Post Carbon Institute

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Post Carbon Institute (lyh. PCI) on ajatushautomo, joka tarjoaa tietoa ja tutkimusta erilaisista tavoista vastata ilmastonmuutoksen, öljyhuipun, liikakulutuksen ja talouskriisien aiheuttamiin haasteisiin. Sen tavoitteena on lisätä yhteiskunnallista ja paikallista kestävyyttä sekä resilienssiä. Instituutin tutkijajäsenet erikoistuvat aihepiirin eri alueille, kuten fossiilisia polttoaineita, ruokaa, vettä ja väestöä koskeviin kysymyksiin. Post Carbon Institute on yleishyödyllinen organisaatio, jonka toimipaikka sijaitsee Kalifornian Santa Rosassa.

Post Carbon Institute perustettiin vuonna 2003. Vuosina 2003–2008 instituutin toiminnan pääpaino oli fossiilisten polttoaineiden hupenemista (ks. öljyhuippu, kivihiilihuippu ja maakaasuhuippu) ja ilmastonmuutosta koskevan tiedon levittämisessä. Instituutti pyrki myös lisäämään tietoa erilaisista tavoista vastata kyseisiin ongelmiin. Keskeinen käsite oli ”relokalisointi”, joka tarkoittaa yhteisön resilienssin lisäämistä painottamalla ruoan, energian ja tarvikkeiden lähituotantoa sekä kehittämällä paikallista hallintoa, kulttuuria ja vaihdantajärjestelmiä.[1] Instituutti käynnisti useita yllä mainittuja aihepiirejä koskevia tiedotuskampanjoita ja julkaisi hahmotelman kansainväliseksi sopimukseksi nimellä ”maaöljyn ehtymisen protokolla” (myös Riminin protokolla tai Uppsalan protokolla). Sopimuksen tarkoituksena on hallita öljyhuippua seuraavia maaöljyn hinnan heilahteluita ja luopua asteittain öljyn tuotannosta sekä kulutuksesta.[2]

Instituutti ryhtyi uudistamaan toimintojaan vuonna 2009. Uusi painopiste oli entistä enemmän tutkimuksessa sekä julkaisutoiminnassa. Toimintaa laajennettiin käsittämään uusia aihealueita, kuten ympäristöresurssien riittävyys, taloudellisen kasvun rajat, liikakansoitus, ruoka ja yhteiskunnallisen romahduksen estäminen.[3] Instituutti lakkautti tai yhdisti suurimman osan aikaisemmista ohjelmistaan ja aloitti yhteistyön siirtymäliikkeen yhdysvaltalaisen haaran[4] sekä EnergyBulletin –tietokantasivuston kanssa.[5] Energy Bulletin kerää ja julkaisee globaalia energian ehtymistä koskevia uutisia ja kommentaareja.

Post Carbon Instituten tutkijajäseniin kuuluvat muun muassa tietokirjailija Richard Heinberg, ekologisen jalanjäljen käsitteen luoja William E. Rees sekä siirtymäliikkeen perustaja Rob Hopkins. Eläkkeellä oleva öljygeologi, ASPO-yhdistyksen perustaja Colin Campbell toimii instituutin neuvonantajana.

Post Carbon Instituten mukaan ihmiskunta ei kohtaa 2000-luvulla vain öljyhuipun ja ilmastonmuutoksen muodostamia uhkia, vaan edessä on laaja-alainen ympäristö-, talous ja sosiaalinen kriisi. Kriisin eri tekijöitä kategorisoiden instituutti jakaa tutkijoidensa osaamisalueet 15 eri luokkaan.[6] Näihin kuuluvat:

  • Ilmasto: ilmastonmuutos ja sen seuraukset
  • Kulutus ja jätteet: kuinka suuren kulutuksen maapallon resurssit mahdollistavat ja miten jätteitä käsitellään ympäristöä kunnioittavalla tavalla
  • Yhteisöt: paikallisyhteisö tarjoaa ihmisille heidän perustarpeensa, kuten ruokaa, vettä, turvallisuutta, koulutusta, sosiaalista kanssakäymistä ja kulttuurisen kontekstin
  • Kulttuuri ja toimintatavat: historia on täynnä esimerkkejä tuhoavista ja tuhoutuvista kulttuureista, mutta myös kestävistä ja ympäristöään kunnioittavista kulttuureista
  • Ekologia: ekosysteemien monimutkaisuus, haavoittuvuus ja tärkeys, myös ihmisyhteisöjen kannalta, on ymmärretty kunnolla vasta viimeisten vuosikymmenten aikana
  • Talous: nykyiset talousjärjestelmät ja -käsitykset eivät sovellu öljyhuipun jälkeiseen aikaan, vaan niitä on uudistettava
  • Koulutus: koulutuksen avulla ihmisille voidaan tarjota taitoja ja näkökulmia, jotka auttavat heitä selviytymään tulevaisuuden haasteista
  • Energia: modernit teollisuusyhteiskunnat ovat rakentuneet fossiilisten polttoaineiden varaan, mutta tulevaisuudessa tämä ei ole mahdollista
  • Ruoka ja maanviljely: ruoantuotantojärjestelmiä on nopeasti muutettava, koska fossiilisiin polttoaineisiin perustuva tehomaatalous ei ole tulevaisuudessa mahdollista
  • Hallinto: hallinto ja sen mahdollistavat resurssit ovat osa sekä ongelmaa että sen ratkaisua
  • Terveys: vaikka terveydenhuolto on parantunut huomattavasti viimeisten vuosikymmenten aikana, uhkaavat ympäristöongelmat ja elämäntavat vakavalla tavalla ihmisten terveyttä
  • Väestö: maailman nykyinen väestö on kasvanut niin suureksi, että sitä voidaan ylläpitää vain kuluttamalla uusiutumattomia luonnonvaroja
  • Sosiaalinen oikeudenmukaisuus: kasvavat ympäristö- ja resurssiongelmat uhkaavat maailman osia eri tavoilla ja lisäävät epäoikeudenmukaisuutta
  • Liikenne ja kuljetus: maailman nykyinen liikenne- ja kuljetusjärjestelmä on rakentunut ehtyvien fossiilisten polttoaineiden varaan
  • Vesi: vesi on välttämätön osa elämää, mutta kasvava hyödyntäminen ja saastuminen uhkaavat maailman vesivarantoja

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]