Hertsi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hertsi (tunnus Hz) on kansainvälisen yksikköjärjestelmän mukainen taajuuden yksikkö. [1] Yksikkö on nimetty saksalaisen fyysikon Heinrich Rudolf Hertzin mukaan tunnustukseksi hänen työstään sähkömagnetismin alalla.

Yksi hertsi tarkoittaa taajuutta, jossa värähdysjaksot toistuvat sekunnin välein.

Värähtelyn taajuuden ja jaksonajan välillä vallitsee yhteys:

 f = \frac{1}{T},

missä T on jaksonaika eli yhteen värähdykseen kulunut aika. Koska yhden hertsin taajuudella jaksonaika on yksi sekunti, hertsi voidaan suureyhtälöissä esittää myös muodossa

 Hz = \frac{1}{s},

missä s on sekunti, ajan yksikkö.

Yksi hertsi on käytännön mittauksissa suhteellisen pieni taajuus, joten yleensä yksikön mukana käytetään jotakin etuliitettä (katso taulukko).

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hertsi-nimitys alkoi vakiintua vuonna 1930, jolloin IEC otti sen käyttöön.[2] CGPM hyväksyi yksikön 30 vuotta myöhemmin SI-järjestelmän mukaiseksi yksiköksi, mutta vasta 1970-luvulla hertsi korvasi vanhan yksikön sykliä sekunnissa (engl. cycles per second, cps).

Sovellutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietotekniikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietotekniikassa käytetään usein megahertsejä (MHz, 1 000 000 hertsiä) ja gigahertsejä (GHz, 1 000 000 000 hertsiä) kuvaamaan tietokoneen komponenttien kellotaajuutta.

Radiokanavien "sijainnit" ilmoitetaan megahertseinä. Valitsemalla oikean vastaanottotaajuuden on mahdollista kuunnella haluamaansa radiokanavaa.

SI-kertoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kerroin Nimi Tunnus Kerroin Nimi Tunnus
100 hertsi Hz      
101 dekahertsi daHz 10–1 desihertsi dHz
102 hehtohertsi hHz 10–2 senttihertsi cHz
103 kilohertsi kHz 10–3 millihertsi mHz
106 megahertsi MHz 10–6 mikrohertsi µHz
109 gigahertsi GHz 10–9 nanohertsi nHz
1012 terahertsi THz 10–12 pikohertsi pHz
1015 petahertsi PHz 10–15 femtohertsi fHz
1018 eksahertsi EHz 10–18 attohertsi aHz
1021 tsettahertsi ZHz 10–21 tseptohertsi zHz
1024 jottahertsi YHz 10–24 joktohertsi yHz

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen Standardoimisliitto: SI-opas (myös painettuna, ISBN 952-5420-93-0) (PDF) (Sivu 11.) SFS-oppaat. 04.11.2002. Suomen Standardoimisliitto. Viitattu 18.12.2011.
  2. http://qualitydigest.com/IQedit/QDarticle_text.lasso?articleid=11767&-session=ACCESS:42F941D402d571FEB8HYlqS3E637