Heinrich Hertz

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Heinrich Hertz
Heinrich Rudolf Hertz 2.jpg
Syntynyt 22. helmikuuta 1857
Hampuri, Saksa
Kuollut 1. tammikuuta 1894 (36 vuotta)
Bonn, Saksa
Asuinpaikka Saksa
Kansallisuus saksalainen
Tutkimusala fysiikka
Instituutti Kielin yliopisto
Karlsruhen yliopisto
Bonnin yliopisto
Tutkinnot Münchenin yliopisto
Berliinin yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Hermann von Helmholtz
Tunnetuimmat työt sähkömagneettinen säteily
Allekirjoitus Allekirjoitus

Gustav Ludwig Hertz on Hertzin veljenpoika.

Heinrich Rudolf Hertz (22. helmikuuta 1857 Hampuri, Saksa1. tammikuuta 1894 Bonn, Saksa) oli saksalainen fyysikko, jonka mukaan taajuuden yksikkö hertsi on nimetty. Vuonna 1888 hän havainnollisti ensimmäisenä sähkömagneettisen säteilyn olemassaolon rakentamalla laitteen, joka tuotti radioaaltoja.[1]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruusvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hertz syntyi Hampurissa juutalaisen Gustav Ferdinand Hertzin ja luterilaisen Anna Elisabeth Pfefferkornin esikoisena vuonna 1857. Hertzillä oli kolme nuorempaa veljeä sekä yksi pikkusisko.[2] Hertzin isä oli ammatiltaan asianajaja, toimien lähinnä Hampurissa ja myöhemmin muuton jälkeen Oberlandsgerichtsratissa. Hän toimi myös Hampurin senaatissa senaattorina.

Hertz aloitti koulunkäynnin kuusivuotiaana Richard Langen omistamassa yksityiskoulussa. Hertz opiskeli koulussa noin kymmenen vuotta, minkä aikana hän osoitti lahjakkuutensa. Hertz oli etevä erityisesti käytännön töissä, etenkin puutöissä. Hertz osoitti myös hallitsevansa hyvin niin moderneja kuin klassisiakin kieliä. Vuonna 1872 hän aloitti lukio-opinnot Hampurin Johanneum Gymnasiumissa, jossa hän menestyi monissa oppiaineissa. Hän opiskeli luokioaikanaan myös arabiaa, joka oli opintosuunnitelman ulkopuolinen aine.[2] Pian Hertz joutui vaikean valinnan eteen, sillä hänen oli päätettävä mitä ainetta hän opiskelisi yliopistossa. Ylioppilaskokeet alkoivat keväällä vuonna 1875, ja tuolloin Hertz oli päättänyt jatkaa tekniikan parissa. Kirjoitusten jälkeen Hertz matkusti Frankfurtiin.

Opiskeluvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frankfurtissa ollessaan Heinrich Hertzistä alkoi tuntua, ettei hän ehkä haluaisi jatkaa tekniikan parissa. Hertz aloitti kuitenkin opinnot Dresdenin ammattikorkeakoulussa. Opiskelut jäivät kuitenkin lyhyeen, sillä Hertz matkasi vuonna 1876 Berliiniin suorittamaan vuoden kestävää asepalvelusta. Asepalveluksen jälkeen hän jatkoi opintojaan. Nyt Hertzille kävi selväksi, ettei tekniikka ole ala, jonka opiskelua hän haluaisi jatkaa. Hertzin opiskelua rahoitti hänen isänsä, joten Hertz tarvitsi isänsä hyväksynnän uran muuttamiseen ja pyysi häntä edelleen tukemaan opiskelujaan. Isä vakuuttui poikansa toiveista ja antoi luvan uran vaihdolle. Hertz kirjautui Münchenin yliopistoon vuonna 1877 opiskellen ensimmäisen lukuvuoden matematiikkaa saadakseen tarvittavat taustatiedot aineesta. Philipp von Jolly neuvoi tulokasta tutustumaan Lagrangen, Laplacen ja Poissonin töihin.[2]

Toisena opiskeluvuotena Hertz kävi matemamatiikan ja fysiikan kursseja sekä yliopistolla että ammattikorkeakoulussa. Hertz oli tyytymätön oloonsa Münchenissä, joten hän päätti muuttaa Berliiniin. Berliinissä hän jatkoi opintojaan kaupungin yliopistossa, jossa hän sai opetusta muun muassa Hermann von Helmholtzilta ja Gustav Kirchhoffilta. Hertzillä oli tuolloin vain vuoden kokemus yliopistossa opiskelusta, mutta oli siitä huolimatta halukas aloittamaan kokeellisen tutkimisen.

Berliinin yliopiston filosofian laitos antoi vuonna 1879 Hertzille palkinnon, jonka laitos oli luvannut sähköistä inertiaa koskevan ongelman tutkimisesta. Hertz väitteli tohtoriksi vuonna 1880 ja pääsi heti väittelemisen jälkeen Helmholtzin apulaiseksi Berliinissä. Hertz työskenteli Berliinissä kolme vuotta, minkä aikana hän kirjoitti 15 tieteellistä tutkielmaa. Suurin osa käsitteli sähköä, kaksi katodisäteistä sekä muutama uusista instrumenteista kuten ampeerimittarista ja kosteusmittarista eli hygrometristä.

Hertzin oli päätettävä miten hänen tulisi edetä urallaan. Hertzin vaihtoehtoina olivat joko jatkaa Helmholtzin apulaisena tai siirtyä johonkin saksalaiseen yliopistoon teoreettisen fysiikan dosentiksi vaikka hän piti kokeellisesta työstä enemmän. Kielin yliopistossa oli virka avoinna. Hertz sai viran Helmholtzin suositusten avustuksella.

Myöhemmät vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hertz kuoli verenmyrkytykseen Bonnissa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lindell, Ismo: Sähkötekniikan historia. Espoo: Otatieto, 1994. ISBN 951-672-188-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lindell 1994, s. 182-187
  2. a b c J. J. O'Connor ja E. F. Robertson: Heinrich Rudolf Hertz St Andrewsin yliopisto. Viitattu 26. lokakuuta 2007. (englanniksi)
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Heinrich Hertz.