittimeen.[4] Integraatio voi vähentää valmistuskustannuksia, yksinkertaistaa valmistusta ja parantaa suorituskykyä tapauksesta ja ratkaisusta riippuen. Järjestelmäpiirit eivät tarvitse ulkoisia siltapiirejä lainkaan.

Nykyään emolevylle on usein integroitu myös verkko-ohjain sekä äänikortti. Aiemmin integroitu näytönohjain löytyi vain halvimmista emolevyistä ja ne olivat laadultaan vaatimattomia. Nykyisin integroitu näytönohjain sisältyy moniin sellaisiinkin emolevyihin, jotka on tarkoitettu tehokkaisiin kokoonpanoihin. Integroitujen näytönohjaimien kuvanlaatu on nykyisin useimmiten hyvä, mutta niiden suorituskyky on silti liian vaatimaton esimerkiksi pelikäyttöön. Suorituskykyä vaativa käyttäjä joutuu siis yhä hankkimaan erillisen näytönohjaimen, mutta joissakin kokoonpanoissa integroidun näytönohjaimen laskentatehoa voidaan hyödyntää erillisen näytönohjaimen rinnalla.

Suorittimen jäähdytys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suorittimille on saatavilla useita erilaisia jäähdytysratkaisuja nykyisissä henkilökohtaisissa tietokoneissa: perusmenetelmä on ilmajäähdytys ja vaihtoehtoina ovat nestejäähdytys sekä Peltier-elementti käyttötarpeen mukaan.

Emolevyllä on prosessorituulettimen vaatimat virtaliittimet, joiden kautta prosessorituulettimen pyörimisnopeutta voidaan säädellä suorittimen käyntilämpötilan mukaan.

Näytönohjaimen virrankäytöstä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samsung S2 -älypuhelimen emolevy.

Emolevyjen AGP- ja PCI Express -väylä (näytönohjainväylä) toimivat perinteisesti 3,3 tai 1,5 voltin jännitteellä. Nykyiset näytönohjaimet voivat huomattavan virtamäärän (esimerkiksi 150 wattia), joten näytönohjaimissa on näissä tapauksissa oma virtapistoke, johon voidaan kiinnittää virtalähteestä tuleva Molex tai PCI-E -tyyppinen lisävirtajohto.

PC-koneiden emolevytyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ATX, Micro ATX, Mini ITX, Nano ITX ja Pico-ITX -emolevyjen kokoerot.
  • PC/XT: Vanha 286- ja 386-mikrosuorittimien aikainen standardi.
  • AT: Vanha 486- ja Pentium-mikrosuorittimien aikainen standardi.
  • Baby AT: Melko harvinainen, vain joissakin Pentium II -mikroissa tai vanhemmissa.
  • BTX: ATX-emolevyjen seuraaja. Intel ajoi aikanaan vahvasti BTX-standardia eteenpäin. BTX tuo parannuksia muun muassa ilmankiertoon.
  • ATX: Yleisin kokostandardi pöytäkoneissa. ATX-emolevyn mitat ovat: leveys 305 mm, pituus 244 mm.
  • ATX 2.0: Yleistynyt Pentium 4:n myötä.
  • Micro ATX: Pienikokoisten PC-koneiden emolevy, esimerkiksi kauppojen kassoilla.
  • Mini ITX: Pienikokoisten PC-koneiden emolevy, esimerkiksi HP Pavilion Slimline. ITX-virtaliitin on sähköisesti sama kuin ATX, mutta pienempi.
  • Nano ITX: Erittäin pieni (n. 20cm x 20cm) emolevy, joka on yleistymässä. Sopii muun muassa autojen tietokoneisiin ja pieniin pöytätietokoneisiin
  • Shuttle ATX: Ns. shuttle-koteloisten PC-koneiden emolevy. Epävirallinen standardi.
  • E-ATX: Tavallisimmin palvelinemolevyjen (tuplasuoritin) standardi. E-ATX terminä merkitsee yksinkertaisesti laajennettua ATX:ää. Emolevyn ulkomuodosta tämän näkee selvästi: E-ATX on niin sanottu täysemolevy, joka on perus-ATX:ään verrattuna noin 10 cm pidempi. Tällä alueella sijaitsevat usein muistipiirit, joten moniin koteloihin E-ATX-emolevyä ei saa laitettua vaikka ruuveille olisikin paikat. Ei toimi ATX 2.x -virtalähteen kanssa (ei edes nimellisesti EPS:ää tukevien), vaan vaatii erityisen "aidon" EPS12V-virtalähteen.
  • LPX: Pienikokoisten koneiden harvinainen standardi.
  • NLX: Pienikokoisten koneiden harvinainen standardi.

Emolevyjen valmistajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Emolevy.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteinen, Olavi; Pietikäinen, Ville; Kosonen, Harri: Uusi PC-tekniikan käsikirja, s. 133-140. 6. painos. Helsinki Media Erikoislehdet, 2000 (1997). ISBN 951-832-015-9.